Katselin Ryan Neilin videon Spring Fundamentals, todella suositeltava pätkä muuten. Siellä on opettavaista juttua monesta asiasta, mutta yksi mistä oli minulle todella paljon hyötyä oli leikkaaamisen aikataulu.
Lehtipuilla (ulkona) aikataulu menee siten, että kasvua voi leikata, kun edellinen kasvu on kovettunut (hardened). Tässä vaiheessa lehdet eivät enää ole pehmeitä, vaan niiden pinnalle on kehittynyt vahakerros ja ne ovat saavuttaneet täyden kokonsa.
Lehtien teko on puulle iso rasitus, ja hetken aikaa puun energiatalous on miinuksella. Kun lehdet ovat kovettuneet, ja puu alkaa valmistautua seuraavaan kasvupyrähdykseen, energiatalous on taas plussalla. Tässä vaiheessa puuta voidaan leikata. Miten lienee mahdollista, etten ole koskaan törmännyt tähän tietoon? Olen leikannut esimerkiksi haapaa aivan liian usein. Puu kehittyy leikkaamalla, ja luonnollisesti leikkauskertoja tahtoo saada puulle niin monta kuin mahdollista vuodessa. Liika on kuitenkin liikaa, luulen että yksi leikkaus kevätkesällä ja toinen syksyllä lehtien pudottua olisi hyvä tahti.
Trooppisista piti puhua. Olen yrittänyt miettiä miten tuo energiatalouden ajatus käännettäisiin trooppisille puille. Joskus puut reagoivat leikkuuseen todella hyvin, ne lykkäävät nopeasti uuden oksan jokaisesta silmusta. Joskus sitten taas leikkaus tapahtuu väärään aikaan, ja vain kärkisilmut lähtevät kasvuun, ehkä nekin hitaasti. Haarautuminen ei silloin parane, ja jonkin ajan kuluttua uloin kasvu on leikattava pois.
Trooppisetkin puut kasvavat pyrähdyksissä. Puu lykkää uutta versoa vähän joka puolelta. Kun tämä kasvu on loppunut, ja lehdet ovat täydessä mitassaan, seuraa pysähdys. Sinä aikana kasvatetaan ehkä juuria, tai sitten vain kerätään sokereita energiatalouden kohentamiseksi. Ehkä silloin, kun seuraava kasvupyrähdys on aluillaan, on oikea hetki leikata?
Minulla on tässä lähinnä mielessä fiikukset, carmona ja kiinanlikusteri.
Kommentoikaa, kiitos.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti