Puu on kotoisin kallion kolosta, enkä saanut sille vedenottojuuria mukaan palkon ollenkaan. Syksyn pidin puun auringossa, jota ei juuri saatu, joten lähinnä se seisoi sateessa. Laatikko on pitkä ja kapea, koska puu kasvoi kallionraossa, ja molempiin suuntiin kasvoi juuri. Testasin missä kohtaa juuri on niin kapea, että taipuu, ja tein laatikosta tasan sen mittaisen.
Kevään tullen jännitin kovasti lähteekö se kasvamaan. Ei lähtenyt. Päinvastoin, edellisvuotiset versot alkoivat kurtistua, ja puu meni aika kuivan näköiseksi. Oksat käpristyivät, neulaset pehmenivät. Laitoin puun varjopaikkaan, johon keväällä ei paistanut aurinko ollenkaan. Keskikesällä puu saa tunnin pari aurinkoa aikaisin aamulla.
Kastelin neulaset aina kun kastelin. Muutamassa viikossa puu kohentui selvästi, ja neulaset alkoivat olla taas timakoita.
Pari viikkoa taaksepäin huomasin, että varjonpuoleiset silmut alkavat puhjeta. Luulisin että ollaan voiton puolella.
Joku joskus sanoi männyistä, että ensimmäinen vuosi varjossa, ja tähän uskon. Ei kaikkia toki, jos puun kaikki juuret on saatu mukaan, mitäpä sitä varjolla kiusaamaan. Mutta jos juuret ovat kärsineet, varjossa veden kulutus on vähäisempää, ja puu saa mahdollisuuden kasvattaa uudet juuret.
Kun kesä on päättynyt, siirrän puun taas aurinkoon, eli suomeksi lähinnä sateeseen😀. Ruukutuksen ajankohtaa ei voi vielä arvioida, tarvitaan ainakin yksi täysi kasvukausi voimakasta kasvua, ennen kuin sitä kannattaa ajatella.
Ensimmäisessä ruukutuksessa kannattaa varautua siihen, että ruukuttaa ei voi. Jos tuolla esimerkiksi juuret ovat lähinnä laatikon päissä, ei sitä pysty siirtämään ruukkuun. Silloin voi esimerkiksi lyhentää laatikkoa sen verran kuin pystyy, ja istutus uudelleen siihen. Sitten odotellaan taas vähintään kaksi vuotta.
Laatikkovaihetta voi jatkaa pitkäänkin, jos laatikko on sen kokoinen, että puuta pystyy käsittelemään. Muotoilua voi esimerkiksi aloittaa.
