Talvehdituksesta

Tuli sopivat kelit talvehdituksen käsittelyyn.

Saimme joku aika sitten kunnon esimakua talvesta, mittari käväisi alle -15 asteessa. Yhtenä yönä tosin vain oli noin kylmää. Luntakin saatiin, ja Helsinki oli hetkisen kaunis. Mutta eihän se sellaisena säily. Palatiin takaisin syksyyn.

Kotimaisten puiden laatikon pidin auki, ja annoin lumen sataa sisää. Parasta olisi, jos lumeen varastoitunut kylmä pitäisi lämmöt laatikossa nollan tietämissä tai alle kevääseen asti. Uutena asiana laitoin talvehdituslaatikon päälle pressun. Tarkoitus olisi estää ylenpalttinen jään ja lumen kertyminen laatikkoon.

Nyt alkoi sitten lämpöjakso.

Laatikot pitää avata, jos lämpötila on pysyvästi plussan puolella. Muuten havut kärsivät ja voivat kuolla. 

Tähän pitäisi ehkä lisätä eristettä seiniin ja kennolevy kanneksi.

Laatikot on silloin pakko avata. Syy on havupuissa. Kun lämmöt ovat laatikossa useita asteita plussan puolella, havupuut alkavat yhteyttää ja tarvitsevat valoa. Lehtipuut eivät tarvitse mitään niin kauan kuin lehdet eivät aukea.

Valoa ei tarvita paljon, normaali päivänvalo riittää hienosti. Yhteyttäminen on hyvin vähäistä, puut eivät esimerkiksi kasva. Tai ainakaan niiden ei pitäisi. Täydellinen pimeys on kuitenkin havuille vaarallista, jos ollaan plussan puolella.

Kolmas talvi kylmälavassa, ja nyt se on TÄYSI. 

Herkemmille puille tarkoitetussa kylmälavassa oli vasta kennolevy päällä, ei styrokseja. Mittari kävi lavassa -3.8 asteessa (ulkona -15). Jos noin kylmät jatkuvat pitempään, lämpötila tippuu lavassa vielä muutaman asteen. Ulkomaanelävät uskoivat vasta tässä vaiheessa, että talvi on tullut. Loputkin japaninvaahterat luopuivat lehdistään, samoin japaninjalava.

Kun pakkaset loppuivat, kylmälavassa mentiin saman tien plussan puolelle. Silloin pitää styroksit ottaa pois lavan päältä, jos puiden joukossa on havuja. Läpinäkyvä kennolevy on ok pitää päällä, mutta sen pitäisi olla raollaan, jotta ilma vaihtuu. Nyt kun lämmintä näyttää piisaavan, poistin kennolevynkin joksikin aikaa.

Tuo kennolevy tekee talvehdituksen sikäli helpommaksi, että sen alla havut saavat valoa. Pitäisi virittää sellainen kaikkien laatikoiden päälle. Samoin tein voisi kaikista laatikoista tehdä kylmälavoja, eli lisätä seiniin styroksia eristeeksi. Tuskin se kotimaisiakaan puita haittaa, että ne välttyvät kaikkein kovimmilta pakkasilta. Lavat voisi pitää auki liki koko talven, jotta puut tajuavat kuitenkin, että on talvi, eivätkä lähde kasvamaan liian aikaisin.

Talvehditusratkaisuja voi olla monenlaisia. Kylmälava on vanha keksintö, jolla on aika määrätty merkitys. Idea on eristää kasvit ulkoilmalta kovimpien pakkasten ajaksi. Kylmä se on siksi, että siellä ei ole lantapatteria tuottamassa lämpöä. Jos sellainen on, puhutaan lämpölavasta. Sitä käytetään vihannesten kasvatuksessa, ja sillä voidaan pidentää kasvukautta useita kuukausia. Kylmälava on pohjaton laatikko, jossa on läpinäkyvä kansi. Se on edelleen kylmälava, vaikka seiniin lisätään eristystä ja läpinäkyvä kansi peitetään huippupakkasten ajaksi, perinteisesti puulevyillä, tai esim. styroksilla. Lämmöntuoton hoitaa maa.

Kun puhutaan talvehtimisesta, puille voi käyttää 4-portaista luokittelua.

1. Trooppiset
2. Viileää haluavat, mutta ei pakkasta
3. Kunnon talvi, mutta ei meikäläisiä pakkasia
4. Meikäläisen talven suojattuna kestävät. 

Tatolla on loistava järjestely, jossa ilmeiseti onnistuu talvenarkojen kategorian 2 lajien talvehditus parvekkeella. Tämä on iso juttu harrastuksen kannalta, mahdollisuus hoitaa puita parvekkeella vuoden läpeensä avaisi harrastuksen kokonaan uudelle harrastajakunnalle.

Taton systeemin termostaatin voisi varmasti säätää myös -5 asteeseen kategorian 3 puille.

Kategorian 2 kasveja voisi ehkä talvehdittaa myös lisäämällä perinteiseen kylmälavaan lämpökaapeli maan alle, jolloin lavan ehkä pystyisi pitämään termostaatilla plussan puolella.

Pakkasvahti on lämpökaali, joka alkaa lämmittää kunnolla vasta kun lämpötila uhkaa mennä miinukselle. Se voisi myös toimia.

Tässä lähestytään lämmitettyä kasvihuonetta.