Seuraava kasvatusalusta

• 1/3 imuhirmu
• 1/3 akadama
• 1/3 kookoskuitu

Imuhirmusta lähtee 2mm sihdillä noin 1/3 pois. Kuten kuvasta näkyy, akadama lisää karkeutta. Kookoskuitu on aika pientä röpellystä, mutta se ei tahdo mennä sihdistä läpi.

Tuohon voisi sitten laittaa vielä yhden osan karkeata hiekkaa/soraa sellaisille, jotka sitä kaipaavat.

Raision bonsai

Raisiossa on rohkea bonsaiyrittäjä! Linkki blogiin. Linkki verkkokauppaan.Tein ensimmäisen pienen tilauksen.

Hukkasin viime kesänä japanilaiset bonsaileikkurini, ja olen ollut ollut sen jälkeen aivan toiskätinen. Ne olivat korvaamattomat. Siis sellaiset, jonka nimi on englanniksi esim. concave cutting pliers.

Ne eivät leikanneet mitään syvennystä, vaan hyvin tasaisen jäljen. Niistä oli jo terä murtunut vähän, jotain ranteen paksuista puuta nirhiessä, mutta silti ne olivat hyvin tärkeä työkalu minulle. Olin aikeissa ostaa toiset, mutta se on jäänyt, niitä kun on vaikea ostaa pienten ja tuhruisten nettikauppojen kuvien perusteella. Hintahaitari on iso japanilaisissa kaluissa.

Raision bonsailla on myynnissä vain kiinalaisia työkaluja (toistaiseksi, arvaisin). Niitä en ole koskaan kokeillut, olen luottanut itseäni kokeneempien sanaan, ja ostanut vain japanilaisia. Nyt halusin kokeilla näitä. Tilasin isot sakset, lehtileikkurit ja "nuppileikkurin", tutummalta englanninkieliseltä nimeltään knob cutter. Viimeksimainittu osoittautui loistavaksi kaluksi. Ainakin tämä oma yksilöni leikkaa nätisti, vaikka terät ovatkin hiukan vinot. En ollut tajunnut, kuinka pienet nämä olivat, työkalulla on pituutta 17 senttiä, ja terällä leveyttä noin sentti. Kapea terä antaa hyvin voimaa leikkaamiseen, ja leikkausjälki on riittävän siisti. Itse asiassa terotin työkalua jo vähän, hyvin hienolla vesihiomapaperilla. Touhuan eniten hyvin pienten puitten kanssa, ja nämä ovat juuri oikean kokoiset.

Saksien kanssa en ole sinut. Tuo isokokoinen silmukkamalli ei tunnu istuvan käteen missään asennossa, ja aina on joku kohta kämmenestä tai sormenpäistä jäämässä väliin.

Edelliset sakseni ovat japanilaiset, paljon sirommat ja myös paljon laadukkaammat. Hyvillä bonsaisaksilla ei ole mitään tekemistä fiskarssien kanssa. Bonsaisakset ovat kuin kaksi terävää veistä terät vastakkain. Ne eivät rusenna oksaa poikki voimalla, vaan pureutuvat oksaan ja leikkaavat siististi. Olen onnistunut pilaamaan omani monella tavalla - tässä synkeät syntini:

Ensinnäkin en teroittanut niitä, kun ne tylsyivät, sillä seurauksella että jouduin käyttämään voimaa jotain oksaa leikatessani, jolloin terät antoivat hieman myöden, ja pureutuivat ristiin. Lisäksi niiden kärjet eivät enää leikkaa yhtä tarkasti, ovat liian paksua/kovaa tavaraa leikatessa hiukan vääntyneet. Ja lisäksi vielä tiputin ne kerran kalliolle, jolloin ne löystyivät. Ne ovat edelleen hyvä työkalu, mutta nyt olisi aika ostaa uudet, ja tehdä näistä kakkossakset krouvimpaan työhön.

Nämä kiinalaiset eivät ole sama asia, mutta en kyllä sitä odottanutkaan. Ne toimivat hyvin juurten leikkuussa yms, ja ehkäpä juuri ne ovat oikea kalu vähän isompien oksien leikkaamiseen. Terottaa ne kuitenkin pitää.

Lehtileikkurit olivat halvat, mutta eivät vaikuta kaksisilta. Ne ovat tylsät, mutta toki niillä lehtihanka katkeaa.

Mutta nuo nuppileikkurit olivat loisto-ostos. Jonkin ajan kuluttua, kun nämä alkavat olla aikansa eläneitä, niitä voi vielä käyttää juurten poistamiseen siististi runkoa myöden. Nyt tarvitsen sitten vielä isommat tällaiset.

Ja sitten tarvitsen ne japanilaiset perusleikkurit.

Hivenainepuutos

Viime kesänä siirryin käyttämään enemmän kissanhiekkaa kasvatusalustana. Pääasialliset ainekseni ovat aikaisemmin olleet sihdattu kompostoitu kuorike, teräväsärmäinen sora, satunnaisesti karkea turve ja silloin tällöin vaihtelevasti hyvin maatunutta ja sihdattua lehtikompostia.

Viime kesänä pääsin sitten seuraamaan myös aivan uutta oireistoa, josta lievä tapaus näkyy kuvassa. Kyseessä on hivenainepuutos. Tämä on mielenkiintoista, koska lannoitan kasvejani kyllä tarpeeksi, ja lannoitus ei vaikuta tähän. Pääravinteet, rauta, mangaani ja sinkki kuuluvat kaikkien käyttämieni kolmen lannoitteen sisältöön, ja lisäksi käytän Kemiran hivenainevalmistetta. Tämä puutos on vaivannut koivuja, pajuja, fiikuksia, tamarindia, mitähän vielä. Se ei ole vaivannut sageretiaa, ligustrumia, serissaa. Pitääkin päivittää tätä listaa kun uusia ilmenee.

Kuten kuvasta näkyy, tämä ei koske aivan nuoria lehtiä, ja hieman vanhemmat lehdet ovat sitten oikein hyvän tumman vihreitä.

Olen ollut tämän asian kanssa hieman ihmeissäni. Puutos, johon ei lannoitus auta? Google sitten näytti seuraavan kuvan:

Kuvan linkki.

Linkki turhankin runsaaseen tautigalleriaan.Siellä tuon kuvan teksti sanoo:





Iron chlorosis on azalea (Rhododendron) due to high soil ph.  Tuo on linkki, joka kannattaa käydä katsomassa. Siellä sanotaan mm:

"Iron is not necessarily deficient in the soil—it may be there, but just in an unavailable form for absorption through the root system. "

Oireita ei tunnu ilmenevän, jos orgaanista ainesta on enemmän. Olen käyttänyt testimielessä kissanhiekkaa/imuhirmua noin 90% istutusalustasta. Tuolla kuvan F. benjamina Wiandilla kasvualusta on lähes pelkkää kissanhiekkaa, vähän kuoriketta seassa.

Nyt korjaan tämän asian, ja otan muutaman askeleen takaisin. Ostin Viherpajasta akadamaa, aion käyttää jatkossa taas enemmän kuoriketta, ja joku näppärä tapa pitää keksiä turpeen lisäämiseksi niille, jotka viihtyvät vähän happamammassa.