sunnuntai 21. kesäkuuta 2020

Villakilpikirvoja

Vajaa viikko sitten huomasin toisessa lehtikuusessa villakilpikirvoja. Provadoita 3 pötköä puolitettuina ruukkuun, joka on noin 20x14cm. 

Kun tupsun nappaa sormilla irti ja rutistaa, siellä olevasta kirvasta tulee jää märkä läntti. 

Nyt ötököistä osa on kuivunut, joten myrkky alkaa tepsiä. Kirvat tippuvat kosketuksesta ja valkoiset tupsut alkavat hävitä. Nöyhdän suojissa olleet kirvat tulevat näkyviin. Viikko vielä, niin kaikki ovat kuolleet, jos vanhat merkit pitävät paikkaansa. 

Kännykuva, ei tuosta paljon ole hyötyä.

Puikkojen vaikutus kestää joitakin viikkoja, yleensä mitään muuta ei samana vuonna tarvita. 




Haapakummajainen ja akkumakita


Valtavan hyvä peli tämä akkukäyttöinen makita + teränä bonsai-nibbler. Tehoja on riittävästi, ja Makitan systeemi menee niin, että kahdella akulla virta ei lopu. Toinen latautuu nopeammin kuin toinen tyhjenee.

Haavalla taisi olla nimikin, Death Star, kuka lie antoi. Järkyttävä nostotyö, useita vuosia työn alla, ja sitten 95% puusta kuoli. Tuo on kyllä ihan mielenkiintoinen nyt, ei siinä mitään 😋. Makitalla vedetty siis vain oikealla alhaalla oleva laaja sahattu pinta rikki, että näyttäisi luonnollisemmalta. 

Puun sisällä lahoaminen etenee aika haipakkaa. Murkkujakin siellä on, laitoin sopiviin reikiin hieman merisuolaa, josta kyllä tajuavat muuttaa muualle.

Olisiko Dead Star sopivampi nimi.

Ajoitus


Vaahteran leikkuusta alle 2 viikkoa, ja näyttää siltä että ajoitus oli ok.

Mangrove


Mukavasti tullut elämää mangrovejuurakon pintaan. Yli 15 vuotta pihalla 😁.

Kun pinta on vähän pehmennyt ja halkeillut, rikkikalkkia menee paljon, luokkaa puoli desia -desi. Tässä sivelty suoraan kuivaan puuhun, jotta ainetta menisi mahdollisimman paljon ja syvälle. Haju on legendaarinen, lopetin kun naapurin pihalle alkoi tulla vieraita. Mätä kananmuna...

Polttelin sisäpuolta pikkutoholla. Sinnekin on tullut joskus laitettua rikkikalkkia, ja sen polttamisesta syntyvä katku on vielä sitten jotain ihan muuta, estää hengittämisen.

keskiviikko 17. kesäkuuta 2020

Harmaa tarhakataja

Harmaa tarhakataja, Juniperus med. 'Pfitzeriana Glauca'. Unohtui ottaa before-kuva, enkä viitsi enempää kiusata yhdellä kertaa, niin ei ole after-kuvaakaan. On vaan kuva siltä väliltä.


Tuli 40cm ruukussa, läpimitta puolitoista metriä suunnilleen. Pisimmät roikot jäivät jo kauppaan. Luulin että tämä on kaksirunkoinen, mutta runko jatkuikin vielä hyvän matkaa ensimmäisten juurien jälkeen. Vasemmalla alhaalla oleva jin on juuri. Jätin silmää miellyttävimmän rungon. Loputkin vielä jäivät, typistelin vain. Toivottavasti niitä saa käytettyä.

Ruukussa oli muurahaispesä, ja päädyin pesemään mullat pois letkun kanssa. 

keskiviikko 10. kesäkuuta 2020

Vaahteran kesäleikkuu


Vaahtera viihtyy, joten lehdet ovat aika normaalikokoa, eli tajuttoman suuret. 

Seuraavan setin pitäisi sitten olla paljon pienempi. 

maanantai 8. kesäkuuta 2020

keskiviikko 3. kesäkuuta 2020

Lehmuksen ensimmäinen parturointi

tänä vuonna. Muutama lankakin piti poistaa.

Tuo on ollut lehmuksen asento viime istutuksesta, koska oikealla puolella tyvi tulee paremmin näkyviin silloin. 

Tämä asento on lähempänä sitä, johon puun panin alunperin. Mielestäni puu näyttää tässä pystymmässä asennossa paremmalta, mutta oikean puolen tyvi ei ole yhtä hyvä. Luulen että annan tyven ratkaista asian.

Uusi tammi

Tammien kanssa en ole ihan sinut. Ulkomailla niitä sanotaan erittäin hankaliksi, ja kotimaassakin kerätyt ovat hyvällä prosentilla potkaisseet tyhjää. 

Aika mainio yksilö, ja ilmeisesti kesti keruun. Näinhän se ilmeisesti on tammien kanssa yleisemminkin ollut, kerääminen ei ole vaikeata. Tuohonkaan ei jäänyt paljon mitään juuria, koska tammi kasvoi kiven päällä, ja siitä lähti muutama iso juuri, jossa ei muutaman metrin matkalla ollut juurikaan hiusjuuria. Sellaisia juuria ei voi kerätä. Katkaisin ne siis suoriltaan niin, että puu meni hiukan ylisuureen bonsairuukkuun saman tien. Kun kerättyjä tammia on istuttanut uudestaan, uudet juuret ovat tulleet vanhojen juurten kärkiin. Isojen juurten lyhentäminen vaikuttaa aika turvalliselta.

Mukavaa kaarnaakin jo tyvellä. Laitoin rahkasammalta kohtaan, josta puuttuu juuria. Katsotaan vaikuttaako se mitään.

Tällä on sekundaariset rungot jo paikallaan, joten puu on aika pitkällä. 

Suunnitelma on, että uudelleenistutusta ei tarvita luultavasti kolmeen tai neljään vuoteen. Ensi vuonna alkaa leikkely. Samasta kohtaa kasvaa monta oksaa siellä täällä, ja jotkut oksat ovat selvästi liian pitkiä. Alhaalla on oksia, joiden pitää vahvistua kovasti, tai sitten niitä on poistettava. 

lauantai 30. toukokuuta 2020

Sinikatajan ensimmäinen istutus





Pari vuotta sitten ostettu sinikataja jäi auton alle viime talvena. Ei sille käynyt kuinkaan, mutta se on siitä asti odottanut kasvatussäkissä istutusta. Hoksasin ottaa kuvan vasta kun olin sahannut puolet pois juuripaakusta ja rapsutellut suurimman osan turpeesta pois. 


Hauska ominaisuus, alaoksa on juurtunut. Ehkä tuosta voisi tehdä raftin. Toinen runko on puun takana, ja voisi siellä antaa päärngolle perspektiiviä. Luultavasti kumminkin hävitän sen jossain vaiheessa. 


Kun juuret alkavat kuivua, hommaa on hyvä jatkaa veden alla. Siellä loput turpeet saa pois hellävaraisesti ja juuria repimättä. 



Hyvältä näyttää! Haluaisin säilyttää nuo pintajuuret. Normaalisti puuta ei ole mitään tarvetta vetää ihan paljasjuuriseksi. Itse asiassa se on aika haitallista. Tämä ensimmäinen istutus on poikkeus. 





Olisin mieluiten käyttänyt punasavista kasvatusruukkua, mutta ei löytynyt juuri sopivaa. Tuuman leveämpi olisi ollut passeli. Olisi puu tuohonkin mennyt, mutta maa-aineksen saaminen juurten väliin olisi ollut hankalaa. Juuria olisi voinut myös typistää, mutta se hidastaa puuta turhaan. Mitä enemmän puulle jää juuria, sitä parempi. 



Seuraava ehdokas, johon juuret hyvin mahtuvat, kunhan lyhensin paria alaspäin sojottavaa paksumpaa juurta. 



Tässä ruukussa ei ole reikiä tukilangoille, joten homma hoituu noin. 


Kuvasta poiketen 😁 maa-aines tulee keoksi, jotta puun alle ei jää tyhjää kohtaa, johon maa-ainesta on hankala saada laitettua. 




Tukilankoja ei tarvitse kiristää paljon, sillä kun maa-ainesta töpötellään juurten väliin ja alle, puu tukevoituu, varsinkin kun juuria on näin paljon. Juurten suojana on tuossa polkupyörän sisäkumia. Muoviletku on näppärä myös.  


Se hidas vaihe. Maa-ainesta töpötellään varovasti juurten väliin ja alle. Ilmataskuja ei saa jäädä. Kun sopiva väylä alas löytyy, siihen kohtaan tungetaan maa-ainesta niin kauan kuin sitä sinne menee. Puun alapuoli on erityisen tärkeä. Video aiheesta 😃:






Kun maa-aines uppoaa juurten sekaan, pintajuuret tulevat näkyviin, ja maa-ainesta lisätään. 


Alin oksa/ toinen runko tarjosi hyvän tukipisteen langalle. 


Koska halusin pintajuurten säilyvän, laitoin maa-aineksen päälle rahkasammalta. Sen kanssa täytyy vähän varoa, se sitoo itseensä erittäin paljon vettä. Sinikataja on juoppo ja pitää vedestä, joten ongelmia ei ole luvassa.