Työpaja

Männäviikonloppuna meillä oli ensimmäinen kunnollinen bonsai-työpaja. Opettajaksi oli tilattu Chris Thomas Walesista. Chris on pitkän linjan taitaja, hänellä on ollut lukuisia puita näyttelyissä vuosikymmenien kuluessa.

Tapahtuman oli järjestänyt Tato.

Yours truly, viinivaahtera tuli istutettua, ja hyvä olikin - runko sai lisää korkeutta liki 10 senttiä,
ja ne pikkujuuret, joita olin hellinyt "nebarina", poistettiin kaikki.

Koko kööri

Tämä kun oli ensimmäinen kerta, meillä oli hiukan tarvetta näyttää, että kyllä sitä mekin. Puita oli paikalla useita kymmeniä, ja harrastajiakin 7. Se oli aivan hyvä luku, porukkaa ei ollut liikaa, mutta ilmassa oli kuitenkin suuren juhlan meininkiä.

Itselläni oli mukana 2 lehtikuusta, viinivaahtera, pari tuijaa, tuhkapensas, orvoksi jäänyt mänty, ja yhtä ja toista muutakin. Nappasin mukaan myös  pari katajaa varuiksi, jos joltakulta olisi sattunut tekeminen loppumaan kesken. Siitä ei ollut pelkoa, kaikilla riitti puuhaa omissaan yllin kyllin.

Ohjelmassa oli puiden istuttelua, kaivertamista ja muotoilua. Itse sain tehtäväksi langoittaa koko orpomännyn (aka namupala). Tein parhaani, eikä Chris suoraan langoittelua haukkunut, mutta sanoi kyllä myöhemmin, että teistä vain yksi osaa langoitella, ja se en ollut minä 😁. Seuraavana päivänä tilanne oli vielä huonompi, sillä se osaajakin oli jättänyt työn puolitiehen, eikä ohjelmanumeroksi suunniteltu puun muotoilu oikein onnistunut.

Noh, meille tässä ei ollut mitään uutista, meistä aika harvalla on puita niin pitkällä, että langoittelua olisi päässyt kunnolla harjoittelemaan. Vakavampi puute on itselläni, koska materiaalia kyllä olisi, mutta en ole edennyt sen kanssa kuten olisi pitänyt.

Omista puista myöhemmin lisää juttua.

Olimme suunnitelleet, että voisimme sunnuntai-iltana käydä vielä keräämässä pari puuta, jos suinkin jaksamme. Chris kerää valtavan määrän puita joka vuosi, lehtikuusia hän kertoi keränneensä viime vuonna 800-900.

Meillä on ollut erityisesti männyissä hävikkiä, ja halusimme nähdä kuinka ammattilainen  puut kerää. Tämä oli tärkeä kokemus. Kävi ilmi, että hävikkimme ei ole ainakaan keräämisestä kiinni, se meillä on riittävän huolellista. Hävikki johtuu siis luultavasti jälkihoidosta ja ehkä puutteellisesta suojauksesta ensimmäisenä talvena. (Kiinnostuneille tiedoksi, meillä on luvat kunnosa keräämiseen kyseisellä paikalla.)

Työpaja oli järisyttävä kokemus. Tatolle suurkiitokset kaikesta vaivannäöstä. Meillä oli mukana oikein kuvaaja, Markus, jonka kuvia ovat kaikki tässä olevat viimeistä lukuunottamatta. Kiitos Markus, hyviä kuvia!