Viinivaahteran syksy

Viinivaahtera tiputtelee lehtensä aikaisin, samoihin aikoihin kuin meikäläinenkin vaahtera. Se on hyvä merkki, puu valmistautuu talveen. Hirmuiset ovat nuo lehtivälit, pisimmät joutuu hävittämään.

Nyt annoin puun kasvaaa koko kesän rauhassa, ja leikkasin vasta jokin aika puun sellaiseksi, että mahtuu kylmälavaan. Noinhan tuota voisi kasvattaa, kunnes ulkomuoto alkaa olla sellainen, että siirto ruukkuun alkaa houkutella.

Viinivaahtera

Rapsuttelin vähän viinivaahteran tyveä esiin. Maata poistui muutama sentti. Esiin tuli juuria, kuten kuvassa vasemmalla, joilla ei tee tee yhtään mitään, koska ne kasvavat useita senttejä tulevan maarajan yläpuolella. Ihan omaa päättämättömyyttä, että ne siellä vielä olivat.

Vasemmalla puolella tyvi jatkuu suoraan niin paksuksi juureksi, että sille tuskin voi mitään. Kaunis levenemä tyvessä, mutta ei pintajuuria tarjolla. Oikealla puolella, nippa nappa kuvan ulkopuolella, rungossa on iso monttu. Tämä on ollut paakkutaimi puutarhaliikeessä, ja paakun ympärillä oleva kangashässäkkä on pureutunut puun sisään eri puolilla runkoa ja juuria. Oikea puoli on minulle edelleen arvoitus, samoin takapuoli.

Kaivelin montusta ulos maata ja säkin lankoja. Monttu ei ole haava, vaan siellä on kaarna. Ihan mielenkiintoinen feature, jos tyvi jotenkin on siedettävä.

Viinivaahtera kasvaa säkissä. Olen käyttänyt niitä nyt jonkin verran, ja ne vaikuttavat erittäin hyviltä. Puu ei kasva ehkä ihan yhtä voimakkaasti kuin maassa, mutta hyvin kuitenkin. Säkin pitäisi parantaa juuristoa, koska kun juuret kasvavat säkkiin kiinni, ne haarautuvat. Tuloksena pitäisi olla tiheä ja voimakas juuristo.

Tuossa kuvassa näkyy, kuinka vaahtera tekee uutta juurta ihan rungosta. Nuo pienet valkoiset haituvat ovat uusia. En muista moista nähneeni aikaisemmin. Ehkä tuo on viinivaahteralle tyypillistä? Tai sitten voihan se johtua säkistäkin.

Tyvellä alkaa olla hieno kaarna jo. Parikymmentä senttiä ylempänä rungossa kaarna on vielä vihreätä.

Ensi keväänä ei olisi mitään istutustarvetta, mutta tyveä olisi syytä saada enemmän esiin. Ehkä sen saa tehtyä poistamalla maa-ainesta päältä päin. Säkin saa nitojalla mataloitettua aika hyvin.

Leikkuukohdat on peitetty vahalla, mutta etanat syövät sen pois. Pitäisi ehkä sekoittaa massaan jotain pahalta maistuvaa.

Viinivaahtera

Hätäinen räpsy viinivaahterasta, koska pian lehdet ovat valtavia.

Ostettu vuonna 2014, vietti ensimmäisen vuoden kylmälavassa maahan istutettuna. 2016 keväällä istutus isoon muoviruukkuun, maa-aineksena kissanhiekkaa, karkeaa moler-savea ja lecasoramurskaa. Tämä toimi loppukesään asti, sitten alkoivat perinteiset yliruukutuksen ongelmat. Maa-aines alkoi vettyä, ja ruukku painoi kuin synti. Nostin puun ruukustaan. Pohjaa kohti maa-aines oli aivan vettynyt, ja juuria oli alkanut kuolla. Latoin koko hoidon tuollaiseen kuitukangassäkkiin ja säkki maata vasten.

Nämä säkit ovat toimivat todella hyvin silloin, kun maa-ainesta on liikaa suhteessa puun vedenkulutukseen. Pitää kirjoittaa joskus koko tämä asia auki. Idea kuitenkin on, että säkkiin ei maa-ainekseen jää pohjalle koskaan vesipatjaa, vaan vesi johtuu maahan. Säkissä vaahtera alkoi toipua samoin tein, vaikka ei paljon uusia lehtiä tehnytkään enää loppukesästä. Talvi taas kylmälavassa, ja nyt nyt kasvu on todella hienoa. Säkissä menee vielä tämä vuosi, ensi keväänä sitten kaiken järjen mukaan istutus ruukkuun.

Oudosti ensimmäiset lehdet ovat kauniita itämaisen tyyppisiä, kuten A. japonicumilla. Myöhemmin lehdet muistuttavat enemmän meikäläistä vaahteraa.

Viinivaahtera

Päivitystä. Ihan rauhassa en ole antanut puun kasvaa, koska se tekee aivan mahdottomia versoja todella nopeasti. Viinivaahtera on muistaakseni saanut nimentä siitä, että kun sellaisen näkee metsässä, kasvutapa ja lehtien ulkonäkö näyttää äkkiseltään viiniltä.

Viinivaahtera

Viinivaahtera sujahti kylmälavasta ruukkuun.

Se olikin kauhea homma, rapsuttelin hiekkaa bambutikulla pois juurista, kunnes juuripaakku keveni niin paljon, että sain sen nostettua kottikärryyn. Sitten pääsin jatkamaan rapsuttelua pöydän ääressä. Pari tuntia siinä meni, mutta lopulta sain kaiken hiekan pois. Katkoin kaikki paksut juuret, ohuita juuria en katkonut yhtään. Ruukku on aika iso ja syvä, mutta pienempään puu ei mennyt, koska juuria on niin paljon. Nebarista on turha puhua. Puu on ollut verkkopaakussa, ja kangasverkko on kiristynyt puun sisään monessa kohtaa, ja maarajasta kun mennään alaspäin, tulee käänteistä kapenemaa. Ihan tarkkaan en vielä kyllä tiedä tilannetta, kun ei etupuolikaan ole selvillä.

Ekassa kuvassa se mitä olen tottunut etupuolena pitämään. Siinä jää taakse jää oksa, jossa olisi ainesta alaoksaksi. Silloin pitäisi etupuoli olla jompi kumpi näistä.

Minusta tuo eka on kuitenkin parempi.

Tämän ostin syksyllä 2014. Se kasvoi kylmälavassa puolitoista vuotta, kaksi talvea. Nyt ei kait muuta kuin odotellaan ja pidetään puusta hyvää huolta. Paljon lannoitusta, ja toivottavasti tulee vielä lisää uusia oksia.

Kylmälava käyttöön

On niin kylmiä öitä jo että otin käyttöön kylmälavan mamupuille, eli siellä on maassa kasvamassa viinivaahtera, japaninvaahtera, Chamaecyparis obtusa, ja ruukuissa on niverävaahteraa, kolmihammasvaahtera, japaninvaahteran perusmuotoa, koreanvaahteraa, Acer davidii, ja pari kolme muutakin vaahteraa. Monet vaahterat ovat Mustilan saaliita tältä vuodelta.

Vielä siellä on kaksi japaninlehtikuusta, puksipuu, kaksi rhodoa (lännenpursu ja joku pienilehtinen sinikukkainen) ja pari muutakin joita en nyt muista. Kun viinivaahtera vie puolet lavasta, lava on aika täysi. Nämä ulkomaanelävät eivät ollenkaan ehtineet mukaan syksyyn, ekat pakkasyöt puraisivat suoraan vihreitä lehtiä.

Pitää tuulettaa lavaa ahkerasti, jotta homeet eivät pääse rehottamaan siellä.

Viinivaahtera

Viime kesän ostos alkaa tulla laatikosta ulos.

Lehdet eivät ole oikeastaan ollenkaan viinivaahteramaiset, vaan melkein kuin tavallisen vaahteran tai vuorivaahteran tms. Ensimmäiset lehdet olivat enemmän lajityypilliset, nyt kun tämä kasvaa kuin hullu, lehdissä on vähemmän haaroja.

Sivukuvasta näkyy, että tyvellä on kaksi oksaa oikein hyvillä paikoilla. Täytyy seurata tilannetta, että alimmat oksat eivät pääse kuihtumaan pois. Ajattelin antaa puun kasvaa rauhassa tämän kesän, jotta nuo isot arvet umpeutuisivat jonkin verran. Talven tullen katkaisen pois kaiken, joka kasvaa ulos kylmälavasta, ja keväällä typistän ylimmät oksat muutamaan kasvupisteeseen. Toiveissa on saada alas enemmän oksia, jotta niissä olisi vähän valinnanvaraa.

Toinen reitti voisi olla typistää yläoksia jo nyt. Olen varma siitä, että puu on tehnyt paljon uusia lepotilassa olevia silmuja kuoren alle, ja vain osa niistä puhkesi lehteen. Mielipiteitä?

Puu saa olla noilla sijoillaan ainakin ensi kesän. Nebaria tälle ei tarvitse rakentaa, oikeastaan vain oksat puuttuvat.

Viinivaahteran kukkia

Viime vuonna hankin ison viinivaahteran, jolla sentään on jo puolen kymmentä alkua ja muutama lehtikin. Katkoin siitä isoja oksia, 2-5cm paksuja, ja törkin niitä eri paikkoihin puoliksi huumorilla, josko joku niistä lähtisi pistokkaana kasvamaan. Yksi näyttää lähteneen, mutta se onkin vähän erikoinen:

Se kukkii. En ennen muista nähneeni, että pistokas kukkii. Katsoin varovasti millainen tyvi tuolla pistokkaalla on, ja on se muutaman sentin paksu.

Tuon pitäisi varmaan antaa kasvaa kesä rauhassa, mutta koska se ei välttämättä talvehdi taivasalla, taidan istuttaa sen myöhään syksyllä ruukkuun ja talvehdittaa kylmälavassa. Olettaen että on silloin vielä hengissä.

Viinivaahtera

Acer circinatum chopped. Horrifiying thing to do, really. I left one small branch on the back and there is one new small branch, visible at the left. These make me feel a little bit more confident.

I built a cold frame for this fat little thing today. Well its not THAT fat, there is room for others too.

Karmeata tämmöinen puun runtelu, mutta parhaan ymmärrykseni mukaan menen. Nyt puulla on energiaa hyvin varastossa. Se on tässä kuukauden aikana tehnyt pienen oksankin. Yhden oksan jätin, jossa on silmuja, henkivakuutukseksi.

Aikoinaan opin, että oksat katkotaan niin, että niiden kohdalle jää kuoppa. Nykyisin ainakin vaahteroille suositellaan, että tapit veistetään vähän pyöreiksi, siis ulospäin, jotta parantuessaan haava lisää puuhun muotoa. Ehkä muutama milli liikaa jäi alempaan oksaan.

Semmoisenkin asian luin, että runkoa ei kannata katkaista viistoon, koska ei voi tietää minne uusi latva kasvaa. Vasta kun tiedetään missä uusi latva on, leikataan tappi vinoksi.

En yleensä käytä suojavahoja, mutta tämän kohdalle teen sen mitä pystyn. Kyllähän se näyttää siltä, että jotain on yritetty.

Viinivaahtera

My new Acer circinatum!

Hirveästi tahtoo mennä kissanhiekkaa tämmöisiin, minulla oli 10 säkkiä ja jouduin nurkat täyttämään muulla maalla että riitti. 80*80*20cm laatikko, tosin pohjaa ei ole. 

Suunnitelma on, että kun puu on tyystin lepotilassa, pätkin yläosaa aika lopulliseen korkeuteen. Vaahteran pitäisi se hyvin kestää. Ensi keväänä sitten puun voisi istuttaa laatikkoon tai suureen ruukkuun. Paras olisi toki jättää noille sijoilleen vuodeksi, mutta puun ympärille tulee kylmälava. Sitten se on aika pimeässä paikassa. 

Voisihan sitä tietty tehdä lavan niinkin, että korkeudesta voisi kesäksi ottaa vaikkapa puolet pois. Tai irrotettavan etuseinän voisi tehdä, koska etuseinä on kohti etelää. Paikka on kuitenkin talon itäpuolella. Aamuaurinkoa siihen tulee, mutta klo 13 eteenpäin on varjoista. 

Viinivaahtera

Pirkkolan Muhevaiselta löydetty viinivaahtera saapui. Hetken kyllä katselin, että ovat pakanneet jotain muuta kuin tilasin, koska puu oli noin kaksi kertaa suurempi kuin muistin. Kuormalava taitaa olla metrin leveä, eli siitä voi arvioida.

Alunperin meininki oli kaivaa se itse ylös, typistää ja tuoda auton takakontissa. Myyjä suunnitteli kuitenkin puun pakkaamista 1000 litran suursäkkiin ja siirtelyä kuormalavalla, joten ajattelin että ehkä sitten tuotuna kumminkin. Kuljetus maksoi kuitenkin vain kuutisen kymppiä. Puu on saanut kasvaa sijoillaan aika monta vuotta, siinä roikkuu edelleen nuhjuinen hintalappu 79€ :-). 

Puussa oli siemeniä muutamia kymmeniä. Taidan istuttaa ne maahan ja jakaa halukkaille. Ovatkohan ne risteymiä? Se olisi aika kiinnostavaa.

Yritin siirtää puuta tulevan kylmälavan paikkeille, ja tajusin olevani liemessä. Juuripaakku on aika iso, ja maa on hiekkaa. En saanut sitä liikahtamaankaan. Aikomus oli istuttaa se nyt maahan kajoamatta juuriin. ja sitten keväällä istuttaa laatikkoon tms.

Letkulla siis juuripaakun kimppuun, ja hiekkaa lähti siitä sellainen määrä, että en viitsi arvaillakaan sen painoa. Lopulta sain puun raahattua paikoilleen.

Komeudella on nyt korkeutta metrin verran, josta noin  30 senttiä on juuripaakkua. Lisää typistystä vielä tarvitaan, mutta ulkona tuli pimeää, joten se jää huomiseen. Tai sitten täytyy tehdä paljon korkeampi kylmälava.

Rungon tyvi on hieno: 

Syömäpuikko antaa vähän perspektiiviä. 

Vielä ei tosin ole havaintoa etupuolesta. Tuosta voisi värkätä aivan sumonkin, leveyttä tyvessä on noin 15 senttiä, ja oksat/rungot ovat aivan tasapaksut. 

Viinivaahtera (Acer circinatum) ei ole meillä täysin talvenkestävä. Muhevaisella tämä on toki säilynyt hengissä, mutta vanhoja kuolleita oksia on paljon. Juuret ovat erittäin hyvässä kunnossa, eli ne kestävät kyllä. Mustilan artikkelin mukaan puut kuolevat helposti lumirajaa myöten. Kylmälava lienee siis oikea talvehdityspaikka.