Acer circinatum chopped. Horrifiying thing to do, really. I left one small branch on the back and there is one new small branch, visible at the left. These make me feel a little bit more confident.
I built a cold frame for this fat little thing today. Well its not THAT fat, there is room for others too.
Karmeata tämmöinen puun runtelu, mutta parhaan ymmärrykseni mukaan menen. Nyt puulla on energiaa hyvin varastossa. Se on tässä kuukauden aikana tehnyt pienen oksankin. Yhden oksan jätin, jossa on silmuja, henkivakuutukseksi.
Aikoinaan opin, että oksat katkotaan niin, että niiden kohdalle jää kuoppa. Nykyisin ainakin vaahteroille suositellaan, että tapit veistetään vähän pyöreiksi, siis ulospäin, jotta parantuessaan haava lisää puuhun muotoa. Ehkä muutama milli liikaa jäi alempaan oksaan.
Semmoisenkin asian luin, että runkoa ei kannata katkaista viistoon, koska ei voi tietää minne uusi latva kasvaa. Vasta kun tiedetään missä uusi latva on, leikataan tappi vinoksi.
En yleensä käytä suojavahoja, mutta tämän kohdalle teen sen mitä pystyn. Kyllähän se näyttää siltä, että jotain on yritetty.
Hienoja ja inspiroivia kuvia tässä kuin muissakin jutuissa. Blogiasi tulee selattua aina aika ajoin. Bonsait ovat kiehtoneet minua todella pitkään, mutta eipä niitä ole juurikaan tullut harrastettua. Jotain kaupan taimia on tullut värkkäiltyä, mutta eipä niitä voi juurikaan miksikään kutsua. Riittäisi, että omaan silmään näyttää kivalta, mutta kun ei näytä siihenkään. :D
VastaaPoistaKiitti kommentista Jukka! Sun sivut onkin mulle tutut. Hienoja juttuja.
VastaaPoistaKävi tuuri, sattui aurinko pilkistämään kun otin tuon kuvan. Siis sen ylemmän, alempi sitten onkin sopivasti epäonnistunut.