Työpaja Nik Rozmanin kanssa

Tato järjesti jo toisen työpajan. Opettajaksi hän oli hankkinut Nik Rozmanin Sloveniasta (Nik Art:n Nik siis!).

Meitä oli paikalla koko viikonlopun vain neljä henkilöä, sattuneista syistä kolme peruutti. Harmi tietysti, mutta me paikalla olleet saimme viikonlopusta irti valtavasti. Itse työskentelin lähinnä okakuusen (Picea pungens) ja kiinankatajan kanssa.

Nik oli todella hyvä opettaja, ja hauska tyyppi kaikin puolin. Hän on aika nuori vielä, 28-vuotias, mutta jo alalla hyvin tunnettu. Kun katsoimme millaisia transformaatioita puillemme tapahtui, emme voineet kuin ihmetellä. Upea kokemus kaikin puolin.

Sembrasta lähtee toinen runko

Sembra after - upea lopputulos!

Minun kuuseni

After, tässä on huono kuvakulma, ehkä tästä myöhemmin lisää.

Nikin kanssa tuli opittua deadwoodin käsittelyä. Useinhan kuolleen puuaineksen annetaan kuivua ennen kuin sitä aletaan muotoilla, mutta Nik oli sillä kannalla, että muotoilu on paras aloittaa heti. Halkaisin puuta jin-pihdeillä ja revin puun syitä irti niin, että kuollut puu ohentui ja yritin samalla saada puuhun liikettä ja vähän kierteisyyttä. Se onnistui minusta aika hyvin. 

Olen lopputuolkseen enemmän kuin tyytyväinen, ottaen huomioon, että puu on Mustilasta ostettu vuosi sitten. Kuvakulma on tuossa vähän huono, pitäisi ottaa kunnon kuva. Langoittelu tulee menemään uusiksi vielä muutamaan otteeseen, koska kuuset eivät asetu nopeasti.

Matin kataja before

Matin kataja after - uskomaton muodonmuutos

Uusia puita

On taas tänäkin vuonna tullut hankittua yhtä ja toista - noin 15-20 puuta, joista osa isojakin.

Ensinnäkin järkkäsin 6 marjakuusta, joista onneksi minulle jäi vain 1. Kavereille meni jakoon loput. Onneksi siksi, että tila on kortilla. Matsku oli hyvää, useampi olisi kelvannut sen puolesta. Joukossa oli yksi tätä parempikin, mutta tämä on iso. Tyvi on 15cm. Poistettavaa materiaalia, jonka saimme kohtuuhintaan.

Latvassa tappi vasemmalle voisi olla uusi latva. Rungon matkalla on kymmenkunta pistettä,
joissa on uutta kasvua. Asento voisi olla summittaisesti tuo. Alin aksa oikealla joutuu
varmaankin lähtemään, samoin toinen runko, joka näkyy tuossa sisäkaarteessa. 

Sitten Mustilan taimipäiviltä käteen tarttunut okakuusi.

Tässä on okakuusen perusrunkoon vartettu lajiketta Diana. Varttokohdan alapuolelta, tai oikeastaan juuri varttokohdasta, puussa on oksa, joka on siis okakuusta. Hieno puun alku. Joskus vuoden kuluttua voisi typistää reilusti vartettua pätkää. Siitä vuoden kuluttua loput? Jotain pientä kaiverrattaa voi tuohon jättää, tai sitten ei. Puulla on kaksi mahdollista latvaa, joiden välillä ei tarvitse vielä muutamaan vuoteen valita.

Kiiltotuhkapensas, jonka löysin roskaläjästä.

Ei ollenkaan hiusjuuria. vain kanto, kuivia oksia ja muutama oksa, jossa oli pikkuruisia eläviä lehtiä. Olin koiran kanssa liikkeellä, joten ajattelin että haen sen lenkin jälkeen, mutta unohdin. Muistin asian vasta kun näin sen seuraavan kerran, usean päivän kuluttua. Kokeilin puuta, ja se oli jo kovin kevyt, eli kuivahtanut. Lehdet olivat vielä hengissä, joten nappasin puun mukaan. Se meni ämpäriin nesteytykseen  viikoksi, sitten säkkiin. Toivotaan parasta - mutta hällä väli. Nyt parin viikon kuluttua lehdet ovat hieman jopa kasvaneet, mutta tuskin sillä vielä on yhtään juuria. Ensi kesä sitten näyttää.

Olen kerännyt jonkin verran vastaavia puita, ja ne ovat lähteneet kasvuun hyvällä prosentilla. Äkkiä laskien 11 yksilöä, joista 9 on lähtenyt kasvamaan, kaikki lehtipuita (orapihlaja * 7, vaahtera * 1, unkarinsyreeni * 2, jonkun pajun karahka). Kannattaa siis ottaa kanto talteen, jos sellaiseen jossain törmää ja siinä on jotain ideaa. Kunnon liotus ja maahan tai säkkiin.

Keväällä nostettu vaahtera. Surkeat juuret ja suurin juuri suoraan alas - sanoisin että se tavallinen tarina vaahteran kohdalla. Tyvi kuitenkin levenee nätisti. Vahvan oloinen vesseli ja tykkää olla säkissä. Maa-aineksena kissanhiekkaa ja lecasoraa lähinnä. Olen bongannut tämän varmaan 10-15 vuotta sitten alunperin, pätkäissyt ensin ylempää, sitten raivausmies on pätkäissyt alempaa, ja lopulta minä tuosta mistä näkyy pari vuotta sitten. Suurin osa oksista on tullut sen jälkeen. Vähän haastava oksisto, mutta runko on kiva. Ensi vuoden saa olla vielä säkissä, mutta oikea asento pitäisi löytää ja alkaa langoitella oksia jotenkin, ennen kuin ne kovettuvat niin ettei niitä pysty taivuttamaan.

Viimeinen vesseli tältä erää, vaakasuora literati vai mikä tuo olisi. Kalliolta kerätty mänty. Juuret tulivat aika hyvin mukaan, paksuja juuria ei montaa ollut ja juuret menivät kiepille ruukkuun. Ensi kesä  näyttää. Kuvasta ei näy, mutta tämä on retkottanut kalliota vasten, ja päällä on kuollutta puuta jonkun verran. Se näyttää siltä, kuin puun yli olisi ajettu nastarenkailla useampaan otteeseen. Jos tämä jää henkiin, kuolleen puun alueita pitäisi laajentaa ja saada jonkinlaista kierteisyyttä niihin.

Okakuusi

Huomasin että tämähän on hankittu jo vuonna 2010. Eipähän ole ollut vauhdikasta etenemistä! Tunnisteella "Okakuusi" löytyy muutama vanha kuva.

Paras asia tässä on, että kaarna on kehittynyt kauniisti. Samalla on kuitenkin tullut esiin kumma juttu, tyvellä kaarnaa ei ole, ja puu vähän kapeneekin alaspäin... Tuohan onkin vartettu. Kaikkien näiden vuosien jälkeen, nyt vasta huomasin. Vartettu hyvin siististi, mutta röpelön kaarnan puuttuminen tyveltä haittaa kyllä kovasti. 

Tämä on ollut aika hidas käänteissään. Latvaan se tahtoo tehdä valtavia silmuja, ja alas sitten vähän ja pieniä. Tälle olen yrittänyt tehdä "energian tasapainottamista", eli latvasta poistanut lähes kaikki silmut, ja kaikki suuret, ja alaoksilta ei poisteta mitään. Viime vuonna lannoitin tätä aika voimakkaasti raemaisella lannoitteella, ja se tekikin todella suuria ja meheviä neulasia. Nehän eivät sovi kuvaan ollenkaan. Lannoituksen seurauksena kuitenkin myös uusia silmuja tuli reilusti, ensimmäistä kertaa, ja myös alaoksille. Aion jatkaa samaan malliin, runsasta lannoitusta, paljon aurinkoa ja aika paljon vettä myös, koska tämä tuntuu siitä pitävän. Ehkä sitten taas viiden vuoden kuluttua katsotaan missä ollaan. 

Mutta tuo varttaminen. Pystyisiköhän tätä tyvijuurruttamaan? Jos pystyisi, voisi asennon päättää itse. Nebarihan tältä puuttuu täysin. 

Okakuusi laatikkoon

Ihan tulee tavan vuoksi jätettyä nuo latvat tuollaiseksi kelopuuksi, mutta ei se yleensä näytä hyvältä, ellei kelottunutta aluetta ole muuallakin. Pari viikkoa sitten istutettu, ja nyt kasvaa jo hyvin.

Tähän pitää varmaan saada oksiin jotain elämää, muuten uhkaa tylsyys.

Pari hankintaa

Nyt kannattaa katsastaa puutarhaliikkeitä. Sesonki on ohi, ja tinkivaraa sen mukaisesti.

Kävin eilen Kehäkukassa, Kehä ykkösen vieressä Pukinmäen kohdalla olevassa puutarhaliikkeessä. Täällä on aina ollut kiinnostavia tuijia, suuria ja vanhoja.

Tämä oli runsaat 2 metriä korkea, ja tyvestä vähän alle 10 senttiä paksu. 15 euroa... Ei niin hyvin tuosta kuvasta näy, mutta rungossa on alimmassa 20 sentissä vähän liikettä. Ei ole paljon kapenemaa, joten jonkinlaista kaivertelua on tiedossa. Sinne jäi vielä oikein hyvä kolmirunkoinen.

Pallohopeakuusi (Picea pungens "Glauca globosa"). Näitä olen käynyt ihastelemassa ennenkin. Kasvavat itsestäänkin aika bonsaimaisiksi. Runko on noin 5 senttiä paksu, joten paljon on puuta pienennettävä, että siihen tulee jotain järkeä.

Pallohopeakuusen tyvi.

Napsin kännykällä muutaman kuvan tarjonnasta.

Toinen pallohopeakuusi. Näitä oli hyviä ainakin 4 kappaletta! Tuosta tulisi hyvä puolivesiputous.

Omistajan oma bonsaiprojekti. Okakuusi luulisin?

Tuijia - etsi kuvasta yksi virhe.

Koreanpihtoja on siellä useita, tyvestä 7-8 senttiä suunnilleen. Koreanpihdalla on yleensä luonnostaan hyvä kapenema. Ainakin 2 oli hyviä bonsai-ehdokkaita. Hinta joitakin kymppejä.

Haastattelin samalla omistajaa (luulisin) talvehdittamisesta. Heillä on liikkeessä iso kasvihuone, jonka lämpötila pidetään talvella nollan tuntumassa. Siellä pidetään kaikki, joiden halutaan selviävän talvesta. Kysyin mitkä havupuista ovat talvenkestävimpiä, ja vastaus oli, että kyllä kaikki havut ovat vähän arkoja astiassa, maahan istutettuna sitten kyllä kestävämpiä.

Okakuusi

Vai hopeakuusiko se on.

5 cm tyvestä, ostopaikka Oulunkylän K-Rauta, 15,-. Ihastuttava kasvi kerta kaikkiaan. Siis laji. Ei ole hullumpi tuo yksilökään. Juurista ei ole mitään havaintoa, kaivoin rungon tyveä alaspäin viitisen senttiä, mutta en löytänyt juuria, vain kivikovaa savea. Päällä oli monta senttiä turvetta, ja sivuilla näyttäisi olevan myös. Olisiko siis istutettu alunperin saviseen maahan, ja astiaan vasta viime vuosina tms.

Olen hyvin skeptinen näiden ulkomaanhavujen kanssa, luulen että niiden talvehtiminen ruukussa on vaikeaa. Tai sitten on kyseessä se, etten vain osaa. Viime vuoden ostoksista kuolleeksi julistamista odottaa vielä serbiankuusi, harmaapihta sai jo tuomion. Toisaalta sitten koreanpihta voi oikein paksusti. Kuusia minulla oli viime kesänä 10, niistä kaksi kuoli.

Tuommoinen se oli ostaessa.

Muista tarjokkaista olivat alaoksat kuolleet kokonaan, tämä oli kuollut latvasta.  Ei ole niin sanottua, että tämä oli paras valinta. Walter Pall näyttää karsivan alaoksat pois kuusista systemaattisesti, ja taivuttaa sitten ylempiä oksia jyrkästi alaspäin.

Kokeilen tälle hellävaraista siirtoa pienempään ruukkuun. Ensi keväänä poistan osan turpeesta ja savipaakusta, mutta en karsi juuria. Sitten asteittain pyrin pienentämään juuripaakkua. Luulisin.