Mongolianvaahtera

Runkojen metsästys johti siihen, että jouduin ostamaan mongolianvaahteran, vaikka minulla onkin niitä jo 6. Oli vaan runko sen verran hyvä. Bonsaischule Wenddorf.

Melkein kaikki kasvu oli latvassa, joten se sai lähteä. Rungosta alin puolikas on loistava, ylempää osaa ennättää miettiä. Viimeinen kuva miellyttää nyt eniten.

Uhrimeininkiä

Muutama esimerkki uhrioksista jos jotain sattuu kiinnostamaan. 

Japanilainen jalavani, jolle tahtoo tyveen lisää paksuutta. Tuossahan on jopa hieman käänteistä kapenemaa. Valitsin alaoksasta muutaman verson, jonka ajattelin antaa kasvaa reippaasti yli, niin että alaoksa ja runko sen alapuolelta paksunisi. Jos oksa saa kasvaa liikaa, se alkaa rajoittaa muun puun kehitystä.   

Seuraavaksi mongolianvaahtera, jonka hankin vuonna 2009. 

Sama puu kolmen vuoden kuluttua. Tämä oli alle 20 cm korkea tuossa vaiheessa. Runko on aika ruma. 

Istutin puun maahan keväällä 2014 saamaan vähän runkoa ja kapenemaa:

Puulla on kolme uhrioksaa, jotka ovat saaneet kasvaa aivan vapaasti, pisimmät ovat parin metrin pituisia:

Tyvi onkin levinnyt nätisti, mutta edelleen runko on jotenkin huono. Tyvessä leveyttä on noin 5 senttiä, ja se riittää 20-senttiä korkealle puulle hyvin.  Uhriosien kasvu ei ole tullut ilman hintaa, melkein kaikki rungon muut oksat ja alkuperäinen latvus ovat kuolleet. Eipä sillä että se mitään haittaisi, ensin on saatava kuntoon nebari ja runko.

Ensi keväänä ajattelin leikata uhrioksat pois, alemman paksumman kokonaan, ja ylempään jäänee pari senttiä, jossa näyttää olevan mukavasti liikettä. Jätän puun maahan, jotta saan kaikki mahdolliset oksat. Sitten istutus ruukkuun. Jos oksat tulevat jo alkukesästä, pääsen ehkä istuttamaan loppukesästä, muuten istutus jää seuraavaan kevääseen.

Maassa puulle tulee runkoa, mutta eipä juuri muuta. Seuraavaksi on saatava kohdalleen nebari. Sitä värkkäilen ruukussa, jotta säilyy täysi kontrolli siihen mitä tapahtuu. Puu istutetaan siinä vaiheessa joka vuosi. Kun nebari on tehty, voi olla että puu menee takaisin maahan, jos kapenemassa ja rungossa on vielä ongelmaa. Nebarille tekee myös hyvää saada vähän lihaa ympärilleen.

Toinen vastaava projekti on käynnissä tervalepällä:

Tällä oli ostettaessa parin sentin runko. Rungon keskivaiheilta kasvaa yksi oksa vapaasti, kuvassa se kulkee aidassa olevan lavan takaa ja kasvaa aidan yli. Tyven paksuus on ehkä tuplaantunut, olisiko se nyt 4-5 senttiä. Aika hidastahan tuo on ollut, pari vuotta lisää vielä ainakin tarvitaan. Puu vaikuttaa siltä, että korkeus voisi olla noin 35-40 senttiä, joten runko saisi kyllä olla aika paljon paksumpi.

Korea!

Olen monasti ihmetellyt, miksi juuri Koreasta tulee niin monia kasveja, jotka ovat hyvin talvenkestäviä. Tässä syy:

Pohjoinen Pohjois-Korea on samalla kasvillisuusvyöhykkeellä kuin Oulu! Vaikka se onkin Välimeren leveysasteilla. Korean niemimaalla on kaikki kasvillisuusvyöhykkeet välillä 4-9.

Pohjois-Koreasta ei taida paljon kasveja länsimaihin tulla, mutta Etelä-Koreasta tulee, ja sieltäkin löytyy vyohyke 5.

Ilmankos Koreanpyökille löytyy niin hurjia kestävyyslukemia. Kiinnostaa kovasti myös erilaiset vaahterat tuolta suunnasta.

Sivusto Korean puuvartiset kasvit, hakusana Acer.

Pannaas tähän huvikseen joidenkin kiinnostavien vaahteroiden levinneisyyksiä (osa noista minulla jon onkin):

Acer komarovii, koreanperhosvaahtera

Acer barbinerve, viitavaahtera

Acer palmatum, japaninvaahtera

Acer pictum var mono, idänvaahtera

Acer pseudosieboldianum koreanvaahtera

Acer tataricum subsp. ginnala mongolianvaahtera

Acer caudatum, var all, eli kaikki muunnelmat? var ukurunduense olisi kiinanvaahtera

Siinä karttoja tämän vuoden tarpeiksi. Japaninvaahtera on noista huonoin, muut vaikuttavat kaikki hyvin kestäviltä. Bonsait joutuu joka tapauksessa suojaamaan talvella (juuret kestävät huonosti pakkasta), niin kaikkien noiden pitäisi pärjätä helposti.

Löydetty: mongolianvaahtera

Löysin pyöräillessä jotain, joka vauhdissa vaikutti mongolianvaahteran lehdiltä:

Paikka oli Kehä III:n viereinen pyörätie. Siellä on käynnissä parannustoimet, tuossa oli irtomaata. Löysin rungontyngän ja nostin ylös:

Katkoin paksut juuret pois, jotta puu mahtui pyörälaukkuun. 

Aika namupala.. Leveys maarajasta on noin 8-10 senttiä, vähän suunnasta riippuen. Vielä kuivan näköinen, mutta parempaan päin menossa.

Hieman huvittavaa, koska olin ollut bonsai-kaverini Hakimin kanssa tutkimassa Sipoon kallioiden antia, ja aika rankan helteisen päivän saldo oli pyöreä NOLLA. Näimme todella hienoja ja inspiroivia puita, mutta kaikki hyvät olivat niin lujassa kallionraoissa, että nostamista ei voi ajatellakaan. Emme toki olleet nyt nostamassakaan, vaan tutkimassa tilannetta. Kotimatkalla sitten ihan ihmisen käden jäljiltä löytyy tälläinen.

Voimalinjojen alustat, teiden laidat, rakennustyömaat, siellä ne bonsaipuut odottavat ottajaansa. Ovat vieläpä kerättävissä ilman omantunnontuskia, tämäkin oli täysin kuolemaan tuomittu.

Keväisiä lehtiä

Vaivaiskoivu, tammi ja mongolianvaahtera. Harjoittelen uudella Canon 100mm makrolla. On se upea peli... Häipyvät nuo taustat hienosti. Vain viimeistä editoin vähän, muutkin kyllä sitä ehkä kaipaisivat. Uutta puuhaa minulle, yritän pitää hommat yksinkertaisena.

Heti tulee uusia tarpeita. Jalusta on aivan rempula. Kuvat on pakko ottaa muutaman sekunnin viiveellä, että kamera ehtii pysähtyä laukaisimen painamisen jälkeen. Teleobjektiivi ja makrokuvaus huutaa kunnon jalustaa avukseen.

Mongolianvaahtera kukkii

Keräsin muistaakseni viime keväänä viisi mongolianvaahteran tainta. Vaimikäsenyton, pitää opiskella nämä tataarivaahterat ja kumppanit. Ihan kohtuullisilla rungoilla, yli ja alle sentin suunnilleen. Löytöpaikalla oli kaupungin istuttamia isoja vaahteroita, joiden sekaan on vuosi vuoden jälkeen aurattu viereiseltä pyörätieltä lunta ja hiekoitushiekkaa. Seuraus on, että siellä täällä on alaoksia jäänyt karkean hiekan alle, ja osa on tehnyt juuria.

Nuo olisi ehdottomasti pitänyt istuttaa tänä keväänä, koska vuosi lisää isossa ruukussa ei enää tee niille yhtään mitään, paitsi vähän runkoa. Seuraava vaihe on juurien kehittäminen. Olen ajatellut tehdä taimista aluksi ryhmän.

Karsin pisimpiä versoja jonkun verran, mutta jätin myös joitakin. Yksi mokoma tekee kukkaa:

Jotenkin luulisin, että kukkiminen johtuu siitä, että taimet ovat isosta kasvista kotoisin.

Mongolianvaahtera, eli puun rungon paksuntaminen

Bonsaipuiden rungon kehittymisestä näyttää vallitsevan yleinen väärinkäsitys. Nuori taimi taivutetaan bonsain muotoon, ja sitten odotellaan, että siitä tulee bonsai. Periaatteessa tämä on ihan mahdollista, mutta kylläkin vain periaatteessa. Käytännössä vuosikymmenten kasvatusajat eivät ole realistisia.

Hyvin harvat bonsait, joita näemme kirjoissa ja netissä, ovat saaneet alkunsa tällä tavalla. Bonsai-taiteilijat hankkivat materiaalia koko ajan, ja heidän käsiensä läpi kulkee tavaton määrä puita. Mestarit eivät juurikaan istuttele siemeniä, ja odottele sitten 15 vuotta sitä, että pääsisivät luomaan taidettaan. Puita hankitaan puutarhaliikkeistä, vuorilta, toisilta harrastajilta, kaukoidästä, mistä vain. Puilla tulee aina olla tiettyjä ominaisuuksia, ennen kuin niitä kannattaa ostaa, eli vähintään hyvä runko, melkein välttämättä hyvät pintajuuret ja mielellään jo oksat sopivilla paikoilla. Bonsai syntyy hyvästä materiaalista suhteellisen nopeasti, esim. viidessä vuodessa. Se toki paranee sitten vielä paljonkin, mutta on jo nautittava bonsai aika nopeasti.

Yleinen ohje bonsain rungon paksuudelle on 1/6 puun korkeudesta. Bonsait voivat olla paljon paksumpiakin, esim. shohin-kokoisissa on puita, juotka ovat suunnilleen yhtä leveitä kuin korkeitakin. Muistan nähneeni jonkun puolileikillään tekemän fiikuksen, jonka leveys oli noin kaksi kertaa korkeus. Tekijä itse ei sitä hirveästi arvostanut, hän halusi vain osoittaa, että paksuus sinänsä ei ole vaikeaa saavuttaa (ai ei vai?). Bonsaipuun hyvyyden mitta pitäisi olla jokin muu.

Niin tai näin, olen yrittänyt siirtyä pienempiin puihin, lähinnä pienten tilojen vuoksi, mutta kyllä ne myös viehättävät minua. Monasti olen törmännyt siihen, että näkökulman muutos työntää jonkin puun kehitystä eteenpäin hetkessä. Monet puistani ovat olleet kasvamassa ja odottelemassa rungon paksunemista. Sitten olen jossain vaiheessa tajunnut, että lopetankin sen paksuntamisen nyt samoin tein, ja katson puulle uuden korkeuden tuon 1/6 säännön mukaan. Jos puu on 2 senttiä tyvestä, siitä pitäisi tulla luokkaa 12 senttiä korkea, ja sillä matkalla rungon pitäisi vielä kaventua sopivasti.

Tässä esimerkki puusta, jonka runkoa olen kasvattanut nyt kolme kesää:

Hieno syysväri, on ollut joka vuosi. Tuo alin oksa kuoli jo ensimmäisenä vuonna. Sen tyvessä on paljon sen näköistä röpelöä, että siitä kyllä lähtee uusia oksia. Olen ottanut tästä aina silloin tällöin pätkän latvasta. Nyt kuitenkin luulen, että olen toiminut aivan väärin päin. Minun olisi pitänyt katkaista koko tuo runko, ja jättää vain tuo alin oksa. Nyt olisi bonsai huomattavasti pitemmällä, vaikka runko toki voisi olla vähän ohuempi. Onhan tämä tuplannut paksuutensa näiden kolmen kesän aikana. Tässä huono kuva rungosta:
Nebaria nyt kasvattelen rungon lisäksi. Tuolla maan alla oli vain 2-3 paksua juurta, nyt tilanne on jo paljon parempi.

Mutta tänä kesänä löysin siitä puutarhaliikkeestä, joka on Ilmelä Ikikesän paikalla tämän:
Hintaa 5-6 euroa, ja runko on tuplaten sen mitä tuo edellinen, ja tässähän on valtavan hyvä kapenema, ja kun olen kurkkinut pinnan alle, näyttäisi siellä olevan nebariakin jonniin verran, kuten tuosta muodostakin voi päätellä.

En nyt tahdo sanoa, että olisin ollut väärässä, kun kasvattelin tuota edellistä, mutta pointtini on tämä: Runkoa ei ole järkeä kasvattaa, se joko ostetaan tai löydetään. Pintajuuristoa ja oksia kasvatetaan, mutta aika valmiiseen runkoon. Jos pintajuuret ovat valtavan hyvät, miksei puuta voi kasvatellakin, mutta harvoinpa ne valmiiksi kovin hyvät ovat, ellei sitten osta bonsaiksi kasvatettua puuta.