Tervaleppiä

Pilaritervaleppä "Sakari" on ollut lihotuskuurilla.

Kaikki paksuimmat oksat lähtivät taas.

Aika valtavia reikiä runkoon jäi. Eivät ne niin haittaa, mutta uhrioksat olisi voinut poistaa jo aikaisemminkin.

Tässä on meneillään rungon paksuntaminen ja kapeneman lisääminen. Tämä ei ole ainut tapa puiden lihottamiseen, ja olen viime aikoina törmännyt monesti melkeinpä vastakkaiseen menettelyyn. Siinä puun latvan annetaan kasvaa rauhassa, ja etukäteen katsottuja alaoksia kasvatetaan tulevan bonsain oksiksi ja latvaksi. Tämä onkin varmasti nopein tapa saada aikaan paksu runko. Kapenema sillä ei lisäänny. Jos kapenemaa jo on, tapa toimii varmasti sekin.

Kolme siementaimesta kasvatettua tervaleppää. Kasvatin näitä aluksi ruukussa, mutta joku vuosi takaperin laitoin ne maahan. Olin ennättänyt istuttaa ne pariin otteeseen, joten toivon mukaan puilla on jonkinlainen nebari tuolla :-). Leikkasin puut aika pieniksi keväällä, ja nyt ne olivat noin puolitoistametrisiä. Niiden olisi vielä hyvinkin voinut antaa kasvaa, mutta ne varjostavat kesällä koko penkkiä.

Yritin hakea puille tulevaa rungon linjaa. Alaoksat säästettäisiin paksuntamaan tyveä, jos niitä olisi. Muutoin katkaisukohta on siinä, missä kapenema päättyy.

Sakari

Raivasin hieman yhtä lavaa, ja pilaritervaleppä "Sakari" tuli esiin pitkästä aikaa.

Ostovuosi 2011, pari vuotta meni ruukussa ja sitten puu meni maahan saamaan paksuutta. Puu kasvoi kyllä todella hienosti liian suuressa ruukussa, jossa oli vettä pidättävä maa-aines (kissanhiekkaa ja turvetta). Pöydillä vain on niin ahdasta, että panin tämän maahan paksunemaan pois tieltä.

Runko on tuplaantunut. Kuvassa näkyy kolme uhrioksaa, joista ylin taitaakin olla uusi latva. Vanhalle latvalle on käymässä niin kuin maahan istutuille puille tuntuu käyvän, eli latva ja muut kuin ohrioksat kuolevat pois. Ei haittaa yhtään tässä tapauksessa, kyllä se sinne takaisin kasvavat. Onpahan kuitenkin asia, joka kannattaa ottaa huomioon.

Yksittäinen mutka noin ylhäällä rungossa ei ole kovin hyvä juttu, mutta ehkä se on parempi kuin vanha suorempi rungon linja. Oksa on myös tulevalla etupuolella, luulisin, mikä olisi bueno.

Ensi syksynä tai keväänä lähtee pois ainakin ylin uhrioksa. Sitten joko kasvatetaan uudet uhrioksat, ja lihotus jatkuu, tai puu menee ruukkuun.

Uhrimeininkiä

Muutama esimerkki uhrioksista jos jotain sattuu kiinnostamaan. 

Japanilainen jalavani, jolle tahtoo tyveen lisää paksuutta. Tuossahan on jopa hieman käänteistä kapenemaa. Valitsin alaoksasta muutaman verson, jonka ajattelin antaa kasvaa reippaasti yli, niin että alaoksa ja runko sen alapuolelta paksunisi. Jos oksa saa kasvaa liikaa, se alkaa rajoittaa muun puun kehitystä.   

Seuraavaksi mongolianvaahtera, jonka hankin vuonna 2009. 

Sama puu kolmen vuoden kuluttua. Tämä oli alle 20 cm korkea tuossa vaiheessa. Runko on aika ruma. 

Istutin puun maahan keväällä 2014 saamaan vähän runkoa ja kapenemaa:

Puulla on kolme uhrioksaa, jotka ovat saaneet kasvaa aivan vapaasti, pisimmät ovat parin metrin pituisia:

Tyvi onkin levinnyt nätisti, mutta edelleen runko on jotenkin huono. Tyvessä leveyttä on noin 5 senttiä, ja se riittää 20-senttiä korkealle puulle hyvin.  Uhriosien kasvu ei ole tullut ilman hintaa, melkein kaikki rungon muut oksat ja alkuperäinen latvus ovat kuolleet. Eipä sillä että se mitään haittaisi, ensin on saatava kuntoon nebari ja runko.

Ensi keväänä ajattelin leikata uhrioksat pois, alemman paksumman kokonaan, ja ylempään jäänee pari senttiä, jossa näyttää olevan mukavasti liikettä. Jätän puun maahan, jotta saan kaikki mahdolliset oksat. Sitten istutus ruukkuun. Jos oksat tulevat jo alkukesästä, pääsen ehkä istuttamaan loppukesästä, muuten istutus jää seuraavaan kevääseen.

Maassa puulle tulee runkoa, mutta eipä juuri muuta. Seuraavaksi on saatava kohdalleen nebari. Sitä värkkäilen ruukussa, jotta säilyy täysi kontrolli siihen mitä tapahtuu. Puu istutetaan siinä vaiheessa joka vuosi. Kun nebari on tehty, voi olla että puu menee takaisin maahan, jos kapenemassa ja rungossa on vielä ongelmaa. Nebarille tekee myös hyvää saada vähän lihaa ympärilleen.

Toinen vastaava projekti on käynnissä tervalepällä:

Tällä oli ostettaessa parin sentin runko. Rungon keskivaiheilta kasvaa yksi oksa vapaasti, kuvassa se kulkee aidassa olevan lavan takaa ja kasvaa aidan yli. Tyven paksuus on ehkä tuplaantunut, olisiko se nyt 4-5 senttiä. Aika hidastahan tuo on ollut, pari vuotta lisää vielä ainakin tarvitaan. Puu vaikuttaa siltä, että korkeus voisi olla noin 35-40 senttiä, joten runko saisi kyllä olla aika paljon paksumpi.

Pilaritervaleppä

Leikkasin keväällä kaikki oksat pois tästä pilaritervalepästä, nimeltänsä Sakari.

Hyvää teki. Klipsin juuret hyvin vähiin, mutta kun ei ollut sopivaa ruukkua käsillä, istutin sen laatikkoon. Nyt vähän harmittaa, laatikko on aivan turhan suuri. Noh, voihan sen aina varovasti istuttaa uusiksi. Kun ei vahingoita juuria, mistä se edes tietää tulleensa istutetuksi.

Viime kesän hankintoja. 

I did cut away all branches from this Alnus glutinosa "Sakari" (column-like growth habit). A month later it has sprouted everywhere. Trunk is rather thin, but there is some movement. 

Tervaleppä

Syksy saa. On mennyt tämä kesä aika kevyellä harrastamisella bonsaiden osalta, kun on mania suuntautunut ensin dreijan tekoon ja sitten kippojen kanssa dusaamiseen. 100 lasissa ei voi tehdä montaa asiaa töiden ja perheen lisäksi.

Pirilän kukkatalon alesta löytyi pilaritervaleppää (olisiko 'Sakari', Alnus glutinosa f. pyramidalis). Tervaleppä on kiinnostanut minua jo monta vuotta, mutta ei ole osunut sopivia kohdalle sellaisesta paikasta, josta olisi voinut kerätä.

Runko on aika ohkainen, mutta siinä on elämää ja liikettä. Uusia silmuja on siellä täällä alhaallakin, joten oksat saa tehtyä uusiksi jos tahtoo. Tuo alin oksa lienee turhan ylhäällä, tästä voisi tulla sen korkuinen kuin mistä runko on nyt pätkäisty.

Taas yritin herättää kanssaihmisissa kummastusta, kun katkaisin tämän kaupan parkkipaikalla ja laitoin pyörälaukkuun. 3/4 jäi sinne. Kukaan ei tuntunut huomaavan, tai sitten eivät vain olleet huomaavinaan.

Tämä on kapeakasvuinen muoto. samaa kasvaa isona Kukkatalon vieressä olevan S-marketin edessä. Hieno kippurainen kasvutapa. Kekkilän ViherWiki sanoo, että

Pilaritervaleppä on Kotkasta löydetty tavallisen tervalepän erikoismuoto. Se on luonnossa hyvin harvinainen. Muodoltaan kapean pylväsmäisenä sopii pienillekin pihoille, puistoihin ja kujanteisiin. Tuulenkestävänä myös hyvä suojakasvi. Pilaritervalepän oksat ovat jäykät ja ne kasvavat lähes suoraan ylöspäin. Kukinta alkaa huhti-toukokuussa ennen lehtien puhkeamista. Kukat ovat vaatimattomat, keltaiset norkot. Lehdet ovat tummanvihreät ja kiiltävät. Lehdet varisevat maahan vihreinä. ’Sakari’ on erityisen kapeakasvuinen pilaritervaleppälajike. Se on syntynyt 1960-luvulla risteytyksen tuloksena.


Bonsailla ei ehkä niin ole väliä onko kasvutapa kapea vai ei, koska kasvua joutuu ohjaamaan joka tapauksessa. Kippuraisuus on kyllä eduksi.

Ensi keväänä laatikkoon tai isoon ruukkuun, ja sitten vapaata kasvua vuosi tai pari.