Ensimmäinen oli pieni pesäkuusi Picea abies "Little Gem", jossa ei ole paljon näytettävää. Kasvattelen sitä ainakin pari vuotta, että saan lajikkeesta käsityksen. Lähinnä kiinnostaa takasilmujen syntyminen. Lajikkeesta on mahdollista tehdä hyvin pieniä puita, jos ne vain tekevät silmuja. Jos eivät, pitäisi aloittaa niin nuoresta yksilöstä, että vihreää vielä löytyy läheltä runkoa.
Toinen oli Pukinmäen puutarhasta, ylivuotinen Picea pungens "Glauca Globosa". Siitä tuli aika mainio, mutta päätin luopua siitä, kun se kanssaharrastajalle kelpasi hankintahintaan. Se oli hyvin samanlainen kuin minulla joskus oli, ja jonka sitten tapoin, luultavasti liian innokkaalla istuttamisella. Haluan sellaisen, mutta ei nyt ihan samanlaista. Tällä puulla oli tyvellä käänteistä kapenemaa, josta pääsi eroon halkaisemalla rungon alhaaltapäin ja levitttämällä sitä, kunnes kapenemaa ei enää ollut. Halkaisun sai tehtyä juurten välistä, ja luulen että tästä toimenpiteestä ei ole puulle juuri mitään haittaa.
Kolmas on Picea abies "Tompa".
Tuli siis lyhyen ajan sisällä istutettua kolme kääpiökuusta, ja kaikkiin pätee samat huomiot. Kaikilla oli oikein hyvät juuret, paljon terveitä valkoisia juurenkärkiä. Istutus on helppo homma, maa-aines irtoaa juurista helposti. Juuria ei tarvitse leikata olenkaan, jos ei halua. Poistin kaikita yhden tai kaksi juurta, jotka kasvoivat niin, että haittasivat istutusta. Lyhensin myös hiukan kaikkein pisimpiä juuria.
Kääpiökuuset ovat usein niin tuuheita, että oksissa on neulasia vain kärjissä. Sisemmät ovat valon puutteessa tippuneet. Helpoimmalla pääsee, jos puu on sen kokoinen, että bonsain voi tehdä poistamalla ylimääräiset oksat ja langoittamalla.
Sellaisiakin yksilöitä kauppaan jäi, joissa olisi voinut edetä niin. Tällä kiinnostavin osa puuta on tyvi. Tyven jälkeen puulla oli tasapaksua runkoa noin 20 senttiä, jonka jälkeen tuli oksaryväs, ja sen myötä rumasti käänteistä kapenemaa.
Mullasta paljastui sellainen "hauska"ominaisuus, että puun ainut suuri juuri kiertää runkoa parin sentin päässä koko ympyrän, täydet 360 astetta. Ilmeisesti puu on kasvanut pienessä ruukussa joskus, ja juuri on kiertänyt ruukun ympäri. Juuresta kasvaa pieniä juuria aikas tasaisesti joka puolella, joten tälle voisi piruuttaan kasvattaa "ilma-nebarin", eli pintajuuret, jotka kasvavat irti rungosta. Törkeä pila kyllä. Rungosta kasvaa paljon pieniä juuria, joista ei oikein tiedä, mitkä ovat hengissä ja mitkä eivät. Aika näyttää pääseekö tuosta isosta juuresta eroon, tai ehkäpä sille voisi keksiä jotain käyttöä? Apuvälineillä juurta voisi kyllä taivuttaa, mutta mihin? Auki? Kiinni?
Maa-ainekseksi tuli hohkakiveä, jota isot pojat näyttävät käyttävän havuille ensimmäiseen istutukseen.
Tässä kuvassa näkyy ylinnä oikealle oksa, josta olen kaavaillut latvaa. Paljon riippuu nyt siitä, tuleeko oksiin takasilmuja vai ei.
Puutarhaliikkeissä on isoja kääpiökuusia aina vain muutama yksilö. Niitä kasvatetaan kuitenkin Suomessa monessa paikassa. Huvittaisi tehdä joskus päiväretki sellaiseen paikkaan, esim. Pinsiössä Pirkanmaalla. Halukkaita tulemaan mukaan?
Aikamoinen yllärijuuri löytyi. Jos juuria tulee muualta, niin ehkä sit hankkiutuis pala palalta eroon tuosta renkaasta. Toinen vaihtoehto käyttää ominaisuutena, mutta itselle ei tule vaihtoehtoja mieleen että miten.
VastaaPoistaTaimitarhaskouttaus kiinnostais. Taitaa tosin mennä ensi vuodelle, kun ei oo enää oikein tilaa mihin laittaa tänä vuonna :). Ja se Mustilan keikkakin tulee kohta. Laitetaan kuitenkin korvan taakse.
Luulen että rungossa onkin jo juuria aika paljon, hyvin pieniä ja hentoja tosin. Ajattelin että ensi vuosi ilman mitään, tai jos puu lähtee tosi hyvään kasvuun, voisi vähän lyhentää oksia. Sen jälkeen juuriston kehittämiseen riittäisi katkaista juurta joka vuosi esim. 10 senttiä. Sen saa hoidettua tuosta päältä, istuttamatta puuta uudelleen.
VastaaPoistaPirkanmaalla kiinnostava voi olla myös Barkholtin taimitarha; pitkät perinteet, joten nurkista voi löytyä kaikenlaista vanhempaa yksilöä. Pinsiön taimitarhalla on aina laitettuna näkyville iso läjä puita, joita helppo katsastaa. Sitten en tiedä, mitä voisi löytyä viljelyksiltä - jos niille päästäisivät?
VastaaPoistaKääpiökuusessa on tosiaan mainitsemasi ongelma; on niin tiivis, että havuja usein vain oksien päissä. Itse tapoin joku vuosi sitten kartiokuusen poistelemalla oksia backbudding toivossa, jota ei sitten tullutkaan.