Pari ruukkua Ruotsista

Gramming pots mainosti itseään Facebookissa, ja pari ruukkua oli niin hienoja, että oli pakko ostaa. Pakko siis siinä mielessä kuin sanaa nykyisin käytetään, eli ei tietenkään oikeasti pakko, kunhan halusin tehdä niin :-/. Vähän huonot värit kuvissa. Shohin kokoisille puille. Alemman lasite on kraklaantunut, se ei oikein näy kuvissa.

Tässä linkki blogiin. Siellä on vielä kaksi oikein hienoa. Ruukut oli hyvin pakattu, joten kyllä Tomakselta uskaltaa tilata. Hinnat ovat realistiset, eivät halvat, mutta hinta-laatusuhde on kohdallaan.

Ruukut on tehty dreijaamalla, ja jalkojen teko on hoidettu mielenkiintoisesti. Pannaas tähän kuvat Tomaksen blogista, joista saa vähän enemmän tolkkua.

Jalat on tehty yksinkertaisesti sorvaamalla savea pois pohjasta ja leikkaamalla (ehkä silmukkaraudalla ) palat pois. Samaa olen itsekin yrittänyt, mutta en ole noin tarkka.

Tässä ruukussa on hieno oivallus, on käytetty pienempää silmukkarautaa, ja jalkojen väliin on jätetty pieni nipukka, joka rimmaa hyvin kyljen syvennyksien kanssa.

Leca-soran sihtailua

Ostin pari säkkiä 4-10mm leca-soraa Bauhausista, lähinnä kylmälavojen pohjalle. Ajatuksena siis että sen sijaan että hautaan ruukut maahan laitan ruukkujen väliin lecasoraa.

Sihtailin huvikseni soraa kunnes minulla oli karkeinta tavaraa 10 litraa, ja tuommoisia syntyi:

• alle 5mm 3 litraa 
• 5-7mm 11 litraa 
• yli7mm 10 litraa

Tuo viimeinen on liian karkeata bonsairuukkuihin, se menee suoraan kylmälavoihin. 5-7mm tavaraa tulee paljon, se on OK isoihin ruukkuihin alaosaan. 

Olen alkanut kiinnostua molerin (kissanhiekka) vaihtoehdoista. Melkoiset auktoriteetit (mm. Walter Pall, Morten Albek, Yvonne Graubeck) käyttävät lecasoraa, ja kun aikoinaan kysyin Mortenilta mistä saisi karkeampaa moleria, hän vastasi ettei tiedä, koska se ei sovellu Tanskan märkään ilmastoon. Molerhan on Tanskasta kotoisin, että sikäli kohtuullisen painava mielipide. 

Viime kesä oli todella sateinen ja kylmä, ja se paljasti ettei nykyinen maa-ainekseni ole paras mahdollinen. Maa-aines ei monella puulla kuivunut koko kesänä kuin pari kertaa, ja se on liian vähän. Syy on se, että moler vettyy todella märäksi, ja kapillaari-ilmiö aiheuttaa sen, ettei ylimääräinen vesi valu pois. Kun ruukkua kallistaa, alkaa pohjareiästä valua vettä. Erityisesti tämä pätee isoihin puulaatikoihin, joissa on melkein pelkkää kissanhiekkaa. Karkeampi moler tuntuu toimivan paljon paremmin. 

Todennäköisesti siirryn ensi keväänä maa-ainekseen, jossa on esim. 40% lecasoraa (lähinnä lecasoramurskaa), 20% moleria, loppu turvetta tai kookoskuitua. 

Sisällehän kissanhiekka sopii ihan ilman ongelmia, kun veden määrää pystyy säännöstelemään.