maanantai 28. elokuuta 2017

Säkit


Kuitukangassäkit ovat osoittautuneet käteviksi kerätyille puille. Laatikoiden ja ylisuurien ruukkujen ongelmat eivät vaivaa säkkejä, koska niiden pohjalle ei jää vettä, vaan vesi johtuu pois. Valmistajan mukaan ravinteet ja vesi liikkuisivat jopa jonkin verran takaisinpäin maasta, mutta tästä en ole vakuuttunut.

Säkit ovat turhan korkeita. Niitähän ei tietenkään tarvitse täyttää kuin puolilleen, mutta silti säkin reunat haittaavat. Säkkejä on helppo mataloittaa taittamalla seinät ensi alas ja sitten takaisin ylös, jolloin kätevät kahvat ovat edelleen käytettävissä. Erilaisia hankalia laatikoita nostelleena voin kertoa, että kangassäkin kantaminen kunnon kahvoista on nautinto! Kuvassa matalointi on alustavasti tehty nitojalla, mutta se ei kestä nostamista.

Yksinkertainen ja luja matalointi syntyy myös pienellä pultilla, mutterilla ja parilla isolla aluslevyllä. 5mm kombolla hinta tulee on noin euro/säkki, sisältää neljä kiinnityspistettä (kahvojen kohdalle). Ompelemalla saa myös aikaan kestävää jälkeä. Isomman säkin ympärille voisi laittaa rappausverkkoa tms, ja taittaa kankaan sen yli, niin rakenne olisi vielä tukevampi.

Säkit kuivuvat aika nopeasti, ei ihan yhtä nopeasti kuin pienet ruukut, mutta varsinkin jos maa-aines on ilmavaa ja kasvi kasvaa hyvin, kastella saa joka toinen päivä.

Säkit eivät tunnu toimivan ralleilla, vaan niiden pitää olla maata vasten. Muutoin säkkien pohjalle jää samanlainen vesipatja kuin ruukkuunkin.

Säkkien suuri etu verrattuna maassa kasvattamiseen on tietysti se, että kasvit ovat siirrettävissä. Talvenarat saa siirrettyä kylmälavaan, isoksi kasvaneita voi siirtää takariviin jne. Kasvien kanssa työskentely on myös kivempaa, kun voi läväyttää säkin työpöydälle eikä tarvitse miettiä nebaria maassa maaten.

Puutarhaliikkeissä näkee joskus toisenlaisia säkkejä, jotka ovat ohutta materiaalia - nämä Vivosunin ovat samantapaista materiaalia kuin paksu talvipeite, pari milliä paksua tukevaa kangasta. Kummat ovat parempia, tai miten eroavat käytössä, en tiedä. Hinnat ovat Kiinassa aika lailla halvemmat.

Napataanpas tähän samoin tein kokovaihtoehdot.



Olen kokeillut 10 gallonan/ 38 litran säkkiä, 5 gallonan /19 litran säkkiä, ja matkalla on vielä 3 gallonan/11 litran  kokoa. Mataloitettuna maa-ainesta menee noin puolet säkin koosta, ja tämä kannattaa ottaa huomioon - tavaraa kuluu paljon. Hiekoitukseen tarkoitettu lecasoramurska tuntuu toimivan kohtuullisena lantrinkina kalliimmille ja painavammille maa-aineksille.

sunnuntai 27. elokuuta 2017

Mustilan taimipäivä 2017

Eilen oli Mustilan jokavuotinen taimipäivä. Sinne kannattaa suunnistaa jokaisen, joka on vähänkin puista kiinnostunut. Siellä on tarjolla luentoja, opastettuja kierroksia eri teemoista, huutokauppa sekä harrastajien ja ammattilaisten myymiä taimia. Mukana oli myös myös Aamiainen parvekkeella -blogin Vesa.

Tämä oli toinen kerta kun olin tuolla, ja tapahtuman suosio oli melkoinen. Parkkipaikat olivat jopa hieman kortilla. Vaihtuvuus on tosin suurta, koska isoa osaa porukasta kiinnostaa eniten taimitori.

Osallistuimme pariin ohjattuun kierrokseen, "Itäisten Appalakien kasviaarteet" ja "Lupaavimmat pienikokoiset havukasviuutuudet". Sitten olikin jo sen verran nälkä ja väsy, että kolmaneteen pitkään kierrokseen ei ollut enää paukkuja.

Kierrokset olivat todella hienoja. Mustilassa on paljon mielenkiintoisia kasveja, ja puutarhurit ovat innostuneita ja hauskoja oppaita.

Keväällähän Mustilassa on tarjolla suuret talkoot, ja sinne voisi taas ensi keväänä suunnistaa pienellä bonsai-porukalla. Talkoissa raivataan pois liikaa leviäviä kasveja, ja talkoolaiset saavat ottaa mukaansa sen mikä muuten menisi roskikseen. Ainakin erilaisia vaahteroita, tammia ja pyökkejä on tarjolla. Ne ovat lähinnä siementaimia, jotka eivät ole kovin otollista materiaalia, mutta esimerkisi valkopyökeissä on osassa hienot tyvet ja nebarit jo.

Esimerkiksi koreanvaahteraa näyttää olevan siementaimina todella paljon - tai kun kyse on vaahterasta, sitä ei kait voi tietää mitä siinä siinä risteytynyt keskenään. Bonsaina tietysti hyvin toimivaa, vaikkei laji olisikaan selvillä.

Ostin tällä kertaa pari kääpiökuusta, Picea glauca "Echiniformis" ja Picea abies "Dan's Dwarf". Nämä myytiin pistokaslisättynä, mutta ensinmainitussa oli mullan kätköissä mötti, joka kovasti näyttää varttamiskohdalta.


Pinus mugo "Jezek". Tekee noin sentin neulasta. Tämä on vartettu, ja kokeilin tälle heti sellaista, että jaoin rungon neljään osaan varttamiskohtaan asti, levitin osat ja istutin. Tarkoitus on tietysti piilottaa varttamiskohta. Tämä on tekniikka, jota täytyy alkaa harjoitella tosissaan, koska monet kääpiöhavut on vartettu, osa ei edes pysty elämään omajuurisena.


Sorbus khumbuensis. Jonkinlainen uusi pihlaja, kauniit pienet lehdet, siro kasvutapa, Googlen kuvahaun perusteella punaiset marjat. Himalajasta. Vakkataimen taimia.


Shikokunperhosvaahtera (Acer tchonoskii var. australe). Etelä-Japanin vuoristoista kotoisin, pitäisi mennä I ja II -vyöhykkeillä, joten taidan istuttaa maahan. Harvinainen, ei ilmeisesti kokeiltukaan muualla Suomessa kuin Mustilassa.

Yksi okakuusi tuli vielä ostettua, koska se oli lykännyt tyveltä lupaavan pikkuoksan, joka jatkoi hienosti rungon linjaa. Siitä joskus enemmän.

tiistai 22. elokuuta 2017

Viinivaahtera


Rapsuttelin vähän viinivaahteran tyveä esiin. Maata poistui muutama sentti. Esiin tuli juuria, kuten kuvassa vasemmalla, joilla ei tee tee yhtään mitään, koska ne kasvavat useita senttejä tulevan maarajan yläpuolella. Ihan omaa päättämättömyyttä, että ne siellä vielä olivat.

Vasemmalla puolella tyvi jatkuu suoraan niin paksuksi juureksi, että sille tuskin voi mitään. Kaunis levenemä tyvessä, mutta ei pintajuuria tarjolla. Oikealla puolella, nippa nappa kuvan ulkopuolella, rungossa on iso monttu. Tämä on ollut paakkutaimi puutarhaliikeessä, ja paakun ympärillä oleva kangashässäkkä on pureutunut puun sisään eri puolilla runkoa ja juuria. Oikea puoli on minulle edelleen arvoitus, samoin takapuoli.

Kaivelin montusta ulos maata ja säkin lankoja. Monttu ei ole haava, vaan siellä on kaarna. Ihan mielenkiintoinen feature, jos tyvi jotenkin on siedettävä.

Viinivaahtera kasvaa säkissä. Olen käyttänyt niitä nyt jonkin verran, ja ne vaikuttavat erittäin hyviltä. Puu ei kasva ehkä ihan yhtä voimakkaasti kuin maassa, mutta hyvin kuitenkin. Säkin pitäisi parantaa juuristoa, koska kun juuret kasvavat säkkiin kiinni, ne haarautuvat. Tuloksena pitäisi olla tiheä ja voimakas juuristo.


Tuossa kuvassa näkyy, kuinka vaahtera tekee uutta juurta ihan rungosta. Nuo pienet valkoiset haituvat ovat uusia. En muista moista nähneeni aikaisemmin. Ehkä tuo on viinivaahteralle tyypillistä? Tai sitten voihan se johtua säkistäkin.

Tyvellä alkaa olla hieno kaarna jo. Parikymmentä senttiä ylempänä rungossa kaarna on vielä vihreätä.

Ensi keväänä ei olisi mitään istutustarvetta, mutta tyveä olisi syytä saada enemmän esiin. Ehkä sen saa tehtyä poistamalla maa-ainesta päältä päin. Säkin saa nitojalla mataloitettua aika hyvin.

Leikkuukohdat on peitetty vahalla, mutta etanat syövät sen pois. Pitäisi ehkä sekoittaa massaan jotain pahalta maistuvaa.

tiistai 15. elokuuta 2017

Oksien lyhentelyä

Havuthan eivät tunnetusti tee takasilmuja kovin helposti. Usein esim. männyillä on neulastupsuja ohuitten oksien kärjissä, tuohon tapaan:


Tähän on tarjolla yksinkertainen ja hyvin turvallinen kikka - oksa vartetaan itseensä. 


Oksasta nirhitään kuori pois kahdesta kohtaa, jotka osuvat vastakkain, kun oksan kiertää silmukalle. 



Nirhityt kohdat painetaan vastakkain, ja ympärille ohut nippuside, alumiinilankaa tms. Laitan vahaa liitoskohdan ympärille. Oksat kasvavat kiinni toisiinsa muutamassa vuodessa, mutta liitos on hauras vielä monta vuotta sen jälkeenkin.

On tärkeätä, että lenkki menee noin kuin kuvassa, eli latva vartetaan kiinni oksaan vastakkaiseen suuntaan. Jos lenkki tekee koko ympyrän, oksa kuolee, kun liitoskohta alkaa turvota. Pitää ottaa huomioon, että nippuside katkaisee liikenteen ajan kanssa.

Olen tehnyt tätä männyillä ja katajilla. Vasta yksi lenkura on valmis, sikäli, että oksan virtaukset eivät enää juurikaan kierrä lenkuraa. En ole kuitenkaan poistanut lenkkiä, koska liitos lienee vielä hyvin hauras.


Kuvasta näkyy, että oksa on jo paksumpi liitoksen yläpuolelta kuin alapuolelta. Ajattelin odottaa, että lenkura kuolee kokonaan, ja poistaa sen vasta sitten. Voin kyllä odottaa vaikka 10 vuotta.



tiistai 8. elokuuta 2017

Tomppaa

Ostin lyhyen ajan sisällä kolme kuusta.

Ensimmäinen oli pieni pesäkuusi Picea abies "Little Gem", jossa ei ole paljon näytettävää. Kasvattelen sitä ainakin pari vuotta, että saan lajikkeesta käsityksen. Lähinnä kiinnostaa takasilmujen syntyminen. Lajikkeesta on mahdollista tehdä hyvin pieniä puita, jos ne vain tekevät silmuja. Jos eivät, pitäisi aloittaa niin nuoresta yksilöstä, että vihreää vielä löytyy läheltä runkoa.

Toinen oli Pukinmäen puutarhasta, ylivuotinen Picea pungens "Glauca Globosa". Siitä tuli aika mainio, mutta päätin luopua siitä, kun se kanssaharrastajalle kelpasi hankintahintaan. Se oli hyvin samanlainen kuin minulla joskus oli, ja jonka sitten tapoin, luultavasti liian innokkaalla istuttamisella. Haluan sellaisen, mutta ei nyt ihan samanlaista. Tällä puulla oli tyvellä käänteistä kapenemaa, josta pääsi eroon halkaisemalla rungon alhaaltapäin ja levitttämällä sitä, kunnes kapenemaa ei enää ollut. Halkaisun sai tehtyä juurten välistä, ja luulen että tästä toimenpiteestä ei ole puulle juuri mitään haittaa.

Kolmas on Picea abies "Tompa".

Tuli siis lyhyen ajan sisällä istutettua kolme kääpiökuusta, ja kaikkiin pätee samat huomiot. Kaikilla oli oikein hyvät juuret, paljon terveitä valkoisia juurenkärkiä. Istutus on helppo homma, maa-aines irtoaa juurista helposti. Juuria ei tarvitse leikata olenkaan, jos ei halua. Poistin kaikita yhden tai kaksi juurta, jotka kasvoivat niin, että haittasivat istutusta. Lyhensin myös hiukan kaikkein pisimpiä juuria.

Kääpiökuuset ovat usein niin tuuheita, että oksissa on neulasia vain kärjissä. Sisemmät ovat valon puutteessa tippuneet. Helpoimmalla pääsee, jos puu on sen kokoinen, että bonsain voi tehdä poistamalla ylimääräiset oksat ja langoittamalla.


Sellaisiakin yksilöitä kauppaan jäi, joissa olisi voinut edetä niin. Tällä kiinnostavin osa puuta on tyvi. Tyven jälkeen puulla oli tasapaksua runkoa noin 20 senttiä, jonka jälkeen tuli oksaryväs, ja sen myötä rumasti käänteistä kapenemaa.


Mullasta paljastui sellainen "hauska"ominaisuus, että puun ainut suuri juuri kiertää runkoa parin sentin päässä koko ympyrän, täydet 360 astetta. Ilmeisesti puu on kasvanut pienessä ruukussa joskus, ja juuri on kiertänyt ruukun ympäri. Juuresta kasvaa pieniä juuria aikas tasaisesti joka puolella, joten tälle voisi piruuttaan kasvattaa "ilma-nebarin", eli pintajuuret, jotka kasvavat irti rungosta. Törkeä pila kyllä. Rungosta kasvaa paljon pieniä juuria, joista ei oikein tiedä, mitkä ovat hengissä ja mitkä eivät. Aika näyttää pääseekö tuosta isosta juuresta eroon, tai ehkäpä sille voisi keksiä jotain käyttöä? Apuvälineillä juurta voisi kyllä taivuttaa, mutta mihin? Auki? Kiinni?



 Maa-ainekseksi tuli hohkakiveä, jota isot pojat näyttävät käyttävän havuille ensimmäiseen istutukseen.


Tässä kuvassa näkyy ylinnä oikealle oksa, josta olen kaavaillut latvaa. Paljon riippuu nyt siitä, tuleeko oksiin takasilmuja vai ei.

Puutarhaliikkeissä on isoja kääpiökuusia aina vain muutama yksilö. Niitä kasvatetaan kuitenkin Suomessa monessa paikassa. Huvittaisi tehdä joskus päiväretki sellaiseen paikkaan, esim. Pinsiössä Pirkanmaalla. Halukkaita tulemaan mukaan?

sunnuntai 6. elokuuta 2017

Talvehditusvirittelyä



Tein vanhan kasvipöytä/talvehdituslaatikko-virityksen uusiksi. Halusin lähinnä läpinäkyvän katon, ja rappuset eivät olleet miellyttävät. samalla vaivalla laitoin laatikkoon styroksit, jotta saan lisää kylmälavatilaa, vaikka en lavaa vielä siihen käyttöön otakaan.

Sivuseinässä näkyy vinoneliö, jonka alla on aukko ulos. Laatikon alalaidat eivät ole kiinni maassa kuin sieltä täältä, tarkoituksella, ja yläosan tuuletusreiän pitäisi auttaa siihen, ettei kantta tarvitsisi aukoa keväisin. Saa nähdä.

Seinissä on 50mm styroksit ja yläreunoissa tiivisteenä 5mm umpisolumuovia. Styroksin leikkaus käy siististi pitkällä ja ohuella fileerausveitsellä, jonka pitää olla hyvässä terässä. Kiinnitys seinään käy esim. 70mm nauloilla + aluslevyillä.


Siinä kannen kanssa. Kennolevyä saa nyt ihan Starkista, 35€ 98x250cm levy, 10mm paksua. Tämä on paljon kevyempää ja pehmeämpää kamaa kuin mitä olen aikaisemmin käyttänyt, ja tätä pystyy leikkaamaan ihan katkoteräveitsellä.

Toiseen laatikkoon tein samantapaiset jutut, mutta kaksi tuuletusaukkoa ylös. Aion hankkia lämpöanturit, joiden avulla lämpötilat jäävät talteen. Tarkoitus on kehitellä sellainen systeemi, joka on hyvin tuulettuva, kovimmilta pakkasilta suojaava ja joka pidentää kasvukautta, lähinnä keväällä.