Sitten viime kerran on tapahtunut sellaista, että taakse löytyi nätisti oksa antamaan syvyysvaikutelmaa. Myös vasemmalle ylös löytyi oksa, kun vähän pengoin latvatupsua.
Haeskelin vähän kuvia tuijabonsaista, ja kyllähän niitä löytyy todella hienoja. Tuijalle voi halutessaan helposti kasvattaa tiheät oksapilvet, mutta minua viehättävät eniten sellaiset, joissa tuijan ilmava kasvutapa tulee esiin. Ei oksien tarvitse olla tuolla tavalla resuisia kuitenkaan :D. Voisi tänä kesänä vihdoin valita sekundaariset oksat.
Muutama sana tuijan leikkaamisesta.
Kuvassa oikealla tuijan verso, vasemmalla Chamaecyparis obtusa, joka on hyvin saman tyyppinen.
Yleensä bonsaita leikellään siten, että oksaan jää kaksi kasvupistettä. Lehtipuilla nämä ovat lehtiä, joiden tyvellä on silmu lepotilassa. Tuijan kohdalla asia on vähän monimutkaisempi. Versot lähtevät tuossa suuntiin vasen, vasen, vasen-oikea, vasen, oikea, vasen, oikea jne. Jotta oksa haarautuu, oksaan pitää jäädä kaksi eri suuntiin osoittavaa kasvupistettä. Alin kohta jossa tuo toteutuu on kohdan vasen-oikea yläpuolella.
Johtaako tämä sitten miellyttävään kasvutapaan, on kokonaan toinen juttu. Käytännössä riittää, että versoa typistää jotenkin, jolloin se tekee uusia silmuja, ja näistä voi sitten valita sopivat.
Lisäksi tuijalla on hyvin voimakkaasti kasvavia versoja, joilla puu kasvaa korkeutta. Ne voi leikata suoraan pois, koska niiden kasvutapa ei sovellu bonsaille.
Yleensä bonsaista leikataan pois kasvu, joka osoittaa alaspäin tai voimakkaasti ylöspäin. Tuijalla versot ovat enemmän tai vähemmän roikkuvia, lukuun ottamatta pituuskasvun versoja. Minusta se kannattaa hyväksyä. Olisi hienoa, jos yksittäiset versot näkyisivät aika selvästi, ja versot kasvaisivat oksissa kerroksittain.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti