Vanhin mäntyni

Kun aloitin ulkobonsaiden kanssa yli 20 vuotta sitten keräsin jonkun verran mäntyjä, jotka kuolivat kaikki. Kasvatuspaikka oli paahteinen parveke. Kerääminen oli epäilemättä se asia, joka meni vikaan, fiikusharrastusta oli takana jo vuosia, enkä millään meinannnut uskoa, että niitä juuria ei kerätessä leikata. 

En sitten kerännyt hyviä mäntyjä enää ollenkaan, vain erilaisia rimpuloita harjoitusvastustajiksi. Tämä puu on noilta ajoilta. Siinä oli, ja on, vain kaksi oksaa. Alaoksaa on lyhennetty varttamalla noin 30 senttiä, ja loppupuu on tehty toisesta oksasta. 

Nyt vuorossa vähän leikkuuta ja langoitusta.

Etenen tämän kanssa omaan tapaani. Jokaisen neulasparin keskellä on silmu. Kun poistaa lähes kaikki kärkisilmut, neulasten tyvellä olevat silmut aktivoituvat. Jos haluaa että verso venyy, poistetaan vain kärkisilmu. Jos haluaa oksan täyttyvän ilman pituuskasvua, leikataan vain siihen asti kuin haarojen on tarkoitus kasvaa.

Toimii kuin junan vessa, kun ei istuttele mäntyä. Jos istuttaa, en tee paljon mitään sinä vuonna. Istutuksesta tulee takapakkia helposti. 

En ole ollut ollenkaan suunnitelmallinen tämän kanssa. Puu olisi paljon pitemmällä, jos olisin ollut järjestelmällinen. Olen lähinnä kokeillut erilaisia asioita, ja pyrkinyt mahdollisimman kompaktiin kasvuun, ja nyt sitten joudun poistamaan haaroja, joihin on jo saatu aikaan ramifikaatiota. 

Tuossa kuva 5 vuoden takaa.