Bonsaiympyröissä puhutaan aivan erityislaatuisista bonsaista, joita kutsutaan nimellä tanuki. Termi tulee japanista, ja se tarkoittaa huijausta, muun muassa, tosin sanalla on muitakin merkityksiä.
Idea on, että otetaan mielenkiintoinen kuollut puunkarahka ja kiinnitetään siihen mitätön taimi tms. Tuloksena on jotain, joka tosiaan voi olla paljon enemmäin kuin vain osiensa summa. Tanukit jakavat jonkin verran mielipiteitä, toisten mielestä ne ovat yhdentekeviä, toisten mielestä ne taas ovat hauska lisä harrastukseen. Minusta tanukeja on kiva askarrella.
Tanuki on harrastajalle keino päästä tekemään jotain potentiaalisesti hienoakin materiaalilla, joka ei maksa juuri yhtään mitään. Kallioilta voi hakea katajanraadon, ja taimitarhasta vitosen pikkuhavun, ja lopputulos voi olla oikein hieno.
Pidimme noin kuukausi sitten pienen tanuki-työpajan. Minulta löytyy vuosien varrella kertyneitä karahkoja aika paljon, tällä kertaa päädyin käyttämään tätä:
Nurjalta puolelta:
Kanto on ollut minulla varmaan 10 vuotta. Se on ollut vuosia vajan katolla, ja olen käsitellyt sen muutamaan kertaan rikkikalkilla. Ihmeellistä on, että tuo ohut oksa on edelleen ehjä.
Meillä oli taiteilija
Salo takapiruna, ja tämmöisen hän rustasi tuosta kannosta inspiraation lähteeksi:
Näitä kuvia on blogissa ollut ennenkin, pitääkin laittaa tagi "Salo" noille.
Työpaja oli oikein hauska tilaisuus. Taimien kiinnitys kantoon ei ole ihan niin suoraviivaista kuin voisi ajatella, tuollainen senttinen kataja esim. on jo hyvinkin kovaa ainesta. Ostin tätä varten 2 eri taimea, joista sitten valitsin sen, joka paremmin tuntui taipuvan rungon muotoihin. Taimet olivat 5,90/kpl. Tarkkaa lajia en tiedä, kulki nimellä havumix.
Poistin taimen sivulta lastun siltä puolelta, joka tulee runkoa vasten. Tämä on käsittääkseni Colin Lewisin ajatus. Yleensä puuhun kaiverretaan väylä, johon taimi kiinnitetään. Lewisin oivallus on, että taimi halkaistaan, ja kiinnitetään suoraan kannon pintaan. Kun taimi kasvaa ja tekee uutta puuainesta, se lähtee etenemään pitkin karahkaa aivan kuin se olisi samaa puuta. Yksinkertaista!
Tuossa muutaman tunnin työn tulokset:
Kiinnitin taimen nippusiteille, ja vain alas laitoin 2 messinkiruuvia. Rungossa tuli niin tiukka mutka, että en saanut taimea kantoa vasten. Jatkoin kotona myöhemmin ruuvipuristimella:
Kiristelin ruuvia puoli kierrosta aina silloin tällöin, ja parissa viikossa taimi oli kohtuullisesti puuta vasten.
Ostin Bauhausista messinkiruuveja, sopivia kokoja ovat 12,16 ja 20mm. Ruuvien pitää olla messinkiä, teräsruuvit, pinnoitetutkin, tappavat katajat. Porasin apureiät 1,5mm poralla. Oikeaoppisesti reikiä ei pitäisi porata samaan linjaan, vaan välillä hiukan vasemmalle, välillä oikealle, jotta taimi kestää paremmin. Tämä taimi on niin ohut, että ei ollut paljon varaa hienostella. Ruuveja tuli kohdasta riippuen 2-5 sentin välein.
Aika dramaattista jälkeä mustalla taustalla... Vähän huono kuvakulma, ja huono opiska. Puu on myös vähän turhan kallellaan oikealle. Juuri käsitelty rikkikalkilla, siksi keltaista väriä. Ruukku on ok, omaa tekoa.
Ostin pikkuisen kynätohottimen, joka toimii sytkärikaasulla. Oikein hyvä peli. Poltin sillä kannon onton sisäpuolen mustaksi.
 |
Pari pikkutohoa. Pienempi on hyvä tarkkaan hommaan,
kuten tähän, isolla saa poltettua laajempia pintoja. |
Nuo taimen kaksi haaraa ovat vielä kiinni latvastaan nippusiteillä. Ne ovat niin ohuita, ettei pysty kiinnittämään ruuvilla. Täytyy antaa kasvaa vähän.
Kantoa täytyy vielä keventää ylhäältä, ja kaiverrettu osuus on aivan erilainen kuin luonnon muovaama. En ole ihan tyytyväinen siihen miten taimi kulkee kannon takapuolella. Huvittaisi tehdä tuo uusiksi.
Näissä tanukeissa on sellainen juttu, että näitä on kiva askarrella, mutta niiden hoito ei sitten ole niin mielenkiintoista. Muuten tekisin näitä enemmänkin, mutta on tila kortilla, enkä viitsi täyttää näillä hyllyjä.
