Sinikataja-tanuki

Ensi keväänä tätä pitää langoitella. Sinikataja tuntuu kiihdyttävän kasvuaan syksyä kohti, keväällä liikkeelle lähtö on tosi vaatimatonta. Mitä olen näitä istuttanut uusiksi keväällä, tuntuvat niiden juuret olevan huonossa kunnossa talven jäljiltä.

Tanukikataja

Tein harjoittelumielessä Colin Lewisin esittämällä tekniikalla huijauskatajan.

Raaka-aineet:

Katajanraato on jostain Viikin kallioilta kerätty muistaakseni. Se on vuosia odotellut varaston katolla. Viime syksynä käsittelin sen viimein rikkikalkilla, ja nyt eilen uudestaan.

Sinikataja on puutarhaliikkeestä, samassa ruukussa oli toinen aika hyvä yksilö, ja sitten tämä. Tämäkään ei ihan noin huono ollut alun alkaen, mutta kaikki kasvu alhaalta on kuollut pois, ja hassusti kaksi alinta oksaa kasvaa sisäkaarteissa.

Olisiko tämä ollut minulla kolme vuotta. En ole istuttanut puuta uudestaan, eikä ollut aikomus istuttaa nytkään.

Veistin pois vajaan puolet puusta, ylhäältä enemmän ja alhaalta vähemmän. Sivelin leikkauskohdan Lac Balsam -nimisellä haavanhoitoaineella. Tämän on tarkoitus estää puun kuivuminen. Lisäksi se eristää puun rikkikalkista, joka lienee vielä liian tuoretta.

Aikaisemmat tanukini olen tehnyt kaivertamalla puuhun väylän, johon elävä taimi työnnetään. Lewisin keksintö on, että puu halkaistaan, ja kiinnitetään kuolleeseen puuhun messinkiruuveilla. Tämä on paljon näppärämpää, kaivertamisessa menee aika kauan aikaa.

Tuohon asti pääsin. Ylös jäi vielä puolen sentin rako. En uskaltanut kerralla puristaa rakoa umpeen, koska jos puu olisi katkennut tuosta, olisi homma ollut pilalla. Vain alin oksa olisi jäänyt jäljelle.

Kiinnitin ensin nippusiteet alhaalta alkaen. Sopivista kohdista ruuvasin puun kiinni messinkiruuveilla. Teräsruuvit, myös pinnoitetut, tappavat katajat jostain syystä. Nippusiteiden alla on muovia suojaamassa puuta.

Oksat tuosta pitäisi vielä taivuttaa osoittamaan tuulentuivertamana oikealle.

Tarkoitus ei ollut istuttaa katajaa, koska sillä on varmasti tarpeeksi rasitusta veistämisestäkin. Tuo lepru muoviruukun pohja oli kuitenkin liian kevyt ja hutera karahkan painolle, joten puu oli pakko istuttaa.

Koin ikävän yllätyksen nähdessäni juuret. Ruukku oli täynnä juuria, mutta ne olivat hyvin huonossa kunnossa. En nähnyt ollenkaan terveitä valkoisia juurien kärkiä. Istutin pari päivää sitten toisen sinikatajan, ja sillä tilanne oli sama. Ilmeisesti ruukussa kasvatettuna Suomen talvi on aika lailla siinä rajoilla.

Samaa ilmiötä olen ollut havaitsevinani Chamaecyparis obtusalla. Kasvi kyllä talvehtii, mutta juuristo kärsii kovasti.

Noh, jahka tämä kuolee, haen joltain avonaiselta paikalta sopivan kotimaisen katajan.

Instant bonsai, osa 1

Tässä sinikataja (Juniperus squamata 'MEYERI' lukee kasvista roikkuneessa lapussa). Ikävä kyllä en tullut ottaneeksi kuvaa kasvista ennen kuin aloin sen kanssa touhuta - mutta ei siinä mitään erikoista ollut. Korkeutta vajaa metri, ja rungolla paksuutta n. 5 cm tyvessä. Hintaa sillä oli 19,90, ostopaikka Backas Vantaalla. Unohda ruukku! Ensimmäisiä tekeleitäni, ja ulkonäöstä päätellen on muottina ollut pesuvati. Järkyttävä. Se on punasavea, ja toivon koko sydämestäni, että se hajoaa lopullisesti ensi talven aikana.

Muotoilu alkoi ihan tavalliseen tapaan, mutta mopo karkasi käsistä aika nopeasti. Minulla ei ollut aavistustakaan, millaista puuta olin tekemässä, joten aloitin oksista, joita en ainakaan tarvitse. En halunnut poistaa oksia kokonaan, vaan jättää itselleni ajopuu-option - joten päädyin kuorimaan turhat oksat.

Oksista irtoaa kuori ja pehmeä vihreä osa aika helposti "tuppeen", vähän niin kuin nylkiessä. Kova oksien ydin jää jäljelle valkoisena. Hyvää työvälinettä etsiessäni osuivat käteen perunankuorimis/pesuhanskat, joilla lähtee melko helposti uusista perunoista kuori. Näillä hanskoilla lähti myös oksista kuori kohtuullisella vaivalla.

Puun muotoilu ja istutus kesti pari tuntia, enkä liene koskaan ollut yhtä innoissani tässä alustavassa muotoilussa. Lopputulos oli mielestäni laakista "valmis". Oksat kaipaavat toki kasvua lähemmäs runkoa ja lyhentämistä, alaspäin suuntautuva kasvu pitää poistaa jne, mutta muuten puun elävän osan ulkonäkö on jo nyt aika OK.

Yleensä ottaen ei ole hyvä ajatus jättää kuollutta puuta näin paljon, silla se ei luo vaikutelmaa suuresta ja vanhasta puusta, vaan jostain joka on joskus ollut kooltaan paljon suurempi. Tässä nuo pitkät oksat loivat kuitenkin aivan erikoisen näkymän, joka minua viehättää sellaisenaan. Siinä on dramatiikkaa. Jäljelle jäänyt elävä osa on myös itsessään aivan hyvä bonsain alku.

No niin, olen tappanut puun ennenkin tällä tavoin. Minulla oli aika tavalla vastaava idea vuosi sitten pallotuijan kanssa, jonka kuvan liitän tähän joskus jos sellaisen löydän. Kuorin tuijasta vastaavasti oksat, ja seuraavana päivänä se oli kuivunut kuoliaaksi. Kylvetyksestä huolimatta se kuoli. Tälle katajalle kävi lähestulkoon samoin. Seuraavan päivän iltana katajan kuori oli kauttaaltaan "kutistunut" ja kova, sellainen vähän ryppyinen, mitä olen tottunut pitämään merkkinä aika toivottomasta tilanteesta. Ilmeisesti nämä pitkät kuivat roikot kuivasivat tehokkaasti koko katajan.

Aloitin katajalle raivoisan oksien kastelun. Parin viikon ajan kastelin oksia hienojakoisella suihkulla aina kun kuljin kasvin ohi, varmaankin 10 kertaa päivässä. Onneksi olin lomalla. Kun vesi haihtui, kaikki vihreät neulaset muuttuivat aivan koviksi ja kuolleiksi. Märkänä ne pysyivät pehmeinä. Lopulta iso osa neulasista kellastui, mutta osa jäi myös vihreiksi. Nyt, kun pahoinpitelystä on kulunut kuukausi, tilanne näyttää aika hyvältä. Kataja lykkää hiljalleen uutta kasvua, ja olen siirtänyt sen ensimmäistä kertaa (aamu-)aurinkoon. Ensi kevät sitten näyttää, onko tästä eläjäksi - sanoisin että mahdollisuudet ovat fifty-fifty.

Tässä vielä kuva rajattuna suunnilleen siihen, mitä alun perin lähdin hakemaan:

Tuosta taivuttamalla oksia vähän alaspäin bonsai on siinä (perusmuoto, toki hienosäätöä riittää vielä vuosiksi). Kuollutta puuta voisi jättää vain latvuston sisäpuolelle. Rungon paljasta aluetta voisi hyvin leventää. Mahdollisia latvoja on kolme, yläoksiksi ne ovat liian paksuja, mutta en osaa vielä päättää mikä on varsinainen latva. Tämä on ihan mahdollinen tavoite tämäkin, voi olla että puun dramaattisuus nykyisellään alkaa tökkiä pitemmän päälle.