Pienoiskasvihuone lyhdystä

Jokin aika sitten tuli mieleen, että näistä isommista kynttilälyhdyistä voisi saada aikaiseksi nätin kasvihuoneen. En tarvitse tätä itselleni, joten meni jonkin aikaa, ennen kuin sain myytyä ajatuksen tytöilleni - tästä tulee jokin nukkekodin kasvihuoneen tapainen tai pieni maisema tai mitä nyt sitten haluavatkin. Puu on tuolla vain kuvaa varten, kun kerran bonsaiblogissa ollaan.


Joskus kauan sitten tytöillä oli vanhaan akvaarioon rakennettu "keijukaismaailma", jossa oli sammalia, saniaisia, kodinonnea, erilaisia kukkia luonnosta yms. Tytöt askartelivat maailmaan keijukaisia paperista, piippurasseista, paljeteista ja helmistä. Aika karun näköisiä keijut olivat muutaman kuukauden kuluttua, kun kasveja kastellessa nekin saivat osansa.

Tuolla on katon suojissa 15W Megamanin pienoisloisteputkikasvilamppu (5-sanainen yhdyssana!). Katon harjalla on pieni reikä, josta johto tulee läpi ja jolla valaisin/heijastin on kiinni. Tässä on vanhan Osramin kasvilampun heijastin, Megamanin heijastimen saisi varmaan viriteltyä samalla tavalla.

Muutoin uskon että tämä on hyvä paikka bonsaipuulle. Terraariomaiset olosuhteet tuntuvat olevan hyvästä.

Muutama yrttikin mahtuisi tuohon kasvamaan. Pitäisikö aloittaa myyntityö keittiöversiosta.

Ai niin, hyvää tammikuuta vaan kaikille!

Pujoteltu wiandi

Ficus wiandin uudet oksat alkavat olla kunnossa.

Alla lähikuva kiinnikasvaneista oksista. Kuva on otettu kasvivalojen alla, siksi punertava sävy.

Takaa vasemmalta tulee oksa, joka näkyy epäterävänä. Siinä kohtaa, jossa oksa menee porattuun reikään, lähtee oksasta haara. Ulostuloaukko on rungon oikealla puolella. Se on se varsinainen oksa, jota olen tekemässä. En tiedä säästänkö vasemmalla olevaa oksaa, sillä se on sisäkaarteessa. Jos se jää puun taakse, voin säästää sen.

Keskellä on toisen tehdyn oksan sisäänmenoaukko. Siinäkin on haara, jotta saan samalla kertaa toisenkin oksan.

Kiinanlikusteri

Täytyy ruveta numeroimaan kasveja, ja laittamaan kasvin "nimi" tagiksi. Näin pystyy sitten seuraamaan yksilöiden kehitystä klikkaamalla kasviyksilön nimeä. Voisi käyttää nimeä kuten ls4. Siis Ligustrum sinensis nro 4. Tai eihän se kellekään mitään sano. "Ligustrum s. #4", tai jotain. Ei nyt ehkä vielä ole tarpeen.

Suurin osa kasveista on nyt esitelty. Oikeastaan, loputkin pitäisi esitellä, mutta taitaa se jokin kynnys olla minullakin. Olisi sitten historiaa mitä näyttää, jos niistä jotain tulee. Viisasta olisi vain kuvata kasveja jatkuvasti varastoon, ja näyttää vasta sitten jos jotain näytettävää tulee. Kuvaaminen ei kuitenkaan ole erityisen hauskaa, vaan aika rasittavaa puuhaa. Saan sen aikaiseksi lähinnä silloin kun teen tänne merkinnän.

Kiinanlikusteri on yksi lempikasvejani. Se viihtyy hyvin sisällä, eikä tunnu vaativan talvea. Tämän yksilön hankin helmikuussa tänä vuonna. Ostoperuste oli ehkä vähän outo, minua miellytti puun rungon alin 2 senttiä. Kuva helmikuulta:

Huono kuva. Ihan mitätön kasvi, mutta tuohon alimpaan oksaan asti kapenemä oli hieno, ja juuretkin kasvavat aika hyvin joka suuntaan.Tuossa vaiheessa en vielä ollut ihan varma siitä, mitä tälle tekisin. Luullakseni suunnittelin kaivertavani tuon keskitapin pois, ja tekeväni tästä jonkinlaisen luudan.

Ensimmäistä istutusta. Sahasin ja kaiversin pois tapin, ja typistelin puuta reippaasti. Tässä kävi sitten lopulta ilmeiseksi, että tämä suunnitelma ei ole kovin mielenkiintoinen. Alimman oksan yläpuolinen runko on liian suora pötkö.

Nyt sitten hypätäänkin yli puoli vuotta eteenpäin. Tässä oli neljä päähaaraa tuon alimman oksan lisäksi. Sahasin rungon halki haarojen välistä, jotta pääsin taivuttamaan niitä. Haarat olivat myös aivan liian pitkiä, noin 10 senttiä.  Kahden etumaisen ympärille kiersin tiukasti niintä,  ja taivutin niitä ulospäin. Alumiinilankoja muutama niinen alla. Oikeanpuoleinen haara katkesi, vasemmanpuoleinen onnistui. Takimmaiset haarat napsahtivat kokeiltaessa molemmat, ja niitä en päässyt taivuttelemaan. Eivät kuitenkaan kuolleet. Annoin takimmaisten haarojen toipua jonkun aikaa, ja kun kasvu oli taas voimakasta, lyhentelin niitä muutamaan otteeseen.

Nyt ollaan tässä. Runko on nyt paljon parempi. Takahaaroista en vielä tiedä mitä niillä teen. Taivutusta ne eivät kestä. Oikeanpuoleisessa on nyt 5 alkua - voisin säästää vain kaksi alinta esimerksi. Olisin ehkä voinut jättää takahaarojen välisen puun poistamatta... Tähtään mame-kokoon,  eli tuohon tuskin tulee korkeutta yhtään lisää. Molemmista takahaaroista luultavasti lähtee vielä pituutta pois, ja sitten alkaa latvuston kasvatus.

Nyt tämä saa taas kasvaa rauhassa, ehkä puolisen vuotta. Seuraavaksi voisi tehdä vähän kaiverrushommia, jotta selviää miten kannattaa edetä.

Fiikus kivellä

Tämä fiikus taitaa olla ollut väärin päin kaikki nämä vuodet. Tämä taitaa olla parempi kuvakulma?

Paksuutta on runkoon tullut paljon lisää viimeisen vuoden aikana (noh, monta milliä :), mutta ikävä kyllä lähinnä tuonne mihin on thread-graftattu (pujottelu-vartettu?) uusia oksia, eli ylös. Tuloksena on käänteistä kapenemaa.

Fukien tee

Olen pitänyt tavoitteenani laitella tänne blogiin ajan saatossa kaiken mitä teen bonsaiden tiimoilta. Ihan näin en ole toiminut, paljon on sellaisia kokeiluja ja hankintoja, joiden käsittely ei anna kenellekään mitään, ei edes minulle.

Kävijöitä on nyt blogissa ollut aika paljon. Kirjoittelen kuitenkin mitä sylki suuhun tuo, ilman mitään rimaa, monasti vain harjoitellakseni kymmensormijärjestelmää.. :D. Vitsivitsi. Kun maailmalta seuraa noita blogeja, ovat niistä monet sellaisia, etteivät parhaatkaan puuni ole niin hyviä kuin niissä huonoimmat. Enkä nyt vertaa mihinkään Walter Palliin, vaan ihan harrastajiin. Omat puut ovat tietysti minulle kiinnostavia, mutta en tosiaan ole kovin pitkällä tässä touhussa vieläkään. Yritän tässä sopertaa, että päiväkirjahan tämä vaan on. Vaikka tietysti se kivaa on, että lukijoita käy.

Minulla oli monta vuotta aika iso fukien tee. Se oli sellainen kiekura-mallsai, jossa kyllä oli oksat ulkokaarteissa ja runkokin kapeni kivasti. Se oli turhan korkea minulle, noin 50cm, ja vei tilaa kasvipöydällä aika paljon. Runko oli noin 6 sentin paksuinen. Koskaan en pitänyt siitä. Lopulta tajusin, että on aivan sama, kuinka se kehittyy, siitä ei silti koskaan tule kiinnostavaa puuta. Pätkäisin sen aivan tyngäksi ja istutin pieneen ruukkuun. Yllättäen se kuoli. En jäänyt sitä kaipaamaan. Olin tyytyväinen kun pääsin siitä eroon. Se meni aina talven aikana rumaksi. Lehdet kellastuivat ja tippuivat. Silloin se oli kahden 400W monimetallilampun alla, joten valoa oli tarpeeksi. Olen aika varma, että sen viihtymättömyys johtui sisäilman kuivuudesta.

Nyt on toiminnassa uudet kujeet, valaistus on vaihtunut loisteputkiin ja ympäristö terraariomaiseksi. Halusin testata, kuinka fukien tee pärjää näissä oloissa. Ostin tämän yksilön muistaakseni Viherpajasta viime keväänä.

Tässä oli mielestäni jotain ideaa. Rungossa on sopivasti kuollutta, ja siinä on tuollaiset lystit ulokkeet. Katkoin kaikki muut oksat pois paitsi kaksi alinta. Kun puun laittoi vinoon, toisesta oksasta tuli alaoksa, ja toisesta latva. Ei siinä mitään erikoista ole, mutta halusin tosiaan testata olosuhteita. Tee viihtyy erinomaisesti. Se on kukkinut koko ajan ja lykkää paljon uutta kasvua.

Tässä takapuoli, joka käy etupuoleksikin.

Materiaalina tämä on sellaista pikkunättiä. Rungossa ei ole kapenemaa ollenkaan, ja tuo suora osa tyveä on aivan liian pitkä. Runko on liian ohut ollakseen näyttävä. Olen vähän harkinnut ilmajuurruttaa puolet tyvestä pois:

Jos siitä nyt sitten saisi jotain tuollaista aikaiseksi. Lehdet ovat vaan niin turkasen suuria, ettei tämä oikein sovellu mame-kokoon. Tuntuu tällä yksilöllä olevan vielä ihan poikkeuksellisen isot lehdet, jopa 5-senttisiä olen napsinut pois. Näyttää tosin siltä, että kun kasvupisteiden määrä vähitellen kasvaa, lehtien koko pienenee.

Toinen mahdollisuus on kaivertaa puuta niin, että alaosaa pystyy levittämään vähän. Siten voisi saada sentin verran lisää leveyttä tyveen, ja vähän kapenemaa.

Voisi tämän hävittääkin, tai antaa pois, ja ostaa jotain kiinnostavampaa tilalle.

Puksipuu sisään kesken talven

Tämä puksipuu jäi pöydälle odottamaan talvehtimispaikkaa, jota ei sitten koskaan löytynyt. Puu oli tehnyt hankinnan jälkeen vain muutaman lehden, ja suhtauduin hyvin skeptisesti sen mahdollisuuteen talvehtia ulkona. Muutaman heikon puksipuun olen tappanut ulkona. Periaatteessa se on talvenkestävä (siis Buxus sempervirens), mutta ruukussa luulisin että se on siinä ja siinä.

Otin ensin sisään testimielessä muutamasta pakkasasteesta yhden pienen puksipuun, josta en niin välitä, nähdäkseni, kuinka se reagoi. Se reagoi hyvin - kasvatti lehtiä muutamassa päivässä enemmän kuin edellisen kesän aikana. Kaksi tai kolme talvea se on jo viettänyt ulkona.

Otin sitten sisään tämän isomman version. Pakkasta oli silloin jo 15 astetta. Laitoin puun muovipussiin varaston lattialle, jossa lämpötila on noin 10 astetta. Noin viikon kuluttua huomasin, että puu lykkää uutta kasvua. Istutin sen pikaisesti uusiksi, sillä sen ruukku oli haljennut, ja pistin valojen alle.

Nyt kiinnostaa sellainen asia, että toimiikohan tämä pikatalvetus tosiaan näin hyvin kuin nyt vaikuttaa. Olen tuonut sisään pakkasesta kosteaan ilmaan ja valojen alle viittä lajia puita, kahta lajia puksipuita (B. sempervirensejä, B harlandiita), sypressejä (Chamaecyparis thyoidesin, C. lawsonii var mikälie), ja kiinanjalavan. Kaikki voivat paksusti. Vielä ei kuitenkaan olla lähellekään voiton puolella. Vasta kesällä tietää, onko tämä toiminut.

Hirveästi kiinnostaisi nyt testata näitä muita hankalia, esim. japaninvaahteraa. Joutuu odottamaan ensi talvea.

Kiinanjalava päivitys

Tämän kiinanjalavan ja monta muuta puuta (ulmuksia, buxuksia, sypressejä) otin sisään ulkoa aivan pakastettuna. Laitoin puut pussihoitoon. Viimeisin puksipuu tuli sisään 15 asteen pakkasesta, ja sekin voi hyvin.

Tuolla puun historiaa. Puolivesiputous.

Mahdollinen kuvakulma on tämäkin.

Kiinanjalavan lehdet

Tuossa on kahden vierekkäin kasvavan kiinanjalavan lehtiä. Olosuhteet ovat ruukkuja lukuunottamatta samat, joten olen aika varma siitä, että tässä on kyseessä kaksi eri lajiketta. Tuolla oikeanpuoleisella kasvilla suurimmat lehdet ovat olleet noin kolmisenttisiä. Vasemmanpuoleisella kasvilla hiukan yli sentin. Lehtien välit noudattavat samoja mittasuhteita.

Ihan pieniin puihin vasemmanpuoleinen on tietysti parempi. Verson ensimmäiset lehdet ovat puolisenttisiä.  Suurimmat kiinanjalavan lehdet näin Gotlannissa kasvitieteellisessä puutarhassa. Lehdet olivat noin 5-6 senttisiä.

Pömpeli

Pömpelin pohjakasvusto sattuu olemaan sen verran hyvällä mallillaan, että räpsäisin kuvan.

Tuo kasvillisuus on nättiä, mutta on siitä haittaakin. Sinne pesiytyy väistämättä ötököitä. Tuossa laatikossa taitaa nyt olla ainakin kolmea lajia punkkeja. Vihannespunkkeja, niitä kellanvirheitä, joilla on kaksi mustaa pistettä selässään, hyvin pieniä mustia tai punertavia, ja sitten on jokin uusi tuttavuus, isompi, hämähäkkimäisempi, pulleavartaloinen ja kiiltävän musta. Tämä viimeisin on hyvin liikkuva, niin että kasvista ei välttämättä löydä ainuttakaan ötökkää, löytyy vain keltaisia läiskiä lehdistä ja seittiä lehtihangoista.

Lisäksi tuolla pohjakasvillisuudessa elää muitakin öttiäisiä, joista ei niin liene haittaa. Jonkin eksoottisen kotilon olen myös saanut jostain. Sen kuori on kiekkomainen, suurimmat yksilöt ovat olleen n.8 mm läpimitaltaan. Ne näyttävät lähinnä syövän leviä, eivät puita.

Systeeminen torjunta, siis Pravado, ei ole järkevää tälläisessa ympäristössä. Punkit pysyvät poissa sen kuukauden tms, jos puikkoja käyttää, mutta leviävät heti takaisin, kun vaikutus häviää. Olen nyt käyttänyt Neko Bio torjunta- nimistä ainetta ja 5% tolua. Punkit kuolevat, ja puut ennättävät tehdä lehtisatsin ennen kuin punkkeja on taas haitaksi asti.

Jää nähtäväksi, mikä on tilanne muutaman kuukauden kuluttua. Yleensä punkkiongelma on sitä pahempi, mikä kuivempi ilma on.

Kasveissani on ollut punkkeja iät ja ajat. Paljon kasveja pienessä tilassa, niin punkit viihtyvät. Ne eivät tapa kasveja, kunhan kasvit hoitaa puhtaiksi aina ennen kuin tilanne äityy pahaksi. Kyllä niistä haittaa on kasveille, ja lisäksi syödyt lehdet ovat rumia. Tällä nykyisellä systeemilläni ötököistä ei oikein voi päästä lopullisesti eroon. Ne eivät kuitenkaan haittaa kasveja niin paljon, että kasvit eivät kehittyisi.

Jaa jaa, tarkoitus oli jakaa se, että kasvu on hienoa, ei ongelmia.

Talvitelat 3

Aikaisin saatiin talvi tänä vuonna. Talvehdittamisen kannalta on pääasia, että lunta on paljon. Täytin kasvipöydän lumella, sen mitä sinne vielä mahtui, ja laitoin myyräverkon päälle. Hyllyt vielä kanneksi, ja sitten vain toivotaan, että lumi säilyy laatikossa tuonne huhtikuulle saakka.

Viherpajassa jälleen

Koiran kanssa lenkillä tuli poikettua. Räpsin muutamia kuvia tarjonnasta. Kännykällä vaan, joten ei ole kaksinen laatu.

Kasvihuoneen korkuisen Ficus benjaminan tyvi. Toista metriä leveä.

Bonsaipuolella on uusia kasveja. Likustereita ja kiinanjalavia on aika mainioita. Tuossa kuvassa on melkein harvinaista herkkua, lehtikuusia. Veikkaisin Larix kaempferia, eli japanin lehtikuusi. Hintaa 95,-. Täytyy keväällä palata asiaan. Pikainen googlailu tuntui osoittavan, että pärjäisi ehkä ihan ulkopuuna. Hyvin pitäisi suojata tietysti talvella.

Lystikäs löytö. Sopivasti kuollutta rungossa, pari alinta oksaa OK kohdilla, ja juuretkin vaikuttavat hyviltä. Oksat reilusti alaspäin, eikä korkeutta yhtään enempää kuin mitä tuossa näkyy. Pari senttiä voisi mataloittaakin.

Näitähän riittää, mutta itse asiassa tuo on oikein käypää tavaraa. Uudet oksat pitää toki kasvattaa, ja varmaan juuristokin on onneton, mutta silti, rungolla on hyvä kapenema ja liikettäkin. Hinta taisi olla 7,95. Tällainen materiaali hakkaa mennen tullen kaikki pistokkaista ja siemenistä kasvattelut. Istutus hyvään maa-ainekseen, ja kaikki oksat pois alinta lukuunottamatta. Jahka uusia oksia on tullut, alinkin ehkä pois, ellei sillä ole käyttöä. Tuota en ottanut, mutta toisen kyllä, josta ehkä tähtään alle kolmen tuuman korkuiseen puuhun.

Tällaisen yhden puksipuun nappasin tarjouksesta, jotain 7 euroa. Aivan arvalla valitsin, katselin että näissä on monta taimea joka ruukussa, ja arvelin että pienen ryhmän voisi saada aikaiseksi. Kävi tuuri, kolmesta kasvista suurin onkin tosi hyvä mame. Pistää miettimään, mitä aarteita nämäkin voivat pitää sisällään.

Talvitelat 2

Lisäsin eristeeksi retkipatjavärkkiä. Jahka saadaan lunta, sitä vielä pahvien alle, ja sitten kansi päälle.

 Varsinaisesta kasvipöydästä irtoavat kaikki tasot. Verkotin laatikon huolellisesti.

Kasvit paikallaan. Homma menee vielä vähän uusiksi, koska kaikki suojaa tarvitsevat eivät mahdu. Havupuut ja B-sarjan tekeleet saavat tulla toimeen parin pöydän välissä ilman verkkoja.

Syksykuvia 2

Hitaasti etenee syksykuvien napsiminen.

Unkarinsyreeni ensimmäisen vuoden jälkeen. Tämä on aika mukavassa kuosissa. Ensi keväänä voisi jo istuttaa oikeaan ruukkuun, jos tahtoo. Voipi kyllä antaa vielä ollakin. Vahvistuisi ja saisi ehkä paremmat edellytykset siirtoon. Noihin runkoihin pitäisi saada liikettä, muutoin oikeanpuoleinen on eriparinen.

Sinilaakakataja tanuki. Höh, olen unohtanut tehdä tästä muistiinpanot. Alempi kuva vuoden takaa. Askartelin tämän kasaan 2009 keväällä. Häijy väriero kuvassa. Uutta kasvua on tullut jonkin verran. Tuo pitkä roikko, latva siis, lähtee pois heti, kun varsi täyttää kaiverretun uran. Tai voihan sitä heittää vasemmalla, jos haluaa.

Tuija on saanut rauhassa kasvaa tämän kesän. Se ei oikein miellytä minua nyt. Oikealla kasvaa kaksi alinta oksaa päällekkäin, niistä alemman voisi heivata. Tai jos antaisi sen ensin paksuuntua ja kalvaisi sitten kuorettomaksi.
Pannaanpas vielä kuva vuoden takaa.

Nakurakukuvia

Kännykästä löytyi muutamia kuvia nakurakukurssista.

Kurssin vetäjä ja pari kurssilaista. Uuni on tuollainen verkkoputki, jossa kaoliinivillaa eristeenä. Lämpö kaasupullolla ja tohottimella.

Kuumat esineet laitetaan suoraan uunista peltiastioihin, joissa on purua ja heinää. Ne lyövät heti liekkeihin, ja astia peitetään kannella. Kun esineet ovat kuumia, savu tunkeutuu saven sisään, ja siitä tulee läpivärjättyjä. Koska lasite on epätasainen ja säröilee, savu värjää työt epätasaisesti. Raku ei ole bonsairuukkujen tekemisessä yleisesti käytetty tekniikka, mutta ihan jännä juttu silti.

Syksykuvia

Otin muutamista puista kuvia. Syksy on hyvää aikaa siihen, koska puiden rakenne näkyy silloin hyvin.

Tuota kun nyt katsoo, ei se niin kovin paha ole, että koira söi kaksi alinta oksaa. Nuo seuraavat ovat riittävän alhaalla ollakseen alaoksia, kunhan ne vain taivuttaa rankemmin alaspäin. Alimmat saavat olla kuitenkin, mallaavat naturalistisia taantuvia alaoksia. Haapaa voi reippaasti mataloittaa, muuten kasvu keskittyy liikaa latvaan. Ensi keväänä istutus tämä puoli eteenpäin. Vähän korkeampi suorakaiteen mallinen ruukku olisi parempi. Jokin keskiharmaa ehkä? Miksei pyöreä myös.

Hehee, tuossahan sitä onkin rakennetta. Kuten kuvasta voi päätellä, ihan tuo ei ole ollut tarkoitus. Tämä oli oikein hieno pajukarahka, mutta mitään muuta siinä ei ole nyt hengissä kuin tuo yksi oksa.

Sinilaakakataja. Poistin kesän aikana kuorta rungosta ja kuorin myös tuon alimman oksan. Tämä ei kaipaa uudelleen istutusta vielä aikoihin, mutta haluaisin vaihtaa ruukun vähän pienempään.

Talvitelat

On aika laitella puita piiloon. Olisi voinut laittaa jo jonkin aikaa, mutta vielä hyvin ehtii.

Rakensin tällaisen laatikon viime kesänä. Nyt panin verkkoa laatikon pohjalle ja reunoille, jotta myyrät eivät pääse sisään. Laatikko palvelee tietty kasvipöytänä kesällä.

Tämän voisi täyttää leca-soralla puolilleen. Kuoriketta voisi käyttää myös. Lisäeristystä saisi vuoraamalla laatikon solumuovilla tai styroksilla.

Olen käyttänyt eristeenä monta vuotta aaltopahvia. Pahvia tulee sivuille ja päälle useita kerroksia, vaikka 10, jos mahtuu. Jahka lunta tulee, avaan pahvit ja täytän laatikon lumella. Sitten vielä pahvit lumen päälle ja laatikon kansi kiinni. Talven mittaan lisäilen lunta, jos se uhkaa sulaa pois. Koko laatikon peittäminen lumella on hyvä sekin. Tällä menetelmällä hävikkiä ei enää ole tullut pakkasista johtuen juurikaan.

Olen siinä käsityksessä, että vaarallisinta aikaa ei ole talvi, vaan kevät. Tämän vuoksi on hyvä, että lumen päällä on vielä eristettä. Se estää lunta sulamasta lämpiminä kevätpäivinä, ja säilyttää ruukut turvallisesti jäässä aina siihen asti, kun kasvit voi ottaa pois säilöstä. Toistuva sulaminen ja jäätyminen erityisesti keväällä, kun juuret ovat jo hereillä, rikkoo juuret.

Se tietysti riipaisee, jos sellainen kasvi kuolee, johon on jo ehtinyt investoida aikaa, ja josta on jo hyvät suunnitelmat. Yritän silloin olla tyytyväinen siitä, että kasvi kuoli nyt, eikä kymmenen vuoden kuluttua. Vähän sellaista pinnistettyä positiivisuutta, myönnetään.

Muutama huomio parista kasvista tältä syksyltä. Kiinanjalavani ja monet sypressit olivat vielä ulkona, kun pakkaset yllättivät. Mittari tippui -6-7 asteeseen useiksi päiviksi. Otin kasvit lopulta jäisinä sisään, pussihoitoon, ja ne selvisivät hienosti. Kiinanjalavat ovat vahvassa kasvussa nyt, niillä on kevät. En kyllä usko että ne varsinaisesti vaativat talvikautta, pärjäisivät varmasti valojen alla sisällä vuodet läpeensä.

Pari hankintaa

Nyt kannattaa katsastaa puutarhaliikkeitä. Sesonki on ohi, ja tinkivaraa sen mukaisesti.

Kävin eilen Kehäkukassa, Kehä ykkösen vieressä Pukinmäen kohdalla olevassa puutarhaliikkeessä. Täällä on aina ollut kiinnostavia tuijia, suuria ja vanhoja.

Tämä oli runsaat 2 metriä korkea, ja tyvestä vähän alle 10 senttiä paksu. 15 euroa... Ei niin hyvin tuosta kuvasta näy, mutta rungossa on alimmassa 20 sentissä vähän liikettä. Ei ole paljon kapenemaa, joten jonkinlaista kaivertelua on tiedossa. Sinne jäi vielä oikein hyvä kolmirunkoinen.

Pallohopeakuusi (Picea pungens "Glauca globosa"). Näitä olen käynyt ihastelemassa ennenkin. Kasvavat itsestäänkin aika bonsaimaisiksi. Runko on noin 5 senttiä paksu, joten paljon on puuta pienennettävä, että siihen tulee jotain järkeä.

Pallohopeakuusen tyvi.

Napsin kännykällä muutaman kuvan tarjonnasta.

Toinen pallohopeakuusi. Näitä oli hyviä ainakin 4 kappaletta! Tuosta tulisi hyvä puolivesiputous.

Omistajan oma bonsaiprojekti. Okakuusi luulisin?

Tuijia - etsi kuvasta yksi virhe.

Koreanpihtoja on siellä useita, tyvestä 7-8 senttiä suunnilleen. Koreanpihdalla on yleensä luonnostaan hyvä kapenema. Ainakin 2 oli hyviä bonsai-ehdokkaita. Hinta joitakin kymppejä.

Haastattelin samalla omistajaa (luulisin) talvehdittamisesta. Heillä on liikkeessä iso kasvihuone, jonka lämpötila pidetään talvella nollan tuntumassa. Siellä pidetään kaikki, joiden halutaan selviävän talvesta. Kysyin mitkä havupuista ovat talvenkestävimpiä, ja vastaus oli, että kyllä kaikki havut ovat vähän arkoja astiassa, maahan istutettuna sitten kyllä kestävämpiä.

Nakuraku

Osallistuin nakurakukurssiin, ja jotain pientä sain aikaiseksi. Edellisestä erästä keramiikan kanssa on jotain 7-8 vuotta, ja sen huomaa. On tuntuma hävinnyt.

 Pikkuruukku. Nuo savustetut jalat miellyttävät. Pinta on ok, sitä vain on aika vähän.

Uusi keksintö! Rinneruukku. Pieni metsikkö sopisi näihin asumaan. Jossain videossa näin jotain josta ajatuksen nappasin. (Taisi olla Morten Albekin video Kimurasta).

 

Toinen versio. Savustettu. No nämähän nyt ovat ihan leikkimistä vaan. Jonkinlaisen kalliomaisema-ruukun voisi tehdä tällä idealla.

Kurssin hyödyllisintä antia on ollut se, että olen vihdoinkin oppinut vähän dreijaamaan.
Se on hirveän hauskaa hommaa, vaikka onkin myös todella vaikeaa näin aloittelijalle.

Pussijuttu

Viikon reissua varten laitoin sisäpuut pussihoitoon. Suurimmalle ei löytynyt sopivaa läpinäkyvää säkkiä, joten laitoin ruukun yhteen pussiin, ja oksat omiinsa. Pussinsuut tiukasti kiinni.

Takaisin kun tulimme, minua odotti yllätys. Tämän ison fiikuksen ruukku oli aivan rutikuiva. Oksia ympäröivissä pusseissa oli vettä todella paljon:

Puu oli tuupannut veden lehtiin, sieltä se lienee haihtunut pussin seiniin, ja sitten tiivistynyt pussien pohjalle. Ei toimi siis halutulla tavalla! Kärähtäneet lehdet ovat muuten joutuneet liian lähelle ledejä.

Fiikukset, shefflera ja muutamat muutkin tekivät hirveän paljon ilmajuuria viikon pussihoidon aikana. Tässä kuvaa tuon saman fiikuksen oksasta.

Jos siis haluaa ilmajuuria, pussihoito on hyvä keino. Tuosta kuvasta näkee, miten juuret ovat jo muutamassa tunnissa kärjistään kuivuneet. Niiden pitäisi antaa kasvaa jonkin aikaa, ruukkuun asti, jotta ne kestäisivät kuivemman ilman.