Pieniä lehtiä

Haavan lehdet tuntuvan pienenevän todella hyvin:

Kirsikka

Vuosi sitten kerätty kirsikka. Ei ihmeitä, mutta haluan päivittää tämän.

Rungon liike olisi tästä kulmasta paras, jos säästäisi tuon oikeanpuoleisimman oksan. Se tai keskimmäinen. 

Keräystä

Kävin keruureissulla Tuusulantien varrella kallioilla ja tapahtui onnettomuus. Sain haavan.

Hehee, sori.

Tuon tyvi on ontto, ja siellä oli iso toukka kun katkaisin sen. Meni puoliksi. Kalliolta kerätyissä haavoissa on erittäin isolla prosentilla näitä isoja valkoisia toukkia. Mitähän ne ovat? Kahden puun ryhmässäni on molemmissa toukka, sillä puiden juurille kertyy päivässä läjä puupurua.

Mikähän lienee? Ja onkohan siitä haittaa.

Tuija

Tuija nro 4 koki kovia. Pihalla oli kissa, kun lähdin koiran kanssa ulos, ja tämä nykyinen koiruus vihaa kissoja käsittämättömästi. Se syöksyi kissan kimppuun, ja hihna heitti ympäri tuijan ruukun ja raahasi puuta perässään metritolkulla.

Tarkoitus oli istuttaa tuija uusiksi vasta ensi keväänä, koska en ollut ihan varma onko se toipunut viimevuotisesta istutuksesta. Juuristo ei kaksiselta näytäkään, vaikka tuija kasvaakin jonkin verran. Se pääsi nyt Raisiobonsaista ostamaani isoon ruukkuun. Nämä ovat hyviä kasvatusruukkuja, sopivia laatikkovaiheen jälkeen. Tosi halpoja, isot ruukut maksavat 15-20 euroa. Hakkaavat muoviruukut ja erilaiset viritykset mennen tullen. Näitä pitää hankkia lisää.

Olen tosi tyytyväinen 100 milliseen objektiiviini, mutta se on niin tele, että meinaa piha loppua kesken kuvatessa. 60mm olisi ehkä parempi. Tai sitten pitää olla pienempää kuvattavaa!

Luulen että rungosta lähtee vielä puolet. Oksia on aika paljon ensimmäisen 10-15 sentin matkalla, mutta sitten seuraavan 15 sentin matkalla on vain 2 oksaa. Huvittaisi vetäistä puu aika töpöksi.

Siinäkin yksi kuvakulma. Poistin köpösti rungon. Odotellaan nyt kuitenkin vielä vuosi ennen kuin edetään, että olisi varmaa että puu on toipunut.

3D poranterä testissä

On sekin kun jotain hypetetään niin kaikki sitten täytyy olla sitä samaa, kuten nyt tämä 3D.

Törmäsin K-Raudassa 3D-poranterään, jonka nimi tulee siitä, että se leikkaa eteenpäin, sivulle ja taakse. Pitihän sellainen ostaa. Yllättävän hyvä! Suosittelen. Toimii kohtalaisesti ruuvinvääntimessäkin, mikä on kevyempi ja mukavampi työkalu kuin porakone. Porakoneella toki saa enemmän kierroksia ja tehoja.

Porasin ja kaivertelin vaahteraan tuollaisen onton latvan. Dremelillä vähän viimeistelin, 3D-terä on niin krouvi työkalu, että sillä ei viitsi askarrella lähellä elävää puuainesta.

Terä porataan puuhun sisään, ja sitten sivu- ja takaterillä jyrsitään puuainesta pois. Tämä laite tuottaa lastua, kun Dremeli tuottaa lähinnä pölyä.

Joku alppiruusu

Kukista en tajua juuri mitään, mutta kauniitahan nämä ovat:

Kukkia ei ole paljon, koska typistin kasvia reippaasti keväällä. Kukat taitavat tulla edellisen vuoden versoihin.

Inhottavasti olen unohtanut tämän kasvin nimen. Rhododendron eli alppiruusu muistaakseni, mutta tarkemmin lajike ei muistu mieleen. Plantagenista ostettu, ei siis mikään harvinainen. Talvehti viime talven laatikossani, joten pidetään peukkuja, että mokomiakin voisi kasvattaa.

Dremelin teriä

Testailin vanhaan parrunpätkään dremelin erilaisia kärkiä. Ei kaksiulotteisesta kuvasta varmaan käy paljon ilmi.

Ylärivistä vasemmalta

1. Hammastettu voframikarbidileikkuri, joka on uusi - poistaa puuta vauhdikkaasti
2. pehmeä hiiliteräsharja, kuluu järjettömän nopeasti
3. teräsharja ruostumattomasta teräksestä, kestävämpi. teräsharjat tekevät hienojakoista "puunsyytä"
4. kaiverrusterä 7,2mm 
5. hiontaharja 
6. hiomakivi
7. katkaisulaikka - käytännössä kertakäyttöinen

Keskirivi

1. Kaiverrusterä 3,2 mm, teräväreunaisena ei kaksinen
2. Kaiverrusterä 7,8mm
3. Kaiverrusterä 3,2mm hyvä vaikka onkin pieni, toimii dremelin tehoilla
4. Hiekkapaperilaikka ok
5. hiomanauha turha 
6. kapea kaiverrusterä, hyvä halkeamien tekoon

Alarivi

1. hiomakivi 
2. poranterä, hyvä erilaisiin jyrsimisiin

Dremelin ongelma on se, että tehoja ei ole kummoisesti. Heti kun tulee enemmän vastusta, nopeus laskee ja työ lopahtaa. 

Hammastetut volframikarbidileikkurit tuntuvat olevan aikas hyviä, vaikkakin kalliita (suhteutettuna siihen, kuinka kauan tällaiset leluterät yleensä kestävät). Tuo ekana oleva on aika painava, ja se auttaa nopeuden säilyttämisessä. 

Kaiverrusterät ovat muuten hyviä, mutta isoissa teho lopahtaa joskus kesken. Pienillä homma käy helposti joutuisammin, kun kone ei hyydy.

Teräsharjat ovat oikein hyviä, niillä saa pinnan, jossa on kuin mikrokokoisia puunsyitä. Ne kuluvat vain tosi nopsaan. Kilpailevilla merkeillä on harjasatseja, joissa on 5 harjaa pakkauksessa, ne pitää joskus testata. Teräsharjojen kanssa pitää aina olla suojalasit, karvoja lentää harjoista melkoista vauhtia. Tietysti pitäähän ne olla muutenkin. Alla vielä lähikuva teräsharjan tekemästä jäljestä, vasemmalla pehmeämpi hiiliteräsharja, oikealla kovempi.

Vaivaislehtiä

Olisikohan vaivaiskoivusta bonsaiksi. Joku literatin tapainen ehkä. Runkoahan näillä ei ole. Kasvutapa on kuitenkin valtavan kaunis.

Koivut käsittääkseni risteytyvät hanakasti, sikäli voisi jotain sopivaa materiaalia löytyäkin. Tarkoitan, että puulla olisi vähän runkoa ja nuo pienet pyöreät lehdet ja kasvutapa.

Ryhmäistutuksissa vaivaiskoivua on vähän käytetty. Ainakin muistan Colin Lewisin jossain kirjassa olleen sellainen. Googlen kuvahaullakin löytyy jotain. 

Koreanpihta löysi itsensä

Tai ainakin etupuolensa. 

Käänsin sen täysin ympäri. Kaikki juuret ovat tällä puolella. Puu kaatuu vähän taaksepäin, mutta ei se mitään. Leikkasin pois oksat etupuolelta.

Korkeudesta lähti melkein 10 senttiä. Paksuin oksa on vasemmalla, vaikka tuntuisi siltä että alin oksa pitäisi olla oikealla. Oksat saavat vielä tämän vuoden olla rauhassa, ehkä ensi vuonna sitten. Ruukku on vain kasvatusruukku, minkähänlainen tälle sopisi?
http://www.northwindpottery.com/bonsai/images/DSCN1190.jpg