Cotoneaster

Viime kesän ostoksia.

Huvittaisi edetä tämän kanssa nopeammin. Rungolla on hyvä lähtö, eka oksa on paikallaan, ja koko hoito pitäisi olla paljon pienempi. Nebari on vielä kuitenkin niin kesken, ettei paljon kannata hötkyillä. Pintajuuret ovat muuten loistavat, juuria on joka puolella, mutta ne ovat vielä kovin hentoisia. Leikkasin tätä jonkun verran pienemmäksi tänä vuonna, ehkä pitäisi leikata taas vähän ensi vuonna.

Toka oksa on liian paksu, luulen että se menee kokonaan uusiksi.

Ostospaikka on Bonsaischule Wendorf. Siellä on nytkin näitä (tai jotain muita pienilehtisiä tuhkapensaita), mutta ei kyllä kovin kaksisia. Hinta oli alle 40 euroa. Korkeutta on alle 20 senttiä ruukkuineen, mutta tähtään kyllä pienempään. Olikohan tämä C. horisontalis.

Minulla on ollut joitakin tuhkapensaita vuosien varrella, mutta ne ovat aina kuolleet talveen. Tämä viettää talvet kylmälavassa.

Tammi

Viime keväänä kerätty tammi pääsi puulaatikosta keramiikkaruukkuun.

Olen ajatellut asennon ja etupuolen olevan suunnilleen tämä:

Nyt kun vihtoin laitoin puun oikeasti siihen asentoon, ei se niin hääviltä vaikuttanutkaan. Seuraavassa olisi ehkä parempi:

Vähän nuo tapit sotkevat näkymää. Niistä voisi hankkiutua eroon loppukesästä, kun puu on tukevasti juurtunut.

Viinivaahtera

Viinivaahtera sujahti kylmälavasta ruukkuun.

Se olikin kauhea homma, rapsuttelin hiekkaa bambutikulla pois juurista, kunnes juuripaakku keveni niin paljon, että sain sen nostettua kottikärryyn. Sitten pääsin jatkamaan rapsuttelua pöydän ääressä. Pari tuntia siinä meni, mutta lopulta sain kaiken hiekan pois. Katkoin kaikki paksut juuret, ohuita juuria en katkonut yhtään. Ruukku on aika iso ja syvä, mutta pienempään puu ei mennyt, koska juuria on niin paljon. Nebarista on turha puhua. Puu on ollut verkkopaakussa, ja kangasverkko on kiristynyt puun sisään monessa kohtaa, ja maarajasta kun mennään alaspäin, tulee käänteistä kapenemaa. Ihan tarkkaan en vielä kyllä tiedä tilannetta, kun ei etupuolikaan ole selvillä.

Ekassa kuvassa se mitä olen tottunut etupuolena pitämään. Siinä jää taakse jää oksa, jossa olisi ainesta alaoksaksi. Silloin pitäisi etupuoli olla jompi kumpi näistä.

Minusta tuo eka on kuitenkin parempi.

Tämän ostin syksyllä 2014. Se kasvoi kylmälavassa puolitoista vuotta, kaksi talvea. Nyt ei kait muuta kuin odotellaan ja pidetään puusta hyvää huolta. Paljon lannoitusta, ja toivottavasti tulee vielä lisää uusia oksia.

Sembrat

Mäntyopinnoissa testaan kahta sembraa (Pinus cembra). Kumpainenkin tuntuu reagoivan hienosti.

Ensin se jonka edistymistä enempi jännitän:

Vain ihan tyvi on kiinnostava tällä puulla. Mittaahan puulla oli ehkä 60 senttiä, ja siitä noin puolet lähti heti. Männyille ei suositella leikkaamaan kovin paljon kerrallaan. Puu alkoi saman tien tehdä uusia silmuja, myös rungosta. Löysin ohjeen, jossa sanottiin, että yksittäisiä oksia voi katkoa alinta silmua myöten, kunhan jättää die-back -varaa (mitähän se on suomeksi?). Katkoin siis en silmun yläpuolelta, vaan vasta seuraavan haaran/silmun alapuolelta.

Sembra on verkkoruukussa puhtaassa 6-10mm moler-savessa. Muutama juuri on yrittänyt tulla ulos verkosta, mutta vähäistä se on ollut. Kuva toiselta puolelta, jossa näkyy paremmin uutta kasvua:

Kynttilät ovat ihan pieniä, ehkä kymmenen neulasryppään tupsuja. Vihreätä on kaikenkaikkiaan puulla hyvin vähän. Luulen että olisi viisasta, että tekisin tänä vuonna vain yhden toimenpiteen, eli katkaisisin rungosta pätkän pois:

Viiva näyttää mistä haluan rungon poikki, katkaisen sitten 5 senttiä ylempää, seuraavien oksien alapuolelta, niin jää die-back -varaa. Punainen rinkula näyttää yhden mielenkiintoisen silmun. Tämä suunnitelma on jonkinlainen puolivesiputous.

Tässä pykälää hurjempi suunnitelma. Joskus sitten vuosien kuluttua katkaisisin rungon viivaa myöten, ja alaoksasta tulisi uusi runko. Kapenema ja liike olisi aika mieletön. Punainen rinkula näyttää yhden silmun, jolla voisi olla merkitystä tässä suunnitelmassa.

Toinen sembra on saanut vähän hillitymmän kohtelun. Leikkasin siitä pois ehkä puolet kasvusta, ja uutta silmua tulee todella hyvin siihenkin. Tällä puulla on kaksi mahdollista leaderia, joiden kesken en osaa vielä valita. Tämän kesän tavoite voisi olla poistaa lisää kasvua niin että pienet uudet silmut sisäosissa saavat valoa. Jossain vaiheessa täytyy vähän tutkailla tyveä, josko se auttaisi päätöksessä.

Näistä sembroista muuten sellainen huomio, että näillä oli aivan olemattomat juuret ostettaessa kummallakin. Huvittaa oikein, miten hankalan puun maineessa männyt ovat, ja kuinka surutta niitä ammattilaiset kohtelevat. Ensinmainitulla ei ollut yhtään hiusjuurta, toisella oli jonkin verran, mutta erittäin vähän verrattuna yläosan hyvään kasvuun. Puut näyttivät siltä, että niitä on kohdeltu kuten sypressejäkin, eli puu ylös pellosta, vesurilla tms juuret poikki, ja ruukkuun.

Kiinankataja

Bonsaischule Wendorfilta saa kohtuuhintaisia puita. Ostin joku aika sitten kaksi, kiinankatajan (kuvassa yllä) ja lehmuksen.

Kiinankatajaa mietin jonkun aikaa, koska ne eivät ole ihan halpoja. Tuossa linkki katajaosastoon.

Kataja maksoi 335 euroa, mutta kun sain sen, olin kyllä aika tyytyväinen. Puu on ruukkuineen liki puolimetrinen. Koko on itse asiassa vähän turhan suuri minulle. Runko tekee villin mutkan myötäpäivään heti tyvessä, ja nebari on myös paikoillaan, vaikkei siitä paljon päällepäin näykään. Puulla on ikää 28 vuotta, eli hintaa on tullut noin 12 euroa per vuosi. Kasvatus on siis aloitettu joskus vuonna 1988. Selvästi alusta lähtien bonsaipuuksi kasvatettu. Kasvua on joka puolella, joten kaikki mahdollisuudet ovat avoinna.

Kataja kasvaa hyvin vanhassa akadamassa, ja saa olla siinä ensi kevääseen.

Minusta tämä puu suorastaan huutaa laajaa sharia, eli kuollutta puuainesta. Se korostaisi noita villejä kiemuroita, eikä puu muutenkaan vaikuta millään tavalla "luonnolliselta". Sellainen puleerattu valkaistu tekele siis tavoitteena - sitten joskus, Tilasin myös kirjan katajista, johon pitää perehtyä ennen kuin rupeaa tätä muotoilemaan.

Kiinankataja on muuten luokiteltu USDA zonelle 4. Sen pitäisi kestää pakkasta noin 30 astetta. Aion omani talvehdittaa kylmälavassa, varmuuden vuoksi.

Uusia pikkupuita

Ostin joitakin pikkupuita Saksasta Bonsaischule Engeriltä. Tarkoitus on testata uusien lajien talvehditusta kylmälavassa.

Tässä kuvat ostoksista, ja hinnat mukana, itsellekin muistiin.

Zelkova nire, 6 vuotta, 38 euroa. En löytänyt suomenkielistä nimeä. Tuli keramiikkaruukussa. 

Zelkova nire, 5 vuotta, n. 20,-

Zelkova serrata, 4v, 15,-

Acer palmatum 'Kotohime', 4v, 15,-

Kotohimejä oli toinenkin, mutta ne ovat niin samanlaisia tupsuja, että saa kuva yhdestä riittää. Toisessa ei ole noin kivaa tyveä - tai eihän se vielä ole kiva, mutta ehkä viidessä vuodessa.

Ensimäisen pääsi valitsemaan kuvasta, loput olivat sika säkissä -ostoksia muoviruukuissa. Zelkova serrata on hiukan tylsä, mutta muut eivät. Taidan istuttaa serratan lavaan, jahka joskus saan sinne järjestettyä kunnon maa-aineksen. Tai voisihan siitä heti lähteä tekemään perinteistä luutaa. 

Kotohimet saavat tämän vuoden mennä noin, ehkä ne voisi jopa laittaa isompaan ruukkuun. Käsittämätön lajike tämä, lehdet kasvavat niin tiuhassa, että keskeltä niitä kuolee omia aikojaan. Pitää opiskella vähän lisää. Jos tuohon jonkunlaisen rungon saisi, lehtipilvet syntyvät ihan itsestäään. Uusia lehtiä tunkee rungosta joka puolelta. Tämän kanssa ei tarvitse miettiä, miten kasvun saa tiiviiksi, vaan miten sitä harvennetaan. 

Zelkova nireä en ole koskaan edes livenä nähnyt aikaisemmin. Kyllä ovat hienoja kasveja... tekevät paksua kaarnaa jo nyt. Muoviruukussa olevan voisi istuttaa lavaan, ihan huvikseen, ruukussa olevasta alan värkätä bonsaita heti. Sen saisi puolet matalammaksi. Zelkovilla on muuten todella paksut ja pehmeät juuret, saas nähdä ovatko kuinka talvenkestäviä. Kaikille näille luvataan zone 5.

Korea!

Olen monasti ihmetellyt, miksi juuri Koreasta tulee niin monia kasveja, jotka ovat hyvin talvenkestäviä. Tässä syy:

Pohjoinen Pohjois-Korea on samalla kasvillisuusvyöhykkeellä kuin Oulu! Vaikka se onkin Välimeren leveysasteilla. Korean niemimaalla on kaikki kasvillisuusvyöhykkeet välillä 4-9.

Pohjois-Koreasta ei taida paljon kasveja länsimaihin tulla, mutta Etelä-Koreasta tulee, ja sieltäkin löytyy vyohyke 5.

Ilmankos Koreanpyökille löytyy niin hurjia kestävyyslukemia. Kiinnostaa kovasti myös erilaiset vaahterat tuolta suunnasta.

Sivusto Korean puuvartiset kasvit, hakusana Acer.

Pannaas tähän huvikseen joidenkin kiinnostavien vaahteroiden levinneisyyksiä (osa noista minulla jon onkin):

Acer komarovii, koreanperhosvaahtera

Acer barbinerve, viitavaahtera

Acer palmatum, japaninvaahtera

Acer pictum var mono, idänvaahtera

Acer pseudosieboldianum koreanvaahtera

Acer tataricum subsp. ginnala mongolianvaahtera

Acer caudatum, var all, eli kaikki muunnelmat? var ukurunduense olisi kiinanvaahtera

Siinä karttoja tämän vuoden tarpeiksi. Japaninvaahtera on noista huonoin, muut vaikuttavat kaikki hyvin kestäviltä. Bonsait joutuu joka tapauksessa suojaamaan talvella (juuret kestävät huonosti pakkasta), niin kaikkien noiden pitäisi pärjätä helposti.