Koiranpensas eli puksipuu

Kävin tänään Viherpajassa Vantaalla. Hyvä reissu! Olin kerrankin yksin liikkeellä, ja saatoin keskittyä olennaiseen niin kauan kuin halusin. Yhtä ja toista tuli mukaankin. Kävin Japanilaisessa puutarhassakin pitkästä aikaa. Japaninvaahterat olivat entisestään komistuneet.

Kaktuserämaassa oli pikkasen lämmin, 48 astetta, sanoi henkilökunta. Ostin sieltä yhden laavakiven kappaleen, josta olisi tarkoitus väkertää vuori sisätiloihin ensi talvena.

Ostamisen arvoisia puita löysin nyt aika paljon. Halpiksista moni oli parantunut sitten viime näkemän... eli siis katsojan silmä oli vastaanottavaisempi.

Kiinnostavin hankinta oli nyt (iso-)puksipuu, Buxus sempervirens. Se oli tarjouksessa ja tosiaan vähän raihnainen. Uskoisin sen toipuvan kyllä. Heikentynyt se on, joten voi olla, ettei se kestä ensi talvea.

Lystikkään kokoinen tuossa tuo juuristo... Kauppaan jäi kasvista suurin osa. Olisiko pensaalla ollut korkeutta noin 60 senttiä. Koska paksuus tyvestä on hieman runsas 5 senttiä, pätkäisin pois kaiken, mikä on yli 25 sentin korkeudessa. Ajatus siis on, että viiden sentin tyvellä korkeudeksi saadaan 30 senttiä suhteella 1/6. Oksia pitää lyhentää, mutta se saa jäädä ensi kevääseen.

Tyvi on aika hyvä.

Toivottavasti en pienentänyt juuripaakkua liikaa.

Ruukun pohjalla hiekoitussepeliä ja akadamaa.

Ruukku on viimeisiään vetävä punasavinen. Maana on kissanhiekan ja kookoskuidun sekoitus, seassa vähän kuorikettakin. Pohjalla on pari senttiä hiekoitussepelin ja akadaman sekoitusta. Ihan ei tuo kuva tee oikeutta, oikeasti tästä tuli aika hyvä.

Kun nyt kestäisi ensi talven.

Villiviini

Raivasin pihalta muutaman villiviinin. Törkkäsin juurakot ruukkuun, kuinkas muuten.

Hmm?

 Yksin ei tarvitse/saa touhuta. Kaikki mitä maahan tippuu on Taimin.

Säästin kolme kiinnostavinta juurakkoa. Ne on kaikki istutettu yhteen läjään, joten ei niistä juuri saa käsitystä. En niihin paljon panostanut, en arvannut, että ne jäävät kaikki henkiin. Lehdet ovat  villiviinillä tosi suuret. Ehkä jos kasvattaisi näitä hyvin pienessä ruukussa. Tarkemmin ajatellen - ensin kasvatusta vaikkapa tuossa missä ovat, kunnes uusia oksia on riittävästi joka puolella, ja sitten istutus liian pieneen ruukkuun. Kakkosesta ja kolmosesta voisi tehdä myös literatin, niillä on mielenkiintoinen runko.

Hain muuten Googlen kuvahaulla villiviinibonsaita. Uskomattoman upeita löytyi! Ehkä tämäkin pitää ottaa vähän vakavammin.

Etualalla paksuin

Villiviini nro 2.

Villiviini nro 3, tyvi siis oikealla ja kasvaa vasemmalle.

Korea pihta

Tästä koreanpihdasta on tullut yksi lempipuitani.Se kasvattaa uutta kasvua paljon suoraan vanhaan runkoon, joten uusia oksia saa tarvittaessa tehtyä helposti. 

Olen peittänyt varren leikkauskohdan foliolla, testin vuoksi. Sen pitäisi nopeuttaa arpeutumista. Latva tulee kyllä alemmas, tuohon kohtaan jossa on paljon uutta kasvua.

Tältä puu näytti viime kesänä.

Ensi keväänä istutan tämän uudestaan. Aika orgaaninen kasvualusta tuntuu toimivan hyvin.

Okakuusi

Vai hopeakuusiko se on.

5 cm tyvestä, ostopaikka Oulunkylän K-Rauta, 15,-. Ihastuttava kasvi kerta kaikkiaan. Siis laji. Ei ole hullumpi tuo yksilökään. Juurista ei ole mitään havaintoa, kaivoin rungon tyveä alaspäin viitisen senttiä, mutta en löytänyt juuria, vain kivikovaa savea. Päällä oli monta senttiä turvetta, ja sivuilla näyttäisi olevan myös. Olisiko siis istutettu alunperin saviseen maahan, ja astiaan vasta viime vuosina tms.

Olen hyvin skeptinen näiden ulkomaanhavujen kanssa, luulen että niiden talvehtiminen ruukussa on vaikeaa. Tai sitten on kyseessä se, etten vain osaa. Viime vuoden ostoksista kuolleeksi julistamista odottaa vielä serbiankuusi, harmaapihta sai jo tuomion. Toisaalta sitten koreanpihta voi oikein paksusti. Kuusia minulla oli viime kesänä 10, niistä kaksi kuoli.

Tuommoinen se oli ostaessa.

Muista tarjokkaista olivat alaoksat kuolleet kokonaan, tämä oli kuollut latvasta.  Ei ole niin sanottua, että tämä oli paras valinta. Walter Pall näyttää karsivan alaoksat pois kuusista systemaattisesti, ja taivuttaa sitten ylempiä oksia jyrkästi alaspäin.

Kokeilen tälle hellävaraista siirtoa pienempään ruukkuun. Ensi keväänä poistan osan turpeesta ja savipaakusta, mutta en karsi juuria. Sitten asteittain pyrin pienentämään juuripaakkua. Luulisin.