Campestre

Kylmälavassa talvehtineita vaahteroita, joita pääsee jo istuttamaan.

Viime kesänä ostettu Acer campestre.

Tästä suunnasta ei juuri näy käänteinen kapenema. Hieno tyvi näkyy huonosti. Yläosan kasvu on turhan suoraa ja tasapaksua. Pitäisi oikeastaan langoitella koko kapistus, jotta saisi käsityksen mitkä oksat tulevat jäämään. Ajattelin antaa tämän kasvaa muutaman vuoden aika villinä, jotta runko kehittyisi. Siksi ylisuuri ruukku.

Ostin viime kesänä myös muutaman Acer palmatum "kotohime" -taimen. Kasvutapa on todella hieno. Normisti vaahteroilla on aina kaksi silmua vastakkain, mutta tällä on 2,3,4, tai kokonainen rinki silmuja vieri vieressä.  Annan toistaiseksi kaikkien kasvaa, jotta runko paksunee. Tai ehkä pitäisi karsia silmut niin, että yhteen kohtaan jää aina yksi? Jottei oksiin tule rumia paksuja kohtia.

Yritin taivuttaa pari milliä paksuja oksia mutkille, jotta muoto olisi valmiina, kun otan pistokkaita. Ei onnistu. Ohuetkin oksat napsahtavat poikki. Oksat pitäisi ilmeisesti taivuttaa jo keskikesällä, kun ne ovat vielä pehmeitä.

Tämä on lajike, joka oikeasti soveltuuu mame-kokoon, eli sellaiseksi puuksi, joka on ruukkuineen max 10 cm korkea. Hoidon kannalta ne ovat kyllä aika hankalia.

Ensimmäisiä istutteluja

Kylmälavassa alkavat japaninlehtikuuset ja vaahterat olla valmiita istutukseen. Lehtikuuset eivät oikeasti kumpikaan kaivanneet istutusta, niiden ruukut vain olivat niin rumat että halusin päästä niistä eroon. En siis leikannut juuria paljonkaan, vain sen verran että puut mahtuivat uusiin ruukkuihin. Kumpikin taitaa mennä loppujen lopuksi hieman pienempään ruukkuun.

Tein tälle pientä taivuttelua ja perusleikkelyä. Levitin viime keväänä juuria vähän levälleen, mutta se ei tainnut olla hyvä juttu. Korkeampi nebari näytti paremmalta.

Tällä on kaksi uhrioksaa. Haluan runkoon noin sentin paksuutta lisää. Luulen että se tulee noin kolmessa vuodessa, kun alaoksat saavat rehottaa vapaasti.

Trooppisen puiden leikkauksesta

Katselin Ryan Neilin videon Spring Fundamentals, todella suositeltava pätkä muuten. Siellä on opettavaista juttua monesta asiasta, mutta yksi mistä oli minulle todella paljon hyötyä oli leikkaaamisen aikataulu.

Lehtipuilla (ulkona) aikataulu menee siten, että kasvua voi leikata, kun edellinen kasvu on kovettunut (hardened). Tässä vaiheessa lehdet eivät enää ole pehmeitä, vaan niiden pinnalle on kehittynyt vahakerros ja ne ovat saavuttaneet täyden kokonsa.

Lehtien teko on puulle iso rasitus, ja hetken aikaa puun energiatalous on miinuksella. Kun lehdet ovat kovettuneet, ja puu alkaa valmistautua seuraavaan kasvupyrähdykseen, energiatalous on taas plussalla. Tässä vaiheessa puuta voidaan leikata. Miten lienee mahdollista, etten ole koskaan törmännyt tähän tietoon? Olen leikannut esimerkiksi haapaa aivan liian usein. Puu kehittyy leikkaamalla, ja luonnollisesti leikkauskertoja tahtoo saada puulle niin monta kuin mahdollista vuodessa. Liika on kuitenkin liikaa, luulen että yksi leikkaus kevätkesällä ja toinen syksyllä lehtien pudottua olisi hyvä tahti.

Trooppisista piti puhua. Olen yrittänyt miettiä miten tuo energiatalouden ajatus käännettäisiin trooppisille puille. Joskus puut reagoivat leikkuuseen todella hyvin, ne lykkäävät nopeasti uuden oksan jokaisesta silmusta. Joskus sitten taas leikkaus tapahtuu väärään aikaan, ja vain kärkisilmut lähtevät kasvuun, ehkä nekin hitaasti. Haarautuminen ei silloin parane, ja jonkin ajan kuluttua uloin kasvu on leikattava pois.

Trooppisetkin puut kasvavat pyrähdyksissä. Puu lykkää uutta versoa vähän joka puolelta. Kun tämä kasvu on loppunut, ja lehdet ovat täydessä mitassaan, seuraa pysähdys. Sinä aikana kasvatetaan ehkä juuria, tai sitten vain kerätään sokereita energiatalouden kohentamiseksi. Ehkä silloin, kun seuraava kasvupyrähdys on aluillaan, on oikea hetki leikata?

Minulla on tässä lähinnä mielessä fiikukset, carmona ja kiinanlikusteri.

Kommentoikaa, kiitos.