Tämä oli toinen kerta kun olin tuolla, ja tapahtuman suosio oli melkoinen. Parkkipaikat olivat jopa hieman kortilla. Vaihtuvuus on tosin suurta, koska isoa osaa porukasta kiinnostaa eniten taimitori.
Osallistuimme pariin ohjattuun kierrokseen, "Itäisten Appalakien kasviaarteet" ja "Lupaavimmat pienikokoiset havukasviuutuudet". Sitten olikin jo sen verran nälkä ja väsy, että kolmaneteen pitkään kierrokseen ei ollut enää paukkuja.
Kierrokset olivat todella hienoja. Mustilassa on paljon mielenkiintoisia kasveja, ja puutarhurit ovat innostuneita ja hauskoja oppaita.
Keväällähän Mustilassa on tarjolla suuret talkoot, ja sinne voisi taas ensi keväänä suunnistaa pienellä bonsai-porukalla. Talkoissa raivataan pois liikaa leviäviä kasveja, ja talkoolaiset saavat ottaa mukaansa sen mikä muuten menisi roskikseen. Ainakin erilaisia vaahteroita, tammia ja pyökkejä on tarjolla. Ne ovat lähinnä siementaimia, jotka eivät ole kovin otollista materiaalia, mutta esimerkisi valkopyökeissä on osassa hienot tyvet ja nebarit jo.
Esimerkiksi koreanvaahteraa näyttää olevan siementaimina todella paljon - tai kun kyse on vaahterasta, sitä ei kait voi tietää mitä siinä siinä risteytynyt keskenään. Bonsaina tietysti hyvin toimivaa, vaikkei laji olisikaan selvillä.
Ostin tällä kertaa pari kääpiökuusta, Picea glauca "Echiniformis" ja Picea abies "Dan's Dwarf". Nämä myytiin pistokaslisättynä, mutta ensinmainitussa oli mullan kätköissä mötti, joka kovasti näyttää varttamiskohdalta.
Pinus mugo "Jezek". Tekee noin sentin neulasta. Tämä on vartettu, ja kokeilin tälle heti sellaista, että jaoin rungon neljään osaan varttamiskohtaan asti, levitin osat ja istutin. Tarkoitus on tietysti piilottaa varttamiskohta. Tämä on tekniikka, jota täytyy alkaa harjoitella tosissaan, koska monet kääpiöhavut on vartettu, osa ei edes pysty elämään omajuurisena.
Sorbus khumbuensis. Jonkinlainen uusi pihlaja, kauniit pienet lehdet, siro kasvutapa, Googlen kuvahaun perusteella punaiset marjat. Himalajasta. Vakkataimen taimia.
Shikokunperhosvaahtera (Acer tchonoskii var. australe). Etelä-Japanin vuoristoista kotoisin, pitäisi mennä I ja II -vyöhykkeillä, joten taidan istuttaa maahan. Harvinainen, ei ilmeisesti kokeiltukaan muualla Suomessa kuin Mustilassa.
Yksi okakuusi tuli vielä ostettua, koska se oli lykännyt tyveltä lupaavan pikkuoksan, joka jatkoi hienosti rungon linjaa. Siitä joskus enemmän.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti