Sisään

Pannaanpa muistiin, että tänään tulivat semitalvehtijat sisään. Chamaecypapris thyoides, lawsonii, Kiinanjalavia, buxus sempervirens ja harlandii, ja uusina testattavina mulperipuu, sukua Morus, ja Barcelonasta vuosi sitten siemeninä tuotuja Podocarpuksia.

Morus:

Jotenkin lystikäs vouhottaja. Mallsai, mutta ei mitään rupusakkia, vaan aivan mukava puu, jossa on liikettä. Saksasta tilattu, luulisin että tuolta.

Minulla oli Morus joskus vajaa kymmenen vuotta sitten, ja se kukki ja teki mauttomia mustia marjoja koko ajan. Kuoli sitten, en muista mihin. Näillä on erirttäin kauniit lehdet.

Likusteri

Oli kovin tumma kuva ja jouduin lisäämään valoa ja kontrastia, koska en viitsi ottaa uusiksi. Tämä vesseli on nyt suunnilleen siinä mihin olen pyrkinytkin. Taakse tarvitaan lisää kasvua, lehdet saisivat olla pienemmät, mutta voi hyvinkin olla, että paljon tämän parempaan en pääse. Sisällä ei yksinkertaisesti saa aikaiseksi kovin tiheätä kasvua. Split trunk kaipaisi hienosäätöä, sen kyllä voisi tehdä. Ja toki tuo on kaksiulotteinen, ja oksat pitäisi selkeämmin erottaa toisistaan.

Voisi tietysti kokeilla, jos saisi tänä talvena oksan tai pari taakse antamaan syvyyttä, ja ensi keväänä voisi laittaa puun ulos sopivaan = pienempään ruukkuun, ja keskittyä kesällä pienentämään lehtiä. Loppukesästä voisi sitten kuvata sen, ja melkein tekisi mieli sanoa, että se on sitten siinä. En tarkoita että puu olisi mitenkään valmis, sehän on ihan alkutaipaleella. Haluaisikohan joku muu jatkaa?

Lissabon osa 3 - tuliainen

Ostin Lissabonista yhden bonsain. Maahan sopivasti päädyin oliiviin, vaikka ostokelpoisia puita olisi ollut paljon muitakin. Myös oliiveja oli useita. Tällä oli pienimmät lehdet. Lyhyt töpö se on myös, mikä tarkoittaa että se on helpompi valaista keinovalolla.

Pakkasin puun paksusti kelmuun, toisaalta puun suojaamiseksi,
toisaalta pitääkseni mahdolliset elukat  paketissa.

Hyvät juuret. Niiden seasta löytyi muutamaa sorttia elukkaa, mutta ei kummempia.

Uudessa ruukussa - puoli senttiä liian korkealla?

Sellainen virhe tule tehtyä, että poistin rungon päältä alkavan paksun juuren, ja sen jäljiltä runkoon jäi paha kuoppa. En pidä siitä, että juuret alkavat jostain muualta kuin maarajasta. Tuo juuri olisi kuitenkin todennäköisesti sulautunut puun runkoon nopeammin kuin monttu kasvaa umpeen.

Apartementoksemme verhosta löytyi valtava hyönteinen, josta en halua tietää mikä se oli. Lapset näkivät myös jonkin ruskean ja ison kipittävän hirsiä pitkin katon rakoon. Lapset olivat sitä mieltä, että hiiret ovat söpöjä, joten se tuomittiin hiireksi. Se pystyi kuitenkin juoksemaan hirren alapuolta pitkin, joten jokin lisko tai iso hyönteinen on myös mahdollinen.

Lattialle tämän puun läheisyyteen ilmestyi läjä muurahaisia, jotka yrittivät tehdä pesän yhteen sängyistä. Näistä johtuen täytyy sanoa, että en ole koskaan tehnyt niin huolellista juurten puhdistusta kuin nyt. Tämä puu menee sisälle, enkä totisesti halua jotain etelän elukkaa riesoikseni. Provadon puikot vielä perään, ja eletään toivossa.

Olen jo pitkään miettinyt, että pitäisi kokeilla oliivipuuta. Suurin odotettavissa oleva ongelma on valon puute. Oliivi elää täydessä välimeren auringon paisteessa. Tämä meni nyt neljän loisteputken alle, mutta se on aika vähän kuitenkin.

Jonkinlaisen lepokauden oliivi viettää myös, ei lämpötilan laskun vuoksi, vaan kuivuuden. Mitähän tämä tarkoittaa sisäkasvatuksen kannalta?

Ruukku omaa tekoa, kiillotettua, savustettua ja kotipolttoista punasavea. Vähän pieni, noin visuaalisesti, mutta hyvin riittävä. Istutusalustana akadamaa 80%, kookoskuitua 20%.

Lissabon osa 2

Kännykuvia bonsaikaupasta nimeltänsä Luso-Bonsai.

Google-maps.

Oliivi

Oliivi

Fiikus retusa, pätkäisty poikki isommasta

englanniksi  Szechuan pepper
(Zanthoxylum piperitum), 140,-

Kolmihammasvaahtera Acer buergerianum

Joku Carpinus

japaninvaahteroita kasvamassa paksuutta saaveissa

Japaninvaahtera

Sageretia

Joku koristeomppu

Granaattiomena, Romazera tms. Yksi parhaista!

Joku japanilainen mänty

Lissabon osa 1

Lissabonissa reissussa. Lämpötila huitelee siinä 30 asteessa, kotimaa kun taakse jäi oli mittarissa 2 astetta.

Käytiin kasvitieteellisessä puutarhassa, ja tässä muutama räpsäisy Ficus retusan rungoista. Niitä on ihan puistopuina, samoin kuin f. elasticaa ja muitakin ficus-lajeja.

Tuo edellinen oikeastaan näyttää aika paljon sellaiselta kaksijalkaiselta fiikukselta, jota halpiksissa on mukana.

Seuraavasta en kerrokaan mitä siinä on. Odotan että saan kommentteihin arvauksen tai kaksi, ennen kuin kerron. Mitä on kuvassa? Ei liity fiikuksiin.

Kasvitieteellinen puutarha on ihan hyvä paikka käydä. Lajeissa on todella paljon sellaisia, mitkä ovat kirjoista ja nettijutuista tuttuja, mutta joita en ollut koskaan nähnyt. Lissabonissa ei juuri laske lämpötila alle nollan, joten monet trooppiset puut pärjäävät. Kuitenkin siellä on talvi, joten myös monet subtrooppiset lajit kestävät.

Löysin Lissabonista yhden bonsaikaupan, ja se olikin ihan ok. Ostin sieltä yhden oliivipuun. Paikan kuvat ovat kännykässä, enkä saa niitä sieltä ennen kuin kotimaassa. Myöhemmin lisää.

Tervaleppä

Syksy saa. On mennyt tämä kesä aika kevyellä harrastamisella bonsaiden osalta, kun on mania suuntautunut ensin dreijan tekoon ja sitten kippojen kanssa dusaamiseen. 100 lasissa ei voi tehdä montaa asiaa töiden ja perheen lisäksi.

Pirilän kukkatalon alesta löytyi pilaritervaleppää (olisiko 'Sakari', Alnus glutinosa f. pyramidalis). Tervaleppä on kiinnostanut minua jo monta vuotta, mutta ei ole osunut sopivia kohdalle sellaisesta paikasta, josta olisi voinut kerätä.

Runko on aika ohkainen, mutta siinä on elämää ja liikettä. Uusia silmuja on siellä täällä alhaallakin, joten oksat saa tehtyä uusiksi jos tahtoo. Tuo alin oksa lienee turhan ylhäällä, tästä voisi tulla sen korkuinen kuin mistä runko on nyt pätkäisty.

Taas yritin herättää kanssaihmisissa kummastusta, kun katkaisin tämän kaupan parkkipaikalla ja laitoin pyörälaukkuun. 3/4 jäi sinne. Kukaan ei tuntunut huomaavan, tai sitten eivät vain olleet huomaavinaan.

Tämä on kapeakasvuinen muoto. samaa kasvaa isona Kukkatalon vieressä olevan S-marketin edessä. Hieno kippurainen kasvutapa. Kekkilän ViherWiki sanoo, että

Pilaritervaleppä on Kotkasta löydetty tavallisen tervalepän erikoismuoto. Se on luonnossa hyvin harvinainen. Muodoltaan kapean pylväsmäisenä sopii pienillekin pihoille, puistoihin ja kujanteisiin. Tuulenkestävänä myös hyvä suojakasvi. Pilaritervalepän oksat ovat jäykät ja ne kasvavat lähes suoraan ylöspäin. Kukinta alkaa huhti-toukokuussa ennen lehtien puhkeamista. Kukat ovat vaatimattomat, keltaiset norkot. Lehdet ovat tummanvihreät ja kiiltävät. Lehdet varisevat maahan vihreinä. ’Sakari’ on erityisen kapeakasvuinen pilaritervaleppälajike. Se on syntynyt 1960-luvulla risteytyksen tuloksena.


Bonsailla ei ehkä niin ole väliä onko kasvutapa kapea vai ei, koska kasvua joutuu ohjaamaan joka tapauksessa. Kippuraisuus on kyllä eduksi.

Ensi keväänä laatikkoon tai isoon ruukkuun, ja sitten vapaata kasvua vuosi tai pari.

Koivu kannossa

Joku kehui tätä, joten yritän kalastella lisää sitä samaa.

Pari vuotta on edellisestä kuvasta. Ei näytä edelleenkään bonsailta, mutta pidän kovasti näistä virityksistä. Taakse on ilmaantunut toinen koivun taimi.

Minulla on vajaa kymmenen kasvia, jotka kasvavat kannoilla, kivillä tms. Ruukut eivät ole mitenkään välttämättömiä.

Sinikataja-tanuki

Ensi keväänä tätä pitää langoitella. Sinikataja tuntuu kiihdyttävän kasvuaan syksyä kohti, keväällä liikkeelle lähtö on tosi vaatimatonta. Mitä olen näitä istuttanut uusiksi keväällä, tuntuvat niiden juuret olevan huonossa kunnossa talven jäljiltä.

Fiikus

Olen vaihteeksi antanut tämän kasvaa rauhassa. Korjailin oksien asentoja jokin aika sitten, ja nyt on aika ottaa langat pois. Kyllä tekee tuo kittiobjektiivi suttuista jälkeä :(. Ei vaan tahdo mahtua 100mm objektiivilla ottamaan kuvaa pihalla. Kuvaustelttakin on tälle vähän pieni.

Tuo kepit ovat syömäpuikkoja, jotka pitävät puuta pystyssä. Niitä tarvitaan jokin aika, koska muuten puu kellahtaa kumoon. Ruukku on kymmenen vuotta sitten tehty, olisiko ollut makkaratekniikalla, punasavea ja kirkas lasite. Ihan ok.

Tämä on ollut niin monta vuotta turhauttava, etten ole pystynyt tarkastelemaan tätä ollenkaan objektiivisesti. Kehitys on nollautunut säännöllisesti. Nyt taitaa olla ensimmäinen kerta, kun puu on saanut kasvaa rauhassa muutaman vuoden (melkein) ilman elukoita, epätasaista valaistusta, talven kuivuutta yms. Puu on siis päässyt kehityksen raiteille.

Olen nyt päättänyt alkaa pitää tästä.

Tammi

Tammi on saanut kasvaa rauhassa vuoden. Ja sitä se on tehnytkin.

Jotenkin on tuon rehevän kasvun myötä kadonnut se suuren tammen tuntu, mikä tässä oli. Tässä kuva viime syksyltä, toisesta suunnasta:

Paljon vanhemman näköinen. Kokoa on tullut 10 senttiä lisää joka suuntaan.

Noudattelen tässä usein annettua ohjetta puiden keräämisestä, eli että puun annetaan toipua ensin vähintään vuosi tilavassa ruukussa/laatikossa. Tänä aikana sitä lannoitetaan ja kastellaan ruhtinaallisesti.

Kasvu on sellaista kuin puu olisi pidätellyt itseään siinä pienessä kallionkolossa, ja nyt päästyään laajempiin  tiloihin se kasvaa useamman vuoden edestä. Laatikko ei ole pieni; silti joka puolelta laudan raoista tunkee juuria ulos.

Mites ensi keväänä. Joko menee isoon ruukkuun? Mallia Raisiobonsai, esim tuollaiseen:

Hyvä kasvatusruukku, 33*25*10 senttiä, 15 egee. Tai jos se on pieni, niin pykälää suurempi, 38*29*10, 20 euroa. Jospas hankkisi molemmat varuilta. On aina vähän vaikea arvioida mihin ruukkuun puu sujuvasti menee.

Lopullinen ruukku tulisi olla luokkaa pituus 35, korkeus 5-6, luulisin. Runko on kuitenkin aika vaatimaton. Klassinen lasittamaton suorakaide tuntuisi sopivalta.

Pieniä lehtiä

Haavan lehdet tuntuvan pienenevän todella hyvin:

Kirsikka

Vuosi sitten kerätty kirsikka. Ei ihmeitä, mutta haluan päivittää tämän.

Rungon liike olisi tästä kulmasta paras, jos säästäisi tuon oikeanpuoleisimman oksan. Se tai keskimmäinen. 

Keräystä

Kävin keruureissulla Tuusulantien varrella kallioilla ja tapahtui onnettomuus. Sain haavan.

Hehee, sori.

Tuon tyvi on ontto, ja siellä oli iso toukka kun katkaisin sen. Meni puoliksi. Kalliolta kerätyissä haavoissa on erittäin isolla prosentilla näitä isoja valkoisia toukkia. Mitähän ne ovat? Kahden puun ryhmässäni on molemmissa toukka, sillä puiden juurille kertyy päivässä läjä puupurua.

Mikähän lienee? Ja onkohan siitä haittaa.

Tuija

Tuija nro 4 koki kovia. Pihalla oli kissa, kun lähdin koiran kanssa ulos, ja tämä nykyinen koiruus vihaa kissoja käsittämättömästi. Se syöksyi kissan kimppuun, ja hihna heitti ympäri tuijan ruukun ja raahasi puuta perässään metritolkulla.

Tarkoitus oli istuttaa tuija uusiksi vasta ensi keväänä, koska en ollut ihan varma onko se toipunut viimevuotisesta istutuksesta. Juuristo ei kaksiselta näytäkään, vaikka tuija kasvaakin jonkin verran. Se pääsi nyt Raisiobonsaista ostamaani isoon ruukkuun. Nämä ovat hyviä kasvatusruukkuja, sopivia laatikkovaiheen jälkeen. Tosi halpoja, isot ruukut maksavat 15-20 euroa. Hakkaavat muoviruukut ja erilaiset viritykset mennen tullen. Näitä pitää hankkia lisää.

Olen tosi tyytyväinen 100 milliseen objektiiviini, mutta se on niin tele, että meinaa piha loppua kesken kuvatessa. 60mm olisi ehkä parempi. Tai sitten pitää olla pienempää kuvattavaa!

Luulen että rungosta lähtee vielä puolet. Oksia on aika paljon ensimmäisen 10-15 sentin matkalla, mutta sitten seuraavan 15 sentin matkalla on vain 2 oksaa. Huvittaisi vetäistä puu aika töpöksi.

Siinäkin yksi kuvakulma. Poistin köpösti rungon. Odotellaan nyt kuitenkin vielä vuosi ennen kuin edetään, että olisi varmaa että puu on toipunut.

3D poranterä testissä

On sekin kun jotain hypetetään niin kaikki sitten täytyy olla sitä samaa, kuten nyt tämä 3D.

Törmäsin K-Raudassa 3D-poranterään, jonka nimi tulee siitä, että se leikkaa eteenpäin, sivulle ja taakse. Pitihän sellainen ostaa. Yllättävän hyvä! Suosittelen. Toimii kohtalaisesti ruuvinvääntimessäkin, mikä on kevyempi ja mukavampi työkalu kuin porakone. Porakoneella toki saa enemmän kierroksia ja tehoja.

Porasin ja kaivertelin vaahteraan tuollaisen onton latvan. Dremelillä vähän viimeistelin, 3D-terä on niin krouvi työkalu, että sillä ei viitsi askarrella lähellä elävää puuainesta.

Terä porataan puuhun sisään, ja sitten sivu- ja takaterillä jyrsitään puuainesta pois. Tämä laite tuottaa lastua, kun Dremeli tuottaa lähinnä pölyä.

Joku alppiruusu

Kukista en tajua juuri mitään, mutta kauniitahan nämä ovat:

Kukkia ei ole paljon, koska typistin kasvia reippaasti keväällä. Kukat taitavat tulla edellisen vuoden versoihin.

Inhottavasti olen unohtanut tämän kasvin nimen. Rhododendron eli alppiruusu muistaakseni, mutta tarkemmin lajike ei muistu mieleen. Plantagenista ostettu, ei siis mikään harvinainen. Talvehti viime talven laatikossani, joten pidetään peukkuja, että mokomiakin voisi kasvattaa.

Dremelin teriä

Testailin vanhaan parrunpätkään dremelin erilaisia kärkiä. Ei kaksiulotteisesta kuvasta varmaan käy paljon ilmi.

Ylärivistä vasemmalta

1. Hammastettu voframikarbidileikkuri, joka on uusi - poistaa puuta vauhdikkaasti
2. pehmeä hiiliteräsharja, kuluu järjettömän nopeasti
3. teräsharja ruostumattomasta teräksestä, kestävämpi. teräsharjat tekevät hienojakoista "puunsyytä"
4. kaiverrusterä 7,2mm 
5. hiontaharja 
6. hiomakivi
7. katkaisulaikka - käytännössä kertakäyttöinen

Keskirivi

1. Kaiverrusterä 3,2 mm, teräväreunaisena ei kaksinen
2. Kaiverrusterä 7,8mm
3. Kaiverrusterä 3,2mm hyvä vaikka onkin pieni, toimii dremelin tehoilla
4. Hiekkapaperilaikka ok
5. hiomanauha turha 
6. kapea kaiverrusterä, hyvä halkeamien tekoon

Alarivi

1. hiomakivi 
2. poranterä, hyvä erilaisiin jyrsimisiin

Dremelin ongelma on se, että tehoja ei ole kummoisesti. Heti kun tulee enemmän vastusta, nopeus laskee ja työ lopahtaa. 

Hammastetut volframikarbidileikkurit tuntuvat olevan aikas hyviä, vaikkakin kalliita (suhteutettuna siihen, kuinka kauan tällaiset leluterät yleensä kestävät). Tuo ekana oleva on aika painava, ja se auttaa nopeuden säilyttämisessä. 

Kaiverrusterät ovat muuten hyviä, mutta isoissa teho lopahtaa joskus kesken. Pienillä homma käy helposti joutuisammin, kun kone ei hyydy.

Teräsharjat ovat oikein hyviä, niillä saa pinnan, jossa on kuin mikrokokoisia puunsyitä. Ne kuluvat vain tosi nopsaan. Kilpailevilla merkeillä on harjasatseja, joissa on 5 harjaa pakkauksessa, ne pitää joskus testata. Teräsharjojen kanssa pitää aina olla suojalasit, karvoja lentää harjoista melkoista vauhtia. Tietysti pitäähän ne olla muutenkin. Alla vielä lähikuva teräsharjan tekemästä jäljestä, vasemmalla pehmeämpi hiiliteräsharja, oikealla kovempi.

Vaivaislehtiä

Olisikohan vaivaiskoivusta bonsaiksi. Joku literatin tapainen ehkä. Runkoahan näillä ei ole. Kasvutapa on kuitenkin valtavan kaunis.

Koivut käsittääkseni risteytyvät hanakasti, sikäli voisi jotain sopivaa materiaalia löytyäkin. Tarkoitan, että puulla olisi vähän runkoa ja nuo pienet pyöreät lehdet ja kasvutapa.

Ryhmäistutuksissa vaivaiskoivua on vähän käytetty. Ainakin muistan Colin Lewisin jossain kirjassa olleen sellainen. Googlen kuvahaullakin löytyy jotain. 

Koreanpihta löysi itsensä

Tai ainakin etupuolensa. 

Käänsin sen täysin ympäri. Kaikki juuret ovat tällä puolella. Puu kaatuu vähän taaksepäin, mutta ei se mitään. Leikkasin pois oksat etupuolelta.

Korkeudesta lähti melkein 10 senttiä. Paksuin oksa on vasemmalla, vaikka tuntuisi siltä että alin oksa pitäisi olla oikealla. Oksat saavat vielä tämän vuoden olla rauhassa, ehkä ensi vuonna sitten. Ruukku on vain kasvatusruukku, minkähänlainen tälle sopisi?
http://www.northwindpottery.com/bonsai/images/DSCN1190.jpg

Uusi ura

Pitänee jättää päivätyö ja mennä VR:lle töihin radanvarren puiden poistajaksi. Nämä kuvat otin Tapanilan urheilukentän kohdalta radan varresta noin 100 metrin matkalta. Jokainen on hyvää tai ainakin kohtalaista materiaalia, vaikkei se näissä kännykkäkuvissa ehkä aina olekaan niin selvää. Kuusia, mäntyjä, koivuja ja yksi pajun tapainenkin.