Talvehdituksesta

Tuli sopivat kelit talvehdituksen käsittelyyn.

Saimme joku aika sitten kunnon esimakua talvesta, mittari käväisi alle -15 asteessa. Yhtenä yönä tosin vain oli noin kylmää. Luntakin saatiin, ja Helsinki oli hetkisen kaunis. Mutta eihän se sellaisena säily. Palatiin takaisin syksyyn.

Kotimaisten puiden laatikon pidin auki, ja annoin lumen sataa sisää. Parasta olisi, jos lumeen varastoitunut kylmä pitäisi lämmöt laatikossa nollan tietämissä tai alle kevääseen asti. Uutena asiana laitoin talvehdituslaatikon päälle pressun. Tarkoitus olisi estää ylenpalttinen jään ja lumen kertyminen laatikkoon.

Nyt alkoi sitten lämpöjakso.

Laatikot pitää avata, jos lämpötila on pysyvästi plussan puolella. Muuten havut kärsivät ja voivat kuolla. 

Tähän pitäisi ehkä lisätä eristettä seiniin ja kennolevy kanneksi.

Laatikot on silloin pakko avata. Syy on havupuissa. Kun lämmöt ovat laatikossa useita asteita plussan puolella, havupuut alkavat yhteyttää ja tarvitsevat valoa. Lehtipuut eivät tarvitse mitään niin kauan kuin lehdet eivät aukea.

Valoa ei tarvita paljon, normaali päivänvalo riittää hienosti. Yhteyttäminen on hyvin vähäistä, puut eivät esimerkiksi kasva. Tai ainakaan niiden ei pitäisi. Täydellinen pimeys on kuitenkin havuille vaarallista, jos ollaan plussan puolella.

Kolmas talvi kylmälavassa, ja nyt se on TÄYSI. 

Herkemmille puille tarkoitetussa kylmälavassa oli vasta kennolevy päällä, ei styrokseja. Mittari kävi lavassa -3.8 asteessa (ulkona -15). Jos noin kylmät jatkuvat pitempään, lämpötila tippuu lavassa vielä muutaman asteen. Ulkomaanelävät uskoivat vasta tässä vaiheessa, että talvi on tullut. Loputkin japaninvaahterat luopuivat lehdistään, samoin japaninjalava.

Kun pakkaset loppuivat, kylmälavassa mentiin saman tien plussan puolelle. Silloin pitää styroksit ottaa pois lavan päältä, jos puiden joukossa on havuja. Läpinäkyvä kennolevy on ok pitää päällä, mutta sen pitäisi olla raollaan, jotta ilma vaihtuu. Nyt kun lämmintä näyttää piisaavan, poistin kennolevynkin joksikin aikaa.

Tuo kennolevy tekee talvehdituksen sikäli helpommaksi, että sen alla havut saavat valoa. Pitäisi virittää sellainen kaikkien laatikoiden päälle. Samoin tein voisi kaikista laatikoista tehdä kylmälavoja, eli lisätä seiniin styroksia eristeeksi. Tuskin se kotimaisiakaan puita haittaa, että ne välttyvät kaikkein kovimmilta pakkasilta. Lavat voisi pitää auki liki koko talven, jotta puut tajuavat kuitenkin, että on talvi, eivätkä lähde kasvamaan liian aikaisin.

Talvehditusratkaisuja voi olla monenlaisia. Kylmälava on vanha keksintö, jolla on aika määrätty merkitys. Idea on eristää kasvit ulkoilmalta kovimpien pakkasten ajaksi. Kylmä se on siksi, että siellä ei ole lantapatteria tuottamassa lämpöä. Jos sellainen on, puhutaan lämpölavasta. Sitä käytetään vihannesten kasvatuksessa, ja sillä voidaan pidentää kasvukautta useita kuukausia. Kylmälava on pohjaton laatikko, jossa on läpinäkyvä kansi. Se on edelleen kylmälava, vaikka seiniin lisätään eristystä ja läpinäkyvä kansi peitetään huippupakkasten ajaksi, perinteisesti puulevyillä, tai esim. styroksilla. Lämmöntuoton hoitaa maa.

Kun puhutaan talvehtimisesta, puille voi käyttää 4-portaista luokittelua.

1. Trooppiset
2. Viileää haluavat, mutta ei pakkasta
3. Kunnon talvi, mutta ei meikäläisiä pakkasia
4. Meikäläisen talven suojattuna kestävät. 

Tatolla on loistava järjestely, jossa ilmeiseti onnistuu talvenarkojen kategorian 2 lajien talvehditus parvekkeella. Tämä on iso juttu harrastuksen kannalta, mahdollisuus hoitaa puita parvekkeella vuoden läpeensä avaisi harrastuksen kokonaan uudelle harrastajakunnalle.

Taton systeemin termostaatin voisi varmasti säätää myös -5 asteeseen kategorian 3 puille.

Kategorian 2 kasveja voisi ehkä talvehdittaa myös lisäämällä perinteiseen kylmälavaan lämpökaapeli maan alle, jolloin lavan ehkä pystyisi pitämään termostaatilla plussan puolella.

Pakkasvahti on lämpökaali, joka alkaa lämmittää kunnolla vasta kun lämpötila uhkaa mennä miinukselle. Se voisi myös toimia.

Tässä lähestytään lämmitettyä kasvihuonetta.

Fiikuspäivitys

Fiikus on saanut kasvaa 8 kuukautta aika rauhassa. Latvaa on ollut pakko leikata, koska muuten yläoksat paksunevat liikaa. Alimmalle oksalle en ole tehnyt mitään, ja se onkin nyt yhtä iso kuin koko muu kasvi. Yllä käytössä laajakulma, joka vähän vääristää mittasuhteita.

Tyvi on kehittynyt hienosti, tuossa kuva helmikuulta:

Normaalisti tyvellä on teltta.

Istutin puun helmikuussa. Sen jälkeen kesti useita kuukausia, ennen kuin ilmajuuret lähtivät taas kunnolla kasvamaan. Ruukun pitää olla täynnä juuria, ennen kuin ilmajuuret kasvavat kunnolla.

Toka oksa, yllä kuvassa alin oikealla, on kasvanut turhan samalla korkeudella kuin alaoksa. Runko muodostuu oikeasti kolmesta rungosta, ja oksa on tuotu runkojen välistä tällä puolle. Se ei ole vielä aivan lopullisesti fuusioitunut paikalleen, joten yritin vähän siirtää sitä. Mieluiten olisin pannut sen alaoksan alapuolelle, mutta ei onnistunut, se näytti vielä enemmän samassa tasossa kasvavalta. Suunnitelma B, nostin oksaa pari senttiä. Kaiversin Dremelillä puuta pois sekä rungoista että oksasta, ja hirtin oksan paikalleen nippusiteillä.

Juurten kasvu teltassa on naurettavaa. Tarkoitus olisi, että juuret lähtisivät säteittäisesti rungosta, ja tämän puun kohdalla haluan, että pintajuuria on koko ruukun alalta. Huvittaisi kuitenkin katsoa, mitä tuosta tuosta kasasta oikein kehittyy. Juurethan fuusioituvat yhteen aika nopeasti.

Likusteri + Flektogon

Kuten tuli uhattua, tässä likusteri kuvattuna Carl Zeiss Jena Flektogonilla. Se on 4/50mm 6x6 formaatin laajakulma, pikkukennoisella digikameralla vähän telen puolella. Aukko 16. Äkkiseltään tuntuisi jopa paremmalta kuin edellä ollut Biometar. Täydellä aukolla tarkentaessa kuvaan tuli todella paljon värivääristymiä.

Puiden kuvaus on kuin muotokuvausta. Jos taustalla on jotakin, aukon kannattaa olla suuri, jotta tausta sumenee nätisti. Mustalla taustalla on pieni aukko parempi, koska terävyysalue on syvempi. Reipas alivalotus on hyväksi, jotta tausta jää tummaksi. Itse kohteessa pitää kuitenkin olla riittävästi valoa.

Alla puu ennen parturointia.

Parit lamput

Illat pimenee ja alkaa taas kiinnostaa sisäpuutkin. Ne tuppaavat taantumaan kesällä, kun kiinnostus suuntautuu ulos.

Törmäsin pariin halpaan lamppuun Ebayssä. Molemmat ovat E27 kierrekannalla. Toisessa tuli mukana kiskokiinnitys, joka ei ikävä kyllä sovi minun kiskooni. Sikäli ei haittaa, että lampun kanta on kuitenkin tuo E27.

Formaatti on PAR30. Toinen perustuu pikkuledeihin, toinen yhteen COBiin. Valontuotto on ihan samaa kastia, 100 000 luxia tulee 37 sentin päässä.Watteja molemmissa 35, kelvineitä 6000. Riittävän tiukkoja spotteja molemmat. (EDIT, pikkuledeillä toteutettu on paljon parempi, koska sen keila on 35 astetta, yhdellä cobilla toteutettu on olevinaan vain 12 astetta.)

Ilman kiinnikettä oleva maksoi 16€, Linkki kohteeseen.

Kiinnikkeellä oleva maksoi 17,60. Linkki.

Yksitellen kun tilaa, näyttivät tulevat kirjeenä, ja jää alle tullirajan. Hävyttömän halpaa siis. Pikkupuulle riittää yksi, vähän isommalle (30cm) laittaisin 3. Näiden täytyy olla puusta aika tarkkaan 40-45 sentin päässä. Tässä siis yksinkertainen ja halpa perusratkaisu lisävaloon.

Noissa on molemmissa tuuletin, joka pitää melkoista mekkalaa. Tuulettimet ovat standardi 12v tietokonetuulettimia, joita saa hiljaisempana versiona kaupasta esim. Noctualta. Tuularit maksavat melkein saman kuin lamppu.

Oikeastaan enemmän kiinnostavat nyt tuommoiset:

 Linkki kohteeseen.

4kpl 10W ledilamppuja, kiikulla eli suunnattavissa, 30 astetta, löytyy 4000K, ja nämä sisältävät muuntajan, sillä ne voi yhditää suoraan verkkovirtaan. 5W versio löytyy myös.
Hinnaksi tulisi 44€ kuljetuksella, siihen sitten tullit ja alvit päälle. Ei ole kallista. (EDIT, kohdetta täsmennetty, on vain 110V.)

Neljällä tuollaisella valaisisi aika isonkin lyhdyn. Sellainen huvittaisi rakentaa, mutta ei ole oikein tarvetta.

Hyppyhäntäisiä!

Olen luullut että minulla olevat ruukuissa vilistävät ötökät ovat ripsiäisiä, mutta olen ollut väärässä. Ne ovat hyppyhäntäisiä.

Wikipedia aiheesta.

Vipeltäjät eivät ole hyönteisiä, vaikka ne luetaankin kuusijalkaisiin. Suurimmat yksilöt ovat max 2 millisiä ilman tuntosarvia, joten tunnistus on ollut aika vaikeaa. Otin vihdoin puun ja ravistelin sitä valkoisen paperin yläpuolella. Paperille tippui kymmeniä eri ikäisiä yksilöitä, joista suurimmista sain kohtuullisia kuvia Canon 100mm macrolla. Normivalaistuksessa tällä lajilla joka minulla on, on metallinhohtoinen kiilto. Kuvissa näkyvä kuviointi tulee kunnolla näkyviin salamalla.

Olen luullut että ne lentävät, mutta näin ei ole, niillä on mahan alla jousimainen hanko, jonka avulla ne hyppäävät.

Loistava uutinen on, että ne eivät ole kovin harmillisia. Ne syövät lahoavaa maa-ainesta, sieniä, leviä jne. Jotkut lajit lasketaan tuholaisiksi, koska niiden puremajäljet tekevät vioituksia lehtiin. Ne ovat kuitenkin inhottavia, ajoittain niitä on ollut niin paljon, että katsoo kasvia mihin vaan, aina näkee muutaman.

Orgaaniset lannoitteet ovat ongelmallisia, koska hyppyhäntäiset todennäköisesti syövät niitä.

Terraario on näille omiaan, koska viihtyvät kosteassa. Torjuntaan kuuluu orgaanisesta aineksesta luopuminen maa-aineksessa, kuolleiden lehtien poisto ruukuista jne. Helppoja juttuja siis. Hyppyhäntäiset eivä elä vedessä, joten niiden poistoon PITÄISI riittää puun upottaminen veteen ruukkuineen puoleksi tunniksi. Ötökät kertyvät pinnalle tai hukkuvat. (Näin ei käynyt, puolen tunnin upotus sai monet öyökät nousemaan pintaan, mutta jäi niitä kasviinkin vielä ihan riittävästi.)

Ripsiäisiäkin minulla on ainakin ollut, mutta nämä ötökät joita jatkuvasti näen eivät ole niitä.

Tältä hyppyhäntäiset yleensä näyttävät, niillä on metallinhohtoinen kiilto. 

Uusi studio

Pömpeli toimii kohtuullisena studiona, kun jaksaa vähän viritellä.

Lamppujen alla on palanen valkoista muovipussia, jotteivat ylimmät lehdet ylivalottuisi niin paljon. Takimmaiset spotit on irrotettu, jotta musta tausta jäisi varjoon. Tausta on puulevyn päälle niitattu musta kangas. Naapurikasvien valojakin on vähän suunnattu kohteeseen. Lisäksi siellä näkyy tietokonetuulettimet. Terraarion ovi on tietysti auki. 

Likusteri + Biometar

Osui käteen kaverilta saatu Pentacon-EOS-adapteri, jolla ei ole tullut leikittyä tarpeeksi.

Canon 600D + Biometar + Ligustrum sinensis

Tuossa Pentaconin objektiivi, 80 mm Carl Zeiss Jena Biometar jostain 60-70 luvun vaihteesta. Rullafilmille se on normaaliobjektiivi, mutta tälle digikameralle tele. Aukko 8.

Noiden vanhojen opiskojen käyttö toimii yllättävän hyvin digikameran kanssa. Kaikki tarkennusapuvälineet on käytössä, vain kameran automatiikka ei pelaa. Manuaalitarkennus siis, mutta se nyt on muutenkin käytössä jalustalla kuvatessa. Valotusautomatiikka toimii, haarukointeineen.

Pitäisi jaksaa opetella Gimpin käyttö siten, että saisi kaksi kuvaa yhdistetyä. Tuossa kuvassa lehdet ovat ylivalottumisen rajoilla, mutta runko on alivalottunut. Tausta häviää täysin. Tämä on kuvattu suoraan pömpelissä, joka toimii kohtuullisena kuvauspaikkana.

Flektogon löytyy myös, 50mm laajakulma (6x6 formaatille siis). Pitää testata sekin. Tästä sain myös loistavat tekosyyn hankkia Mirrin, Mir siis, 65mm opiska, joka oli joskus lainassa Pentacon six:iin. Jostain syystä rakastuin siihen täysin. Ehkä vain siksi kun se oli kaverin.

Miksi pitäisi käyttää noita vanhoja opiskoja, mitä hyötyä siitä on? Ei mitään. Canonin 100mm makro on tarkkuudessa eri planeetalta. Laitoin tuon 40-50 vuotiaan opiskan kuvan tuohon aika isona (klikkaamalla suurenee). Siitä voi katsoa tarkemmin.

Huijauksia

Bonsaiympyröissä puhutaan aivan erityislaatuisista bonsaista, joita kutsutaan nimellä tanuki. Termi tulee japanista, ja se tarkoittaa huijausta, muun muassa, tosin sanalla on muitakin merkityksiä.

Idea on, että otetaan mielenkiintoinen kuollut puunkarahka ja kiinnitetään siihen mitätön taimi tms. Tuloksena on jotain, joka tosiaan voi olla paljon enemmäin kuin vain osiensa summa. Tanukit jakavat jonkin verran mielipiteitä, toisten mielestä ne ovat yhdentekeviä, toisten mielestä ne taas ovat hauska lisä harrastukseen. Minusta tanukeja on kiva askarrella. 

Tanuki on harrastajalle keino päästä tekemään jotain potentiaalisesti hienoakin materiaalilla, joka ei maksa juuri yhtään mitään. Kallioilta voi hakea katajanraadon, ja taimitarhasta vitosen pikkuhavun, ja lopputulos voi olla oikein hieno. 

Pidimme noin kuukausi sitten pienen tanuki-työpajan. Minulta löytyy vuosien varrella kertyneitä karahkoja aika paljon, tällä kertaa päädyin käyttämään tätä: 

Nurjalta puolelta:

Kanto on ollut minulla varmaan 10 vuotta. Se on ollut vuosia vajan katolla, ja olen käsitellyt sen muutamaan kertaan rikkikalkilla. Ihmeellistä on, että tuo ohut oksa on edelleen ehjä.

Meillä oli taiteilija Salo takapiruna, ja tämmöisen hän rustasi tuosta kannosta inspiraation lähteeksi:

Näitä kuvia on blogissa ollut ennenkin, pitääkin laittaa tagi "Salo" noille.

Työpaja oli oikein hauska tilaisuus. Taimien kiinnitys kantoon ei ole ihan niin suoraviivaista kuin voisi ajatella, tuollainen senttinen kataja esim. on jo hyvinkin kovaa ainesta. Ostin tätä varten 2 eri taimea, joista sitten valitsin sen, joka paremmin tuntui taipuvan rungon muotoihin. Taimet olivat 5,90/kpl. Tarkkaa lajia en tiedä, kulki nimellä havumix.

Poistin taimen sivulta lastun siltä puolelta, joka tulee runkoa vasten. Tämä on käsittääkseni Colin Lewisin ajatus. Yleensä puuhun kaiverretaan väylä, johon taimi kiinnitetään. Lewisin oivallus on, että taimi halkaistaan, ja kiinnitetään suoraan kannon pintaan. Kun taimi kasvaa ja tekee uutta puuainesta, se lähtee etenemään pitkin karahkaa aivan kuin se olisi samaa puuta. Yksinkertaista!

Tuossa muutaman tunnin työn tulokset:

Kiinnitin taimen nippusiteille, ja vain alas laitoin 2 messinkiruuvia. Rungossa tuli niin tiukka mutka, että en saanut taimea kantoa vasten. Jatkoin kotona myöhemmin ruuvipuristimella:

Kiristelin ruuvia puoli kierrosta aina silloin tällöin, ja parissa viikossa taimi oli kohtuullisesti puuta vasten.

Ostin Bauhausista messinkiruuveja, sopivia kokoja ovat 12,16 ja 20mm. Ruuvien pitää olla messinkiä, teräsruuvit, pinnoitetutkin, tappavat katajat. Porasin apureiät 1,5mm poralla. Oikeaoppisesti reikiä ei pitäisi porata samaan linjaan, vaan välillä hiukan vasemmalle, välillä oikealle, jotta taimi kestää paremmin. Tämä taimi on niin ohut, että ei ollut paljon varaa hienostella. Ruuveja tuli kohdasta riippuen 2-5 sentin välein.

Aika dramaattista jälkeä mustalla taustalla... Vähän huono kuvakulma, ja huono opiska. Puu on myös vähän turhan kallellaan oikealle. Juuri käsitelty rikkikalkilla, siksi keltaista väriä. Ruukku on ok, omaa tekoa.

Ostin pikkuisen kynätohottimen, joka toimii sytkärikaasulla. Oikein hyvä peli. Poltin sillä kannon onton sisäpuolen mustaksi.

Pari pikkutohoa. Pienempi on hyvä tarkkaan hommaan,
kuten tähän, isolla saa poltettua laajempia pintoja. 

Nuo taimen kaksi haaraa ovat vielä kiinni latvastaan nippusiteillä. Ne ovat niin ohuita, ettei pysty kiinnittämään ruuvilla. Täytyy antaa kasvaa vähän.

Kantoa täytyy vielä keventää ylhäältä, ja kaiverrettu osuus on aivan erilainen kuin luonnon muovaama. En ole ihan tyytyväinen siihen miten taimi kulkee kannon takapuolella. Huvittaisi tehdä tuo uusiksi. 

Näissä tanukeissa on sellainen juttu, että näitä on kiva askarrella, mutta niiden hoito ei sitten ole niin mielenkiintoista. Muuten tekisin näitä enemmänkin, mutta on tila kortilla, enkä viitsi täyttää näillä hyllyjä. 

Pesäkuusi

Pitkästä aikaa päivitystä tälle. Edellisestä on vierähtänyt 4 vuotta.

Kuusella oli joku ötökkäongelma noin 3-4 kesää sitten, ehkä se on ollut sillä niin kauan kuin se on minulla ollut. Käytin silloin ensimmäisiä kertoja Provadon puikkoja havupuille, ja tämä on yksi siistä, joilla vaikutus oli iso. Ötökät aiheuttivat kaikkien sisempien neulasten kuivumisen, ja sen seurauksena puusta tuli huono, kaikki terve kasvu oli aivan oksien kärjissä. Nyt kun puu on vahvistunut, olen päässyt leikkaamaan uutta kasvua pois, ja sen seurauksena on tullut paljon jälkisilmuja. Tänä vuonna pääsin leikkaamaan uutta kasvua pois kolmeen kertaan. Ensi vuonna pitäisi jo päästä langoittelemaan, tai mikä jottei jo tänä vuonna.

Takapuoli, josta voisi tehdä myös etupuolen.

Istutan tätä aika harvoin, ehkä 3 vuoden välein. Juuret ovat huvittavan paksut, kuin isolla puulla, vaikka yläosan kasvutapa onkin hienojakoinen. Provadoa käytän joka vuosi, Kaksi puikkoa puolitettuna riittää koko kasvukaudeksi. Tänä vuonna käytin yhden kerran myös Calypsoa kasteluvedessä. Calypsohan on suunnilleen samaa kamaa, mutta nestemäisenä. Lannoituksena on BioGoldia, se on todella hyvää tavaraa tälle.

New section, new online trees

I made new page to this blog, for making it easier for me to track new trees that appear to bonsai online shops. Link is above, and here.

Sembra

Sembran kasvu on ollut tosi hyvää tänä kesänä, joten innostuin etenemään sen kanssa. Toinen haara lähti, jinitin sen samoin tein.

Jätin jinitettyyn haaraan tyveen useita pikkuoksia, jotka toivottavasti helpottavat puun toipumista.

Semmoinen vika puussa on, että siinä on kolme juurta aika korkealla rungossa.

Tuossa asennossa juuret ovat suurin piirtein vaakasuorassa. Eihän se nyt mikään nebari ole, mutta jotain, ja hyvä asento muutenkin. Hyvä liike lähdössä. Vikahan tuossa asennossa on, että runko tai ainakin hyvin paksut juuret ulottuvat laatikon pohjaan asti. Ei ole siis toivoakaan saada tätä sopivan kokoiseen ruukkuun vähiin aikoihin, ehkei ikinä.

Männyt eivät kestä kahta loukkausta yhden kasvukauden aikana. Ajattelin istuttaa puun uuteen asentoon tosi varovasti ensi keväänä, leikkaamatta juuria yhtään. Samalla voisi ihmetellä josko se menisi hiukan pienempään ruukkuun.

Tony Tickle visited us!

Bonsai friend Slaven boldly went to Bonsai Europa 2015 exhibition in Manchester, and brought back a valuable contact, Tony Tickle himself! He promised Slaven (and his son), he would come to Finland in return, and so he did. The big day was yesterday.

We all brought in some trees. I brought those that I have a question or want an opinion. We didn't have too much time, and we let Tony to decide what he wanted to talk about and what trees to give attention. I hoped he would grab my chinese juniper, and so he did. Masa had an juniper from the same origin, Bonsaischule Wenddorf, Juniper prebonsai.

And traditional before-after pictures:

Sorry for the different color temperature. Basically what Tony did was to reveal the trunk, turn it counter clockwise about 30 degrees (without interfering with the roots at all), and to remove some stuff that was not needed. This was the first round with this tree, so there is still a lot to do. Tree made juvenile needles when I got it, and during the summer it has gone back to making scales. Tony tough us, that one should not remove more that 30% of the foliage at one time, to prevent the tree switching back to making needles.

That was perhaps an hours work, so there was still time for another juniper.

All in all, we were very happy we had this opportunity. Right away it was obvious, we want more. We will try to get Tony back here perhaps next spring. Tony pointed out that we should get as many teachers as possible, because all teachers have different things to offer.

Next time we must get more attendees. There were approximately 1/3 of the Finnish bonsai enthusiasts, so we could do better 8-).

Once again, thank you Tony.

More photos


PS, at Wenddorfs Juniper prebonsai, there is STILL one that I actually thought of buying in the spring, this one:

At about 300 euros, Tony told us these were  a bargain.

Uhrimeininkiä

Muutama esimerkki uhrioksista jos jotain sattuu kiinnostamaan. 

Japanilainen jalavani, jolle tahtoo tyveen lisää paksuutta. Tuossahan on jopa hieman käänteistä kapenemaa. Valitsin alaoksasta muutaman verson, jonka ajattelin antaa kasvaa reippaasti yli, niin että alaoksa ja runko sen alapuolelta paksunisi. Jos oksa saa kasvaa liikaa, se alkaa rajoittaa muun puun kehitystä.   

Seuraavaksi mongolianvaahtera, jonka hankin vuonna 2009. 

Sama puu kolmen vuoden kuluttua. Tämä oli alle 20 cm korkea tuossa vaiheessa. Runko on aika ruma. 

Istutin puun maahan keväällä 2014 saamaan vähän runkoa ja kapenemaa:

Puulla on kolme uhrioksaa, jotka ovat saaneet kasvaa aivan vapaasti, pisimmät ovat parin metrin pituisia:

Tyvi onkin levinnyt nätisti, mutta edelleen runko on jotenkin huono. Tyvessä leveyttä on noin 5 senttiä, ja se riittää 20-senttiä korkealle puulle hyvin.  Uhriosien kasvu ei ole tullut ilman hintaa, melkein kaikki rungon muut oksat ja alkuperäinen latvus ovat kuolleet. Eipä sillä että se mitään haittaisi, ensin on saatava kuntoon nebari ja runko.

Ensi keväänä ajattelin leikata uhrioksat pois, alemman paksumman kokonaan, ja ylempään jäänee pari senttiä, jossa näyttää olevan mukavasti liikettä. Jätän puun maahan, jotta saan kaikki mahdolliset oksat. Sitten istutus ruukkuun. Jos oksat tulevat jo alkukesästä, pääsen ehkä istuttamaan loppukesästä, muuten istutus jää seuraavaan kevääseen.

Maassa puulle tulee runkoa, mutta eipä juuri muuta. Seuraavaksi on saatava kohdalleen nebari. Sitä värkkäilen ruukussa, jotta säilyy täysi kontrolli siihen mitä tapahtuu. Puu istutetaan siinä vaiheessa joka vuosi. Kun nebari on tehty, voi olla että puu menee takaisin maahan, jos kapenemassa ja rungossa on vielä ongelmaa. Nebarille tekee myös hyvää saada vähän lihaa ympärilleen.

Toinen vastaava projekti on käynnissä tervalepällä:

Tällä oli ostettaessa parin sentin runko. Rungon keskivaiheilta kasvaa yksi oksa vapaasti, kuvassa se kulkee aidassa olevan lavan takaa ja kasvaa aidan yli. Tyven paksuus on ehkä tuplaantunut, olisiko se nyt 4-5 senttiä. Aika hidastahan tuo on ollut, pari vuotta lisää vielä ainakin tarvitaan. Puu vaikuttaa siltä, että korkeus voisi olla noin 35-40 senttiä, joten runko saisi kyllä olla aika paljon paksumpi.

Kerta kiellon päälle

Ei ollut tarkopitus enää ostaa puita tänä vuonna, mutta ei voi auttaa, jos tulee puu eteen, niin se tulee.

Ekasta kuvasta näkyy hyvin puun suurimmat ongelmat, eli käänteistä kapenemaa rungossa alhaalla ja suora osuus ylhäällä. Tokassa kuvassa se ole yhtä häiritsevää. Syy ostoon on viimeisessä kuvassa. Bonsaischule Wenddorf tosiaan osaa värkkäillä puille nebareja. Hinta 140.

Vaahteroiden tekoa

Laitoin keväällä tulille uusia vaahteroita. Japaninvaahterani on osoittautunut niin hyväksi kasvamaan, että ajattelin ottaa siitä uusia yksilöitä ilmajuuruttamalla.

Tein juurrutukset noin 10 viikkoa sitten Nyt näytti valmiilta.

Kaksi ilmajuurrutuspussukkaa

Alla kirkas muovi, päällä mustaa muovia.

Riittävästi juuria, ja mukavasti joka suuntaan

Kaksi uutta japaninvaahteraa

Tyvijuurrituskin on käynnissä yhdellä pitsilehtisellä japsilla. Ostin sen Plantagenista tarjouksesta, taisi olla pari kymppiä. Tyvi oli niin onneton, että jotain piti tehdä.

Tyvijuurrutus

Hyvältä näyttää

Valmis tekele

Kaikki pärjäävät uusilla juurilla vesihuollon puolesta hyvin, ongelma onkin näillä ensi talvi, koska uudet juuret ovat hyvin vetisiä ja kestävät huonosti talvea. Kylmälava auttaa tovottavasti asiaa.