Työpaja Nik Rozmanin kanssa

Tato järjesti jo toisen työpajan. Opettajaksi hän oli hankkinut Nik Rozmanin Sloveniasta (Nik Art:n Nik siis!).

Meitä oli paikalla koko viikonlopun vain neljä henkilöä, sattuneista syistä kolme peruutti. Harmi tietysti, mutta me paikalla olleet saimme viikonlopusta irti valtavasti. Itse työskentelin lähinnä okakuusen (Picea pungens) ja kiinankatajan kanssa.

Nik oli todella hyvä opettaja, ja hauska tyyppi kaikin puolin. Hän on aika nuori vielä, 28-vuotias, mutta jo alalla hyvin tunnettu. Kun katsoimme millaisia transformaatioita puillemme tapahtui, emme voineet kuin ihmetellä. Upea kokemus kaikin puolin.

Sembrasta lähtee toinen runko

Sembra after - upea lopputulos!

Minun kuuseni

After, tässä on huono kuvakulma, ehkä tästä myöhemmin lisää.

Nikin kanssa tuli opittua deadwoodin käsittelyä. Useinhan kuolleen puuaineksen annetaan kuivua ennen kuin sitä aletaan muotoilla, mutta Nik oli sillä kannalla, että muotoilu on paras aloittaa heti. Halkaisin puuta jin-pihdeillä ja revin puun syitä irti niin, että kuollut puu ohentui ja yritin samalla saada puuhun liikettä ja vähän kierteisyyttä. Se onnistui minusta aika hyvin. 

Olen lopputuolkseen enemmän kuin tyytyväinen, ottaen huomioon, että puu on Mustilasta ostettu vuosi sitten. Kuvakulma on tuossa vähän huono, pitäisi ottaa kunnon kuva. Langoittelu tulee menemään uusiksi vielä muutamaan otteeseen, koska kuuset eivät asetu nopeasti.

Matin kataja before

Matin kataja after - uskomaton muodonmuutos

Lisää tuijaa

Tuijan karsinta toi esiin vähän uuden kulman. Tuijan reagointi karsintaan on todella hienoa, uutta kasvua tulee joka puolelta. Kuva on tarkennettu runkoon, jota olen kaivertanut muutamaan otteeseen tänä kesänä. Klikkaamalla kuvaa aukeaa isoksi. Kaiverruksesta olisi mukava kuulla mielipiteitä.

Kaiversin aika syvälle, onttoon sisäosaan asti. Seurauksena koko puu alkoi hajota 😁. Alkaoksa on irronnut rungosta jo monta vuotta sitten, se on ruuvilla kiinnitetty paikoilleen. Ruuvi on peittynyt puuaineksella, joten ei haittaa mitään. Oikealla ylhäällä oleva oksa irtosi myös, joten käytin tilaisuuden hyväkseni ja poistin puuainesta niin, että kapenema parani.

Tämä alkaa minusta olla aika hyvä puu.

Viritystä

Ikean baarijakkaran päälle rakennettu työpöytä olikin sitten liian matala. Laatikon verran korotusta, ehkä auttaa. Laatikko oli vähän kapeampi, niin sai tuollaisen pienen kaukalon työkaluille. Avohylly voisi olla kätevämpi kuin laatikko, aika näyttää.

Fiikus

Fiikus menee nyt n. 8 kk istutusvälillä, ja aina pari kuukautta istutuksesta voi tehdä lehtien poiston ja langoituksen. Edellisella kerralla leikkelin vain, mutta kyllä se langoittaminen on aika välttämätön toimitus.

Lehtien poisto kesti yhden jalkapallomatsin, langoitus noin 3 matsia. Ihan valmis puu ei ole vieläkään, mutta saa luvan riittää tältä erää.

Lehmus

Lehmus kaipasi leikkuuta. Viime vonna leikkasin kahteen kertaan, ja toinen kerta oli liikaa, niin kylmä ja sateinen oli kesä.

Siinä kuva viime vuodelta. Silloin mietitytti, kuinka tuohon tehdään latvus. Poistin lopulta koko latvan, ja taivutin koilliseen osoittavan oksan kaakkoon uudeksi latvaksi.

Keväällä otin langat pois, ja kuten ekassa kuvassa näkyy, taitettu oksa oikeni heti entiselleen. Ihme juttu. Langoitin sen uusiksi:

Kännykuva, kamera on reissussa. Ei se uusi latva tuossa kauhean hyvin näy. Siihen tyven yläpuolelle latva olisi tulossa.

Orpomänty

Työpajassa muotoiltu mänty.

Tökkii siinä edelleen tuo terävää mutkaa seuraava löysä kaari. Jyrkensin vähän kaarta, mutta ei se paljon auttanut. Mutka menee vielä uusiksi, ehkä syksyllä työpajassa operoidaan. Jos kaarteeseen saisi kierrettä, ehkä rungon asennon saisi paremmaksi. Kävisi siis vähän alempana ja nousisi sitten sieltä.

Langoitus olisi pitänyt poistaa jo viikko sitten. Lanka on painunut oksiin, tuskin vielä niin että pysyviä jälkiä jää, mutta kumminkin. Latva ponnahti pystyyn, sen langoittelen kohdalleen muutaman viikon kuluttua. Muuten oksat ovat asettuneet todella nopeasti aloilleen. Desing on minusta muuten ihan hyvä.

Kirvoja oli yllättäen aivan hirveästi. 8 Provado-puikkoa pitäisi auttaa nopeasti.

Puun olisi voinut istuttaa jo keväällä, mutta sitten ei olisi voinut tehdä mitään työpajassa. "One insult per year" männyille. Poistin rungon läheltä suurimman osan vanhasta maa-aineksesta. Jos tähän alueeseen tulee uusia juuria, voisi olla hyödyksi seuraavan kerran istuttaessa. Pintamaata lähti samalla, kun se ropisi pois itsestään. Ei varsinainen uudelleenistutus, mutta ehkä auttaa ensi kevään istutuksessa. Nebari - sitä ei ole eikä tule.

Uuden burgerin tekoa

Ehkä helpoin tapa ilmajuurruttaa. Rungossa on oksa, jonka varassa muoviruukku pysyy paikoillaan.
Okasta on tulossa alkaosalle uusi latva. Kaarnaa poistetaan rinkula vanhaa puuta myöten. 

Muoviruukku halki, pohjaan rungon mentävä reikä ja ruukku pailkalleen ja jesaria ympärille. 

Täytetään maa-aineksella. Pohjalla on hyttysverkkoa, ettei maa-aines valu pois. 

Tämä ilmajuurrutustapa on kätevä siksi, että kun runko katkaistaan syksyllä ruukun pohjan myötäisesti, yläosa voi suoraan talvehtia ruukussa. Bonsai-maa-aineksen käyttö on myös hyvä, koska puu saa olla tuossa kunnes se tarvitsee istuttaa. Yläosan voi istuttaa jo ensi keväänä, mutta juuret ovat vahvemmat vuoden tai parin kuluttua.

Juurtuminen kestää vaahteroilla noin 8 viikkoa.

Omppu

Viime syksyn ostoksia. Oksat olivat järisyttävän typerät, ne menivät muutamaa lukuun ottamatta kaikki poistoon. Kukat näyttävät tulevan niihin muutamiin oksiin, joista jätin tapit.

Kuva kun sain puun:

Eihän näiden kannattaisi antaa tehdä omppuja noin paljon kehitysvaiheessa, mutta niiden takia puun ostin, joten mitäpä siitä viisastelemaan. Runko aika hyvä myös - vaikka oli ostokuvassa vielä parempi.

Ehkä saa nyt kasvaa jussiin asti, sitten voisi poistella ylimääräisiä oksia ja langoitella varovasti loppuja.

Pari japaninvaahteraa

Pari vuotta tyven kehitystä takana. Lyhensin nyt juuria niin, että niihin tulis kapenemaa. Seuraavassa kuvassa näkyy takaa katkaistu runko. Isompi oksa vasemmalle on seuraava uhrioksa. Siitä seuraava lienee tuleva latva. Sen vieressä on yksi uhri. Alaoksa olisi mukavalla paikalla, mutta tuskin siitä oksaa saa enää aikaiseksi. Katkaisu sentin parin töpöksi.

Takapuolella rungossa on iso reikä. Ajattelin kasvattaa runkoon paksuutta kunnes reikä on kasvanut umpeen.

Toinen yksilö, jolla tyvi on kehittynyt todella hienosti. 2014 hankittu, eli nelisen vuotta otti että ollaan tuossa. Muuten puussa ei sitten olekaan mitään. Runko on tylsä suora pötkö. Ylhäällä näkyy oksa, josta olen suunnitellut latvaa. Toinen vaihtoehto on katkaista koko puu pari senttiä sen kohdan yläpuolelta, johon tyven kapenema päättyy. Sen voisi tehdä syksyllä. Keväällä pitäisi tulla paljon uutta kasvua, josta sitten lähtisi jatkamaan. Jotenkin älytöntä kasvattaa noin hieno tyvi aivan tylsään puuhun.

Mänty

Kauniisti on lähtenyt kasvamaan tämä viime vuonna loppukesästä kerätty yksilö. Puu retkotti kalliolla polulla, ja sen yli on kävelty ja ajeltu jollain, jossa on nastarenkaat. Kuorta puuttuu kauniisti päältä. Tässä on kaksi pääoksaa, toisesta voisi tehdä latvuksen, ja toisen antaa jatkua oikealle ja alas, aika kauas. Kaikkiaan toista metriä pitkä kapistus. Kaarna on vanhan puun kaarnaa. Yksi mielenkiintoisimmista puistani ilman muuta. Meillä workshopissa ollut Chris Thomas kysyi tästä, että "Now whats the story with that?", tai jotain sinne päin.

Kutsun tätä horisontal literatiksi, vaikka kaiketi tämä on ihan vaan semicascade. Puulla on muistaakseni ihan hyvä nebari jopa, muistaakseni kylläkin vain tähän suuntaan. Se on sitten eri asia, miten ihmeessä sen saa näkyviin. Puu on niin sivupainoinen, että ruukun+maa-aineksen pitää painaa useita kiloja, jottei tuuli heittele. Kivi olisi luonnollinen ja hieno kasvualusta, ja pitäisi huolen painosta. Joku kiinnitysviritys pitäisi olla.

Sain lähes kaikki juuret talteen. Puu kasvoi kalliorinteessä, ja juuret olivat ohuita ja taipuisia ja niitä oli paljon. Kiersin ne rullalle ruukkuun. Hiusjuuret olivat pitkien juurien kärjissä, muuta mahdollisuutta ei ollut.

Suunnitelma on antaa kasvaa tämä vuosi täysin ilman häiriötä. Ruukussa on useita desejä kanankakkaa, ja maa-aines on harvaa, niin että kastella pitää usein.

Viime vuonna keräsin kolme mäntyä, ja ne kaikki ovat kunnossa. Iso juttu meikäläiselle. Tänä vuonna Chrisin kanssa kerätty mänty on kasvussa pisimmällä - se vain jatkoi suoraan kasvua ilman että edes hidasti tahtia. Tästä tekisi mieli vetää se johtopäätös, että aika oli vaan yksinkertaisesti juuri oikea. Puut olivat juuri heränneet, silmut turvoksissa, mutta kynttilät eivät olleet lähteneet vielä pitenemään.