lauantai 5. syyskuuta 2020

Pähkinän sieniä

Kaunista, mutta hiukan huolestuttavaa 😃😬.

Tuo on puun takapuolta, mutta silti. 

lauantai 8. elokuuta 2020

Vanhin mäntyni

Kun aloitin ulkobonsaiden kanssa yli 20 vuotta sitten keräsin jonkun verran mäntyjä, jotka kuolivat kaikki. Kasvatuspaikka oli paahteinen parveke. Kerääminen oli epäilemättä se asia, joka meni vikaan, fiikusharrastusta oli takana jo vuosia, enkä millään meinannnut uskoa, että niitä juuria ei kerätessä leikata. 

En sitten kerännyt hyviä mäntyjä enää ollenkaan, vain erilaisia rimpuloita harjoitusvastustajiksi. Tämä puu on noilta ajoilta. Siinä oli, ja on, vain kaksi oksaa. Alaoksaa on lyhennetty varttamalla noin 30 senttiä, ja loppupuu on tehty toisesta oksasta. 

Nyt vuorossa vähän leikkuuta ja langoitusta.

Etenen tämän kanssa omaan tapaani. Jokaisen neulasparin keskellä on silmu. Kun poistaa lähes kaikki kärkisilmut, neulasten tyvellä olevat silmut aktivoituvat. Jos haluaa että verso venyy, poistetaan vain kärkisilmu. Jos haluaa oksan täyttyvän ilman pituuskasvua, leikataan vain siihen asti kuin haarojen on tarkoitus kasvaa.

Toimii kuin junan vessa, kun ei istuttele mäntyä. Jos istuttaa, en tee paljon mitään sinä vuonna. Istutuksesta tulee takapakkia helposti. 

En ole ollut ollenkaan suunnitelmallinen tämän kanssa. Puu olisi paljon pitemmällä, jos olisin ollut järjestelmällinen. Olen lähinnä kokeillut erilaisia asioita, ja pyrkinyt mahdollisimman kompaktiin kasvuun, ja nyt sitten joudun poistamaan haaroja, joihin on jo saatu aikaan ramifikaatiota. 

Tuossa kuva 5 vuoden takaa. 

torstai 6. elokuuta 2020

Japaninvaahtera

Minulla kymmenkunta japaninvaahteraa, joista jostain syystä päivitän blogiin vain yhtä. Siinä on kesto-ongelma, josta en ole päässyt yli. 

Tyvi ollut työn alla aika monta vuotta. Puu asustelee nyt säkissä. Hyvin voisi edetä ruukutukseen.
Ongelmana olen nähnyt tyveä seuraavan 10 senttiä, joka on erittäin tylsä. Aivan tasapaksu ja suora pätkä. Olen alusta asti ollut sitä mieltä, että tämä pitäisi katkaista heti tyven yläpuolelta. Toisaalta, jos tästä tekee esim. 60 senttisen, tyvi ei niin haittaa. 


Nyt vähän karsintaa, eli samalla korkeudella kasvavia oksia pois. 

Tämä on parhaiten kasvava japaninvaahterani. Pitäisi malttaa ottaa pistokkaita ja ilmajuurrutuksia. 

lauantai 25. heinäkuuta 2020

Mänty heräsi viimein

Mänty sieltä paremmasta päästä viime syksynä kerätyistä. 
Puu on kotoisin kallion kolosta, enkä saanut sille vedenottojuuria mukaan palkon ollenkaan. Syksyn pidin puun auringossa, jota ei juuri saatu, joten lähinnä se seisoi sateessa. Laatikko on pitkä ja kapea, koska puu kasvoi kallionraossa, ja molempiin suuntiin kasvoi juuri. Testasin missä kohtaa juuri on niin kapea, että taipuu, ja tein laatikosta tasan sen mittaisen.

Kevään tullen jännitin kovasti lähteekö se kasvamaan. Ei lähtenyt. Päinvastoin, edellisvuotiset versot alkoivat kurtistua, ja puu meni aika kuivan näköiseksi. Oksat käpristyivät, neulaset pehmenivät. Laitoin puun varjopaikkaan, johon keväällä ei paistanut aurinko ollenkaan. Keskikesällä puu saa tunnin pari aurinkoa aikaisin aamulla. 

Kastelin neulaset aina kun kastelin. Muutamassa viikossa puu kohentui selvästi, ja neulaset alkoivat olla taas timakoita. 

Pari viikkoa taaksepäin huomasin, että varjonpuoleiset silmut alkavat puhjeta. Luulisin että ollaan voiton puolella.

Joku joskus sanoi männyistä, että ensimmäinen vuosi varjossa, ja tähän uskon. Ei kaikkia toki, jos puun kaikki juuret on saatu mukaan, mitäpä sitä varjolla kiusaamaan. Mutta jos juuret ovat kärsineet, varjossa veden kulutus on vähäisempää, ja puu saa mahdollisuuden kasvattaa uudet juuret. 

Kun kesä on päättynyt, siirrän puun taas aurinkoon, eli suomeksi lähinnä sateeseen😀. Ruukutuksen ajankohtaa ei voi vielä arvioida, tarvitaan ainakin yksi täysi kasvukausi voimakasta kasvua, ennen kuin sitä kannattaa ajatella. 

Ensimmäisessä ruukutuksessa kannattaa varautua siihen, että ruukuttaa ei voi. Jos tuolla esimerkiksi juuret ovat lähinnä laatikon päissä, ei sitä pysty siirtämään ruukkuun. Silloin voi esimerkiksi lyhentää laatikkoa sen verran kuin pystyy, ja istutus uudelleen siihen. Sitten odotellaan taas vähintään kaksi vuotta. 

Laatikkovaihetta voi jatkaa pitkäänkin, jos laatikko on sen kokoinen, että puuta pystyy käsittelemään. Muotoilua voi esimerkiksi aloittaa. 

sunnuntai 19. heinäkuuta 2020

Mietteitä haavasta

Minulla on aina monta haapaa, tosin yksi vain ruukussa, loput maassa. Haapa olisi loistava laji, kallioilta löytyy käkkyräisiä hirvien ja peurojen muotoilemia yksilöitä. Haapa myös viihtyy ruukussa oikein hyvin. Ongelma on oksien hylkääminen. Sitä mukaa, kun oksien kasvun saa hienojakoiseksi, puu hylkää ne. 

Vanhasta haavastani ei ole jäljellä kuin yksi alaoksa. Olen nyt testannut uutta tapaa hoitaa puuta, eli mihinkään ei pidä sallia voimakasta kasvua. Välittömästi, kun uuden oksan lehtikoko alkaa kasvaa, lyhennän oksan kahteen kasvupisteeseen. Tavallaan siis jatkuvaa energian tasapainottamista. 

Kuvassa ylhäällä oleva kasvu poistetaan, alhaalla oleva hienojakoinen kasvu jätetään. 

Yhdestä maassa kasvavasta haavasta olen huomannut, että se jo hylkäsi muutaman oksan. Ne olivat vielä aivan voinneissaan, mutta voimakas kasvu suuntautui muualle. Kun typistin oksat kahteen kasvupisteeseen, jotka ovat siis ihan millien etäisyydellä toisistaan, aivan verson tyvessä, kesti useita viikkoja, ennen kuin kasvu siirtyi muihin oksiin. Jos en olisi leikannut voimakkaasti kasvavaa oksaa, seuraavana keväänä puu olisi hylännyt pikkuoksat.

Tuhkis

Pikkuinen tuhkapensaani sai lopulta jotain ideaa itseensä, tai siis minä sain. Tai siis tajusin miten toteuttaa Chris Thomasin ajatus alimmasta oksasta taustalla olevana kakkosrunkona. 

sunnuntai 12. heinäkuuta 2020

Koreanpihta

Tuli kovasti dejavu, kun kirosin keväällä tämän koreanpihdan jähmeyttä. Tai siis tunne tuli siinä vaiheessa, kun puu ryöhähti kasvuun. Ensin ei mitään, paitsi silmujen pullistelua, mutta kun kasvuunlähtö tapahtuu, se todella tapahtuu. 

Langoittelin vähän keväällä, nyt langat uhkasivat pureutua kaarnaan, joten poistin ne. Pitänee langoitella uudestaan.

sunnuntai 21. kesäkuuta 2020

Villakilpikirvoja

Vajaa viikko sitten huomasin toisessa lehtikuusessa villakilpikirvoja. Provadoita 3 pötköä puolitettuina ruukkuun, joka on noin 20x14cm. 

Kun tupsun nappaa sormilla irti ja rutistaa, siellä olevasta kirvasta tulee jää märkä läntti. 

Nyt ötököistä osa on kuivunut, joten myrkky alkaa tepsiä. Kirvat tippuvat kosketuksesta ja valkoiset tupsut alkavat hävitä. Nöyhdän suojissa olleet kirvat tulevat näkyviin. Viikko vielä, niin kaikki ovat kuolleet, jos vanhat merkit pitävät paikkaansa. 

Kännykuva, ei tuosta paljon ole hyötyä.

Puikkojen vaikutus kestää joitakin viikkoja, yleensä mitään muuta ei samana vuonna tarvita. 




Haapakummajainen ja akkumakita


Valtavan hyvä peli tämä akkukäyttöinen makita + teränä bonsai-nibbler. Tehoja on riittävästi, ja Makitan systeemi menee niin, että kahdella akulla virta ei lopu. Toinen latautuu nopeammin kuin toinen tyhjenee.

Haavalla taisi olla nimikin, Death Star, kuka lie antoi. Järkyttävä nostotyö, useita vuosia työn alla, ja sitten 95% puusta kuoli. Tuo on kyllä ihan mielenkiintoinen nyt, ei siinä mitään 😋. Makitalla vedetty siis vain oikealla alhaalla oleva laaja sahattu pinta rikki, että näyttäisi luonnollisemmalta. 

Puun sisällä lahoaminen etenee aika haipakkaa. Murkkujakin siellä on, laitoin sopiviin reikiin hieman merisuolaa, josta kyllä tajuavat muuttaa muualle.

Olisiko Dead Star sopivampi nimi.

Ajoitus


Vaahteran leikkuusta alle 2 viikkoa, ja näyttää siltä että ajoitus oli ok.