Kääpiökuusi

Tuli käytyä Järvenpään pihapalvelussa, joka oli positiivinen yllätys. Siellä on paljon ylivuotisia kasveja. Sieltä olisi helposti voinut ostaa vaikka 10 puuta. Vuorimänty ja kääpiökuusi tarttui mukaan.

Ei kovin hyväkuntoinen yksilö, mutta hyvin tullut rakennetta ostajaa odotellessa. Nyt on huonoja kuvia, oli aika pimeätä jo kun räpsin. Puu ei ole noin vihreä, vaan vähän sairaan kellertävä.

Tuossa on vain yksi puu, jonka runko jatkuu ruukun pohjaan asti. Rungossa ei ole mitään mielenkiintoista, minua kiinnostaa tehdä tästä ryhmä. Jokaisella noista oksista on jo omiakin juuria, mutta pidän ne yhdessä.Katkaisin tyvestä runkoa alimman 5 senttiä, seuraavassa istutuksessa menee sitten seuraava pätkä jne, kunnes puu mahtuu bonsairuukkuun.

Istutus samaan ruukkuun takaisin. Maa-aineksena kissanhiekkaa ja kuoriketta. Nyt puun pitäisi antaa levätä ensi kevääseen, mutta saa nähdä maltanko, langoittelu himottaa kovasti.

Ginseng ficus

Ficus retusa tai microcarpa siis. Ostaessa tuollainen:

Hyvässä kunnossa ja hyvä tyvi, siksi ostin tuon.

Ensimmäinen leikkaus:

Jätin siihen yhden vartetun tupsun. Muistaakseni näissä vartetaan varianttia "middle leaf" variantin "large leaf" runkoon. "Middle leaf" variantin lehti on kaunismuotoinen ja kiiltävä. Tarkoitus on kuitenkin saada tuohon muitakin kuin yksi oksa, joten tuokin on hävitettävä, koska muuten varresta kasvava uusi kasvu on eri varianttia. Ajattelin poistaa tuon oksan heti kun uutta kasvua alkaa tulla.

Nyt puoli vuotta myöhemmin tappi näyttää tuolta:

Lehtien poiston jälkeen:

Tämä on etupuoli. Edestä oksat joutuu poistamaan. Alin oksa kuuluu minusta oikealle, ja siellä alimmat oksat ovat ikävä kyllä taantuneet. Jouduin leikkaamaan oksia aika railakkaasti, jotta kasvu suuntautuisi alas.

Tarkemmin ajatellen nuo alimmat oksat oikealla voi poistaakin, ja käyttää keskivaiheilla olevaa alaoksana. Takana ja vasemmalla on kyllä oksia paljonkin alempana. Takana oksia on yllin kyllin, niillä puille saa hyvin kolmiulotteisuutta.

Prahaa

Piipahdettiin Prahassa. Selvittelin tietysti etukäteen bonsaitarjontaa, ja sieltä löytyikin pari kauppaa. Toinen oli auki niin vähän aikaa, kolme tuntia tiistaisin ja torstaisin, että sinne ei osunut käynti sopivasti. Toinen oli auki sen sijaan normaalisti.

Kaupan osoite on Belohorska 512. Keskustan luota ja Prahan linnan tietämistä sinne pääsee raitiovaunulla 22. Suosittelen, ellei ole tavoitteena kerätä askelia, kuten minulla. Matka sinne on pitkä ja tylsä ja iso osa on aíka jyrkkää ylämäkeä. No, tulipahan uusi päiväennätys.

Kauppa oli ihan hyvä. Mallsai-osastoa oli jonkin verran, mutta aika vähän. Puut eivät oleet ihan hirveän hyvässä kunnossa, johtuen varmaankin siitä, että takana on pitkä talvi, ja puut ovat viileässä kasvihuoneessa.

Kiinnostava Ficus microcarpa:

30 sentin tyvi, korkeutta ehkä 70 senttiä. Hinta on 800, mitä pitäisin tuon kaliperin rungolle melkein halpana. Tyvellä on ikävää ruostetta, eikä puun kunto ollut kyllä mikään priima.

Toinen esimerkki on iso Podocarpus.

Sori huono kännykuva. Kymmenen sentin tyvi, ja oikein terhakassa kunnossa. Hintaa tällä oli muistaakseni noin 2000 euroa.

Ruukkuja oli monen tasoisia. Kaikki olivat yllättäen tsekkiläisiä. Parhaat olivat oikein hyviä, ja suurin osa aivan ok.

Hinnat olivat halpoja, ostin 5 ruukua, 5-15cm halkaisija, ja summa teki alle 40 euroa. Paras oli jonkun tsekkiläisen huippukeraamikon tekemä, pitää kaivaa nimi esiin  jostain. Samalta keraamikolta oli useita isoja ruukkuja myös näytillä.

Kaupan pitäjä:

Pöydällä ostamani ruukut.

Kauppiaan diplomeja, joista hän oli todella ylpeä:

Sanoin että hänhän onkin sitten guru, ja hän kutistui silminnähden ja näytti sormilla, että ehkä sitten ihan pieni guru. Meillä oli oikein kivat juttelut, vaikka hänen englantinsa ei ollutkaan kovin hyvää, ja minähän en tietänkään ymmärrä sanaakaan tsekkia. Paitsi sen opin, että zahrada on puutarha, kaupankin nimi oli Bonsai Zahrada. Orchid point on sama kauppa.

Ulkopuita oli vielä hyvin vähän. Kauppiaan mukaan kevät oli pari viikkoa myöhässä, joten niitä ei oltu vielä saatu esille. Harmi homma, koska olin valmistautunut ostamaan jonkun tsekkiläisen puun.

Ulkopuita häkissään:

Vasemmalla oleva mänty oli aika kiinnostava luonnosta kerätty yksilö, harmi ettei tullut otettua siitä parempaa kuvaa. Hinta oli 150 €.

Ficus b.

My F. Benjamina has been under metal halide spot lights for a few months now, and the change is huge.

I needed more compact growth, and things look very promising.

I did let it grow free for a few weeks, but there was not much better ramification. I lost some taper too, but did get some trunk thickness. Now I try to get even growth by cutting top 10 times more than lower parts. Now there seems to be nice new growth everywhere.

This one has two 70W lights, directed to the 2 lowest branches.

When lowest branches are  vigorous enough, I try to shorten them, and also perhaps let the tree grow little higher.

I want much wider base, and I thought I will get it for sure, because there is a stone under the tree. Strangely enough, base seems to get higher, not much wider. Beats me why.

Carmonan lehti

Aika huima on Carmonalla lehtien kokoero loistareiden ja MH-lamppujen alla kasvatettuna.

Tuohan on kuin eri kasvi. Loistareiden alla lehdet ovat 2-4 senttisiä, MH-lamppujen  alla sentin molemmin puolin.

Ficus retusa

Taitaa olla niin, että tätä ei ole tullut näytettyä.

Vaiheessa toki vielä, mutta ehkä siinä alkaa se ajatus tulla esiin. Tuollainen hollow split trunk tms. Runko pitää kaivertaa ontoksi toki ensin. Mallsai alkuperää, kaikki oksat on thread graft-tekniikalla tehty. Yhdestä oksasta tuli uusi latva. Lehdet ovat vain 1-2 senttisiä, mutta kun versoihin tulee lisää pituutta, ne kasvavat nopeasti noin 5-senttisiksi.

Pääsisi kuvan kannalta paljon pitemmälle langoittamalla kaiken. Tämän ei voi enää antaa rehottaa hirveästi. Kun jokaisessa versossa on sanotaan 5-6 lehteä, teen lehtien poiston ja jätän kaksi kasvupistettä per verso. Kerran pari kertaa vuodessa ehkä, mutta aina vasta sitten kun kasvua on tarpeeksi ja kasvu on voimakasta. Samalla langoitus.

Puu pitää saada edelleen kompaktimmaksi. Langoittelen oksat siksakille, jotta kasvu tulee lähemmäs runkoa. Se lisää myös uusien silmujen syntymistä. Korkeutta ruukun reunasta on nyt 15 senttiä. Viimeisestä 5 sentistä voisi päästä eroon langoittelemalla. Mame houkuttaa, eli max. 10 senttiä, mutta kyllä se on hirveän pieni koko F. retusalle. 15 senttiä vaikuttaa nyt ihan hyvältä koolta. Siinä on vähän pelivaraa. Alaoksan massiivisuus istuu huonosti mameen, mutta onhan se silti mahdollista.

Ilmajuurista vain yksi on saanut kasvaa, koska se tuntuu vähän lisäävän rungon leveyttä. Jossain vaiheessa, kun puu alkaa olla valmiimpi, voisi antaa muutaman perinteisen ilmajuuren kasvaa oksista. suoraan alas. En juuri perusta niistä, ja ne johtavat nopeasti oksien käänteiseen kapenemaan, mutta kyllähän ne istuvat fiikukselle. Sellaisen voi antaa kasvaa jonkun aikaa, sitten se pitää katkaista.

Tämä kasvaa 4:n loisteputken alla. Halvimmat Bilteman valkoiset putket. Retusalle sanoisin että valon määrän puolesta tämä riittää.

Haapa

Pientä kehitystä. Olen tämän kesän noudattanut Walter Pallin ohjetta, että puun annetaan kasvaa niin kauan, että uudet oksat puutuvat kunnolla, ja leikataan sitten rajusti takaisin samaan vanhaan muotoon. Näitä leikkuita taisin tehdä kaksi kesän aikana. Tämä siis poikkeaa tavasta, jossa versot typistetään kahteen lehteen aina kun esim. 8 lehteä on kasvanut.

Tuossa joku räpsäisy kesältä siitä, miltä tämä on enimmäkseen näyttänyt:

Latvan alla vasemmalle osoittava oksa ekassa kuvassa voisi hyvin olla latva, taivutettuna oikealle. Sen myötä koko puu pienenisi. Pitää ensin langoitella koko puu huolellisesti, ja miettiä etupuolen hienosäätöä. Äkkiseltään puun pienentäminen tuntuisi parannukselta, mutta aika paljon saavutetusta oksien rakenteesta menetettäisiin, kun niitäkin pitäisi typistää.

Taakse pitää saada reippaasti lisää kasvua. Ihan keskellä näkyy pikkuoksa, joka saa kasvaa rauhassa.

Pannaanpa taas Salon virtuaaali johon suurinpiirtein tähtään.

Ficus benjamina

Pääsin muokkaamaan tätä fiikusta. En pysty sanoin kuvailemaan, minkä arvoista minulle on tuo alimman oksan kasvu. Se kasvaa siinä kuin latvakin. Tällä on nyt 4 kpl 70W monimetallispottia, joista kaksi osoittaa tuohon alimpaan oksaan. Spotteja on vain 7 kpl :-/. Mikään koskaan riitä mihinkään. 

Jätin alaoksaan tarkoituksella aika paljon lehtiä, jotta saisin sen selvästi paksummaksi kuin seuraavan.

Hameen alla kehittyy toivittavasti lisää uskottavuutta tyvelle.

Viinivaahtera

Acer circinatum chopped. Horrifiying thing to do, really. I left one small branch on the back and there is one new small branch, visible at the left. These make me feel a little bit more confident.

I built a cold frame for this fat little thing today. Well its not THAT fat, there is room for others too.

Karmeata tämmöinen puun runtelu, mutta parhaan ymmärrykseni mukaan menen. Nyt puulla on energiaa hyvin varastossa. Se on tässä kuukauden aikana tehnyt pienen oksankin. Yhden oksan jätin, jossa on silmuja, henkivakuutukseksi.

Aikoinaan opin, että oksat katkotaan niin, että niiden kohdalle jää kuoppa. Nykyisin ainakin vaahteroille suositellaan, että tapit veistetään vähän pyöreiksi, siis ulospäin, jotta parantuessaan haava lisää puuhun muotoa. Ehkä muutama milli liikaa jäi alempaan oksaan.

Semmoisenkin asian luin, että runkoa ei kannata katkaista viistoon, koska ei voi tietää minne uusi latva kasvaa. Vasta kun tiedetään missä uusi latva on, leikataan tappi vinoksi.

En yleensä käytä suojavahoja, mutta tämän kohdalle teen sen mitä pystyn. Kyllähän se näyttää siltä, että jotain on yritetty.

Pinus mugo

Vuorimänty jonka ostin joku aika takaperin. Huono kuva, sori, laiska kuvaa kännykällä. Tyvestä 7-8 senttiä. Ikävä kyllä oksia ei ole lähelläkään runkoa, vaan kaikki vihreä levitoi noin metrin päässä puusta. Jotain varttamisia joutuu harjoittelemaan. Miksei voisi harjoitella ihan silmun varttamista myös. Tuossa on paljon ohuita oksia, jotka eivät jää käyttöön, ja niiden kanssa voi askarrella.

Vaikkapa jotain tuollaista:

Oksa on vartettu itseensä. Kuorta poistettu, oksat sidottu kiinni toisiinsa, ja ne ovat jo kasvaneet yhteen. En kuitenkaan vielä katkaissut tuota lenkuraa, vaan laitoin liitoskohtaan nippusiteen tiukalle. Kun lenkura kuolee, poistan sen. Tässä pitää katsoa, että nippuside on oikein. Se voi myös katkaista väylän latvan ja rungon välillä.