Mietteitä haavasta

Minulla on aika monta haapaa, tosin yksi vain ruukussa, loput maassa. Haapa olisi loistava laji, kallioilta löytyy käkkyräisiä hirvien ja peurojen muotoilemia yksilöitä. Haapa myös viihtyy ruukussa oikein hyvin. Ongelma on oksien hylkääminen. Sitä mukaa, kun oksien kasvun saa hienojakoiseksi, puu hylkää ne. 

Vanhasta haavastani ei ole jäljellä kuin yksi alaoksa. Olen nyt testannut uutta tapaa hoitaa puuta, eli mihinkään ei pidä sallia voimakasta kasvua. Välittömästi, kun uuden oksan lehtikoko alkaa kasvaa, lyhennän oksan kahteen kasvupisteeseen. Tavallaan siis jatkuvaa energian tasapainottamista. 

Kuvassa ylhäällä oleva kasvu poistetaan, alhaalla oleva hienojakoinen kasvu jätetään. 

Yhdestä maassa kasvavasta haavasta olen huomannut, että se jo hylkäsi muutaman oksan. Ne olivat vielä aivan voinneissaan, mutta voimakas kasvu suuntautui muualle. Kun typistin oksat kahteen kasvupisteeseen, jotka ovat siis ihan millien etäisyydellä toisistaan, aivan verson tyvessä, kesti useita viikkoja, ennen kuin kasvu siirtyi muihin oksiin. Jos en olisi leikannut voimakkaasti kasvavaa oksaa, seuraavana keväänä puu olisi hylännyt pikkuoksat.