Sisäkasvatuksessa on joitain haasteita, jotka on otettava huomioon, jos puiden haluaa kehittyvän edes jotenkin.
Yksi isoimmista haasteista on valon määrän väheneminen nopeasti, kun etäännytään lampuista. Puuvartiset kasvit tuppaavat keskittämään kasvuaan latvaan, ja keinovalaistus nostaa tämän taipumuksen toiseen potenssiin. Auringossa latva ja alaoksat saavat saman verran valoa, keinovalolla valaistessa alaoksat saavat vain murto-osan.
Literatissa on tyypillisesti oksia vain ylimmässä kolmanneksessa runkoa. Se helpottaa keinovalaisua. Periaatteessa siis literati olisi hyvin mahdollinen muoto sisäbonsaille. Muota hyviä ehdokkaita ovat puolivesiputous ja tuulenpieksämä.
Literatista
asiaa.
Literatin etu on myös se, että paksua runkoa ei pidetä edes toivottavana. Kapenemaa pitäisi kyllä olla.
Ja etu vielä, nebaria ei pidetä oleellisena.
Jatkoajatus, sypressit, erityisesti pienet, tuntuvat viihtyvän pömpelissä hyvin. Niistä olisi aika helppoa tehdä
jonkinlainen literati. Sypresseillä on usein jonkinlainen nysä runko, ja sitten alhaalta kasvi haarautuu moneksi suunnilleen tasavahvaksi haaraksi. Noista haaroista säästettäisiin yksi. Tasaisen kapeneman kehittämiseksi oksia voi pitää rungossa muutaman vuoden.
(Urheilu)lajina literati on vaikea, mutta sehän ei estä harjoittelemasta. Ehkä jos nyt aloittaisi muutamalla yksilöllä, vuodessa parissa pääsisi jo kiinni muotoilun opiskeluun.