Zelkovan hoito-ohjeita

Oprineidille ohjeistusta, niin samalla vaivalla julkiseksikin.

Zelkova serrata elikäs idänselkova on Japanista, Kiinansta ja Koreasta kotoisin oleva jalavakasvi. Se on perinteinen bonsai-laji, jota yleensä kasvatetaan luuta-muotoon, joka on sille luontainen.

Siinä kuva runsaan viikon takaa, Gotlannin kasvitieteellisestä puutarhasta, jossa idänselkova menestyy siis jo hienosti - mikä ei meidän kannaltamme tarkoita juuri mitään, koska sillä saarella kasvaa sitruksia, oliiveja yms. etelän ihmeitä ilman ongelmia.

Kuvasta näkyy idänselkovan tyypillinen kasvutapa. Lyhyt runko, haarautuu jo alhaalta, usein hyvin symmetrinen. Google "Zelkova broom".

Idänselkovan pitäisi olla talvenkestävä USDA-vuohykkeelle 5.

Eli pitäisi mennä isossa osassa Etelä-Suomea. Tämä koskee maassa kasvavaa yksilöä, ruukussa vanha ohje on ottaa pois pari vyöhykettä, eli ilman suojausta talvehditus onnistuisi Keski-Euroopassa. Ruukussa olevat puut on helppo suojata, joten tämä ei ole ongelma, ja talvisuojaus on ihan välttämätöntä. Kylmälava tietysti riittää, lämmittämätön kasvihuone varmasti myös samoin kuin muoviteltta. Minimissään paksua talvipeitettä puun tyvelle, ja koko puun voi peittää lumella kun sitä saadaan.

Kasvatettavana idänselkova on erittäin helppohoitoinen ja voimakaskasvuinen. Runko ei näytä paksunevan kovinkaan nopeasti. Omani on ollut epäorgaanisessa läpäisevässä kasvualustassa orgaanisella lannoituksella. Versot venyvät puolimetrisiksi noin kuukaudessa.

Kysymällä saa tietää lisää!

Arboretum Mustila

Bonsai4Me

Japaninvaahtera

Viime syksynä ostettiin parin kaverin kanssa Viherpajasta 4 japaninvaahteraa. Omani teloin aivan töpöksi, kuinkas muutenkaan. Kuva parin kuukauden takaa.

Tämä lähti vähän hissuksiin kasvamaan. Tuo pitkä roikko kasvaa väärästä paikasta, joten se pitää poistaa, mutta saa odottaa ensi kevääseen. Istutus myös silloin.

Lähdin hakemaan aivan shohin-kokoista tästä, mutta lehdet ovat yllättävän suuret. Lehtiruoti on hyvin lyhyt. Tulee tästä sitten minkä kokoinen hyvänsä, ainakin tyvi on kunnoissa. Seuraava asia on nebarin kasvattaminen kohdilleen.

Korkkijallu

Keväinen ostos ebaystä.

Otin kuvia monesta suunnasta, mutta aina jotain vikaa. Kädessä pyöritellessä puun  rakenne vasta oikein avautuu. Valkoinen tausta toimii näemmä paremmin auringossa kuvattaessa, joku neutraali vaalea harmaa voisi olla kiva myös.

Kiinanjalava "Corticosa", eli korkkikaarnainen kiinanjallu. Tämä muoto tahtoo tehdä isoja möhkäleitä aina oksien haarakohtiin, varsinkin jos samasta kohdasta lähtee useita oksia. Tekee käänteistä kapenemaa, mutta sille ei voi mitään. Kuuluu asiaan tällä lajilla, joten noiden möhkäleiden kanssa on parasta tottua elämään.

En erota tätä millään japaninjalavasta. Joskus jollain foorumumilla kysyttiin, mikä ero on kiinanjalavalla ja japaninjalavalla, ja yksi vastaus oli, että alkuperämaa.

Tässä on minusta suoraan vanhan ison puun ulkonäköä. Minimaalista langoittelua ja leikkelyä on vasta tehty. Nebari hyvällä alulla, juuria on joka suuntaan. Kylmälavaan talveksi. Ensi keväänä istutus bonsairuukkuun.

Valkomänty

Onpas ärsyttävää, piti päivittää pienen valkomäntyni tilanne, mutta ensin en löytänyt blogista siitä merkintää, ja sitten en löytänyt siitä itseltäni edes kuvaa. Onkohan tämä nyt sitten ensimmäinen.

Puu on ostettu muistaakseni (!) vuonna 2015. Saksasta, hinta 60,-. Se on mukavasti kehittynyt parissa vuodessa. Jostain olen lukenut, että valkomännyt usein vartetaan mustamännyn tyveen, joka tekee paljon nopeammin ja hienomman kaarnan. Varttamiskohta näkyy tuossa selvästi, mikä ei tässä tapauksessa haittaa ollenkaan.

Ihan mäntyhalpis, mutta aika ok pikkupuu. Tarpeetonta sanoakaan, että alkuperäinen ajatus oli katkaista puu tokan oksan yläpuolelta, ja lähteä tekemään sellaista ruukkuineen noin12 senttistä puuta. Alin oksa oikealla olisi ollut latva, silloin se kasvoi voimakkaammin ylöspäin, ennen langoitusta. Tykästyin sitten tuohon hillittyyn liikkeeseen, ja puu on saanut jäädä ihan alkuperäiseen kokoonsa.

Tällä on tyvellä useasta kohtaa käänteistä kapenemaa. Aloitin sen korjaamisen viime vuonna leikkaamalla kuvassa edestä muhkuran pois. Yllättäen se auttoi aika paljon.

Nebaria ei ole, muutama juuri mitä puulta löytyy kasvaa aika huonosti. Seuraavassa istutuksessa täytyy koittaa parantaa tilannetta. Siihen voi kyllä mennä aika monta vuotta, istutin puun 2016 keväällä.

Kasteluviritystä

Olen käyttänyt kesäisin poissaollessani Gardenan kastelusysteemiä. Lyhyesti, homma toimii niin, että

1. Ulkovaraston nurkassa on 300 litran sadevesitynnyri, jossa on 
2. uppopumppu, jolla on hyvä nostokorkeus (4 metriä muistaakseni). Pumpun pitää pystyä kehittämään kunnollinen paine. 
3. Pumppua käyttää ajastin, jonka pystyy ajastamaan minuutin tarkkuudella. 
4. Pumpusta lähtee letku Gardenan perusyksikköön, joka laskee paineen 1,5 bariin. Tästä lähtee 
5. Gardenan 13mm putki maan alla kasvien luokse. 
6. Putkessa on useita T-kappaleita, jotka johtavat 4mm putkiin, joissa on kiinni 
7. kahdenlaisia tippasuuttimia, 2 l/h ja 4 l/h tunnissa tiputtelevia. 

Tämä on ollut toimiva järjestelmä varmaan 10 vuotta. Aluksi vettä tiputeltiin ehkä 10 minuutin ajan per päivä. Vuosi vuodelta lisäsin suuttimia ja vähensin aikaa, jotta kasveille tuleva veden määrää sai säädettyä tarkemmin. Tarkoittaa sitä, että pienille puille ja kuiville yksi kappale 2 l/h suutin, isompiin ruukkuihin ja juopoille enemmän. Systeemin säätely johti siihen, että viikon poissaolon aikana veden pinta tynnyrissä alentui vain 15 cm. Ajastin oli päällä 4 minuuttia per päivä. 

Sellainen asia täytyy mainita, että automaattinen kastelu johtaa helposti ajatukseen siitä, että kun ei kastella tarpeen mukaan, seuraus on liikakastelu. Tämä ei ole totta. 2 l/h tiputtava suutin valuttaa puolisen desiä päivän aikana (4 minuuttia).  Jos maa-aines on läpäisevää eikä sido vettä liikaa, seurauksena on kosteus, ei märkyys. Jos maa-aines on vettä pidättävää, se voi vettyä hyvinkin pahasti, varsinkin jos samaan aikaan sataa paljon. Tilanne ei kuitenkaan poikkea siitä, että kasvit ovat päiviä kestävässä sateessa.

Homma toimi noinkin. Letkujen ja suuttimien kanssa on aikamoinen säätö, ja se alkoi vähitellen nyppiä. Suuttimet tukkeutuvat, jäävät auki jne, joten systeemiä on säädettävä esim. viikko ennen kuin aikoo olla poissa, jotta voi varmistaa, että kaikki pelaa. Kun kaikki on paikoillaan, kastelusysteemi on mukava, koska kastelun voi jättää osittain sen hommaksi. Mutta tietysti vain osittain. (Ehkä kokonaankin, mutta sitten päivittäinen kastelun tarve muuttuu päivittäiseksi kastelun määrän arvioinniksi ja säätelyksi.)

Gardenalla on paljon erilaisia suuttimia. Tippukastelun lisäksi vaihtoehtona on myös suihkusuuttimet, jotka roiskivat vettä. 180 asteen suutin lykkää ulos vajaan 100 litraa tunnissa, teoriassa. Se ei oikein toimi 4mm putkessa, vaan se kiinnitetään suoraan 13mm putkeen, jotta paine riittää. 

Viritin ylähyllyjen taakse 10 kpl näitä suuttimia. Puuni ovat noin 2*2 metrin alueella, joten tämä kastelu toiminee ihan hyvin. Kuvassa etualalla oleva mänty ei juuri saanut roiskevettä, joten jätin sille pöydälle vielä tippusuuttimet.

Lisäetuna tässä alueen kastelussa on se, että reissuun lähtiessä voin viedä sisäpuut samaan läjään, ja pöytien väliin menevät säkeissä ja laatikoissa olevat puut. 

Mongolianvaahtera

Runkojen metsästys johti siihen, että jouduin ostamaan mongolianvaahteran, vaikka minulla onkin niitä jo 6. Oli vaan runko sen verran hyvä. Bonsaischule Wenddorf.

Melkein kaikki kasvu oli latvassa, joten se sai lähteä. Rungosta alin puolikas on loistava, ylempää osaa ennättää miettiä. Viimeinen kuva miellyttää nyt eniten.