Haapa

Pientä kehitystä. Olen tämän kesän noudattanut Walter Pallin ohjetta, että puun annetaan kasvaa niin kauan, että uudet oksat puutuvat kunnolla, ja leikataan sitten rajusti takaisin samaan vanhaan muotoon. Näitä leikkuita taisin tehdä kaksi kesän aikana. Tämä siis poikkeaa tavasta, jossa versot typistetään kahteen lehteen aina kun esim. 8 lehteä on kasvanut.

Tuossa joku räpsäisy kesältä siitä, miltä tämä on enimmäkseen näyttänyt:

Latvan alla vasemmalle osoittava oksa ekassa kuvassa voisi hyvin olla latva, taivutettuna oikealle. Sen myötä koko puu pienenisi. Pitää ensin langoitella koko puu huolellisesti, ja miettiä etupuolen hienosäätöä. Äkkiseltään puun pienentäminen tuntuisi parannukselta, mutta aika paljon saavutetusta oksien rakenteesta menetettäisiin, kun niitäkin pitäisi typistää.

Taakse pitää saada reippaasti lisää kasvua. Ihan keskellä näkyy pikkuoksa, joka saa kasvaa rauhassa.

Pannaanpa taas Salon virtuaaali johon suurinpiirtein tähtään.

Ficus benjamina

Pääsin muokkaamaan tätä fiikusta. En pysty sanoin kuvailemaan, minkä arvoista minulle on tuo alimman oksan kasvu. Se kasvaa siinä kuin latvakin. Tällä on nyt 4 kpl 70W monimetallispottia, joista kaksi osoittaa tuohon alimpaan oksaan. Spotteja on vain 7 kpl :-/. Mikään koskaan riitä mihinkään. 

Jätin alaoksaan tarkoituksella aika paljon lehtiä, jotta saisin sen selvästi paksummaksi kuin seuraavan.

Hameen alla kehittyy toivittavasti lisää uskottavuutta tyvelle.

Viinivaahtera

Acer circinatum chopped. Horrifiying thing to do, really. I left one small branch on the back and there is one new small branch, visible at the left. These make me feel a little bit more confident.

I built a cold frame for this fat little thing today. Well its not THAT fat, there is room for others too.

Karmeata tämmöinen puun runtelu, mutta parhaan ymmärrykseni mukaan menen. Nyt puulla on energiaa hyvin varastossa. Se on tässä kuukauden aikana tehnyt pienen oksankin. Yhden oksan jätin, jossa on silmuja, henkivakuutukseksi.

Aikoinaan opin, että oksat katkotaan niin, että niiden kohdalle jää kuoppa. Nykyisin ainakin vaahteroille suositellaan, että tapit veistetään vähän pyöreiksi, siis ulospäin, jotta parantuessaan haava lisää puuhun muotoa. Ehkä muutama milli liikaa jäi alempaan oksaan.

Semmoisenkin asian luin, että runkoa ei kannata katkaista viistoon, koska ei voi tietää minne uusi latva kasvaa. Vasta kun tiedetään missä uusi latva on, leikataan tappi vinoksi.

En yleensä käytä suojavahoja, mutta tämän kohdalle teen sen mitä pystyn. Kyllähän se näyttää siltä, että jotain on yritetty.

Pinus mugo

Vuorimänty jonka ostin joku aika takaperin. Huono kuva, sori, laiska kuvaa kännykällä. Tyvestä 7-8 senttiä. Ikävä kyllä oksia ei ole lähelläkään runkoa, vaan kaikki vihreä levitoi noin metrin päässä puusta. Jotain varttamisia joutuu harjoittelemaan. Miksei voisi harjoitella ihan silmun varttamista myös. Tuossa on paljon ohuita oksia, jotka eivät jää käyttöön, ja niiden kanssa voi askarrella.

Vaikkapa jotain tuollaista:

Oksa on vartettu itseensä. Kuorta poistettu, oksat sidottu kiinni toisiinsa, ja ne ovat jo kasvaneet yhteen. En kuitenkaan vielä katkaissut tuota lenkuraa, vaan laitoin liitoskohtaan nippusiteen tiukalle. Kun lenkura kuolee, poistan sen. Tässä pitää katsoa, että nippuside on oikein. Se voi myös katkaista väylän latvan ja rungon välillä.