Tuija

Alkajaisiksi linkki hyvään tuijajuttuun. Kannattaa tsekata!

Sitten viime kerran on tapahtunut sellaista, että taakse löytyi nätisti oksa antamaan syvyysvaikutelmaa. Myös vasemmalle ylös löytyi oksa, kun vähän pengoin latvatupsua.

Haeskelin vähän kuvia tuijabonsaista, ja kyllähän niitä löytyy todella hienoja. Tuijalle voi halutessaan helposti kasvattaa tiheät oksapilvet, mutta minua viehättävät eniten sellaiset, joissa tuijan ilmava kasvutapa tulee esiin. Ei oksien tarvitse olla tuolla tavalla resuisia kuitenkaan :D. Voisi tänä kesänä vihdoin valita sekundaariset oksat.

Muutama sana tuijan leikkaamisesta.

Kuvassa oikealla tuijan verso, vasemmalla Chamaecyparis obtusa, joka on hyvin saman tyyppinen.

Yleensä bonsaita leikellään siten, että oksaan jää kaksi kasvupistettä. Lehtipuilla nämä ovat lehtiä, joiden tyvellä on silmu lepotilassa. Tuijan kohdalla asia on vähän monimutkaisempi. Versot lähtevät tuossa suuntiin vasen, vasen, vasen-oikea, vasen, oikea, vasen, oikea jne. Jotta oksa haarautuu, oksaan pitää jäädä kaksi eri suuntiin osoittavaa kasvupistettä. Alin kohta jossa tuo toteutuu on kohdan vasen-oikea yläpuolella.

Johtaako tämä sitten miellyttävään kasvutapaan, on kokonaan toinen juttu. Käytännössä riittää, että versoa typistää jotenkin, jolloin se tekee uusia silmuja, ja näistä voi sitten valita sopivat.

Lisäksi tuijalla on hyvin voimakkaasti kasvavia versoja, joilla puu kasvaa korkeutta. Ne voi leikata suoraan pois, koska niiden kasvutapa ei sovellu bonsaille.

Yleensä bonsaista leikataan pois kasvu, joka osoittaa alaspäin tai voimakkaasti ylöspäin. Tuijalla versot ovat enemmän tai vähemmän roikkuvia, lukuun ottamatta pituuskasvun versoja. Minusta se kannattaa hyväksyä. Olisi hienoa, jos yksittäiset versot näkyisivät aika selvästi, ja versot kasvaisivat oksissa kerroksittain.

Lehmus

Viimevuoden ostos Wenddorfilta. Tämä on ainut puu Saksan hankinnoista, josta joudun sanomaan, että se oli huonossa jamassa. Puu kyllä kasvoi viime vuonna, mutta ruukku oli oudon raskas ja pinnalla kasvoi maksasammalta, joka on aina merkki liiallisesta märkyydestä. Olisi pitänyt istuttaa uusiksi jo viime kesänä. Juuristo oli nyt aika huonossa kunnossa. Maa-aines oli melkein pelkästään orgaanista tavaraa, niin mujua etten oikein saanut edes käsitystä mitä se on. Arvaukseni on, että nämä eivät kasva taivasalla, vaan kasvihuoneen tapaisissa tiloissa. Muutoin en voi ymmärtää kuinka tuollaisella maa-aineksella kasvatus onnistuisi.

Lehmuksen silmut alkoivat turvota jo ainakin kuukausi sitten. Uusia pieniä silmuja tuli sinne tänne. Versojen kärkisilmut ovat valtavia, ja poistin ne kaikki. Katsoin että jokaiseen versoon jää kaksi kasvupistettä. Kärkisilmu erittää auksiinia, joka on jarru muille silmuille. Kun kärkisilmun poistaa, pienet silmut aktivoituvat ja uusia silmuja alkaa syntyä sinne tänne. (Tuolla asiaa apikaalidominanssista.) Lehmuksella kärkisilmuissa oleva kasvu on suurta ja karkeata, eikä sillä tee mitään bonsaikasvatuksessa, paitsi jos on aikeissa paksuntaa runkoa ja kehittää nebaria. Tämän yksilön kanssa en näe sellaista tarvetta ollenkaan, tässä mennään suoraan muotoiluosastolle. Bonsai-kasvu asuu pienissä silmuissa.

Nyt istutus läpäisevään maa-ainekseen, Eco-gripin, akadaman ja kissanhiekan seokseen. Alkuperäinen seos oli liian kuivaa, joten ripottelin pinnalle hieman kissanhiekkaa suurimpia huokosia tukkimaan.

Aina menee kuvat jotenkin pieleen, nyt ei näy kunnolla oikeanpuoleinen alaoksa. Tässä vähän häiritsee tuo kohta joka kasvaa suoraan ylöspäin, toisesta mutkasta eteenpäin. Se päättyy neljän oksan haaraan, josta jo viime kesänä poistin muutaman oksan. Kaksi pitää vielä poistaa, mutta en ole osannut päättää mitkä. Ilmeisesti suoraan ylöspäin kasvava olisi jonossa ensimmäisenä lähtemään.

Suoran kohdan voisi myös katkaista, yllä olevassa kuvassa on merkki. Lehmuksen oksat ovat pehmeitä ja helppoja taivuttaa, joten luulisin että onnistusi taivuttaa koilliseen kasvava oksa uudeksi latvaksi. Aika rankka taivutushan se olisi, noin 90 astetta. Onko mielipidettä? Haittaako suora pätkä?

Viinivaahtera

Hätäinen räpsy viinivaahterasta, koska pian lehdet ovat valtavia.

Ostettu vuonna 2014, vietti ensimmäisen vuoden kylmälavassa maahan istutettuna. 2016 keväällä istutus isoon muoviruukkuun, maa-aineksena kissanhiekkaa, karkeaa moler-savea ja lecasoramurskaa. Tämä toimi loppukesään asti, sitten alkoivat perinteiset yliruukutuksen ongelmat. Maa-aines alkoi vettyä, ja ruukku painoi kuin synti. Nostin puun ruukustaan. Pohjaa kohti maa-aines oli aivan vettynyt, ja juuria oli alkanut kuolla. Latoin koko hoidon tuollaiseen kuitukangassäkkiin ja säkki maata vasten.

Nämä säkit ovat toimivat todella hyvin silloin, kun maa-ainesta on liikaa suhteessa puun vedenkulutukseen. Pitää kirjoittaa joskus koko tämä asia auki. Idea kuitenkin on, että säkkiin ei maa-ainekseen jää pohjalle koskaan vesipatjaa, vaan vesi johtuu maahan. Säkissä vaahtera alkoi toipua samoin tein, vaikka ei paljon uusia lehtiä tehnytkään enää loppukesästä. Talvi taas kylmälavassa, ja nyt nyt kasvu on todella hienoa. Säkissä menee vielä tämä vuosi, ensi keväänä sitten kaiken järjen mukaan istutus ruukkuun.

Oudosti ensimmäiset lehdet ovat kauniita itämaisen tyyppisiä, kuten A. japonicumilla. Myöhemmin lehdet muistuttavat enemmän meikäläistä vaahteraa.

Sembra

Toinen sembra on kasvanut isossa lammikkoruukussa ja karkeassa  (6-10mm) moler-savessa pari vuotta. Kovasti kiinnosti, että mitä sieltä löytyy. Istutus tuli eteen pakosta, koska ruukun seinät alkoivat hajota. Kaksi vuotta ruukku kesti käytössä, ja se on vähän.

Koko ruukun alempi puolikas oli täynnä juuria, ja vaikkei tuosta kuvasta näy, uuteen kasvuun lähteneitä juurenkärkiä on valtavasti. Kaksi viime kesää on ollut kylmiä ja märkiä, ja tämä kombo tuntui toimivan tällä männyllä, eli ritiläruukku ja karkea maa-aines.

Moler-savi on muuten turhan paljon vettä imevää tavaraa, ruukkuun se on hyvä lisäämään maa-ainekseen jäävän veden määrää. Luulisin että se toimii pitkälti samalla tavalla kuin akadama tässä suhteessa. Juopoille se soveltuu hyvin, eli esim. tuijille, okakuuselle, vaahteroille, mutta vähän vettä kuluttaville se on vaarallista. Esim. männyille olen nyt laittanut kissanhiekkaa noin 20% maa-aineksesta, eniten siksi, että olen tykästynyt siihen, että kastelutarve näkyy. Kissanhiekka menee vaaleaksi kuivuessaan.

Lyhensin muutamaa paksua juurta niin, että niihin jäi vielä reilusti uusia juurenkärkiä. Uudeksi ruukuksi tuli noin 2 litran muoviruukku, mikä on edistystä edelliseen noin 4-5 litran ritiläruukkuun. Saa nyt olla siinä ainakin 2 vuotta.

Tällä oli alunperin suunnitelmana semicascade, jossa runkon ylöpäin kaartuva osa joutaisi pois, ja jostakin noista oikealle kasvavista pikkuoksista tulisi uusi latva.

Sitten on pystykasvuisempi suunnitelma, suunnilleen tuo:

Viherbonsain versio piruuttaan, siinä erona on puun istuttaminen sen verran korkeammalle, että oikealle lähtevät juuret tekisivät mutkan rungon kanssa. Hyvä ajatus.

Viimeiseksi sitten epärelistisin suunnitelma. Olisi hieno liike ja kapenema, mutta aika paljon pitäisi saada kasvua aikaiseksi taakse ja oikealle, jotta se puoli rungosta säilyisi hengissä.

EDIT!

Salo räväytti piirroksen aiheesta. Upea..

Pystysiköhän juuriin saamaan jotenkin lisää massaa, esim halkaisemalla niitä ja levittämällä varovasti. Tämä optio täytyy pitää mielessä.

Haavan juuria

En ole tainnut koskaan kuvata haavan juuria, joten siinä.