Sinikatajan ensimmäinen istutus

Pari vuotta sitten ostettu sinikataja jäi auton alle viime talvena. Ei sille käynyt kuinkaan, mutta se on siitä asti odottanut kasvatussäkissä istutusta. Hoksasin ottaa kuvan vasta kun olin sahannut puolet pois juuripaakusta ja rapsutellut suurimman osan turpeesta pois. 

Hauska ominaisuus, alaoksa on juurtunut. Ehkä tuosta voisi tehdä raftin. Toinen runko on puun takana, ja voisi siellä antaa päärngolle perspektiiviä. Luultavasti kumminkin hävitän sen jossain vaiheessa. 

Kun juuret alkavat kuivua, hommaa on hyvä jatkaa veden alla. Siellä loput turpeet saa pois hellävaraisesti ja juuria repimättä. 

Hyvältä näyttää! Haluaisin säilyttää nuo pintajuuret. Normaalisti puuta ei ole mitään tarvetta vetää ihan paljasjuuriseksi. Itse asiassa se on aika haitallista. Tämä ensimmäinen istutus on poikkeus. 

Olisin mieluiten käyttänyt punasavista kasvatusruukkua, mutta ei löytynyt juuri sopivaa. Tuuman leveämpi olisi ollut passeli. Olisi puu tuohonkin mennyt, mutta maa-aineksen saaminen juurten väliin olisi ollut hankalaa. Juuria olisi voinut myös typistää, mutta se hidastaa puuta turhaan. Mitä enemmän puulle jää juuria, sitä parempi. 

Seuraava ehdokas, johon juuret hyvin mahtuvat, kunhan lyhensin paria alaspäin sojottavaa paksumpaa juurta. 

Tässä ruukussa ei ole reikiä tukilangoille, joten homma hoituu noin. 

Kuvasta poiketen 😁 maa-aines tulee keoksi, jotta puun alle ei jää tyhjää kohtaa, johon maa-ainesta on hankala saada laitettua. 

Tukilankoja ei tarvitse kiristää paljon, sillä kun maa-ainesta töpötellään juurten väliin ja alle, puu tukevoituu, varsinkin kun juuria on näin paljon. Juurten suojana on tuossa polkupyörän sisäkumia. Muoviletku on näppärä myös.  

Se hidas vaihe. Maa-ainesta töpötellään varovasti juurten väliin ja alle. Ilmataskuja ei saa jäädä. Kun sopiva väylä alas löytyy, siihen kohtaan tungetaan maa-ainesta niin kauan kuin sitä sinne menee. Puun alapuoli on erityisen tärkeä. Video aiheesta 😃:

Kun maa-aines uppoaa juurten sekaan, pintajuuret tulevat näkyviin, ja maa-ainesta lisätään. 

Alin oksa/ toinen runko tarjosi hyvän tukipisteen langalle. 

Koska halusin pintajuurten säilyvän, laitoin maa-aineksen päälle rahkasammalta. Sen kanssa täytyy vähän varoa, se sitoo itseensä erittäin paljon vettä. Sinikataja on juoppo ja pitää vedestä, joten ongelmia ei ole luvassa. 

Pennsylvanianvaahtera

Pennsylvanianvaahteralla nätit pienet kukat. Mustilan taimipäivän hankinta viime vuodelta. 

Tästä Mustilan vaahterakierroksella sanottiin, että on todella sikäli harvinainen puu, että ei kestä aurinkoa. Tuohon nurkkaan ei aurinko paista ikinä.

Mustilan kannat ovat niitä pohjoisimpia. En suojannut tätä mitenkään, jotenkin se vain jäi kukkapenkkiin siihen taimipussiin jossa tulikin. Keväällä sentään istutin. 

Lajina aika älytön 😀, bonsaiksi. Lehdet ovat valtavia, jopa isompia kuin meikäläisellä vaahteralla, ja aika rumia. Keväällä olin laittamassa sitä kiertoon, mutta en sitten raaskinutkaan, kun alkoi kukkia. 

Maahanhan tämä vielä kuuluisi, mutta ei ole tarpeeksi varjoista paikkaa. 

Sembra

Sembralle tein tyvijuurrutusvirityksen vuosi sitten.

Hyttysverkkohäkkyrässä rahkasammalta. Ensi keväänä puran virityksen, ja sitten näkee, oliko siitä mitään hyötyä. Vielä ei ainakaan juuria näy missään.

Lenkuravarttamisella lyhennetyt oksat ovat napanneet, koska lenkura on ohuempi kuin oksan jatko.

Hyvin toimii myös kärkisilmujen poisto. Keväällä tehty, ja nyt oksassa on 4 takasilmua:

Vaahteran polttelua

Meikäläinen vaahtera sai maistaa pikkuista kaasutohoa. Tuosta mustasta ja vihreistä lehdistä tulee ehkä hyvä kontrasti.

Rättikikka

Joskus puun vedenkulutuksen ja maa-aineksen veden sitovuuden yhtälö menee totaalisesti pieleen. Tämö yhtälö voi myös muuttua, mikä toimii keväällä ei toimi enää loppukesästä. Maa-ainekseen kertyy vettä, joka kapillaari-ilmiön seurauksena ei valu pois ruukusta.

Nyt keväällä maasta nostetulle pähkinälle kävi näin. Ruukun painosta huomaa, että kaikki ei ole kunnossa. Ruukun pohjalla maa-aines on vettynyttä. Miksi näin kävi? Vaikea sanoa, maa-aines on sopivaa karkeutta, pohjalla karkeampaa tavaraa, ja sekoitus on sellainen, että toimii melkein aina, eli hohkakivi, laavakivi, akadama, kaikkia saman verran. Jälkikäteen ajateltuna, tässä vaiheessa ruukun koko on paljon suurempi kuin päivittäisen veden tarpeen tyydyttämiseen tarvittaisiiin, joten maa-aineksen tulisi olla karkeampaa ja vähemmän vettä sitovaa - esimerkiksi pelkkää hohtakiveä, tai alin 3/4 hohkakiveä.

Karkeampaa tavaraa pohjalla kutsutaan usein salaojitukseksi. Luulen että tämä on väärin. Karkea tavara pohjalla voi sitoa vettä melkein yhtä paljon kuin pykälää hienompikin. Ero tulee siitä, että ainekseen jää ilmaa, joten se ei pääse hapettomaksi. 

Jos vettä kertyy liikaa, pika-apu on yksinkertainen. Tiskirättimateriaalista leikataan suikale, jonka pää työnnetään ruukun ja pohjaverkon väliin.

Ylimääräinen vesi johtuu pois ruukusta. 

Joskus juurten kasvu, orgaanisten lannoitteiden hajoaminen tai liian hieno maa-aines  aiheuttaa sen, että loppukesää kohti vesi kertyy ruukkuun. Sateinen ja kylmä kesä edesauttaa asiaa. Jos kerääntyvä vesi menee hapettomaksi, juuret kuolevat, ja tilanne pahenee nopeasti. Näin voi käydä erityisesti ns. kuiville kasveille, jotka eivät juo paljon.

Samoin tilanne voi huonontua nopeasti lehtien poiston tai radikaalin oksien leikkauksen jälkeen. Vedenkulutus pienenee äkkiä, ja ruukkuun alkaa kertyä vettä. Jos maa-aines menee hapettomaksi, juuret alkavat kuolla, ja kierre on valmis.

Tilanne voi myös korjaantua kesän aikana. Istutuksen jälkeen kasvu on hidasta, ja vesi voi kertyä ruukkuun. Kun juuret leviävät kunnolla maa-ainekseen ja kasvu kiihtyy, ruukkuun jäävä vesi alkaakin tulla tarpeeseen. 

Uusi tuija

Naapurilla oli paikkaansa liian suureksi kasvanut tuija. Juttelimme sopivasta lajista, ja kerroin että löytyisi kartiovalkokuusi, johon voisin vaihtaa tuijan. Puu nousi ylös ilman ongelmia. 

Viime kesänä se näytti hirveältä, kaikki versot menivät ruskeiksi. Alapuolelta ne olivat kuitenkin terveen vihreitä, joten en heittänyt sitä roskiin. Syksyä kohti se alkoi tehdä uutta kasvua, ja kevään tullen ryöhähti kasvuun. 

Lähes kaikki kasvu tuli ylös. Oikeasti vielä ei olisi aika, mutta poistin latvan.

Jätin runkoon dieback-varaa reilusti. Yritin myös katsoa, että joka puolella runkoa on vihreätä. Tuijalla yhteys juurten ja oksien välillä on suora, jos poistaa oksan ylhäältä, on mahdollista että runkoa kuolee alas oksaa ruokkineeseen juureen asti. Jotain kuollutta tähän varmaankin tulee, mutta mieluummin päätän itse mitä. 

Tuija tekee vanhojenkin oksien tyveltä uusia, kun sitä vähän kiusaa. Poistan nuo pitkät roikot, kun kasvua rungosta on tarpeeksi. Oikealle sojottava oksa on uusi latva. 

Vieressä oleva pikkupuu saa olla toistaiseksi, ehkä sitä voi käyttää.