Vanhin mäntyni

Kun aloitin ulkobonsaiden kanssa yli 20 vuotta sitten keräsin jonkun verran mäntyjä, jotka kuolivat kaikki. Kasvatuspaikka oli paahteinen parveke. Kerääminen oli epäilemättä se asia, joka meni vikaan, fiikusharrastusta oli takana jo vuosia, enkä millään meinannnut uskoa, että niitä juuria ei kerätessä leikata. 

En sitten kerännyt hyviä mäntyjä enää ollenkaan, vain erilaisia rimpuloita harjoitusvastustajiksi. Tämä puu on noilta ajoilta. Siinä oli, ja on, vain kaksi oksaa. Alaoksaa on lyhennetty varttamalla noin 30 senttiä, ja loppupuu on tehty toisesta oksasta. 

Nyt vuorossa vähän leikkuuta ja langoitusta.

Etenen tämän kanssa omaan tapaani. Jokaisen neulasparin keskellä on silmu. Kun poistaa lähes kaikki kärkisilmut, neulasten tyvellä olevat silmut aktivoituvat. Jos haluaa että verso venyy, poistetaan vain kärkisilmu. Jos haluaa oksan täyttyvän ilman pituuskasvua, leikataan vain siihen asti kuin haarojen on tarkoitus kasvaa.

Toimii kuin junan vessa, kun ei istuttele mäntyä. Jos istuttaa, en tee paljon mitään sinä vuonna. Istutuksesta tulee takapakkia helposti. 

En ole ollut ollenkaan suunnitelmallinen tämän kanssa. Puu olisi paljon pitemmällä, jos olisin ollut järjestelmällinen. Olen lähinnä kokeillut erilaisia asioita, ja pyrkinyt mahdollisimman kompaktiin kasvuun, ja nyt sitten joudun poistamaan haaroja, joihin on jo saatu aikaan ramifikaatiota. 

Tuossa kuva 5 vuoden takaa. 

Sembra

Sembralle tein tyvijuurrutusvirityksen vuosi sitten.

Hyttysverkkohäkkyrässä rahkasammalta. Ensi keväänä puran virityksen, ja sitten näkee, oliko siitä mitään hyötyä. Vielä ei ainakaan juuria näy missään.

Lenkuravarttamisella lyhennetyt oksat ovat napanneet, koska lenkura on ohuempi kuin oksan jatko.

Hyvin toimii myös kärkisilmujen poisto. Keväällä tehty, ja nyt oksassa on 4 takasilmua:

Orpomänty

Työpajassa muotoiltu mänty.

Tökkii siinä edelleen tuo terävää mutkaa seuraava löysä kaari. Jyrkensin vähän kaarta, mutta ei se paljon auttanut. Mutka menee vielä uusiksi, ehkä syksyllä työpajassa operoidaan. Jos kaarteeseen saisi kierrettä, ehkä rungon asennon saisi paremmaksi. Kävisi siis vähän alempana ja nousisi sitten sieltä.

Langoitus olisi pitänyt poistaa jo viikko sitten. Lanka on painunut oksiin, tuskin vielä niin että pysyviä jälkiä jää, mutta kumminkin. Latva ponnahti pystyyn, sen langoittelen kohdalleen muutaman viikon kuluttua. Muuten oksat ovat asettuneet todella nopeasti aloilleen. Desing on minusta muuten ihan hyvä.

Kirvoja oli yllättäen aivan hirveästi. 8 Provado-puikkoa pitäisi auttaa nopeasti.

Puun olisi voinut istuttaa jo keväällä, mutta sitten ei olisi voinut tehdä mitään työpajassa. "One insult per year" männyille. Poistin rungon läheltä suurimman osan vanhasta maa-aineksesta. Jos tähän alueeseen tulee uusia juuria, voisi olla hyödyksi seuraavan kerran istuttaessa. Pintamaata lähti samalla, kun se ropisi pois itsestään. Ei varsinainen uudelleenistutus, mutta ehkä auttaa ensi kevään istutuksessa. Nebari - sitä ei ole eikä tule.

Männystä

Pari huomiota männyistä.

Kuvan puu on kerätty keväällä 2016. Kuten näkyy, puu otti hiukan siipeensä. Vuoden 2016 kasvu on vähän heikkoa - vaikka tietysti kasvu on aivan loistavaa, kun otetaan huomioon että puu on vasta kerätty. Puu kasvoi kalliolla, ja sille on saatu hyvät juuret mukaan (kertoi kerääjä). Istutusalustana on kissanhiekka ja puu on laatikossa.

Erinäisistä syistä puu joutui minulle 2016 syksyllä. Tilttasin laatikon reilusti vinoon, koska kissanhiekka tuntui vettyvän aika pahasti sateilla. Talvehditus oli paljaan taivaan alla, ja lumella peitettynä, silloin kun lunta saatiin. Kastelu on ollut näin sateisen kesän aikana melko vähäistä. Tämä vuoden kasvu on ollut todella voimakasta, kuten kuvasta näkyy. Suht vähäinen Biogold lannoitteena.

Voimakas kasvu kertoo, että ensi keväänä puun kanssa voisi edetä. Usein männyille suositellaan 3 vuoden toipumistaikaa, joten hyvin voi vielä odottaakin.

Puun voisi istuttaa ruukkuun, mutta jos puu minulla vielä on, ajattelin testata sille sellaista, että koitan rapsutella pois vanhaa maata, joka on juuripaakun keskellä edelleen, kajoamatta ollenkaan laatikon reunoihin. Perustelu on se, että reunoilla kasvavat uudet juuret ovat edelleen hyvin hauraita. Voi olla, että tämän voi tehdä vähillä vaurioilla puun kannalta.

Kuvassa keskivaiheilla uudet takasilmut, jotka tulivat esiin muutamassa viikossa. Nuo taitavat olla viime vuoden kasvussa. 

Toinen asia. Mänty teki normaalit 2-3 suurta silmua liki jokaisen verson kärkeen. Napsaisin nämä kaikki pois (huom siis vain kärkisilmut) noin 3 viikkoa sitten. Ajankohta on valittu niin, että kasvukautta on vielä jäljellä reilusti, jolloin kun silmujen tuottama auksiini häviää puun systeemistä, se tekee uudet silmut. Uusia silmuja tuntuu syntyvän eniten vuoden 2016 kasvuun, jonkun verran myös 2017 kasvuun, ja jonkin verran myös vanhempaan puuhun. Tämä lupaa hyvää tuleville vuosille. Arvaan että tämä olisi ollut virhe viime vuonna tehtynä, ei ehkä fataalia, mutta ei olisi edistänyt puun kehittymistä.

Puulle jäi liki kaikki tämän vuoden kasvu, joten tämä toimenpide ei ole suurikaan rasitus, eikä energiatalouden pitäisi tästä kärsiä. Koska neulaset ovat tallella, ne tuottavat sokereita ja juuret kasvavat edelleen. Toisin sanoin, poistettava biomassa on vähäinen, mutta vaikutus puun kasvutapaan on suuri.

Männyistä sanotaan jopa, että ne eivät tee helposti takasilmuja. Tämä voi olla totta puilla, joille ei tehdä mitään toimenpiteitä, mutta erityisesti silmujen poisto saa männyn tekemään takasilmuja helposti. Tuntuma on, että ensimmäisellä kertaa silmuja tulee jonkin verran, mutta kun tätä (ja muita mäntyjen tekniikoita, jotka tähtäävät samaan) tehdään uudestaan ja uudestaan, takasilmuja alkaa tulla enemmän ja enemmän. Luulen että silmujen poisto johtaa vaikkapa satojen uusien silmujen aihioiden heräämiseen, mutta sitä mukaa, kun silmuja putkahtaa esiin, lisääntyvä auksiini alkaa rajoittaa niitä. Ne palaavat silloin lepotilaan, mutta etenevät taas kun seuraavan kerran tehdään toimenpiteitä.

Olen napsinut yksittäisiä  silmuja pois keväällä, ja silloin uusia silmuja putkahtaa esiin myös. Luulen että tämä on kuitenkin parempi tehdä loppukesästä, koska silloin silmut ovat keväällä valmiina, eikä kasvukautta hukata. Näin myös viileä syksy tulee hyötykäyttöön. Tällä voi olla isokin merkitys pitkässä juoksussa.

EDIT:
Tuolla Tony Tickle samasta asiasta

Mustilan taimipäivä 2017

Eilen oli Mustilan jokavuotinen taimipäivä. Sinne kannattaa suunnistaa jokaisen, joka on vähänkin puista kiinnostunut. Siellä on tarjolla luentoja, opastettuja kierroksia eri teemoista, huutokauppa sekä harrastajien ja ammattilaisten myymiä taimia. Mukana oli myös myös Aamiainen parvekkeella -blogin Vesa.

Tämä oli toinen kerta kun olin tuolla, ja tapahtuman suosio oli melkoinen. Parkkipaikat olivat jopa hieman kortilla. Vaihtuvuus on tosin suurta, koska isoa osaa porukasta kiinnostaa eniten taimitori.

Osallistuimme pariin ohjattuun kierrokseen, "Itäisten Appalakien kasviaarteet" ja "Lupaavimmat pienikokoiset havukasviuutuudet". Sitten olikin jo sen verran nälkä ja väsy, että kolmaneteen pitkään kierrokseen ei ollut enää paukkuja.

Kierrokset olivat todella hienoja. Mustilassa on paljon mielenkiintoisia kasveja, ja puutarhurit ovat innostuneita ja hauskoja oppaita.

Keväällähän Mustilassa on tarjolla suuret talkoot, ja sinne voisi taas ensi keväänä suunnistaa pienellä bonsai-porukalla. Talkoissa raivataan pois liikaa leviäviä kasveja, ja talkoolaiset saavat ottaa mukaansa sen mikä muuten menisi roskikseen. Ainakin erilaisia vaahteroita, tammia ja pyökkejä on tarjolla. Ne ovat lähinnä siementaimia, jotka eivät ole kovin otollista materiaalia, mutta esimerkisi valkopyökeissä on osassa hienot tyvet ja nebarit jo.

Esimerkiksi koreanvaahteraa näyttää olevan siementaimina todella paljon - tai kun kyse on vaahterasta, sitä ei kait voi tietää mitä siinä siinä risteytynyt keskenään. Bonsaina tietysti hyvin toimivaa, vaikkei laji olisikaan selvillä.

Ostin tällä kertaa pari kääpiökuusta, Picea glauca "Echiniformis" ja Picea abies "Dan's Dwarf". Nämä myytiin pistokaslisättynä, mutta ensinmainitussa oli mullan kätköissä mötti, joka kovasti näyttää varttamiskohdalta.

Pinus mugo "Jezek". Tekee noin sentin neulasta. Tämä on vartettu, ja kokeilin tälle heti sellaista, että jaoin rungon neljään osaan varttamiskohtaan asti, levitin osat ja istutin. Tarkoitus on tietysti piilottaa varttamiskohta. Tämä on tekniikka, jota täytyy alkaa harjoitella tosissaan, koska monet kääpiöhavut on vartettu, osa ei edes pysty elämään omajuurisena.

Sorbus khumbuensis. Jonkinlainen uusi pihlaja, kauniit pienet lehdet, siro kasvutapa, Googlen kuvahaun perusteella punaiset marjat. Himalajasta. Vakkataimen taimia.

Shikokunperhosvaahtera (Acer tchonoskii var. australe). Etelä-Japanin vuoristoista kotoisin, pitäisi mennä I ja II -vyöhykkeillä, joten taidan istuttaa maahan. Harvinainen, ei ilmeisesti kokeiltukaan muualla Suomessa kuin Mustilassa.

Yksi okakuusi tuli vielä ostettua, koska se oli lykännyt tyveltä lupaavan pikkuoksan, joka jatkoi hienosti rungon linjaa. Siitä joskus enemmän.

Valkomänty

Onpas ärsyttävää, piti päivittää pienen valkomäntyni tilanne, mutta ensin en löytänyt blogista siitä merkintää, ja sitten en löytänyt siitä itseltäni edes kuvaa. Onkohan tämä nyt sitten ensimmäinen.

Puu on ostettu muistaakseni (!) vuonna 2015. Saksasta, hinta 60,-. Se on mukavasti kehittynyt parissa vuodessa. Jostain olen lukenut, että valkomännyt usein vartetaan mustamännyn tyveen, joka tekee paljon nopeammin ja hienomman kaarnan. Varttamiskohta näkyy tuossa selvästi, mikä ei tässä tapauksessa haittaa ollenkaan.

Ihan mäntyhalpis, mutta aika ok pikkupuu. Tarpeetonta sanoakaan, että alkuperäinen ajatus oli katkaista puu tokan oksan yläpuolelta, ja lähteä tekemään sellaista ruukkuineen noin12 senttistä puuta. Alin oksa oikealla olisi ollut latva, silloin se kasvoi voimakkaammin ylöspäin, ennen langoitusta. Tykästyin sitten tuohon hillittyyn liikkeeseen, ja puu on saanut jäädä ihan alkuperäiseen kokoonsa.

Tällä on tyvellä useasta kohtaa käänteistä kapenemaa. Aloitin sen korjaamisen viime vuonna leikkaamalla kuvassa edestä muhkuran pois. Yllättäen se auttoi aika paljon.

Nebaria ei ole, muutama juuri mitä puulta löytyy kasvaa aika huonosti. Seuraavassa istutuksessa täytyy koittaa parantaa tilannetta. Siihen voi kyllä mennä aika monta vuotta, istutin puun 2016 keväällä.

Sembra

Toinen sembra on kasvanut isossa lammikkoruukussa ja karkeassa  (6-10mm) moler-savessa pari vuotta. Kovasti kiinnosti, että mitä sieltä löytyy. Istutus tuli eteen pakosta, koska ruukun seinät alkoivat hajota. Kaksi vuotta ruukku kesti käytössä, ja se on vähän.

Koko ruukun alempi puolikas oli täynnä juuria, ja vaikkei tuosta kuvasta näy, uuteen kasvuun lähteneitä juurenkärkiä on valtavasti. Kaksi viime kesää on ollut kylmiä ja märkiä, ja tämä kombo tuntui toimivan tällä männyllä, eli ritiläruukku ja karkea maa-aines.

Moler-savi on muuten turhan paljon vettä imevää tavaraa, ruukkuun se on hyvä lisäämään maa-ainekseen jäävän veden määrää. Luulisin että se toimii pitkälti samalla tavalla kuin akadama tässä suhteessa. Juopoille se soveltuu hyvin, eli esim. tuijille, okakuuselle, vaahteroille, mutta vähän vettä kuluttaville se on vaarallista. Esim. männyille olen nyt laittanut kissanhiekkaa noin 20% maa-aineksesta, eniten siksi, että olen tykästynyt siihen, että kastelutarve näkyy. Kissanhiekka menee vaaleaksi kuivuessaan.

Lyhensin muutamaa paksua juurta niin, että niihin jäi vielä reilusti uusia juurenkärkiä. Uudeksi ruukuksi tuli noin 2 litran muoviruukku, mikä on edistystä edelliseen noin 4-5 litran ritiläruukkuun. Saa nyt olla siinä ainakin 2 vuotta.

Tällä oli alunperin suunnitelmana semicascade, jossa runkon ylöpäin kaartuva osa joutaisi pois, ja jostakin noista oikealle kasvavista pikkuoksista tulisi uusi latva.

Sitten on pystykasvuisempi suunnitelma, suunnilleen tuo:

Viherbonsain versio piruuttaan, siinä erona on puun istuttaminen sen verran korkeammalle, että oikealle lähtevät juuret tekisivät mutkan rungon kanssa. Hyvä ajatus.

Viimeiseksi sitten epärelistisin suunnitelma. Olisi hieno liike ja kapenema, mutta aika paljon pitäisi saada kasvua aikaiseksi taakse ja oikealle, jotta se puoli rungosta säilyisi hengissä.

EDIT!

Salo räväytti piirroksen aiheesta. Upea..

Pystysiköhän juuriin saamaan jotenkin lisää massaa, esim halkaisemalla niitä ja levittämällä varovasti. Tämä optio täytyy pitää mielessä.

Sembran leaderi

Sain vihdoin aikaiseksi kuvan, josta näkyy puun rakenne. Valkoinen tausta, ei se sen vaikeampaa ollut.. Vasemmanpuoleinen suora pötkö kiinnostaa, koska se on puumainen ja siinä on hyvä kapenema. Oikeanpuoleisessa olisi sitten liikettä. Jos istutuskulma olisi vähän tuosta vastapäivään, se voisi olla oikeinkin kiva. Alin oksa vasemmalla saisi silloin lähteä luultavasti.

Rungosta kasvaa aika korkealta juuria, mikä ei käy. Jos oikeanpuoleinen on tuleva leader, vasemmalta saisi ehkä jotain mielenkiintoista kuollutta puuta aikaiseksi.

Sembrat

Mäntyopinnoissa testaan kahta sembraa (Pinus cembra). Kumpainenkin tuntuu reagoivan hienosti.

Ensin se jonka edistymistä enempi jännitän:

Vain ihan tyvi on kiinnostava tällä puulla. Mittaahan puulla oli ehkä 60 senttiä, ja siitä noin puolet lähti heti. Männyille ei suositella leikkaamaan kovin paljon kerrallaan. Puu alkoi saman tien tehdä uusia silmuja, myös rungosta. Löysin ohjeen, jossa sanottiin, että yksittäisiä oksia voi katkoa alinta silmua myöten, kunhan jättää die-back -varaa (mitähän se on suomeksi?). Katkoin siis en silmun yläpuolelta, vaan vasta seuraavan haaran/silmun alapuolelta.

Sembra on verkkoruukussa puhtaassa 6-10mm moler-savessa. Muutama juuri on yrittänyt tulla ulos verkosta, mutta vähäistä se on ollut. Kuva toiselta puolelta, jossa näkyy paremmin uutta kasvua:

Kynttilät ovat ihan pieniä, ehkä kymmenen neulasryppään tupsuja. Vihreätä on kaikenkaikkiaan puulla hyvin vähän. Luulen että olisi viisasta, että tekisin tänä vuonna vain yhden toimenpiteen, eli katkaisisin rungosta pätkän pois:

Viiva näyttää mistä haluan rungon poikki, katkaisen sitten 5 senttiä ylempää, seuraavien oksien alapuolelta, niin jää die-back -varaa. Punainen rinkula näyttää yhden mielenkiintoisen silmun. Tämä suunnitelma on jonkinlainen puolivesiputous.

Tässä pykälää hurjempi suunnitelma. Joskus sitten vuosien kuluttua katkaisisin rungon viivaa myöten, ja alaoksasta tulisi uusi runko. Kapenema ja liike olisi aika mieletön. Punainen rinkula näyttää yhden silmun, jolla voisi olla merkitystä tässä suunnitelmassa.

Toinen sembra on saanut vähän hillitymmän kohtelun. Leikkasin siitä pois ehkä puolet kasvusta, ja uutta silmua tulee todella hyvin siihenkin. Tällä puulla on kaksi mahdollista leaderia, joiden kesken en osaa vielä valita. Tämän kesän tavoite voisi olla poistaa lisää kasvua niin että pienet uudet silmut sisäosissa saavat valoa. Jossain vaiheessa täytyy vähän tutkailla tyveä, josko se auttaisi päätöksessä.

Näistä sembroista muuten sellainen huomio, että näillä oli aivan olemattomat juuret ostettaessa kummallakin. Huvittaa oikein, miten hankalan puun maineessa männyt ovat, ja kuinka surutta niitä ammattilaiset kohtelevat. Ensinmainitulla ei ollut yhtään hiusjuurta, toisella oli jonkin verran, mutta erittäin vähän verrattuna yläosan hyvään kasvuun. Puut näyttivät siltä, että niitä on kohdeltu kuten sypressejäkin, eli puu ylös pellosta, vesurilla tms juuret poikki, ja ruukkuun.

Pari sembraa

Tämän kevään ostoksia. Ensimmäinen on Pukinmäen Puutarhaliikkeestä.

Kurjen mallinen... Tyvestä 5-7 senttiä, vähän miten sen nyt katsoo. Ostaessa ajatus oli puolivesiputous, jossa joku noista oikealla alhaalla olevista oksista muodostaisi latvuksen.

Nyt huomasin, että tuo alaoksa vasemmalle tekisi hyvän latvan. Olisi liikettä ja hillitön kapenema. Jotain pientä keloa tuohon oikealle, koska siihen jää iso reikä.

Istutin keväällä lammikkoruukkuun, sellaiseen siivilän tapaiseen viritykseen. Istutusalustana 6-10 mm moler-savi pelkiltään. Lannoituksena Bio-Goldia. Tuntuu toimivan hyvin. Vaikka on ollut sateinen kesä, ja uudelleen istutus oli varmaan melkoinen järkytys, puu on lykännyt uutta kasvua hyvin. Syksyllä pitäisi typistää lisää. Kuinkahan paljon sitä uskaltaa. Onkohan liikaa, jos katkaisee pystyssä olevan rungon suunnilleen tuosta mihin kuva päättyy.

Puulla on kolme runkoa, takana oleva on huonoin, mutta ehkä siitä saisi jotain kasvua taakse.

Toinen on Keravan Muhelavaiselta. Nuori puu, mutta muhkea 6-senttinen runko suunnilleen. Piirsin puuhun pari viivaa näyttämään mahdollista rungon linjaa. Toinenkin mahdollinen runko olisi, mutta se tekee 90 asteen kulman. Riippuu tyvestä kumpi on parempi. Melkein olisi mahdollista päästä shohin-kokoon, ruukkuineen alle 20 senttiin. Rungossa on paljon pieniä oksia, joiden toivon säilyvän. Reipas leikkuu syksyllä myös? Tämä on paremmassa kasvussa kuin tuo edellinen.

Mänty

Vanhin mäntyni, joka on kestänyt kyydissä jo kymmenisen vuotta. Tässä ei ole kerta kaikkiaan mitään ideaa, tämä on pelkkä harjoitusvastustaja, jotta oppisin vähän männyistä. Käänteistä kapenemaakin löytyy.

Taivutin ylemmän oksan pystyyn että koko kauheus näkyy. Alaoksassa harjoittelin varttamista, oksa on pyöräytetty lenkille ja vartettu itseensä kiinni. Lenkki ei vielä ole ihan kuollut. Alaoksasta sen verran, että kaveri kävi kylässä, ja kun kysyin mielipidettä tästä, tuomio oli etä alaoksa kannattaa hävittää :-). Yritän kyllä säästää sen, kun olen noin paljon nähnyt vaivaa.

Päätin yrittää tehdä puusta niin kompaktin kuin mahdollista. Männyn oksat ovat kuin kumia!

Suunnitelma on, että 1 muodostaa alaoksan, 2 seuraavan, 3 menee kainalon alta taakse, siitä tulee oksa vasemmalle taakse, 4:sta tulee 3 oksaa, yksi oikealla ylös, ja kaksi taakse. 5:sta tulee latva.

Saas nähdä :-).

Pinus mugo

Vuorimänty jonka ostin joku aika takaperin. Huono kuva, sori, laiska kuvaa kännykällä. Tyvestä 7-8 senttiä. Ikävä kyllä oksia ei ole lähelläkään runkoa, vaan kaikki vihreä levitoi noin metrin päässä puusta. Jotain varttamisia joutuu harjoittelemaan. Miksei voisi harjoitella ihan silmun varttamista myös. Tuossa on paljon ohuita oksia, jotka eivät jää käyttöön, ja niiden kanssa voi askarrella.

Vaikkapa jotain tuollaista:

Oksa on vartettu itseensä. Kuorta poistettu, oksat sidottu kiinni toisiinsa, ja ne ovat jo kasvaneet yhteen. En kuitenkaan vielä katkaissut tuota lenkuraa, vaan laitoin liitoskohtaan nippusiteen tiukalle. Kun lenkura kuolee, poistan sen. Tässä pitää katsoa, että nippuside on oikein. Se voi myös katkaista väylän latvan ja rungon välillä.