Tammen nebarin kehitystä

Tässä kuvasarjana tammen nebarin kehitys:

2012

2012

2013

2013

2015

2016

Vähän huono tuo viimeinjen kuva, sateessa ja pimeällä räpsäisty.

Tällä vesselillä oli kaksi nebaria päällekkäin, ja ylempi ei kehittynyt juuri ollenkaan, ennen kuin poistin alempaa. Viime vuonna lähti puolet alemmasta, tänä vuonna toinen puoli. Juurista leikkasin viime vuonna 90%, ja vuodessa ruukussa oli todella suuret juuret, pisimmät kiersivät ruukun moneen kertaan. Uskalsin tehdä saman tempun uudestaan, postin juurista noin 90%. En pidä tätä enää edes riskinä.

Luulen että tammi pitää istuttaa uudestaan joka vuosi, kunnes juuripaakku alkaa olla "valmis", eli juuret ovat lyhyet ja paksut. Tämä etenee siten, että aluksi puulla on vähän juuria, jotka kasvavat voimakkaasti pituutta. Esimerkiksi tällä oli ehkä 20 kpl metrin mittaisia juuria. Vuosi vuodelta juurien määrä kasvaa, ja vastaavasti ne kasvavat vähemmän pituutta. Lopulta juuria on satoja, ja ne eivät ehdi kiertää ruukkua vuoden aikana. Silloin istutusvälin voi pidentää kahdeksi vuodeksi.

Minulla bonsaiharrastukseen liittyy hyvin voimakkaana se ihmeen tuntu, jonka koin kun alkuvaiheessa katselin hienoja bonsaipuita. Mikä erityisesti aina ihmetytti minua oli rungon voimakas kapenema ja puun tyven trumpettimainen leviäminen. Luulen että alkuvaiheessa minusta puu oli sitä hienompi, mitä leveämpi tyvi sillä oli. Myöhemmin sitten on alkanut katsoa muitakin asioita. Edelleenkään en kuitenkaan oikein välitä puista, joilla ei ole suuren puun tyveä. On aika mielenkiintoista keskustella näistä asioita muiden kanssa, sillä vaikka samaa asiaa harrastetaankin, arvostukset voivat olla todella erilaisia.

Kevätmietteitä kylmälavasta

Kylmälava on aivan loistava keksintö, teleportti joka siirtää puut 1000 kilometriä etelään talvella. Kaksi talvea ollut käytössä, ja lämpötila ei ole laskenut alle -7 asteen (lukuunottamatta yhtä yötä jolloin styroksit eivät olleet kennolevyn päällä ja pakasta oli yli 20 astetta. Silloin käväistiin lähellä 8:aa astetta).

Helsinki on noin USDA vyöhykkeellä 5-6. Tuossa taas kartta:

Jos tuosta etsii sen 6,8°C, johon muutaman kymmenyksen tarkkuudella on päädytty kahtena talvena, huomaa että se on melkein tasan vyöhykkeen 9 yläraja. Puhutaan siis Espanjasta, Italiasta, Kreikasta ja Turkista. Lämpötilan puolesta siis, kasvukauden pituus onkin sitten eri juttu.

Talviaika huippukylmineen on siis hoidettu. Nyt alkaa kiinnostaa kevään hoito paremmin. Kevät alkoi lavassa jo maaliskuun puolella, koska yölämmöt ovat siellä maaliskuulta eteenpäin n. 5 astetta plussan puolella. Japaninvaahteroiden ja monien muiden vaahteroiden silmut alkoivat turvota.

Istutin mm. viinivaahteran aika kiireellä, koska sen silmut alkoivat aueta. Istutuksen jälkeen panin sen kasvipöydälle, ja kevään eteneminen tyssäsi siihen paikkaan. Japaninvaahteralla sama juttu. Yöt ovat olleet viheliäisen kylmiä, päivät sateisia ja kylmiä nekin. On saatu räntää ja rakeitakin. Panin nyt nämä takaisin kylmälavaan ja kannen päälle. Kansi on reilusti auki, jotta ilma vaihtuu, mutta lämpötila on silti lavassa useita asteita plussan puolella vaikka lämmöt tippuisivat nollaan.

Ihanteellinen paikka talven jälkeen olisi kasvihuone.

Lavaa pitäisi vähän kehittää. Hyvä käytäntö olisi laittaa kansi päälle aina kun taivaalta tulee vettä/räntää/rakeita tai tuulee. Vesi kohtuullisessa mitassa on tietysti hyvä, mutta tämmöiset sadekelit ja kylmä ei tee hyvää juuri istutetuille mamupuille. Päivällä kannen pitäisi olla reilusti raollaan, jotta ilma vaihtuu, yöllä kansi voisi olla kiinnikin jos on kovin kylmä. Irtokannella säätäminen joka ilta ja aamu on ikävää puuhaa. Kannen pitää olla myös tukavasti paikallaan, koska tuuli heittelee sitä helposti.

Nyt haluaisin kannen olevan kiinni lavassa. Kansi voisi olla keskeltä halki, ja sekä etureunassa että takana olisi saranat. Pianosarana voisi olla hyvä. Takaliuska voisi olla niin leveä, että se mahtuu lavan taakse. Etuliuskaa sitten se mikä tarvitaan. Kansi pitäisi saada sillä tavalla auki, että ilma vaihtuu hyvin, eikä vesi sada lavaan. Talvea varten kannen täytyy kuitenkin olla täysin tiivis.

Toinen vaihtoehto olisi tehdä kannen alle kehys, johon kansi kiinnitetään talveksi. Kehyksen raottaminen olisi helpompaa kuin irtokannen kanssa pelaaminen, koska kannen päällä täytyy aina olla muutama tiili tms. Kehys voisi hoidon helpottamiseksi olla saranoitu takaa.

Jos oikein hienostellaan, ja mikäpä ettei hienosteltaisi, ensin voisi olla kehys, jossa on verkko, ja sen päällä toinen kehys, jossa on kennolevy. Kennolevyn on tarpeen olla raollaan viikkotolkulla, ja silloin olisi hyvä, etteivät myyrät pääsisi lavaan sisään. Kokemuksesta tiedän, että vaahterat maistuvat niille.

Voi olla että lavaa voisi käyttää kasvihuoneena maalis-huhtikuun ajan. Tänä talvena ei ollut homeongelmia ollenkaan, kun pidin lavan kuivempana, eli en päästänyt sisään lunta tai rankkoja vesisateita.

Lisämauste lavassa on, että jos tulee lämmin päivä, kansi on kiinni ja aurinko paistaa, lämmöt nousevat lavassa hetkessä 20 asteeseen. Lava pitäisi maalata valkoiseksi, se vähän loiventaisi kevätauringon vaikutusta. Ensiapuna lavan päälle voi heittää valkoisen pakkaspeitteen.

Japaninvaahteran nebaria

Ostin 2014 syksyllä kaksi kaksi japaninvaahteraa, koska olin juuri pannut pystyyn kylmälavan, ja tarvitsin koekaniineja. (Ostopaikka Viherpaja, jossa muuten on taas nättejä japaninvaahtera-lajikkeita.) Toinen on lajike Orange Dream. Sillä oli kohtuulliset juuret, joten istutin sen suoraan maahan. Se ei voi kovin hyvin, luultavasti koska se on lajikkeena herkempi ja heikompi kuin vihreät lajikkeet. Se on myös aitojuurinen, mikä on harvinaista.

Toinen japaninvaahtera kulki nimellä perusmuoto, eli se ei olisi lajike ollenkaan, Vaikea sanoa. Se on kuitenkin elinvoimassaan ihan eri planeetalta.

Tällä yksilöllä oli huono toispuoleinen tyvi, tässä kuva ensimmäiseltä istutukselta keväältä 2015.

Runko jatkui oikealla alaspäin hyvän matkaa, ja katkaisin sen tylysti. Minulla on hyviä kokemuksia tämmösestä mongolianvaahteran kanssa, mutta japaninvaahteroiden kanssa en ole juuri touhunnut ennen tätä. Eli ihan soitellen sotaan. Istutusalustaksi tuli 90% kissanhiekkaa, vähän turvetta seassa.

Tilanne vuoden kuluttua. Kuolleesta oksasta näkee, että tämä on sama puun puoli, vähän eri suunnusta kuvattuna. Juuria kasvaa nätisti koko leikatun alueen yläpuolelta tasaisessa rivissä. Pannaas muistiin, katkaisukohdasta ylöspäin kuoli noin sentti, ja siihen tulivat juuret. Olisin voinut katkaista puun vähän ylempää, niin nebari olisi tasaisempi. Toisaalta, nyt puu saa lähdön vähän vinoon. Vasemmalla näkyy hyvin, kuinka tyvi on jo alkanut levitä. Ei ihme että nämä ovat niin suosittuja, aika yhteistyöhaluinen laji.

Puu ei ole kovin kaksinen. Tyveen on tulossa kapenemaa mukavasti, mutta siitä ylöspäin puu on suora ja tylsä. Tarkoitus on ilmajuurruttaa tänä kesänä pari yksilöä rungosta, koska tämä on osoittautunut kestäväksi.

Sitten puu menee maahan kasvamaan, ehkä ensi keväänä. Voisi kyllä mennä jo nyt, mutta lava oli pahasti vaiheessa vaahteraa istuttaessa. Laitan sille kylmälavaan hyvän maa-aineksen, ja se saa juurtua kunnolla, ja sitten leikkaan viistosti rungon poikki. Jälkimmäisessä kuvassa näkyy huonosti oksa aivan ylhäällä oikealla puolella. Siitä voisi tulla uusi latva. Puu joutuisi kasvamaan maassa, kunnes haava on arpeutunut, mikä ottanee useita vuosia. Näin puuhun tulisi kapenemaa ja vähän liikettäkin. Sitten vasta alkaisin kasvattaa puulle yläosaa.

Tässä on suunnitelmana se, mitä aikanaan rec.arts.bonsai - foorumilta vanhojen partojen horinoista ulkoa opettelin. Puu tehdään alhaalta ylöspäin, ensin nebari, eli hyvin leviävät juuret. Sitten kasvatetaan runko. Sen jälkeen voi alkaa miettiä oksia. Sen jälkeen on vuorossa haarautumisen parantaminen, ja sitten lehtien pienentäminen. Sen jälkeen puun hoito on ylläpitoa ja hienosäätöä.

Likusterin istutus

Istutin likusteritöpön vasta toista kertaa. Likustreillahan on ihan kohtuuttomat juuret. Nämä olivat metriset!

Istutusalustana oli melkein puhdas akadama + vähän turvetta. Toimi oikein hyvin.

Hyvän näköinen juuripaakku jo tässä vaiheessa. Uudeksi maa-ainekseksi tuli kissanhiekan, lecasoran, hiekan, turpeen ja kookoskuidun sekoitus.

Noudatin tässä kaavaa, johon olen viime vuosina siirtynyt (sisäpuilla). Ostan yleensä puun rungon perusteella. Katkaisen puun siitä kohtaa, jossa tyven kapenema loppuu, ja kasvatan puulle uudet oksat. Puuta ei kannata istuttaa uusiksi heti oston jälkeen, vaan puu katkaistaan, ja otetaan vastaan kaikki se uusi kasvu mitä saadaan. Jos oksia tulee paljon samaan kohtaan, kannattaa poistaa suurimmat silmut/oksat. Uusia oksia tulee (ainakin tällä likusterilla ja useilla fiikuksilla joita olen kokeillut) ainakin kahden kuukauden ajan. Huonolle paikalle tulevat silmut poistetaan myös. Jos tätä ei tee, puu kasvattaa tietyn määrän silmuja, ja kun niitä on tarpeeksi, uusia ei tule.

Tämä viettää kesän ulkona, ja nyt oli siksi hyvä hetki istutukselle. Puu ehtii hyvin toipua ennen kuin joutuu aurinkoon.