LED-valot 2 viikkoa

Ledilamput ovat nyt olleet käytössä 2 viikkoa. Se ei ole paljon, mutta kyllä nyt jo voi jotain sanoa. Toimivatko valot? Kyllä toimivat.

Yllä olevassa kuvassa näkyvät tupsut versojen kärjissä ovat LED-valojen aikana syntyneet (Montereynsypressi Cupressus macrocarpa). Ero kasvussa oli välitön. Tässä yksittäinen verso:


Ledit ovat tulleet tuossa tummemman palkin kohdalla. Sitä ennen kasvu oli tasaista: 2 millin välein kaksi noin 2-4 mm pitkää neulasta. Haaroja ei juuri tullut. Nämä versot kasvavat, kunnes ne katkaisee. Valaistuksena oli loisteputket (2kpl), mutta ei mitenkään ideaalisesti sijoitettuna, vaan liian kaukana.

Ledien aikana kasvu on tiheätä, versoa ei näy neulasten välistä. Neulaset ovat selkeästi pidempiä, noin 7-8 millisiä. Mikä kaikkein tärkeintä, tuon kuvassa olevan verson kärjessä on kaikkiaan 5 haaraa jo nyt.

Kun haarautuminen on noin villiä, neulaset lyhenevät kyllä. Niin käy automaattisesti, kun kasvupisteiden määrä kasvaa, mutta juuristossa samanlaista kasvua ei voi tapahtua.

Fiikukseni on reagoinut kohtuullisen hyvin myös, mutta ei yhtä selkeästi. Uutta kasvua tulee nopeammin, ja haarautuminen on runsaampaa. Jotenkin tuntuisi kuitenkin, että nämä sypressit nauttivat LED-valoista enemmän, tai ehkä reaktio on ollut vain nopeampi.

Näyttää siltä, että valonjako oli onnistunut - tosin, koska minulla ei ole vertailukohtaa, jokin toinen jako voisi hyvin olla parempikin. Jako on nyt 4*465nm, 1*630nm, 2*660nm. Yksi tai kaksi sinisempää, esim. 430nm voisi korvata 465nm- ledejä.

Valesypressit kasvaa

Pyöreästi kuukausi kulunut tämän muokkaamisesta. Ensimmäinen kuva kuukauden takaa siis. Kasvua on tullut aika mukavasti. Veikkasin tämän kuolevan nopeasti, mutta onneksi olin väärässä.

Tulkitsen puun toipuneen, ja seuraava sessio voisi olla edessä. En oikein tiedä mitä tällä tekisin, ajatuksissa on ollut "cosmic graft" :D. Toisaalta voisi ottaa vain 10 senttiä latvaa pois ja yrittää selkiyttää kuvaa. Vähän sellainen formal upright voisi olla lopputulema. Runkoa on sen verran ohkaiselti, että puoletkin voisi korkeudesta lähteä. Oksistoa pitää selkiyttää, nyt kasvu tulee oksien kärkiin, joista suurin osa vielä lähtee.

Rainer Goebel on kanadalainen harrastaja ja guru, ja hänen juttujaan kannattaa kaivaa esiin. Hän on sanonut, että anna puun kasvaa vain sinne, minne haluat kasvua. Sellaisen kasvun salliminen, joka tullaan myöhemmin leikkaamaan pois, ei edistä mitään. Tästä syystä tuohonkin kasviin pitäisi saada joku tolkku, mikä on oksien rakenne, kuinka korkea tästä nyt sitten oikein tulee jne.

Kokeen vuoksi en ole istuttanut puuta uudelleen. Mitään syytä sen lykkäämiseen ei nyt ole, kun puu on hyvässä kasvussa. En vain tiedä onko minulla mitään sopivaa ruukkua. Tumma, lasittamaton, suorakaiteen mallinen, sellainen hyvin perinteinen malli tuntuisi sopivalta.

Sypresseistä on tullut vähän opittua. Istutuksen jälkeen pussihoito tuntuu erittäin hyödylliseltä. Jos neulaset menevät pehmeiksi ja ryhdittömiksi, se johtuu siitä, että juuret eivät pysty toimimaan tarpeeksi tehokkaasti. Pussihoidossa haihtuminen vähenee, ja neulaset jämäköityvät nopeasti.

Jack Wikle totuttaa puunsa huoneilmaan ottamalla pussin pois päivä päivältä aina pidemmäksi aikaa. Laiskana olen vain rei'ittänyt pussia, aluksi muutama sormenmentävä reikä, ja lopulta olen avannut koko pussin pohjan. Jos neulaset pehmenevät jälleen, pitää pussihoitoa jatkaa. Olen aika varma siitä, että itsestään löperö sypressi ei toivu, se kuolee heti kun ilmankosteus laskee. En usko että se siinä tilassa pystyy kasvattamaan tarvitsemiaan juuria.

Teoriakorjaus

Olen ollut uskossa, että sinisellä kasvu on kompaktia, punaisella runsaampaa mutta honteloa, mutta näinhän se ei olekaan. AriM, joka kasvattaa orkideoja, kertoi seuraavaa:

Muuten, pienenä oikaisuna, kasvit kääntyvät kirkasta valoa etsiessään voimakkaimman sinisen valolähteen puoleen. Varren pituuteen vaikuttaa lähinnä 730/660 nm -suhde. Jos pitkää punaista (730) on 660-punaista enemmän, tulee pitkää perunanvartta, koska se kertoo kasvin fytokromeille, että varjossa ollaan. Runsaassa 660-punaisessa kasvu on yleensä matalaa ja haaroittuvaa. Vai onko tämä itse asiassa se mitä bonsailta odotetaan?

No just sehän se on sitä mitä odotetaan. Eli meni vähän teoria mulla uusiksi... oppia ikä kaikki. Pitääpä selvittää asiaa lisää.

Pömpelipäivitys

Laitoin toiseen pömpeliin toisen kerroksen. Molemmissa on 3 putkea. Ylhäällä päivänvalo, aquastar ja kylmä valkoinen, alhaalla 2X päivänvalo ja kylmä valkoinen. Mututuntuma muutaman viikon ajalta on, että ylälaatikossa kasvu on parempaa.

Jos ledit toimivat, ylälaatikkoon voisi niitä testata. Kuviosahalla pitäisi tehdä noin 8cm reikä kanteen joka lampulle. Yhden päivänvaloputken voisi jättää etualalle, ja sen taakse esim. 8 kpl 7W ledilamppuja. Sähkönkulutus olisi sama kuin nykyään, mutta valoa noin 3 kertaa enemmän (PAR-watteja siis, eli kasveille käyttökelpoista valoa).

Alaosastoon ledejä ei sitten saakaan, ei ennen kuin joku tekee suoraan loisteputkirunkoon laitettavan lediputken teholedeillä.

Laitoin (vinoon) uuden kaihtimen, josta poistin keskeltä pari sälettä:

Ledit saapuivat

Ledilamput saapuivat, itse asiassa jo perjantaina. Vähän niitä on nyt joutunut ynnäilemään. Pakollinen kuva:
Oikeasti väri ei ole noin punainen, vaan sinisempi.

Lampuissa on noin 50-60 asteen valokiila, joka vielä on keskeltä selvästi kirkkaampi. Ihan suunnitelmien mukaan en niitä saa käytettyä. Tarkoitus oli kiinnittää niitä pöydän yläpuolelle tasaisesti siten, että jokainen valaisisi ainakin puoli pöytää. Valokeila on kuitenkin niin kapea, että oikeasti kunnolla saa valaistua vain tuon alueen, jossa katto on korkeammalla.

Kiinnittelin lamppuja seinään, kaksi hyllynkannattimella vähän pöydän päälle, ja yhden kuvassa näkyvään seinälamppuun. Voi olla että jonkinlaisen räkin rakentaminen tulee vielä eteen.

Takana olevan loisteputkirungon jätin vielä paikalleen, koska kasvien katselu pelkästään tuolla valolla on yhtä kärsimystä. Minulla on likinäköä -5 diopterin verran, ja ohennetut silmälasien linssit taittavat sinistä ja punaista valoa eri tavalla, ja sen seurauksena näen kaiken vähän kahtena. Kamerallakin on vaikeuksia automaattitarkennuksessa.

Pelkällä ledivalolla on mahdoton sanoa, kuinka märkiä ruukut ovat, sillä imuhirmun/kissanhiekan värin muutos ei näy ollenkaan. Kasvien vihreät lehdet ovat aivan mustat, koska lamput eivät tuota ollenkaan vihreätä valoa.

Lyhyesti sanottuna siis - näiden on paras olla hiton paljon paremmat kuin loisteputket, jotta näiden kanssa viitsin elää. Tuon tilan olisin voinut valaista myös 4-5 loisteputkella, ja valo olisi varmasti ollut riittävä niinkin.

Käytössä on nyt 8 lamppua, ja periaatteessa ne voisivat vastata 8:aa 36W loisteputkea, joissa on kylmä valkoinen putki. Kasvun pitäisi siis olla paljon parempaa. Sähkönkulutus näillä lampuilla pitäisi olla 9W/lamppu, eli ledit 7W ja laite 2W. Sähkönkulutusta en ole mitannut. Yhteensä kulutus on samaa luokkaa kuin kahdella loisteputkella. Jahka saan tiedon siitä, miten nämä toimivat pelkästään, verrattuna aikaisempaan systeemiini, laitan varmaankin tuon yhden loisteputken myös ajastimeen. Se tarjoaa kuitenkin melko täyden spektrin, vaikkakin himmeänä, mutta ehkä kuitenkin riittävänä. Kasvit ilmeisesti tarvitsevat myös muita aallonpituuksia, kuin nuo 440 ja 660nm piikit.

Valopömpeliin näillä lampuilla ei taida olla asiaa, ainakaan nykyisiin. Ne ovat liian matalia. Isommat laatikot ovat 40cm korkeita, ja vaikka laittaisinkin lamput kannen yläpuolelle, niitä tarvitaan noin 15-20 sentin välein, jotta koko alue tulisi tasaisesti valaistua. Jokaisen kasvin pitäisi kuitenkin saada valoa ainakin kahdesta lampusta, jotta alaoksat saisivat myös valoa tasaisesti. Jos näille vartavasten haluaisi rakentaa jonkin terraariotyyppisen ratkaisun, pitäisi sen korkeus olla ainakin 60cm, ehkä enemmänkin. Neliö tai ympyrä olisi paras pohjan malli, ei pitkänomainen. Pitkänomaisessa aion kuitenkin pysyä, puiden hoito läjässä (kuten tuossa kuvassa!) ei ole hauskaa.

Lamput ovat muuten olleet päällä perjantai-illasta 15h päivässä. Kolme päivää siis. Hmm:
Aika pitkiä ja meheviä ovat nuo viimeiset neulaset. Pitäisiköhän seuraavalla kerralla tilata sinisempiä lamppuja?

Sisäpuut osa 8

Järjestyksessä kolmas viritykseni. Kimmokkeena toimi taustalla näkyvä fiikus, jonka valaisu on ollut vähän pulmallista. Se on hoitunut viime aikoihin asti 70W metallihalogeenilampulla, mutta kasvu ei ole ollut kaksista. Laitoin takaseinään kaksi hyllykannatinta, ja niiden varaan kaksi 36W loisteputkirunkoa. Rungot ovat aika takana, joten laitoin lisäksi vielä vanhan Osramin kasvivalaisimen, johon vaihdoin alkuperäisen polttimon tilalle 23W spiraalin mallisen putken, Osramin 840 eli kylmä valkoinen. Vaikuttaa oikein hyvältä, alla olevat kasvit selkeästi piristyivät. Seinässä oikealla on lisäksi vielä 13W T5 loisteputkivalaisin, joka valaisimena on aika tyylikäs, mutta kasvien kannalta harvinaisen turha.

Idea tässä oli tuon nojaavan fiikuksen valaiseminen siten, että alaoksat kasvaisivat myös. Jossain määrin tämä on onnistunut, mutta ei kasvu ole ollut hääviä vieläkään. Muille, matalammille, kasveille tämä on huono ratkaisu. Arvelisin tämän vaativan ainakin 4 putkea toimiakseen kunnolla.

Se valoista. Tähän on tarkoitus virittää ledivaloja jahka niitä saan, tuo 13W joutaa pois ja ehkä toinen 36W runko. Varastotilassa valojen väri on melkein merkityksetön.

Tämä tila on muuten sen verran pieni, että ilmankosteus pysyy melko korkeana ilman seiniäkin. Aika välillä kippaan noihin laatikoihin puolisen litraa vettä.

Tämä on kasvatuspaikoistani selkeästi huonoin. Tänne joutuvat ne kasvit, jotka ovat liian korkeita laatikoihin, tai jotka ovat B-sarjaa.

Ledivalot

Tilasin Kiinasta 10 kpl 7W LED-kasvivaloja jokin viikko takaperin, ja nyt näyttävät olevan DHL:n kyydissä. Ei pitäisi montaa päivää enää mennä.

Tarjolla oli 4 vaihtoehtoista valojakoa (ledejä per lamppu):

1. 6 kpl punainen (660nm) ja 1kpl sininen (465nm
2. 6 kpl punainen (630nm) ja 1kpl sininen (465nm)
3. 6 kpl sininen (465nm) ja 1kpl punainen (660nm)
4. 6kpl sininen (465nm) ja 1 kpl punainen (630nm)
   

Tutkin paljon erilaisia lähteitä ja lopulta päädyin omaan valojakoon tutkailemalla tarkasti sitä, miltä musta tuntuu. Eli en siis tullut hullua hurskaammaksi tutkimuksistani.

Sen verran selvisi, että sekä 660 että 630 ovat kasveille tärkeitä aallonpituuksia. Kasvien käyttämän valon aallonpituuden huippu sinisellä puolella on n. 440nm, joten tuo ei ihan osu kohdalleen. 430nm on saatavissa muilla valmistajilla, samoin 450nm. Jonkinlainen yhdistelmä noista neljästä voisi olla paras (2 eri sinistä, 2 eri punaista).

465 ei pitäisi olla mitenkään huono, siitä on hyviä kokemuksia siitäkin.

Olen jostakin syystä siinä käsityksessä, että sinivoittoinen valo tuottaa kompaktimpaa kasvua, joka siis olisi parempi bonsaimielessä. Punainen valo kertoo kasveille, että tuolla suunnassa on aurinko - siis sinne. Tuloksena pitkää ja honteloa kasvua. Intentiseetti toki vaikuttaa asiaan myös.

660 on tärkeämpi kuin 630, ja loput sinisiä,joten tilasin ledejä lamppuihin suhteessa 2/1/4 kpl. Ei tämän pitäisi mennä pahasti vikaan. Kunnollisia testituloksia eri valonjaoista (siis muiden tekemistä testeistä!) saadaan varmaankin vasta muutaman vuoden kuluttua. Kaikki tieto tuntuu liittyvän huumeisiin, chiliin tai muihin ravintokasveihin, puiden tarpeet ovat aivan epäselviä minulle.

Olisin saanut suunnilleen saman aikaiseksi tilaamalla noita oletusvärejä sopivan mixin, mutta tämä vaihtoehto tuntui paremmalta, kun en tiedä mihin käyttöön nuo lopulta päätyvät. Jos kaikki valaisevat samaa paikkaa, lopputulos on sama, jos sen sijaan päädyn ripottelemaan näitä lisukkeeksi sinne tänne, värit eivät jakautuisi tasaisesti.

Myyjä (Chevy Lighting) lähetti kuvat tuotteista etukäteen, maksanut olin jo kylläkin. Hintaa lampuille tuli (toistaiseksi) pari kymppiä kappale.

Tamarindi

Kasvattelin tamarindia joskus yli kymmenen vuotta sitten siemenestä aika isoksikin kasviksi, tosin hyvin ohutrunkoiseksi. En muista mitä sille lopulta tapahtui, luultavasti taas joskus tilanpuutteen kanssa tuskaillessani olen heittänyt sen pois. Tamarindilla on vähän tuollaiset mimosamaiset lehdet. Netistä löytyy kuvia todella upeista yksilöistä. Myynnissä en ole Suomessa nähnyt yhtään.

Siemeniä saa etnisistä ruokakaupoista. Kasvia myydään kuivattuina levyinä, ja yhdessä paketissa on siemeniä varmaan sata. Siementen kova kuori kannattaa nirhiä rikki terävällä veitsellä. Sitten siemeniä voi liottaa vedessä muutaman päivän. (Tamarindi on oikein hyvää itämaistyylisissä kastikkeissa. Lisää ruokaan happamuutta.)

En ole paljon kokeillut kasvien yhdistämistä. Tamarindin pistokkaista tuli pitkiä ja honteloita, koska valot eivät olleet tarpeeksi lähellä niitä. En keksinyt mokomille mitään muuta käyttöä kuin yrittää yhdistää niistä jonkinlaista puuta.
Tuossa on 15 tainta. Touhusin yöllä, joten lehdet olivat sulkeutuneet. Päivällä ne ovat auki.

Ensimmäisestä kuvasta muuten näkyy, millaisiksi juuret kasvavat matalassa kissanhiekkalaatikossa. Pääjuuri lähtee kasvamaan vaakasuoraan aika nopeasti. Tulipahan mieleeni, että jos tätä kokeilen joskus uudestaan, voisi noista vaakasuoraan kääntyvistä juurista yrittää tehdä tulevan puun juuret. Nyt suurin osa taimista on ollut ruukussa.

Kiedoin pistokkaat yhteen niinellä. Luultavasti seuraavan istutuksen yhteydessä keskityn asiaan vähän paremmin. Nuo ovat vielä sellaisia parimillisiä, että niitä on hankala käsitellä. Vahvistukoot nyt jonkin aikaa. Sitten voisi yrittää kiinnittää niitä yhteen muovikelmulla tms, ja samalla yrittää muotoilla rungolle jotain muotoa.

Latvakeskeisyys

Fiikukset alkavat tuntua tylsiltä, ja niiden latvakeskeinen kasvutapa ärsyttää. Latvakeskeinen on tietysti huono käännös englannin kielen sanoista "apical dominance". Se meinaa sitä, että puu kasvaa ensisijaisesti latvastaan, ja mielellään unohtaa alaoksansa.

Esim. serissa kasvaa aivan toisella tapaa. Kun latvaa hieman leikkelee, alkaa puu versoa sieltä täältä, myös rungosta. Buxukset tuntuvat toimivan aivan samoin. Ulmus vähemmän, mutta sehän onkin oikea puu eikä pensas. Ligustrum tuntuu myös olevan yhteistyöhaluinen tässä suhteessa.

Latvakeskeisyyttä lisää keinovalolla kasvattaminen. Latvaosat saavat paljon enemmän valoa, ja jos fiikusten alaoksien haluaa kehittyvän ollenkaan, on latvat pidettävä hyvin kaljuina. Ei riitä, että klipsii yläoksia lyhyemmiksi, vaan myös kasvupisteiden määrää pitää rajoittaa murto-osaan alaoksien kasvupisteiden määrästä. Vasta kun alaoksissa on tarvittava kasvu, voi yläoksien antaa vähän kasvaa, ja tämä tasapainottelu on pysyvä olotila myöhemminkin. Jos latvan antaa ottaa yliotteen, alaoksien kasvu tyrehtyy fiikuksilla samoin tein.

En ole ollut kovin kiinnostunut ledivaloista, mutta nyt alkaa tuntua siltä, että ledeillä olisi mahdollista vähentää latvakeskeisyyttä. Tässä yksi toteutus:

Kuvassa ledivalot ovat kaukana kasveista, ja intensiteetti saadaan riittäväksi käyttämällä riittävästi valoja. Tästä lisää myöhemmin.

Ficus b. "Natasha" on pensasmaisempi muunnos peruspuusta. Silti, yksirunkoisena kasvatettuna se tuntuu olevan aivan yhtä hankala, samoin kuin F.b."wiandi" . Yhtään hauskempi ei ole F. microcarpa/retusakaan. En ehkä ole koskaan ottanut riittävän vakavasti tätä latvakeskeisyyden torjuntaa. Nyt tuntuisi kuitenkin siltä, että voisi fiikukset jättää vähemmälle, ja keskittyä vähän muihin puihin.

Uusia suunnitelmia sisäpuille osa 7

Aika näppärää on pistokkaiden juurruttaminen valolaatikossa. Kun puita karsii ja napsii, voi oksat tökätä suoraan laatikon pohjalle. Kuvassa yli sentin paksu Ligustrum, Serissoja, Ulmus, joku aralia. Vähän kuvan ulkopuolella on vielä Buxus harlandiita. Buxuksia lukuunottamatta muut ovat juurtuneet. Buxukset vain istuvat, paitsi muutama nuppu puhkesi kukkaan.

Tuosta Ligusta tulee toki bonsai, muista en tiedä. Vähän on suunnitelmissa kyllä sisäkallioiden perustaminen, ja serissa ja buxus tuntuisivat nyt kiinnostavimmilta lajeilta siihen tarkoitukseen. Ja eiväthän kerta kaikkiaan ota yhtään mitään valolaatikon etualalla ollessaan. Nättejäkin ovat. Mutta pitää itseään estellä, ettei niistä lähde puita kasvattelemaan, koska sen tilan voi käyttää mielekkäämminkin.

Lukaisin läpi edelliset mietteeni (osa 6), ja en ole samaa mieltä kanssani :).

Puut eivät voi olla peräkkäin. Takana oleviin ei pääse käsiksi, niitä ei näe, ja kastellessa tönii kasveja kaiken aikaa. Laatikon leveydellä ei ole niin suuresti väliä. Tila tulee käytettäväksi tehokkaammin, kun laittaa useampia hyllyjä päällekkäin.

Tässä suunnitelma, jota en aio vielä toteuttaa:
Korkeutta metri, leveyttä metri ja syvyys 30cm. Hyllyt ovat 25cm leveitä. Yksi sälekaihdin peittää koko homman. 30W putket ovat sopivia.

Tämä tulee käytävään, joka on aivan hukkatilaa nyt. Tässä suunnitelmassa on tärkeää se, että vain 1 m² seinätilaan mahtuu kolme metriä puita.

Miksi pitäisi mahtua lisää puita kolmen metrin edestä? Hohhoijaa. Pirun hyvä kysymys. Siksi että Plantagenissa on paksurunkoisempiakin sypressejä. Siksi että Viherpajassa Vantaalla on koko ajan useita ostamisen arvoisia puita. Siksi että kokeiltavia lajeja on vielä kymmeniä. Ja siksi, että tiedän mistä saa upeita kallioita monta, mutta ne vaativat paljon tilaa.

Valesypresseistä osa 2

Chamaecyparis thyoides EXCELLENT POINT tässäkin. Tämä on kiire kuvata, ennen kuin kuivuu ;). Luin tästä vähän, ja tämä pärjää luonnossakin vain hyvin rajoitetussa ympäristössä, johon liittyy meren läheisyys, vetinen maa, tasaiset olot yms, mikä ei kuulosta portaiden alla olevalta alavarastolta. Bonsaina, siis ulkobonsaina, on murheenkryynin maineessa.

Ihan hirveän pitkää elämää en siis jaksa tälle toivoa. Mutta hauskaa oli, ei siinä mitään. Pussihoitoon viikoksi, ja toivotaan parasta.

Myrkkyjä

Yksi sisäkasvatuksen murheenkryynejä ovat ötökät. Kesän jälkeen, kun sisäpuut tulevat sisään, ruukuista löytyy vaikka minkälaisia mönkeleitä. Suuri osa on aivan yhdentekeviä, ei niistä tarvitse välittää. Todellisia hankaluuksia ovat minulla aiheuttaneet vain vihannespunkit, kilpikirvat, villakilpikirvat ja viimeksi hyvin pieni punainen punkki, mikä lienee.

Punkit eivät tapa puita, mutta jos niitä on paljon, puiden kehitys kärsii huomattavasti ja keltalaikkuiset lehdet ovat hyvin rumia. Punkit ovat penteleellisiä siksi, että jos niitä ruiskuttaa huolimattomasti, seuraava sukupolvi on usein immuuni samalle myrkylle.

Paras juttu heti kärkeen, näille kasveille joita ei ole tarkoitus syödä, paras löytämäni apu on Provado-hyönteipuikko ja -sumute. Puikkoja laitan aina muistaissani uudelleenistutuksen yhteydessä, sumute on uusi tuttavuus, jota olen kokeillut vasta kahdesti. Kumpikin toimii. Puikossa on lisäksi lannoitus mukana, vaikka tulisin kyllä hyvin toimeen ilman. Koostumus ei ole kovin tasapainoinen (N-P-K 16-3-10 ja 2% Mg).

Nämä molemmat ovat "systeemisiä" myrkkyjä, mikä on surkea käännös englannin sanasta "systemic". Idea on, että kasvi imee itseensä myrkylliset aineet, ja kaikki elukat, jotka tulevat kasvia syömään, kuolevat. On ihan sama syövätkö ötökät juuria, lehtiä tai varsia, vaikutus on sama. Aineen ei siis tarvitse osua ötökkään ollakseen tehokasta.

Sumutteelle en ole aikaisemmin nähnyt juuri käyttöä, mutta nyt olen ollut huomaavinani, että hyvin pienessä ruukussa ja läpäisevässä maa-aineksessa puikon vaikutus jää pieneksi. Puikot turpoavat melkoisesti kostuessaan, ja ne muodostavat ikävän löysän lötkön ruukkuun. En usko että se mitään haittaa, mutta hyvin pienessä ruukussa ovat kuitenkin ikäviä.

Puikkopaketissa oleva annostelu on aika hyödytön bonsaiharrastajalle. Hyvin pieniin ruukkuihin (5cm) laitan puolikkaan puikon kahtia jaetuna. 10cm ruukkuun laitan koko nappulan puolitettuna, ja 15cm ruukkuun kaksi. Isompiin ruukkuihin sitten suhteellisesti vähemmän. Tämä tuntuisi riittävän, enkä ole huomannut yhdenkään kasvin puikoista kärsivän.

Käytän puikkoja rutiininomaisesti myös kaikille ulkokasveille. Olen ollut hyvin varovainen havupuiden kanssa, mutta viime kesänä luovuin varovaisuudesta, saman tyyppisellä annostuksella menevät nekin.

Mäntyäni on alusta lähtien vaivannut villakirvat, jotka ovat olleet aivan immuuneja kaikille yrityksilleni. Viime kesänä laitoin lopulta 4 puikkoa noin litraan maa-ainesta, ja sillä näyttivät kirvat häipyvän. Puun kunto tuntui kohenevan heti.

Sisällä alkusyksystä minulla oli jonkin verran uudenlaisia punkkeja, pieniä punaisia tihulaisia. Lienevät sama mitä englanninkielellä kutsutaan nimellä red spider mite. Aikaisempina vuosina olen tutustunut vain vihannespunkiin, siihen joka tekee seittiä lehtihankoihin. Muutaman vihannespunkin olen myös nähnyt tänä syksynä, mutta ei ollenkaan samanlaisia invaasioita kuin joskus takavuosina.

Punkit tuntuivat liikkuvan oikein sutjakasti kasvista toiseen, ja levisivät aika tehokkaasti useisiin kasveihin, vaikka ainakin melkein kaikissa oli puikkoja. Puikon vaikutus pitäisi kestää 4-8 viikkoa, ja voi olla, että läpäisevässä maassa se on lähempänä tuota 4:ää. Ostin Provadon sumutetta, ja se tuntui tepsivän. Vain yksi kasvi oireili - Serissan lehtien kärjet mustuivat ja muutama nuori lehti kuoli.

Pyretriinipohjaisten myrkkyjen ongelma sisätiloissa on haju. Vaikka se ei minua häiritsekään, muita kyllä. Tuo Provado haisee vain ponnekaasulle.

Kokeilin tänä keväänä myös Neko Bio Torjunta -nimistä ainetta. Se sisältää mäntysuopaa, pietaryrttiä, salviaa ja laventelia. Kuten arvata saattaa, en juuri huomannut sillä olevan vaikutusta - no ehkä punkit olivat hieman puhtaampia ja hyväntuoksuisia. Kirvoihin tuokin toiminee.

Vanha löytöni ötököiden torjunnassa on kuuma vesi. Joskus silloin nuorena poikana jaksoin roudata kaikki kasvit joka viikko kylpyhuoneeseen suihkuun. Huomasin että punkit häviävät kuumalla vedellä. Aloin pikku hiljaa kokeilla, kuinka kuumaa vettä kasvit sietävät, ja hyvinhän ne tosiaan sietävät. Aika kauan saa kasvia suihkuttaa lähes pelkällä kuumalla vedellä, ennen kuin alkavat nuoret lehdet kärsiä. Jossain on lämpötila, jolla punkit kuolevat, mutta kasvit eivät ole lyhyestä käsittelystä moksiskaan. Veikkaisin, että 60 astetta voisi olla hyvä arvio - en kyllä ole mitannut. Kun kasvit lisääntyivät, alkoi kanniskelu tuntua työltä, ja olen luopunut koko kasvien suihkuttelusta.

Valesypresseistä osa 1

Sisäkasvattajien aateliin kuuluva Jack Wikle on kunnostautunut myös kasvattamalla onnistuneesti vuosien ja vuosikymmenien ajan monia kasveja, joiden ei todellakaan kuulusi kasvaa sisätiloissa. Oudoimpia ovat havupuut. Hänellä on ollut kasvatuksessa mm. kaksi katajaa, jotka eivät ole käyneet ulkona pariin kymmeneen vuoteen.

Tuossa pari linkkiä Wiklen artikkeleihin: LINK 1, LINK 2

Hirveästi en ole löytänyt kuvia Wiklen puista. Googlen kuvahaulla "Wikle bonsai" löytyy toki jotain.

Yksi vaikuttavimpia kasveja joita olen Wikleltä nähnyt on Chamaecyparis obtusa var. nana gracilis. Käsittääkseni sekin on kasvatettu sisällä. Kuva löytyy Wiklen bonsaiseuran lehdykästä.
Tässä tuo kuva:

Mikä tuossa minua sykähdyttää on puun naturalistisuus. Puulla ei ole kovin paksua runkoa, mutta runko tuntuu olevan erittäin hyvin mittakaavassa puun kanssa.

Kun tulee tässä vähän lämpimämpi päivä nappaan yhden omista obtusa-pistokkaistani sisäkasvatukseen. Saas nähdä kuinka kauan saan sen pidettyä hengissä.. Sen verran epäilevällä kannalla olen, että parasta en valitse, vaan koekaniiniksi joutuu joku huono.

Jack Wikle sanoo (noissa artikkeleissa) että suvuista Chamaecyparis ja Cupressus löytyy monia lajeja, jotka viihtyvät sisällä loisteputkien alla. Onhan noita tullut itsekin kokeiltua, mutta ei minkäänlaisella menestyksellä. Ostin kerran tukusta keskellä talvea koko levyllisen pieniä sypressejä, olisiko ollut 24 kpl tms. Hinta oli aivan olematon, ehkä markan kappale tai sinne päin (joo, markka-aikaan). Niistä tein sitten erilaisia minipuita, kallioistutuksia ja ryhmiä. Pitkäikäisin taisi kestää muutaman kuukauden. En itse asiassa odottanutkaan niiden jäävän henkiin. Polte opiskella bonsaita oli sen verran kova, että kertakäyttöbonsaikin tuntui hyvältä ajatukselta.

Noh, nyt olen aloittanut taas kokeilun näillä valesypresseillä. Plantagenista Vantaalta saa nyt oikein mukavia, ja olen ostanut kymmenkunta erilaista. Tämä on sieltä suuremmasta päästä:

Chamaecyparis thyoides EXCELLENT POINT. Tälle on tehty vasta aivan alustava muotoilu, eli katkaistu sen kokoiseksi, että se mahtuu valolaatikkoon. Vähän taivuttelin myös oksia niin, että tästä kuvakulmasta runko näkyy. Runko on vajaa 2cm tyvestä. Yllättävän mäntymäinen, sanoisin. Jouduin parin päivän kuluttua hakemaan toisenkin, ja todella monta hyvää ehdokasta löytyi näistä.

Istutuksen jälkeisenä päivänä latvaoksat alkoivat kuivua, ja laitoin tämän pussihoitoon (kts. Wiklen linkit). Se tokeentuikin hyvin. Rei'itin pussia vähän, jotta puu tottuisi kuivempaan ilmaan asteittain. Neljä pikkupuuta tuli toimeen (toistaiseksi) ilman pussia.

Olisihan se kiva, jos saisi tälläisen "männyn" viihtymään sisällä!

Buxus harlandii

Semmoinen tapaus. Tämän Buxus harlandiin pitäisi kestää täysi sisäkasvatus - ei toki ole mitään syytä, miksi en sitä päästäisi kesällä ulos. Ostopaikka Vantaan Plantagen, hintalappu pöydällä sanoi 29,-, mutta kassa veloitti 19,-. Piru vie, sanon minä. Tuosta rungosta (5cm tyvessä) ja kapenemisesta olisin valmis maksamaan enemmänkin. Valolaatikot ovat jo aivan täysiä, eikä enempää yksinkertaisesti mahdu, ellei heittele puita pois huonommasta päästä. Muuten ostaisin noita vielä muutaman lisää.

Tutkiskelin näitä hiki päässä varmaan tunnin, ja olin jo matkalla ulos toisen kanssa, mutta palasin takaisin vaihtamaan. Nämä kasvavat niin sekavina palloina, että niistä on paha kaupassa sanoa. Pitkällisen syynäämisen jälkeen löysin tästä tuon rungon linjan, ja se ratkaisi valinnan. Suurimmassa osassa buxuksia runko oli aivan ok, 2-3cm paksu, mutta runkoa oli kovin vähän ja sitten yhdestä kohdasta puu haarautuu 3-5 haaraan, joista yksikään ei näytä siltä että runko jatkuisi. Tämä taitaa olla yleistä puksipuilla.

Näinkin nämä ovat loistavaa materiaalia, ulkonäkönsä puolesta. B. harlandiita minulla ei ole koskaan ollut. Minulla on yksi pieni B. sempervirens, joka kasvaa aivan uskomattoman hitaasti.

Käyn Plantagenissa aika usein, enkä ole nähnyt näitä aikaisemmin. Ensimmäinen ajatukseni olikin, että nämä ovat uusia. Vähän kyllä ihmettelin puiden nuhjuisuutta. Istuttaessani puuta sitten tajusin, että luultavampaa on, että nämä on siirretty jostain toisesta Plantagenista, sillä kasveissa roikkuvat laputkin näyttävät hyvin vanhoilta.

Ruukku oli huolestuttavan täynnä juuria. Juuret olivat kyllä hyväkuntoisia, mutta maata ei näkynyt päällepäin ollenkaan, vaan juuripaakun pinta oli täynnä paksuja rapsakoita juuria, jotka katkesivat pienimmästäkin hipaisusta. Puu ei myöskään ole mitenkään loistavassa kunnossa, vaan aika väsyneen (!) näköinen.

Tein tälle vain aivan alustavan muotoilun ja rankan lehdistön karsinnan, jotta karsitut juuret saisivat ylläpidettyä puuta. Oikealla oleva iso alaoksa täytyy katkaista, sille on sopiva paikkakin katsottuna. Saa odottaa, kunnes uutta kasvua alkaa tulla. Muitakin liian pitkiä oksia siellä näkyy.

Peukut pystyyn, että tämä jaksaa toukokuulle, jolloin sen voisi laittaa ulos puolivarjoon. Tai mistä sen tietää, voihan tätä ihan sisäpuunakin kokeilla, jos vaikuttaa viihtyvän.

Lehtien poisto

Olen muutamille fiikuksilleni tehnyt säännöllistä lehtien poistoa useiden vuosien ajan. Yleensä toimin silloin, kun kaikissa versoissa on vähintään kolme lehteä. Proseduuri on yksinkertainen, kaksi alinta lehteä poistetaan siten, että lehtihanka jää jäljelle. Toista lehteä poistettaessa on helppo samalla napsaista poikki myös itse oksa. Näin oksaan jää jäljelle kahden lehden paikalle kaksi kasvupistettä. Välillä olen jättänyt myös kolme pistettä, sillä jotkut fiikukset tuntuvat hylkäävän pienen ensimmäisen lehden tyvessä olevan silmun. Voi olla, että tämä johtuu myös siitä, että olen toiminut ennen kuin kasvi oli valmis.

Seurauksena on kasvin haaroittuminen siten, että jokaisen poistetun lehden kohdalla on nyt oksa. Tuloksena olevan oksan lehtipinta-ala on parin viikon kuluttua ehkä aika tarkkaan sama kuin edellisenkin oksan, mutta lehtiä on 2-3 kertaa enemmän. Toisin sanoen ne ovat pienempiä. Fiikuksilla tänä lehtien pienentyminen tapahtuu helposti. Joillakin puilla tämä ei toimi, tuloksena olevat lehdet kasvavat vain hitaammin mutta suunnilleen saman kokoisiksi kuin edellisetkin. Tällaisestä puusta sanotaan, että se ei juuri reagoi lehtien poistoon.

Kun tämän tekee koko kasville kerralla, kasvi suuntaa kasvunsa kaikkialle tasapuolisesti. Jos vain jonkin alaoksan käsittelee, saattaa olla että kasvi suuntaa kasvunsa entistä enemmän latvaan. Latvaoksia puolestaan voi hyvin käsitellä, kun ne tuppaavat kasvamaan liikaa, ja jättää alaoksat vielä vahvistumaan.

Tämän proseduurin voi toistaa aika useinkin, useita kertoja vuodessa (fiikuksilla). Sopiva aika on aina, kun kasvi on aktiivisessa kasvussa. Jos tämän tekee liian usein, lopputulos ei olekaan parempi, vaan kasvi kasvattaa voimakkaat uudet oksat vain osaan puuta, yleensä latvaan.

Jos kasvi menettää muuten lehtensä, esim. sisääntuonnin tai ulosviennin seurauksena, seuraus ei ole sama. Uudet lehdet kasvavat silloin versojen kärkiin.

Jos fiikukset pitää kesällä ulkona (en tiedä onko se hyvä), niille kannattaa tehdä lehtien poisto ennen siirtoa ulos. Näin ne eivät turhaan polta lehtiään, mikä on kasville suuri rasitus. Uusi kasvu on sitten jo hyvää ulkokasvua, paksu- ja pienilehtistä.

Jotta tämän voi tehdä, pitää puun olla hyvässä kasvun vaiheessa silloin kun sitä laitetaan ulos. Tämä tarkoittaa sitä, että jos puu tarvitsee ruukutusta, se pitäisi tehdä jotain 6-8 viikkoa ennen siirtoa. Jos ulos menoa suunnittelee toukokuuksi, maaliskuu on sopiva aika istuttaa puu uudelleen.

Yleinen mielipide tuntuu olevan, että puiden runko ja oksat eivät juurikaan paksune silloin, kun niiden lehtiä aletaan pienentää. Kokemukseni ei tue tätä fiikuksilla, muista en sano mitään. Asia on vähän vaivalloinen selitettävä, ja pitäisi olla kuvamateriaalia todisteeksi, mutta on vain mutua.

Luulen että se mitä fiikuksilla (ainakin F. benjamina & vars) tapahtuu, on suunnilleen sauraavaa. Kun puulle tekee totaalisen lehtien poiston, uusi kasvu tulee totaalisesti uusista kasvupisteistä. Nämä eivät käytä olemassa olevaa versoa oman logistiikkansa hoitamiseen, vaan puu kasvattaa uuden kerroksen puuainesta vanhan päälle. Tämä vaikutus ulottuu koko matkalle aina juuriin asti. Jos matkan varrella on paljon oksia, niiden vaikutus kumuloituu, ja puulle syntyy hyvä kapenema.

Seuraavasta kuvasta ehkä näkee mitä ajan takaa. Rungot paksunevat tyveä kohti selvästi enemmän kuin mihin vähäinen kasvu antaisi aihetta. Jos olisin ntanut jonkin latvaoksan kasvaa paksuksi, olisin myös saanut paksuuntumista aikaan, mutta ilman kapenemaa.

Paksuneminen on vähäisempää kuin se, joka seuraisi jos kasvi saisi kasvaa vapaasti, mutta ei mitenkään merkityksetöntä. Olen ottanut tavakseni laskea tämän kasvun olevan esim. milli per vuosi. Siis bonsaille, kasvatettuina bonsairuukussa.

Tämä voi tuntua vähäiseltä, mutta se ei ole sitä, mikäli lähdetään liikkeelle edes jonkinlaisesta rungosta. Jos tällä tavoin on tarkoitus saada aikaan pistokkaasta esim. 5 senttiä paksu bonsai, pitäisin aikataulua aika toivottomana.

Uusia suunnitelmia sisäpuille osa 6

Jonkin aikaa on tullut touhuttua uusien valolaatikoiden kanssa, ja voin tehdä pienen välitilinpäätöksen. Tässä huomioita ilman järjestystä listana.

• Pömpelistä ei kannata tehdä liian pientä. Pituus määräytyy tilan ja käytettävien loisteputkien pituuden kautta, korkeuteen ja leveyteen (syvyyteen) vaikuttaa muutama juttu.
• Korkeus kannattaa olla riittävä, kasveja on aina helppo nostaa tiilillä tai kivilla. Jos käyttää valmiita loisteputkirunkoja 20-30 senttiä korkeille kasveille, 50 senttiä on hyvä korkeus. Noin 10 senttiä menee loisteputkirungoille. Tiilen korkeus on 7 senttiä. Tämä jättää 30-senttiä korkealle puulle pari senttiä pelivaraa. Tiili kyljellään nostaa pienemmän puun vähän korkeammalle, jne. Parikymmentä senttiä korkeampi kuin korkein puu voisi olla hyvä sääntö.
  
• Leveyden on myös syytä olla riittävä. Nyt tuntuisi siltä, että alle 40 senttiä leveää ei kannata tehdä. Silloin puut saa helpommin sijoitettua hieman lomittain ja vaikka peräkkäinkin, jos ne ovat kapeita. Putket kannattaa silti laittaa aika lähelle toisiaan, jotta niiden alla olisi selkeästi paljon valoa. Reunoja kohti valon määrä laskee, mutta oheiskasveille, pistokkaille yms. tilaa on enemmän.
  
• Putket kannattaa sijoittaa sijoittaa mieluummin vähän taakse kuin eteen. Kovin edessä olevat kasvit ovat tiellä kun kasvien kanssa touhuaa.
• Korkeita kasveja on vaikea valaista yläpuolelta niin, että kasvu olisi tasaista, tai että kasvua alaoksilla olisi ollenkaan. Olen mataloittanut monia kasvejani rankalla kädellä. Kaikki muodot eivät ole yhtä helppoja, tuulenpieksemä on hyvä, koska sen halutaankin kasvavan vinoon, samoin puoliputous. Jonkinlainen nojaava on mahdollinen myös.
  
• Hyvä materiaali lienee valkoinen melamiinilevy, vaikka se onkin hirveän rumaa tavaraa. Se kuitenkin kestää vettä ja toimii hyvänä heijastimena.

Olen alkanut kehitellä ajatusta, että hankkisin jonkin hienon ja paksurunkoisen sisäpuun. Laji on vielä auki, mutta korkeus voisi olla noin 45 senttiä. Tälle rakentaisin oman laatikon siten, että ylös tulisi 2*18W loisteputket, ja molemmille sivuille 15W putket. Reunukset pitäisi siis olla myös sivuilla. Laatikon ulkomitat olisivat noin 60x70x40-50 (korkeus x leveys x syvyys). Kaikki sisäseinät olisivat valkoisia. Käsittääkseni näin voisi saada myös korkean kasvin kasvamaan tasaisemmin. Hmm, tarkemmin ajatellen minullahan olisikin yksi ehdokas tähän jo nyt. Ei kaksinen puu todellakaan, mutta hyvä koekaniini.

Pari pienempää kasvia voisi sopia samaan laatikkoon tämän kanssa:
Nyt tämä on valaistu 70W monimetallilampulla, joka on kasvista katsoen vasemmalla yläviistossa, aika tarkkaan latvan korkeudella. Tällainen nojaava sopii hyvin pistemäisellä valonlähteellä valaistavaksi, koska oikealla olevat oksat saavatkin kasvaa hitaasti. Hyvä valaistus loisteputkilla voisi olla 2*18W ylhäällä, ja 1-2*15W vasemmalla.

Suunnitelmaa, jossa 15W putket pystyssä molemmilla sivuilla (ylhäältäpäin siis):

Okei, en ryhdy graafikoksi.

Oksien tekoa

Vanhassa F. benjaminassani oli ruma mötti kohdassa, josta katkaisin rungon useampi vuotta sitten. Lehti tuossa kuvassa vähän peittää sitä, mutta näkyy se kuitenkin. Joskus 2-3 vuotta sitten tein siihen thread graft- operaation, siis porasin runkoon reiän mötin kohdalle ja pujotin siitä oksan läpi. Nyt alan olla suht-koht tyytyväinen oksaan, ja on aika miettiä jatkoa. Tässä kuva viime kesältä.
Ajatukseni tämän puun suhteen on ollut, että sillä olisi yksi selkeä alaoksa ja suunnilleen tuon mallinen ja kokoinen latvusto, jossa oksat eivät juurikaan erotu toisistaan. Tätä kutsutaan joskus nimellä 'dome', eli kupoli. Nimeä kypäräkin olen nähnyt käytettävän. Jostain syystä fiikuksia usein kasvatetaan tähän muottiin.

Aloin jo oksien kanssa päästäkin johonkin, mutta alaoksan kehitys vaati vielä latvan reipasta harventamista. Tämä on yksi suuri ero sisä- ja ulkokasvatuksen kanssa. Ulkona kaikki kasvin osat saavat yhtä paljon valoa, ja alaoksat kehittyvät helpommin. Kasvua on enemmän latvassa, mutta alaoksatkin kehittyvät omaan rauhalliseen tahtiinsa.

Keinovalolla valaistaessa valo vähenee nopeasti, kun etäisyys valonlähteestä kasvaa. Pistemäisen valonlähteen tapauksessa valon määrä vähenee noin suhteessa etäisyyden neliöön, eli kun etäisyys tuplaantuu, valon määrä tippuu neljäsosaan. Kun etäisyys kolminkertaistuu, valon määrä tippuu yhdeksäsosaan.

En ole tälle löytänyt vahvistusta netistä, mutta ilmeisesti loisteputkien kanssa tilanne ei ole näin paha. Loisteputken tapauksessa valon määrä tuntuisi vähenevän puoleen aina etäisyyden tuplaantuessa loisteputken keskivaiheilla. Päissä tilanne on jossain pistemäisen ja janan mallisen valonlähteen välimaastossa. Niin tai näin, alaoksat eivät kasva keinovalolla yhtä hyvin kuin auringonvalossa.

Luovuin ajatuksesta rakentaa tälle puulle kupoli. En oikeastaan pidä siitä, vaikka jotain ideaa tasaisessa ja säännöllisessä kasvussa onkin. Eniten minua aina sykähdyttävät puut, jotka näyttävät puilta, joissa siis on rakennetta. Oksien tulisi mieluummin erottua toisistaan, ja rungon tulisi olla näkyvissä aika ylös asti.

Ensimmäisessä kuvassa tehtynä kolme uutta oksaa. Nyt on meininki kasvattaa oksia muutama vuosi, kunnes ne ovat varmasti kunnossa, eli eivät kuole kun runkoon sisään menevän lenkuran katkaisee. Tämä tarkoittaa sitä, että latva täytyy pitää hyvin mitättömänä, muuten kasvu keskittyy sinne, ja oksien tarttuminen viivästyy. Puu on siis aika ruma koko tämän ajan. Kasvu latvassa paksuntaa myös puun yläosaa, ja tämä ei ole hyvä juttu.

Sammaleen merkitys

Olen viime vuosien aikana alkanut aktiivisesti kasvattaa sammalia bonsairuukuissa. Niistä ollaan ulkomaisilla keskustelupalstoilla montaa mieltä. Sammalia syytetään ilmankierron estämisestä bonsairuukussa, piilopaikan tarjoamisesta tuholaisille yms. Suurin osa harrastajista taitaa kuitenkin pitää sammalista ainakin esteettisistä syistä.

Olen alkanut pitää sammalta todella hyödyllisenä, erityisesti pienessä ruukussa. Tässä katajanpistokas:
Ruukussa oleva maa ei ole kohollaan keskelle, vaan sammalta on todellakin aika paljon. Kasvualustaa on ruukussa ehkä puoli desiä, ja sammalta toinen mokoma. Jos tuollainen mitätön määrä maata on suorassa auringonpaisteessa, se kuivuu muutamassa tunnissa täysin vedettömäksi. Kun ruukussa on noin paljon sammalta, se ensinnäkin sitoo itseensä vettä erittain paljon, ja toimii hyvänä vesivarastona. Se ei kokemukseni mukaan koskaan estä ilman kiertoa maa-aineksessa, vaikkakin varmasti hidastaa sitä. En yleensä pidä sammalta noin paljon, vaan ruukussa on 2-4 mätästä, jotka peittävät pinta-alasta esim. 1/3 tai puolet.

Sammal tasaa kosteutta maa-aineksessa, ja tarjoaa näin hajottajille paremmat olosuhteet. Kuorike maatuu sammaleisessa ruukussa huomattavasti nopeammin kuin avonaisessa. Kaikkein villeimmin ovat fiikukseni kasvaneet silloin, kun ne on istutettu pelkkään vähän kompostoituun kuorikkeeseen, ja sammalilla onnistuu tasaisen kosteuden ylläpito. Fiikukset kasvavat kuin hullut, kunnes kasvu tyrehtyy. Silloin on syytä katsoa mitä ruukusta löytyy - usein pinnalla olevien kuorikkeen kappaleiden alla on vain jotain pientä hitua ja juuria. Tässä vaiheessa fiikus pitää istuttaa heti, sillä juuret kuivahtavat tavattoman helposti ilman maa-ainesta, ja puun kasvu tyssää taas siihen joksikin aikaa.

Istutan fiikukseni usein syksyllä, kun tuon ne sisään, ja jos talvi menee hyvin, keväällä ruukuissa ei ole enää paljonkaan kuoriketta. Erityisesti F. benjamina kumppaneineen tuntuu nauttivan hajoavasta kuorikkeesta. F. retusa/microcarpa ei ehkä niinkään - lisäksi tuntuu siltä, että liian vähän kompostoitu kuorike on suorastaan myrkkyä sille.

Kastelen ulkokasvit aika reippaalla kädellä. Jos multa on päässyt kovin kuivaksi, se tahtoo lähteä liikkeelle, vaikka käytänkin letkun päässä hienojakoista suutinta. Sammalmätäs auttaa tässä paljon, sillä se vettyy heti ja painollaan sitoo maa-ainesta. Annan usein lannoitteen perusteellisen kastelun jälkeen tavallisella puutarhakastelukannulla ilman suutinta, jottei sitä roisku minne sattuu. Kun ruukussa on mätäs tai pari sammalta, lannoiteveden lorauttaminen niiden päälle ei sotke maa-ainesta. Sammaleet eivät näytä loukkaantuvan lannoitekylvyistä.

Ulkopuille sammalia saa kallioilta, hiekkateiltä, asfaltilta jne. Pyrin yleensä keräämään hyvin pienirakenteista sammalta, ja mahdollisimman ohuina levyinä. Tiedossani on muutama paikka, josta saa vuodesta toiseen kerättyä kauniita pieniä sammalmättäitä.

Avonaisella ja aurinkoisella paikalla kasvavat sammaleet sopivat ruukkuun paremmin kuin metsäsammaleet. Ne pysyvät usein tiiviinä kauniina mättäinä, kun taas metsäsammaleet lähtevät kasvamaan joka suuntaan, ja muodostavat sekavan maton.

Sisätiloissa tilanne on toinen. Aurinkoisen paikan sammaleet menestyvät joten kuten metallihalogeenilamppujen alla, kunhan pysyvät märkinä. Tosin ne saavat nopeasti lisää pituutta. Loisteputkien alla eivät sen sijaan menesty helposti muut kuin metsäsammaleet, jotka ovat sopeutuneet varjoon.
Kuvan sammal pääsi kuivahtamaan joku aika sitten, siitä nuo rumat valkoiset latvat. Kaunista tiivistä sammalmätästä tämä sammal ei teekään. F. b. tuntuu siitä pitävän.

Puuruukku

Selailin vanhoja kuvia, ja vuodelta 2001 löysin tämän:

Akvaariokannosta tehty ruukku siis, Dremelillä kaiverrettu. Olen odottanut tähän sopivaa istutettavaa siitä saakka. Nyt päätin sitten ottaa ruukun käyttöön, vaikkei istutettavaa olekaan. Laitoin "mullaksi" kissanhiekan, hiekan ja kuorilleen sekoitusta ja istutin muutaman natasha-pistokkaan. Kuten aiemminkin, ei noilla pistokkailla ole mitään väliä, kanto on se pääasia.

Hauska oheiskasvi

Tällainen pieni ruusukkeinen mehikasvi osui silmiin Pirilän kukkatalossa. Ruukussa oli kuusi ruusuketta, jotka irroitin toisistaan ja istuttelin uudestaan. Kuvan ruukussa kasvaa neljä yksilöä. Kasvin nimestä ei ole havaintoa. Aika scifi.

Tästä kulmasta kasvit näyttivät parhailta, mutta ruukun vinous näkyy myös siinä selvimmin.

Tämä muistuttaa minua siitä, kuinka joskus istutin anopinhampaan viisisenttisen sivuverson pieneen bonsairuukkuun, ja annoin anopille. Hän oli kovin otettu.

Sisäpuun lihottamisen hinta

Tämän olen halunnut laskea itselleni selväksi jo jonkin aikaa. Ihan omiin hyvin rajallisiin kokemuksiin perustuen haluan tietää, kuinka paljon tulee maksamaan yhden kasvin rungon paksuntaminen keinovalolla sanokaamme sentillä.

Oletetaan, että standardin kahden 36W loisteputken valaisimen alle mahtuu kasvamaan 5-10 kasvia. Oletetaan laskemisen helpottamiseksi, että kilowattitunti maksaa 10 senttiä. Jos lamput ovat päällä 16 tuntia vuorokaudessa, tekee päiväkulutus 2*36*16*10 senttiä/1000 = 11,52 senttiä/päivä. Tämä tekee 42 euroa vuodessa. Per kasvi tämä tekee siis 4-8 euroa.

Kokemukseni mukaan bonsaina kasvatettavat kasvit paksunevat noin millin vuodessa. Tämä voi tuntua vähältä, ja varmasti joku joskus kasvaa paremminkin. Pistokas voi ensimmäisenä vuonnaan paksuuntua kyllä useita millejä. Kun paksuutta alkaa puulla olla enemmän, paksuuntuminen ilmeisesti hidastuu. (Tilakysymys varmasti.)

Mutta jos tuolla millillä mennään, saadaan sentin paksuuskasvun hinnaksi 40-80 euroa. Laskelma on tosi epätarkka, mutta suuruusluokka on tuollainen.

Pitäisikö tästä vetää joku johtopäätös. Ensinnäkin oli hyvä että laskin auki sähkönkulutuksen. Ei se ole kovin suuri, halvaksi tämä harrastus tulee. Toki yhdellä kahden putken setillä ei pitkälle pötki, mutta silti.

Tuo hinta jakaantuu kymmenelle vuodelle. Sähkön hintaa suurempi asia taitaakin olla tilan ja oman ajan käyttö.

Siroliuska-aralia Shefflera arboricola

Siroliuska-araliani. Tämä on vanhimmasta päästä kasvejani, toistakymmentä vuotta minulla ollut. Pikkuhiljaa - todella hiljaa - siinä tapahtuu muutosta. Aikoinaan runko oli aivan tasapaksu tikku, nyt se on sentään vähän paksumpi alapäästä. Yleensä näille kasvatetaan ilmajuuria, minä en niistä juuri välitä. Tarkoitus on kasvattaa puulle kaksi oksaa ja latvus, ja saada siitä "puumainen". Oksat ovat jo paikallaan, mutta tuo alempi oksa ei vain suostu paksunemaan, toinen oksa sen sijaa paksunee koko ajan. Voipi olla, että jossain vaiheessa pätkäisen tältä tuon latvan pois, ja kasvatan toisen oksan jostain haarasta uuden latvan. Tulisi myös runkoon vähän elämää.

Joskus vuosia sitten tällä oli aika valmis nebari, mutta sitten sille tapahtui jotain. Arvaamattomat luonnonvoimat nimeltänsä Onni ja Amanda iskivät. Meillä oli silloin kaksi kissaa, ja ne päättivät käyttää tätä ruukkua vessanaan. Puu likimain kuoli ennen kuin huomasin asian. Se kurtistui kasaan, ja liotin sitä vedessä pari päivää, kunnes se oli taas normaalin näköinen. Kaikki juuret kuolivat. Yllättäen puu toipui tästä.

Annan tämän aina kasvattaa jonkinlaisen lehtisetin, niin että jokaisessa pienessä oksassa on 3-5 lehteä. Sitten poistan keikki lehdet, ja katkaisen oksat niin että niihin jää kaksi kasvupistettä. Vähitellen puu sitten haarautuu.

Shefflera on siitä erikoinen kasvi, että se viihtyy jopa sisällä. Se ei koskaan loukkaannu, kun sitä siirrellään sisään ja ulos, vaan pienen tauon jälkeen jatkaa tasaista kasvuaan. Ulkona se viihtyy suorassa auringossa, ainakin joitakin tunteja päivässä. Mitenkään erikoisen näköinen puuni ei ole, mutta en ole koskaan nähnyt hyvän näköistä Shefflera-bonsaita. Fukubonsain versioissa on jotain ideaa, mutta eivät nekään kovin kiinnostavilta näytä minun silmääni.

Mänty

Minulla on vain yksi mänty (jaa, on toinenkin, mutta se ei jää henkiin). En ole kovin hyvin onnistunut mäntyjen kanssa, ja olen tullut varovaiseksi. En ole kokeillutkaan tavallisella männyllä kuin kahdesti ennen tätä.

Tämä yksilö kasvoi kalliolla, ja sain sille mukaan valtavat juuret. Puu kasvoi paksussa pehmeässä sammaleessa. Keräysaika oli kesä 2007. Jonkun Helsingistä lähtevän tien varrelta kalliolta tämän löysin. Maana on karkeaa hiekkaa ja kuoriketta, muistaakseni noin 70/30 suhteessa. Juuriin en ole sen jälkeen koskenut, koska kasvu on ollut vähäistä sekä maan päällä että alla. Ensi keväänä lienee jo pakko ruukuttaa puu uudestaan.

Ensimmäisenä kesänä puu ei tehnyt kerrassaan mitään. Jotkut vanhat silmut lähtivät kasvamaan vuoden 2008 keväällä, ja kesän mittaan noiden pitkien oksien kärkiin tuli pienenpieniä silmuja. Napsin joitakin uloimpia silmuja varovaisesti pois, jotta puu innostuisi tekemään uusia silmuja lähemmäs runkoa. Tänä keväänä näin kävikin, ja napsin edelleen muutamia uloimpia silmuja pois.

Nyt syksyä kohti silmuja on muutamia kymmeniä jopa, ja osa aika isoja. Odottelen ensi kesäksi jo hieman enemmän kasvua. Hirveän hidasta tämä on. Ennen kuin tuosta tulee bonsai, jolla on järjelliset oksat, aikaa on kulunut varmasti 15 vuotta. Epäilemättä tässä välissä ehtisi kerätä monta otollisempaa yksilöä. Harjoittelen kuitenkin tällä, kunnes minusta alkaa tuntua siltä, että olen vähän enemmän sinut mäntyjen kanssa.

Muotoilua olen miettinyt sen verran, että tässä väliaikana tuota voisi kasvattaa puun tyyliin "Alpine pine". Tällä tarkoitetaan sellaista puuta, jonka oksien kärjet roikkuvat suoraan alaspäin. Taustana on puu, jonka on muotoillut jokatalvinen lumikuorma. Oksien sopii hyvin olla katkenneita ja muutkin kaunistelemattomat jäljet luonnonvoimista ovat toivottavia. Naturalistinen tyyli siis. Tästä tyylistä on asiaa mm. Herb Gustafsonin kirjassa Miniature Bonsai, ja Walter Pall on myös tehnyt tällaisia. Ja tietysti moni muukin, tämä on yksi niistä tyyleistä, joita eurooppalaiset ja pohjoisamerikkalaiset ovat kehittäneet yrityksenä löytää enemmän ilmaisun vapautta usein kaavamaiseen bonsai-estetiikkaan.

Sain herätyksen tähän tyyliin viime kesänä Gotlannissa. Siellä männyt kasvavat aivan omalla tavallaan. Muistan hyvin yhdenkin puun, jolla oli aika vähän oksia, mutta kaikki oksat ulottuivat lähes maahan asti. Aivan latvasta lähtien siis. Kasvutavaltaan oksat olivat kuin meikäläiselläkin männyllä, jossa uudet oksankärjet tulevat yleensä vähän vanhojen alle ja eteen. Puu oli ehkä 5 metriä korkea, ja latva ja muut oksat ulottuivat verhona liki maahan asti. Tuollaisen oksan kasvun on täytynyt kestää satoja vuosia.

Siitä en saanut kuvaa otettua, joten näytetäänpä toinen Gotlannin mänty, monihaarainen (blogini otsikkopalkin taustana muuten):
Aika ohkaisissakin oksissa on hieno kilpikaarna. Kaunis puu, mutta ei kyllä mitenkään liity "Alpine pine"-tyyliin :). Ja minulla on kyllä ohjelmistossa sen oppiminen, miten mänty ylipäänsä pidetään hengissä ja saadaan kasvamaan.

Yleiskuva viime kesältä

Tässä valtaosa kasveistani. 10-15 istutusta on muualla. Kuten kuvasta näkyy, tilanpuute on huutava! Ylöspäin vielä pääsee... Kuvassa myös koiramme Saga, joka noin kuukausi takaperin jouduttiin lopettamaan. Tuossa vielä aika hyvävointisena, vaikka olikin jo melkein lopettanut syömisen.

Mongolianvaahtera, eli puun rungon paksuntaminen

Bonsaipuiden rungon kehittymisestä näyttää vallitsevan yleinen väärinkäsitys. Nuori taimi taivutetaan bonsain muotoon, ja sitten odotellaan, että siitä tulee bonsai. Periaatteessa tämä on ihan mahdollista, mutta kylläkin vain periaatteessa. Käytännössä vuosikymmenten kasvatusajat eivät ole realistisia.

Hyvin harvat bonsait, joita näemme kirjoissa ja netissä, ovat saaneet alkunsa tällä tavalla. Bonsai-taiteilijat hankkivat materiaalia koko ajan, ja heidän käsiensä läpi kulkee tavaton määrä puita. Mestarit eivät juurikaan istuttele siemeniä, ja odottele sitten 15 vuotta sitä, että pääsisivät luomaan taidettaan. Puita hankitaan puutarhaliikkeistä, vuorilta, toisilta harrastajilta, kaukoidästä, mistä vain. Puilla tulee aina olla tiettyjä ominaisuuksia, ennen kuin niitä kannattaa ostaa, eli vähintään hyvä runko, melkein välttämättä hyvät pintajuuret ja mielellään jo oksat sopivilla paikoilla. Bonsai syntyy hyvästä materiaalista suhteellisen nopeasti, esim. viidessä vuodessa. Se toki paranee sitten vielä paljonkin, mutta on jo nautittava bonsai aika nopeasti.

Yleinen ohje bonsain rungon paksuudelle on 1/6 puun korkeudesta. Bonsait voivat olla paljon paksumpiakin, esim. shohin-kokoisissa on puita, juotka ovat suunnilleen yhtä leveitä kuin korkeitakin. Muistan nähneeni jonkun puolileikillään tekemän fiikuksen, jonka leveys oli noin kaksi kertaa korkeus. Tekijä itse ei sitä hirveästi arvostanut, hän halusi vain osoittaa, että paksuus sinänsä ei ole vaikeaa saavuttaa (ai ei vai?). Bonsaipuun hyvyyden mitta pitäisi olla jokin muu.

Niin tai näin, olen yrittänyt siirtyä pienempiin puihin, lähinnä pienten tilojen vuoksi, mutta kyllä ne myös viehättävät minua. Monasti olen törmännyt siihen, että näkökulman muutos työntää jonkin puun kehitystä eteenpäin hetkessä. Monet puistani ovat olleet kasvamassa ja odottelemassa rungon paksunemista. Sitten olen jossain vaiheessa tajunnut, että lopetankin sen paksuntamisen nyt samoin tein, ja katson puulle uuden korkeuden tuon 1/6 säännön mukaan. Jos puu on 2 senttiä tyvestä, siitä pitäisi tulla luokkaa 12 senttiä korkea, ja sillä matkalla rungon pitäisi vielä kaventua sopivasti.

Tässä esimerkki puusta, jonka runkoa olen kasvattanut nyt kolme kesää:

Hieno syysväri, on ollut joka vuosi. Tuo alin oksa kuoli jo ensimmäisenä vuonna. Sen tyvessä on paljon sen näköistä röpelöä, että siitä kyllä lähtee uusia oksia. Olen ottanut tästä aina silloin tällöin pätkän latvasta. Nyt kuitenkin luulen, että olen toiminut aivan väärin päin. Minun olisi pitänyt katkaista koko tuo runko, ja jättää vain tuo alin oksa. Nyt olisi bonsai huomattavasti pitemmällä, vaikka runko toki voisi olla vähän ohuempi. Onhan tämä tuplannut paksuutensa näiden kolmen kesän aikana. Tässä huono kuva rungosta:
Nebaria nyt kasvattelen rungon lisäksi. Tuolla maan alla oli vain 2-3 paksua juurta, nyt tilanne on jo paljon parempi.

Mutta tänä kesänä löysin siitä puutarhaliikkeestä, joka on Ilmelä Ikikesän paikalla tämän:
Hintaa 5-6 euroa, ja runko on tuplaten sen mitä tuo edellinen, ja tässähän on valtavan hyvä kapenema, ja kun olen kurkkinut pinnan alle, näyttäisi siellä olevan nebariakin jonniin verran, kuten tuosta muodostakin voi päätellä.

En nyt tahdo sanoa, että olisin ollut väärässä, kun kasvattelin tuota edellistä, mutta pointtini on tämä: Runkoa ei ole järkeä kasvattaa, se joko ostetaan tai löydetään. Pintajuuristoa ja oksia kasvatetaan, mutta aika valmiiseen runkoon. Jos pintajuuret ovat valtavan hyvät, miksei puuta voi kasvatellakin, mutta harvoinpa ne valmiiksi kovin hyvät ovat, ellei sitten osta bonsaiksi kasvatettua puuta.

Pesäkuusi Picea abies 'Nidiformis'

Vähän on tumma kuva, ja tausta joutaisi olla toisen värinen. Runko hukkuu.

Tämä on toinen pesäkuuseni. Ensimmäinen kitui seurassani useamman vuoden, mutta antoi lopulta periksi. Jälkikäteen ajateltuna se meni liian voimakkaaseen juurien leikkaamiseen. Tämän kanssa olen ollut varovaisempi.

Jätin ensimmäisessä istutuksessa juuret melko koskemattomaksi, rapsuttelin vain juuripaakun pintaa vähän rikki, ja lisäsin hiekan ja kuorikkeen sekoitusta paakun ympärille. Seuraavana vuonna rapsuttelin juuripaakkua vähän syvemmältä, ja lisäsin uutta tavaraa ruukkuun. Viime vuonna istutin puun tähän ruukkuun, ja nyt sain vanhat mullat pois melkein kokonaan ilman, että juuret pahemmin vaurioituivat. Multa oli löyhässä, ja uudessa maassa oli riittävästi juuria.

Tämä vuonna oli tarkoitus vaihtaa ruukku pienempään, mutta eipä onnistunut. Juuret ovat hyvin jäykät, enkä halua katkoa niitä yhtään liikaa kerralla. Yritän jättää mahdollisimman paljon aktiivisia juuren kärkiä, katkon vain pisimpiä juuria. Aika iso ruukku tälle taitaa jäädäkin.

Maanpäällistä osaa olen päässyt leikaamaan reippaalla kädellä. Leikkauksen jälkeen uutta kasvua tulee näkyviin muutaman kuukauden kuluttua, ja oksia voi taas vähän lyhentää. Toki aina pidän huolen siitä, että jokaiseen oksaan jää riittävästi kasvupisteitä. Isompia leikkauksia olen tehnyt vain kerran vuodessa keväällä.

Puun rakenteesta en osaa sanoa vielä mitään. Paksuja oksia taitaa olla kolme, ja jostain niistä pitäisi tehdä latva. Ehkä noita pieniä oksia on riittävästi pääoksiksi. Voi olla että puulla on kaksi latvaa ainakin aluksi.

Olen tänä syksynä katsastanut pieniä pesäkuusia sillä silmällä, mutta sopivaa ei ole osunut eteen. Nämä ovat kyllä loistavaa materiaalia. Ruukussa tuntuvat neulasetkin kutistuvan noin puolisenttisiksi.

Imuhirmun sihtailua

Alla kissanhiekan ja suluissa imuhirmun sihtailutulokset

1. 4 mm sihtiin jää noin desi (imuhirmu 1/2 desiä)
   
2. 3 mm sihtiin jää 3 ½ desiä (imuhirmu 1 desi)
   
3. taloussihtiin jää 6 desiä (imuhirmu 6 1/2 desiä)
   
4. taloussihdin läpi menee 1 ½ desiä (imuhirmu 3 desiä)

Imuhirmu on siis hienojakoisempaa. Suositus on yleensä se, että kaikki alle 2 mm seulotaan aineksesta pois. Tätä on imuhirmussa enemmän. Aika näyttää onko tällä väliä, toistaiseksi aion käyttää seulomattomana.

Kääpiöpunapaju

Tässä on keväällä ostettu kääpiöpunapaju (Salix purpurea "NANA"). Aivan uusi tuttavuus minulle, enkä kyllä ole paljon touhunnut muidenkaan pajujen kanssa. Hyvin pienilehtinen puu tai pensas oikeastaan, joka muistaakseni jää alle metrin korkuiseksi vapaastikin kasvaessaan. Keväällä paju menee bonsairuukkuun, mutta ei liian pieneen. Jonkin verran syväystä pitää olla. Ehkä tähän:


En vielä tiedä, kuinka tämä pitäisi kasvattaa. Annanko sen olla noin, ja katkon vain yli puun muodon menevät oksat, vai pitäisikö keväällä aloittaa oksien kasvatus alusta, jotta ne saisi haarautumaan voimakkaasti tyvestä lähtien. Sellaisen terijoen salavan näköisen palleron tästä haluaisin kasvattaa.

Kiinanjalava

Olen mielessäni jakanut bonsaipuina kasvatettavat lajit kolmeen ryhmään. On trooppiset puut, kuten fiikukset, jotka pärjäävät sisällä eivätkä kaipaa talvea. On kotimaiset puut, jotka pärjäävät ulkona ympäri vuoden. Ja sitten on väliinputoajat, jotka eivät pärjää sisällä eivätkä ulkona. Tähän ryhmään lankeaa suurin osa yleisesti bonsaina myytävistä lajeista.

Niiden kasvatus vaatii aika paljon perehtymistä ja eriasteista virittelyä. Suurin osa niistä haluaa monta kuukautta pitemmän kesän kuin mitä meillä on tarjota. Niiden käsitys sopivasta talvesta on noin viisi astetta plussan puolella, ja tällaista ne haluaisivat ottaa vastaan kuukauden max kaksi vuodessa. Joku toki pystyy tällaiset olosuhteet tarjoamaan, maakellarin tai talvipuutarhan tai lämmittämättömän huoneen tai jonkin muun avulla.

Olen aika paljon sitä mieltä, että enimmäkseen tekisimme harrastajina palveluksen itsellemme, jos vain unohtaisimme tämän ryhmän kokonaan. Ei ole mitään "oikeita" bonsai-lajeja. Yleisimmin myytävät puut ovat niitä, jotka menestyvät parhaiten siellä, missä puita kasvatetaan, ja jossain määrin siellä, missä ovat suurimmat markkinat. Jos japanilaiset olisivat eläneet muutaman tuhatta kilometriä pohjoisempana, eivät he olisi kasvattaneet japaninvaahteraa, vaan vaikkapa mongolianvaahteraa tai jotain muuta ilmastoon sopivaa lajia.

Pahimmillaan uhraamme aikaa ja vaivaa johonkin kasviin, joka muutaman vuoden kuluttua alkaa menettää elinvoimaansa ja pikkuhiljaa kuihtuu pois. Emme ehkä huomaa, että todellinen kuolinsyy on sopimattomat olot, vaan syytämme itseämme, luulemme oppineemme jotain, ja yritämme uudestaan. Ja taas jonkin vuoden ajan kaikki näyttääkin paremmalta.

Sellainen alustus, ja sitten asiaan, eli puuhun, joka ei virittelemättä menesty: kiinanjalavaan. Minulla on nyt näitä kaksi. Toinen on OK:
Ja perinteinen runkokuva:
Tyvestä tämä on noin 7 senttiä, mikä on näin pienelle jässikälle aika hyvin. Ostopaikka Bauhaus. Tuossa kulmassa näkyy hyvin varren mötti, jolle pitää jotain tehdä. Vähintään sen kohdalta voisi kasvattaa oksan, mutta luultavasti se ei riitä.

Tarkoitukseni on ollut pitää tämä ulkona pakkasöihin asti, ja sitten ottaa se sisään lamppujen alle ja kosteaan ilmaan, ja toivoa parasta. En ole kuitenkaan ollenkaan varma, että se kannattaa, saattaa olla, että se pitäisi ottaa sisään jo nyt. Se kuitenkin kasvattelee varovaisesti uusia oksia kaiken aikaa.

Näytetään nyt tämäkin, vaikka tämä onkin suuri häpeä:
Näillä kiekuroilla ei ole juuri sijaa minun sydämessäni. Nämä tällaiset eivät näytä puilta, vaan ne näyttävät massatuotetuilta bonsailta. Ostin tämän siksi, että tarkoitus oli testata jotain über-suojausta talven varalle, esim henkilökohtaista styrox-laatikkoa, jossa kuoriketta, ja sitten pahvilaatikkoon, joka ulkovarastoon suojausten alle. Pidän aika varmana, että puu tähän kyllä kuolee, ja siksi minulla tämä onkin - se maksoi alle kympin muistaakseni. Halpa uhri vinksahtaneen tieteen alttarille.

Nyt en kuitenkaan ole enää varma asiasta. Tuon kauheuden keskellä saattaakin asua ihan siedettävä bonsai, keksitkö mikä? Noh, en malta olla kertomatta: Säästän vain tuon ensimmäisen oksan. Joko tuosta ensimmäisestä mutkasta jää kuollutta puuta, tai sitten ei jää sitäkään.

Pikkukuusia

Lähelläni on Starkki, jonka vieressä on pieni kuusimetsikkö. Kuuset siementävät paljon, ja matkalla Starkkiin aivan jalkakäytävän reunassa on monta pienenpientä kuusta. Niistä ei koskaan tiedä kuinka ne irtoavat - jos juuret menevät jalkakäytävän alle, tulos on huono, mutta jos juuret kasvavat kohti metsää, ne saa hyvin mukaan.

Kuuset ovat saaneet siipeensä moneen otteeseen, ja ne ovat hyvää materiaalia. Niillä ei ole kovin paksuja runkoja, mutta silti niillä on luonnetta. Olen ajatellut tehdä pienen ryhmän heti kun ne ovat tarpeeksi voimakkaita. Taimia on nyt 5, mikä olisi ryhmään oikein sopiva määrä. Ikuistetaan nyt loputkin, dokumentaation vuoksi. Kun joskus vuosien kuluttua muokkailen kuusimetsää, vanhat kuvat alkutilanteesta ovat huippukiinnostavia.

Kesällä kerätty vaahtera

Tässä viime kesänä kerätty vaahtera. Löysin tämän Viikin kallioilta metsänlaidasta. Runko on aika hieno, vaikka en tiedä ovatko nuo mutkat sittenkään kovin kiinnostavia. Kuva rungosta:
Vaahteroita olen kerännyt vuosien varrella monta. Viime talvena myyrät olivat tehneet kokonaisen kaupungin puiden talvehdituspaikkaani, ja kaikki vaahterat kuolivat. Yhdestäkään vaahterasta en löytänyt ainuttakaan silmua, ja kaikki pienet oksat oli käytetty pesämateriaalina.

Tässä vaahterassa on aika paljon kasvua, ja se onkin tehnyt koko ison ruukun täyteen juuria. Hyvältä vaikuttaa siinä suhteessa. Noita pieniä oksia on myös siellä täällä, ehkä ensi keväänä tai seuraavana voisi paksut oksat katkaista pois ja kasvattaa ohuista uudet. Thread-graftiakin voisi kokeilla.

Meikäläisellä vaahteralla on isot lehdet, mutta ne pienevät hyvin bonsaikasvatuksessa. Minulla oli muutama vuosi takaperin yksilö, joka oli suunnilleen saman kokoinen. Lehdet olivat noin 5 cm halkaisijaltaan. Luulen että tapoin sen liian innokkaalla lehtien leikkelyllä. Tämän kanssa yritän edetä hitaammin. MUISTA: ei ruukutusta ensi keväänä! Tässä riittaa tila hyvin, ja vaahtera tuntuu sekoituksessa viihtyvän.

Tämä on huomattavasti parempi kuin edellinen, mutta siihen minulla oli siteet muuten. Muutimme Oulunkylään noin 10 vuotta sitten, ja läheisestä metsiköstä löysin vaahteran, jonka tyvellä oli pieni oksa. Katkaisin puun, se oli noin 3 senttiä paksu silloin, ja 3-4 metriä korkea. Siis sellainen varjossa kasvanut hujoppi. Muutaman vuoden kuluttua muutimme Suutarilaan, ja muuton jälkeen kävin hakemassa vaahteran. Olin siihen silloin hyvin tyytyväinen, nyt en oikein tiedä miksi:
Tuo on vain tuollainen tappi. Ainakin kuollut puuaines olisi pitänyt poistaa, jotta puu olisi edes vähän näyttänyt haarautuvalta. Kuva on otettu jälleen yhden lehtien poiston jälkeen. Ehkä tuosta saa käsityksen lehtien mittasuhteesta, ne todellakin pienenivät hyvin. Tuo koko puuhan on normaalin vaahteran lehden kokoinen.