Haavan kanssa ei mitään uutta auringon alla. Kuten kuvasta näkyy, taas se hylkäsi yhden oksan (keskellä) Tämä oli hengissä vielä maaliskuussa. Sen vieressä on oksa, joka on seuraavaksi liipasimella. Sen tunnistaa siitä, että se on pari viikkoa muita oksia perässä. Kaksi alinta oksaa ovat ok, mutta niissäkin näkyy samaa ilmiötä:
Eli tuossa hylkyyn joutui pikkuoksa vasemmalla.
Tämä on juuri sitä mitä haavasta on sanottu - se vähä mitä olen asiasta löytänyt. Lupasin itselleni jo viime vuonna, että jos ei tapahdu kohenemista, panen puun maahan ja aloitan alusta - toisin sanoen antaa sen kasvaa rauhassa esim. kolme vuotta, sitten kaikkien oksien typistys, ja sitten toivotaan uutta kasvua joka puolelle. Se vain tuntuu luovuttamiselta. Jos en osaa kasvattaa puuta ruukussa, mitä hyötyä on kasvatella sitä välillä maassa, kun ruukkuun se on pantava joka tapauksessa?
Paljonhan tuossa ei ole enää menetettävää. Bonsaita siitä ei näillä näkymin tule.
Näin mä olen kans omalla kohdallani miettinyt. Siinä vaiheessa kun puu menee bonsairuukkuun, niin siellä pysyy. Ja kasvatustaidot hiotaan siihen malliin että onnistuu.
VastaaPoistaMaahan istuttamisella on aikansa ja paikkansa, kuten rungon paksuunnuttaminen, nebarin kehittäminen ja keräämisestä toipuminen, mutta ei valmiin tai pidemmällä kehitysvaiheessa olevan puun kanssa pitäisi joutua mielestäni sellaista tekemään.
Kiitti muuten kommenteista Vesa. Haavan kohdalla juolahti mieleeni, että nehän kasvavat yleensä ryhminä, jotka ovat juurialueella kiinni toisissaan. Entäpä jos kyse on vain siitä, että pitäisi käyttää isompaa ruukkua, ja antaa haavan pitää suuremman osan juuristaan kuin normaalisti lehtipuilla, ja lannoittaisi huomattavasti enemmän. Eli jospas oksien hylkääminen johtuu siitä, että näennäisesti hyvistä oloista huolimatta puu kokee elävänsä puutteessa.
VastaaPoista