Telttailua

Huuto.netistä sain valoteltan (80*80cm) aikas halvalla, posteineen vähän yli kolmella kympillä.Ekoja testejä kuvailin.

Tuossa vähän reunojakin näkyvissä, jotta teltta näkyy.. Kuvasin ulkona, ja teltan kattoon paistaa aurinko tässä kuvassa.

Pikkukuusille laitoin mustan taustan, ja salaman teltan oikealle puolelle. Pehmeäksi jäi.

Valoteltasta luin jostain, että valkoista taustaa kun käyttää salaman/salamoiden kanssa, tausta "palaa" pois kokonaan. Vanhan studiosalamani orja oli liian tunnoton, että olisin saanut testattua. Jos toisen salaman posahdus riittää lähempää, homman pitäisi toimia. Kameran salama sytyttää uuden salaman, ja sen posahdus vanhan.

Teltan mukana tuli musta, valkoinen, punainen ja sininen tausta.

Keväisiä lehtiä

Vaivaiskoivu, tammi ja mongolianvaahtera. Harjoittelen uudella Canon 100mm makrolla. On se upea peli... Häipyvät nuo taustat hienosti. Vain viimeistä editoin vähän, muutkin kyllä sitä ehkä kaipaisivat. Uutta puuhaa minulle, yritän pitää hommat yksinkertaisena.

Heti tulee uusia tarpeita. Jalusta on aivan rempula. Kuvat on pakko ottaa muutaman sekunnin viiveellä, että kamera ehtii pysähtyä laukaisimen painamisen jälkeen. Teleobjektiivi ja makrokuvaus huutaa kunnon jalustaa avukseen.

Mongolianvaahtera kukkii

Keräsin muistaakseni viime keväänä viisi mongolianvaahteran tainta. Vaimikäsenyton, pitää opiskella nämä tataarivaahterat ja kumppanit. Ihan kohtuullisilla rungoilla, yli ja alle sentin suunnilleen. Löytöpaikalla oli kaupungin istuttamia isoja vaahteroita, joiden sekaan on vuosi vuoden jälkeen aurattu viereiseltä pyörätieltä lunta ja hiekoitushiekkaa. Seuraus on, että siellä täällä on alaoksia jäänyt karkean hiekan alle, ja osa on tehnyt juuria.

Nuo olisi ehdottomasti pitänyt istuttaa tänä keväänä, koska vuosi lisää isossa ruukussa ei enää tee niille yhtään mitään, paitsi vähän runkoa. Seuraava vaihe on juurien kehittäminen. Olen ajatellut tehdä taimista aluksi ryhmän.

Karsin pisimpiä versoja jonkun verran, mutta jätin myös joitakin. Yksi mokoma tekee kukkaa:

Jotenkin luulisin, että kukkiminen johtuu siitä, että taimet ovat isosta kasvista kotoisin.

Pora (Pora pora)

Löysin työkalulaatikosta tämmöisen poran. Ikää koneella on vähän vajaa 40 vuotta. Sellaisia olivat lapsille tarkoitetut lelutyökalut silloin, että niillä pystyi tekemäänkin jotain. Tämä on ollut erittäin kovassa käytössä, sillä on porattu lukematon reikä aikoinaan.

Oikein hyvin sopii bonsaiden rei'ittämiseen. Terä on päässyt tylsäksi, mutta luulisin, että timanttiviilalla sen saa varovaisesti teroitettua.

Porailen reiät yleensä ruuvinvääntimellä, koska se on hiljaisempi ja hitaampi kuin porakone. Jostain voisi hankkia tällaisia kairoja muutamia eri kokoisia, jos löytäisi.

Haaparyhmä

Ostin uuden makro-objektiivin, 100mm. Isoja kohteita ei olekaan helppo kuvata, koska fiksatulla polttovälillä ei isot kohteet mahdu kuvaan. Aita tulee vastaan! Liian pieni piha.

Vantaan Jumbon vierestä kalliolta löydetyt haavat ovat lähteneet hyvin, tuota, liikkeelle, tai miten sen nyt sanoisi.

Kaksi vasemmanpuoleista on kasvanut kiinni toisiinsa.

Jotain actionia tuossa on. Kolmas ei ehkä liity asiaan mitenkään. Haavan lehdet nuorena ovat aivan valtavan kauniita.

Pihlaja

Löytö viime kesältä, mökiltä Hankasalmelta. Tässä kiinnitti huomiota pienet lehdet ja tiuha kasvutapa.

Viime kesänä olin heittämässä tämän roskiin muutamaankin otteeseen, sillä sen lähes kaikki lehdet tippuivat, ja se näytti aika pahalta. Hyvin se sitten kuitenkin lähti kasvamaan, kun kevät koitti. Viimekesäisestä tuuheudesta ei ole kyllä mitään jäljellä. Tilanne varmaan paranisi, jos kaikki nuo ohuet oksat katkaisisi vaikka puoleen. Jos nyt antaisi kuitenkin sen olla rauhassa tämän kesän.

En osaa suunnitella tuosta yhtään mitään. Jonkunlainen runko puulla on, viitisen senttiä paksu. Ehkä alan vain ensi keväästä lähtien lyhentämään oksia. Pitäisi varmaan alkaa katsastaa pihlajia, sekä puita että bonsaita sillä silmällä.

Wolfgang Putzin upea pihlaja. Kukkii! Tuossa on jotakin hyvin pihlajamaista.

Galleria josta  kuva on kotoisin.

Tammi

Ikean nurkilta keräämäni tammi alkaa pukata lehteä, ja ajattelin sittenkin kirjata sen päiväkirjaani. Se on vielä varjossa, ja saattaa olla koko kesän, varmuuden vuoksi. Valoisassa paikassa, mutta ei suoraa auringonpaistetta. Jos juuria alkaa jossain vaiheessa olla ruukussa paljon, voi aurinkoakin varovaisesti kokeilla.

Tuosta ei ole paljon sanottavaa. Sen nimi on Tammi. Muutamaa oksaa olen hieman typistänyt, mutta tuollaisena sen löysin. En kaipaa siihen lisää paksuutta. En kaipaa siihen oikeastaan yhtään mitään, se on itsessään hyvä.

Tavoitteet  ovat vaatimattomat. Pysyisi hengissä, ja ilman että oksia kuolisi. Silmuja puussa on aivan valtavasti, ja oikeaoppista olisi poistaa suurimpia, jotta useampi pienempi saisi voimaa. Saa nyt kuitenkin olla ja voimistua.

Unkarinsyreeni luullakseni

Kauppareissulla myöhään viime syksynä huomasin, että läheisellä tietyömaalla oli joku puska nostettu maasta ja jätetty maahan kyljelleen. En tiennyt yhtään, mikä kasvi on kyseessä, mutta puuvartinen kumminkin. Raaputin vähän kuorta, ja sen alusta oli vielä vihreä, vaikkakin vähän kuivan oloinen. Myös paksummat juuret vaikuttivat eläviltä, vaikkakaan niissä ei ollut multaa ollenkaan, ja kaikki pienet hiusjuuret olivat kuivuneet.

Ei siis mikään hirveän otollinen löytö, mutta hain kuitenkin kotoa puutarhasakset ja muovikassin. Laitoin karahkan muovilaatikkoon ja kaadoin multaa päälle, ja annoin olla.

Selvittelin paikalle jääneistä vastaavista puskista, että laji olisi unkarinsyreeni (Syringa josikaea). Aika epävarma kyllä olen.

Keväällä tämä näyttikin olevan ihan kunnossa, joten naputtelin sille puulaatikon ja istutin kissanhiekan ja kookoskuidun sekoitukseen.

Tänään kuvattuna:

Katajasaari

Tätä harmittelin viime vuonna, kun en istuttanut suoraan jollekin kivelle vaan tylsään ruukkuun. No nyt se tuli korjattua.Kuvakulma on hiukan väärä, "puu" (pistokas siis) on parempi toisesta kulmasta.

Sinilaakakatajat talvehtivat hyvin, niiden juuret ovat kohtuullisessa kunnossa keväällä.

Vaahteran keruuta

Ylemmän sain mukaan, mutta en kovin kaksisilla juurilla, vaikka nyt ei ollut yrityksestä kiinni. Olipahan hankalat juuret. Sanoisin että 50/50 mahdollisuudet.

Alempi jäi vielä sinne. Rungon läpimitta 15 senttiä tyvestä. Hakekaa pois! Navigaattori sanoi että Vantaa, Hakintie 8. Peräkkärry mukaan, ja puulaatikko samoin tein, ehkä noin 60*60*30cm, arvaisin.

Sypressi

Yksi pikkusypressi, kuva tammikuulta.

Levittelin ylöspäin kasvavat oksat sivulle ja nypin puun kompaktiksi.

Kuvaa toukokuulta, edestä ja takaa:

Kivastihan se on tuuheutunut. On yllätys katsoa tuota tammikuun kuvaa, muutos on sen verran hidasta, ettei sitä tajua, kun päivittäin puut näkee.

Tämän kohdalla on sisäkasvatus loisteputkilla onnistunut hyvin. Radikaaleja temppuja ei ole tullut tehtyä, ehkäpä siksi.

Ledien alla on aika autiota juuri nyt. Voivat toimia lisukkeena loisteputkille, mutta eivät tunnu olevan kaksisia ainoina valaisimina. Mitään järkeä ei ole testata esim. 200W ledivalaisinta, koska 5-6:lla loisteputkella saisi kuitenkin paremman kasvun. Juuri oikeat nanometrit eivät ole kriittisiä ollenkaan. Tämän tiedän siitä, että samoissa olosuhteissa laadukkaiden putkien alla kasvu on suunnilleen samanlaista kuin huonolaatuisten putkien alla, aivan erilaisella spektrillä. Miksi näin on, en tiedä. Teknisesti suuntautuneelle ihmiselle tämä on vähän turhauttavaa.

Ficus wiandi

Tämä fiikus, tai oikeastaan sen emokasvi, on ollut minulla kauan. Se oli fiikukselle outo tuulenpieksämä, johon liittyy omat kummallisuutensa, jotka pitäisikin joskus kirjoittaa ylös. Lopulta löin fiikuksen lihoiksi, eli palastelin. Tämän pätkän ilmajuurrutin.

Viimeiset lähes 10 vuotta olen tätä katsellut. Olen välillä antanut sen kasvaa aika suureksi, ja sitten leikannut sen rajusti pienemmäksi, mutta koskaan se ei ole suostunut tekemään ainoatakaan uutta oksaa alemmaksi. Runkohan tuolla on ihan ok, ei mikään hirveän hieno, mutta ok. Se ei ole juurikaan paksuuntunut.

Wiandin erikoisuus on se, että puutuneet oksat ovat erittäin hauraita. Ne katkeavat, jos niitä vähän tönäisee kastellessa tai ohikulkiessa. Yhtään ei kannata yrittää taivuttaa oksia langoilla, se ei onnistu. Oksat eivät varoita ollenkaan, vaan napsahtavat heti irti. Kun puuainesta katsoo, se näyttää siltä kuin puun syyt todella olisivat poikittain. Näin ei tietenkään ole, mutta siltä se näyttää.

Toinen wiandin kummallisuus on se, että sillä on ilmeisesti hyvin vetiset juuret, päätellen siitä, että jos se pääsee kuivahtamaan, juuret kuolevat helposti. Myös juuret ovat hauraat, ja istutuksen yhteydessä ne katkeilevat helposti nekin.

Viime syksynä katkaisin latvan pois niin, ettei puuhun jäänyt yhtään oksaa. Kuolkoot, jos haluaa, ajattelin. Tyylilleen uskollisena wiandi kasvatti yhden oksan aivan latvaan, eikä mitään muuta. Nyt olin kuitenkin valmis. Taivutin tuon oksan alaspäin runkoa myöten, kun se oli vielä pehmeä. Puuta voi taivuttaa vielä hetken sen jälkeen, kun se on vaihtanut väriä ruskeaksi.

Tuon oksan haaroista aloin sitten rakentaa puulle uusia oksia. Wiandi on nopeakasvuinen, ja uudet oksat myös paksunevat nopeasti. Se on kuitenkin erittäin latvakeskeinen. Ylemmät haarat oli pidettävä hyvin pieninä, jotta oksan sai kasvatettua alas asti. Vasta kun alin oksa oli paikallaan, aloin tehdä oksia ylemmäs. Silti ne ovat jo paljon pitemmällä, eikä tämä alin oksa tunnu paksunevan ollenkaan.

No, ehkä se sitten tämäkin on jonkinlainen bonsai, jahka olen sen kanssa viettänyt toiset 10 vuotta.

Uusi pöytä

Yritän reagoida tilanpuutteeseen jotenkin. Uudessa pöydässä on tilaa suunnilleen saman verran kuin aikaisemmissa virityksissäni yhteensä. Toinen pienempi mahtuu vielä viereen kulmittain. Kesällä tämä on aika varjoinen paikka.

Hyllyt ovat irrotettavat, samoin hyllyjen taustat.Talvella pöytä toimii talvehdituspaikkana.

Takaseinää ei ole. Sen teen myöhemmin, jos tuntuu siltä että se talvehdituksen takia tarvitaan. Ennen ensi talvea vuoraan pöydän kauttaaltaan myyräverkolla.

Lauta on 150*22mm mäntykarvalautaa. Korkeutta on noin 80cm, leveys alhaalta noin 90cm, pituus 190cm. Puunsuojana valkoinen Pinotex, jota meni 3 litraa yhteen käsittelyyn. Syksyllä tai keväällä maalaan vielä toiseen kertaan. 3 litran pönikästä jäänee yli vielä yhteen käsittelyyn muutaman vuoden kuluttua. Elinikää odotan tälle vähintään 10 vuotta.

Vaimo toivoi valkoista, koska talo ja aidatkin ovat valkoiset. Itse olisin tehnyt ruskean. Nyt kun tuota katselen, valkoinen on ehdottomasti parempi. Pienet puut tulevat valkoista taustaa vasten paremmin esiin.