Pari vuotta sitten ostettu sinikataja jäi auton alle viime talvena. Ei sille käynyt kuinkaan, mutta se on siitä asti odottanut kasvatussäkissä istutusta. Hoksasin ottaa kuvan vasta kun olin sahannut puolet pois juuripaakusta ja rapsutellut suurimman osan turpeesta pois.
Hauska ominaisuus, alaoksa on juurtunut. Ehkä tuosta voisi tehdä raftin. Toinen runko on puun takana, ja voisi siellä antaa päärngolle perspektiiviä. Luultavasti kumminkin hävitän sen jossain vaiheessa.
Kun juuret alkavat kuivua, hommaa on hyvä jatkaa veden alla. Siellä loput turpeet saa pois hellävaraisesti ja juuria repimättä.
Hyvältä näyttää! Haluaisin säilyttää nuo pintajuuret. Normaalisti puuta ei ole mitään tarvetta vetää ihan paljasjuuriseksi. Itse asiassa se on aika haitallista. Tämä ensimmäinen istutus on poikkeus.
Olisin mieluiten käyttänyt punasavista kasvatusruukkua, mutta ei löytynyt juuri sopivaa. Tuuman leveämpi olisi ollut passeli. Olisi puu tuohonkin mennyt, mutta maa-aineksen saaminen juurten väliin olisi ollut hankalaa. Juuria olisi voinut myös typistää, mutta se hidastaa puuta turhaan. Mitä enemmän puulle jää juuria, sitä parempi.
Seuraava ehdokas, johon juuret hyvin mahtuvat, kunhan lyhensin paria alaspäin sojottavaa paksumpaa juurta.
Kuvasta poiketen 😁 maa-aines tulee keoksi, jotta puun alle ei jää tyhjää kohtaa, johon maa-ainesta on hankala saada laitettua.
Tukilankoja ei tarvitse kiristää paljon, sillä kun maa-ainesta töpötellään juurten väliin ja alle, puu tukevoituu, varsinkin kun juuria on näin paljon. Juurten suojana on tuossa polkupyörän sisäkumia. Muoviletku on näppärä myös.
Se hidas vaihe. Maa-ainesta töpötellään varovasti juurten väliin ja alle. Ilmataskuja ei saa jäädä. Kun sopiva väylä alas löytyy, siihen kohtaan tungetaan maa-ainesta niin kauan kuin sitä sinne menee. Puun alapuoli on erityisen tärkeä. Video aiheesta 😃:
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti