Latvakeskeisyys

Fiikukset alkavat tuntua tylsiltä, ja niiden latvakeskeinen kasvutapa ärsyttää. Latvakeskeinen on tietysti huono käännös englannin kielen sanoista "apical dominance". Se meinaa sitä, että puu kasvaa ensisijaisesti latvastaan, ja mielellään unohtaa alaoksansa.

Esim. serissa kasvaa aivan toisella tapaa. Kun latvaa hieman leikkelee, alkaa puu versoa sieltä täältä, myös rungosta. Buxukset tuntuvat toimivan aivan samoin. Ulmus vähemmän, mutta sehän onkin oikea puu eikä pensas. Ligustrum tuntuu myös olevan yhteistyöhaluinen tässä suhteessa.

Latvakeskeisyyttä lisää keinovalolla kasvattaminen. Latvaosat saavat paljon enemmän valoa, ja jos fiikusten alaoksien haluaa kehittyvän ollenkaan, on latvat pidettävä hyvin kaljuina. Ei riitä, että klipsii yläoksia lyhyemmiksi, vaan myös kasvupisteiden määrää pitää rajoittaa murto-osaan alaoksien kasvupisteiden määrästä. Vasta kun alaoksissa on tarvittava kasvu, voi yläoksien antaa vähän kasvaa, ja tämä tasapainottelu on pysyvä olotila myöhemminkin. Jos latvan antaa ottaa yliotteen, alaoksien kasvu tyrehtyy fiikuksilla samoin tein.

En ole ollut kovin kiinnostunut ledivaloista, mutta nyt alkaa tuntua siltä, että ledeillä olisi mahdollista vähentää latvakeskeisyyttä. Tässä yksi toteutus:

Kuvassa ledivalot ovat kaukana kasveista, ja intensiteetti saadaan riittäväksi käyttämällä riittävästi valoja. Tästä lisää myöhemmin.

Ficus b. "Natasha" on pensasmaisempi muunnos peruspuusta. Silti, yksirunkoisena kasvatettuna se tuntuu olevan aivan yhtä hankala, samoin kuin F.b."wiandi" . Yhtään hauskempi ei ole F. microcarpa/retusakaan. En ehkä ole koskaan ottanut riittävän vakavasti tätä latvakeskeisyyden torjuntaa. Nyt tuntuisi kuitenkin siltä, että voisi fiikukset jättää vähemmälle, ja keskittyä vähän muihin puihin.

Uusia suunnitelmia sisäpuille osa 7

Aika näppärää on pistokkaiden juurruttaminen valolaatikossa. Kun puita karsii ja napsii, voi oksat tökätä suoraan laatikon pohjalle. Kuvassa yli sentin paksu Ligustrum, Serissoja, Ulmus, joku aralia. Vähän kuvan ulkopuolella on vielä Buxus harlandiita. Buxuksia lukuunottamatta muut ovat juurtuneet. Buxukset vain istuvat, paitsi muutama nuppu puhkesi kukkaan.

Tuosta Ligusta tulee toki bonsai, muista en tiedä. Vähän on suunnitelmissa kyllä sisäkallioiden perustaminen, ja serissa ja buxus tuntuisivat nyt kiinnostavimmilta lajeilta siihen tarkoitukseen. Ja eiväthän kerta kaikkiaan ota yhtään mitään valolaatikon etualalla ollessaan. Nättejäkin ovat. Mutta pitää itseään estellä, ettei niistä lähde puita kasvattelemaan, koska sen tilan voi käyttää mielekkäämminkin.

Lukaisin läpi edelliset mietteeni (osa 6), ja en ole samaa mieltä kanssani :).

Puut eivät voi olla peräkkäin. Takana oleviin ei pääse käsiksi, niitä ei näe, ja kastellessa tönii kasveja kaiken aikaa. Laatikon leveydellä ei ole niin suuresti väliä. Tila tulee käytettäväksi tehokkaammin, kun laittaa useampia hyllyjä päällekkäin.

Tässä suunnitelma, jota en aio vielä toteuttaa:
Korkeutta metri, leveyttä metri ja syvyys 30cm. Hyllyt ovat 25cm leveitä. Yksi sälekaihdin peittää koko homman. 30W putket ovat sopivia.

Tämä tulee käytävään, joka on aivan hukkatilaa nyt. Tässä suunnitelmassa on tärkeää se, että vain 1 m² seinätilaan mahtuu kolme metriä puita.

Miksi pitäisi mahtua lisää puita kolmen metrin edestä? Hohhoijaa. Pirun hyvä kysymys. Siksi että Plantagenissa on paksurunkoisempiakin sypressejä. Siksi että Viherpajassa Vantaalla on koko ajan useita ostamisen arvoisia puita. Siksi että kokeiltavia lajeja on vielä kymmeniä. Ja siksi, että tiedän mistä saa upeita kallioita monta, mutta ne vaativat paljon tilaa.

Valesypresseistä osa 2

Chamaecyparis thyoides EXCELLENT POINT tässäkin. Tämä on kiire kuvata, ennen kuin kuivuu ;). Luin tästä vähän, ja tämä pärjää luonnossakin vain hyvin rajoitetussa ympäristössä, johon liittyy meren läheisyys, vetinen maa, tasaiset olot yms, mikä ei kuulosta portaiden alla olevalta alavarastolta. Bonsaina, siis ulkobonsaina, on murheenkryynin maineessa.

Ihan hirveän pitkää elämää en siis jaksa tälle toivoa. Mutta hauskaa oli, ei siinä mitään. Pussihoitoon viikoksi, ja toivotaan parasta.

Myrkkyjä

Yksi sisäkasvatuksen murheenkryynejä ovat ötökät. Kesän jälkeen, kun sisäpuut tulevat sisään, ruukuista löytyy vaikka minkälaisia mönkeleitä. Suuri osa on aivan yhdentekeviä, ei niistä tarvitse välittää. Todellisia hankaluuksia ovat minulla aiheuttaneet vain vihannespunkit, kilpikirvat, villakilpikirvat ja viimeksi hyvin pieni punainen punkki, mikä lienee.

Punkit eivät tapa puita, mutta jos niitä on paljon, puiden kehitys kärsii huomattavasti ja keltalaikkuiset lehdet ovat hyvin rumia. Punkit ovat penteleellisiä siksi, että jos niitä ruiskuttaa huolimattomasti, seuraava sukupolvi on usein immuuni samalle myrkylle.

Paras juttu heti kärkeen, näille kasveille joita ei ole tarkoitus syödä, paras löytämäni apu on Provado-hyönteipuikko ja -sumute. Puikkoja laitan aina muistaissani uudelleenistutuksen yhteydessä, sumute on uusi tuttavuus, jota olen kokeillut vasta kahdesti. Kumpikin toimii. Puikossa on lisäksi lannoitus mukana, vaikka tulisin kyllä hyvin toimeen ilman. Koostumus ei ole kovin tasapainoinen (N-P-K 16-3-10 ja 2% Mg).

Nämä molemmat ovat "systeemisiä" myrkkyjä, mikä on surkea käännös englannin sanasta "systemic". Idea on, että kasvi imee itseensä myrkylliset aineet, ja kaikki elukat, jotka tulevat kasvia syömään, kuolevat. On ihan sama syövätkö ötökät juuria, lehtiä tai varsia, vaikutus on sama. Aineen ei siis tarvitse osua ötökkään ollakseen tehokasta.

Sumutteelle en ole aikaisemmin nähnyt juuri käyttöä, mutta nyt olen ollut huomaavinani, että hyvin pienessä ruukussa ja läpäisevässä maa-aineksessa puikon vaikutus jää pieneksi. Puikot turpoavat melkoisesti kostuessaan, ja ne muodostavat ikävän löysän lötkön ruukkuun. En usko että se mitään haittaa, mutta hyvin pienessä ruukussa ovat kuitenkin ikäviä.

Puikkopaketissa oleva annostelu on aika hyödytön bonsaiharrastajalle. Hyvin pieniin ruukkuihin (5cm) laitan puolikkaan puikon kahtia jaetuna. 10cm ruukkuun laitan koko nappulan puolitettuna, ja 15cm ruukkuun kaksi. Isompiin ruukkuihin sitten suhteellisesti vähemmän. Tämä tuntuisi riittävän, enkä ole huomannut yhdenkään kasvin puikoista kärsivän.

Käytän puikkoja rutiininomaisesti myös kaikille ulkokasveille. Olen ollut hyvin varovainen havupuiden kanssa, mutta viime kesänä luovuin varovaisuudesta, saman tyyppisellä annostuksella menevät nekin.

Mäntyäni on alusta lähtien vaivannut villakirvat, jotka ovat olleet aivan immuuneja kaikille yrityksilleni. Viime kesänä laitoin lopulta 4 puikkoa noin litraan maa-ainesta, ja sillä näyttivät kirvat häipyvän. Puun kunto tuntui kohenevan heti.

Sisällä alkusyksystä minulla oli jonkin verran uudenlaisia punkkeja, pieniä punaisia tihulaisia. Lienevät sama mitä englanninkielellä kutsutaan nimellä red spider mite. Aikaisempina vuosina olen tutustunut vain vihannespunkiin, siihen joka tekee seittiä lehtihankoihin. Muutaman vihannespunkin olen myös nähnyt tänä syksynä, mutta ei ollenkaan samanlaisia invaasioita kuin joskus takavuosina.

Punkit tuntuivat liikkuvan oikein sutjakasti kasvista toiseen, ja levisivät aika tehokkaasti useisiin kasveihin, vaikka ainakin melkein kaikissa oli puikkoja. Puikon vaikutus pitäisi kestää 4-8 viikkoa, ja voi olla, että läpäisevässä maassa se on lähempänä tuota 4:ää. Ostin Provadon sumutetta, ja se tuntui tepsivän. Vain yksi kasvi oireili - Serissan lehtien kärjet mustuivat ja muutama nuori lehti kuoli.

Pyretriinipohjaisten myrkkyjen ongelma sisätiloissa on haju. Vaikka se ei minua häiritsekään, muita kyllä. Tuo Provado haisee vain ponnekaasulle.

Kokeilin tänä keväänä myös Neko Bio Torjunta -nimistä ainetta. Se sisältää mäntysuopaa, pietaryrttiä, salviaa ja laventelia. Kuten arvata saattaa, en juuri huomannut sillä olevan vaikutusta - no ehkä punkit olivat hieman puhtaampia ja hyväntuoksuisia. Kirvoihin tuokin toiminee.

Vanha löytöni ötököiden torjunnassa on kuuma vesi. Joskus silloin nuorena poikana jaksoin roudata kaikki kasvit joka viikko kylpyhuoneeseen suihkuun. Huomasin että punkit häviävät kuumalla vedellä. Aloin pikku hiljaa kokeilla, kuinka kuumaa vettä kasvit sietävät, ja hyvinhän ne tosiaan sietävät. Aika kauan saa kasvia suihkuttaa lähes pelkällä kuumalla vedellä, ennen kuin alkavat nuoret lehdet kärsiä. Jossain on lämpötila, jolla punkit kuolevat, mutta kasvit eivät ole lyhyestä käsittelystä moksiskaan. Veikkaisin, että 60 astetta voisi olla hyvä arvio - en kyllä ole mitannut. Kun kasvit lisääntyivät, alkoi kanniskelu tuntua työltä, ja olen luopunut koko kasvien suihkuttelusta.

Valesypresseistä osa 1

Sisäkasvattajien aateliin kuuluva Jack Wikle on kunnostautunut myös kasvattamalla onnistuneesti vuosien ja vuosikymmenien ajan monia kasveja, joiden ei todellakaan kuulusi kasvaa sisätiloissa. Oudoimpia ovat havupuut. Hänellä on ollut kasvatuksessa mm. kaksi katajaa, jotka eivät ole käyneet ulkona pariin kymmeneen vuoteen.

Tuossa pari linkkiä Wiklen artikkeleihin: LINK 1, LINK 2

Hirveästi en ole löytänyt kuvia Wiklen puista. Googlen kuvahaulla "Wikle bonsai" löytyy toki jotain.

Yksi vaikuttavimpia kasveja joita olen Wikleltä nähnyt on Chamaecyparis obtusa var. nana gracilis. Käsittääkseni sekin on kasvatettu sisällä. Kuva löytyy Wiklen bonsaiseuran lehdykästä.
Tässä tuo kuva:

Mikä tuossa minua sykähdyttää on puun naturalistisuus. Puulla ei ole kovin paksua runkoa, mutta runko tuntuu olevan erittäin hyvin mittakaavassa puun kanssa.

Kun tulee tässä vähän lämpimämpi päivä nappaan yhden omista obtusa-pistokkaistani sisäkasvatukseen. Saas nähdä kuinka kauan saan sen pidettyä hengissä.. Sen verran epäilevällä kannalla olen, että parasta en valitse, vaan koekaniiniksi joutuu joku huono.

Jack Wikle sanoo (noissa artikkeleissa) että suvuista Chamaecyparis ja Cupressus löytyy monia lajeja, jotka viihtyvät sisällä loisteputkien alla. Onhan noita tullut itsekin kokeiltua, mutta ei minkäänlaisella menestyksellä. Ostin kerran tukusta keskellä talvea koko levyllisen pieniä sypressejä, olisiko ollut 24 kpl tms. Hinta oli aivan olematon, ehkä markan kappale tai sinne päin (joo, markka-aikaan). Niistä tein sitten erilaisia minipuita, kallioistutuksia ja ryhmiä. Pitkäikäisin taisi kestää muutaman kuukauden. En itse asiassa odottanutkaan niiden jäävän henkiin. Polte opiskella bonsaita oli sen verran kova, että kertakäyttöbonsaikin tuntui hyvältä ajatukselta.

Noh, nyt olen aloittanut taas kokeilun näillä valesypresseillä. Plantagenista Vantaalta saa nyt oikein mukavia, ja olen ostanut kymmenkunta erilaista. Tämä on sieltä suuremmasta päästä:

Chamaecyparis thyoides EXCELLENT POINT. Tälle on tehty vasta aivan alustava muotoilu, eli katkaistu sen kokoiseksi, että se mahtuu valolaatikkoon. Vähän taivuttelin myös oksia niin, että tästä kuvakulmasta runko näkyy. Runko on vajaa 2cm tyvestä. Yllättävän mäntymäinen, sanoisin. Jouduin parin päivän kuluttua hakemaan toisenkin, ja todella monta hyvää ehdokasta löytyi näistä.

Istutuksen jälkeisenä päivänä latvaoksat alkoivat kuivua, ja laitoin tämän pussihoitoon (kts. Wiklen linkit). Se tokeentuikin hyvin. Rei'itin pussia vähän, jotta puu tottuisi kuivempaan ilmaan asteittain. Neljä pikkupuuta tuli toimeen (toistaiseksi) ilman pussia.

Olisihan se kiva, jos saisi tälläisen "männyn" viihtymään sisällä!

Buxus harlandii

Semmoinen tapaus. Tämän Buxus harlandiin pitäisi kestää täysi sisäkasvatus - ei toki ole mitään syytä, miksi en sitä päästäisi kesällä ulos. Ostopaikka Vantaan Plantagen, hintalappu pöydällä sanoi 29,-, mutta kassa veloitti 19,-. Piru vie, sanon minä. Tuosta rungosta (5cm tyvessä) ja kapenemisesta olisin valmis maksamaan enemmänkin. Valolaatikot ovat jo aivan täysiä, eikä enempää yksinkertaisesti mahdu, ellei heittele puita pois huonommasta päästä. Muuten ostaisin noita vielä muutaman lisää.

Tutkiskelin näitä hiki päässä varmaan tunnin, ja olin jo matkalla ulos toisen kanssa, mutta palasin takaisin vaihtamaan. Nämä kasvavat niin sekavina palloina, että niistä on paha kaupassa sanoa. Pitkällisen syynäämisen jälkeen löysin tästä tuon rungon linjan, ja se ratkaisi valinnan. Suurimmassa osassa buxuksia runko oli aivan ok, 2-3cm paksu, mutta runkoa oli kovin vähän ja sitten yhdestä kohdasta puu haarautuu 3-5 haaraan, joista yksikään ei näytä siltä että runko jatkuisi. Tämä taitaa olla yleistä puksipuilla.

Näinkin nämä ovat loistavaa materiaalia, ulkonäkönsä puolesta. B. harlandiita minulla ei ole koskaan ollut. Minulla on yksi pieni B. sempervirens, joka kasvaa aivan uskomattoman hitaasti.

Käyn Plantagenissa aika usein, enkä ole nähnyt näitä aikaisemmin. Ensimmäinen ajatukseni olikin, että nämä ovat uusia. Vähän kyllä ihmettelin puiden nuhjuisuutta. Istuttaessani puuta sitten tajusin, että luultavampaa on, että nämä on siirretty jostain toisesta Plantagenista, sillä kasveissa roikkuvat laputkin näyttävät hyvin vanhoilta.

Ruukku oli huolestuttavan täynnä juuria. Juuret olivat kyllä hyväkuntoisia, mutta maata ei näkynyt päällepäin ollenkaan, vaan juuripaakun pinta oli täynnä paksuja rapsakoita juuria, jotka katkesivat pienimmästäkin hipaisusta. Puu ei myöskään ole mitenkään loistavassa kunnossa, vaan aika väsyneen (!) näköinen.

Tein tälle vain aivan alustavan muotoilun ja rankan lehdistön karsinnan, jotta karsitut juuret saisivat ylläpidettyä puuta. Oikealla oleva iso alaoksa täytyy katkaista, sille on sopiva paikkakin katsottuna. Saa odottaa, kunnes uutta kasvua alkaa tulla. Muitakin liian pitkiä oksia siellä näkyy.

Peukut pystyyn, että tämä jaksaa toukokuulle, jolloin sen voisi laittaa ulos puolivarjoon. Tai mistä sen tietää, voihan tätä ihan sisäpuunakin kokeilla, jos vaikuttaa viihtyvän.