tiistai 19. syyskuuta 2017

Lavaviritystä osa 2

Toinen talvehdituslaatikko on viritetty.

Saranat ylimmässä laudassa vasemmalla

Lauta alhaalla kattoa varten
Lavassa on nyt kaksi tuuletusreikää. Rei'istä leikattu pala on tallessa, ja sillä voi tukkia aukon kovilla pakkasilla, jos tarpeen. Ulkopuolelle tulee ritilä. 



Pohjalla on verkko, ja kannen päälle tulevat styroksit mahtuvat laatikkoon kesän ajaksi. Tarkoitus oli, että myös kennolevy olisi mahtunut säilöön, mutta styroksit pienensivät laatikkoa niin paljon että ei mahdu. 


Lavassa on nyt Acer buergerianumia ja japaninvaahteroita. Kiva nähdä minne lämpötilat asettuvat. Testi, kuinka puihin vaikuttaa se, että pakkasille ne altistuvat luultavasti vasta joulukuussa.







sunnuntai 17. syyskuuta 2017

Fiikus benjamina "Natasha"

Enpähän löytänyt tätä blogista tagien perusteella lainkaan.


Yksi vanhimpia puitani. En jaksanut hieroa kuvakulmaa kohdilleen.Rungot pitäisi pestä ennen kuvaa, mutta sitten niiden pitää taas kuivua. Korkeus ruukkuineen 20cm.



Kuva vuodelta 2009, jolloin puu jäi ulos liian myöhään syksyllä ja menetti useita pääoksiaan pakkaseen.


Kuva vuodelta 2007, jolloin puusta oli tarkoitus tulla jonkinlainen semicascade. Lempipuuni silloin. Olisiko ollut 3-5 vuotta kasvatuksessa siihen mennessä.




Airamin uusi kasvilamppu


Airamilla uusi kasvivalo, 10W spotti. Vaikuttaa aika hyvälle. Lampussa on 8 valkoista ja 5 punaista lediä. Eivät kerro mikä on spotin leveys, mutta on se spotti kuitenkin, veikkaisin että 35 astetta tai sinne päin.

15cm päähän lamppu tekee 100 Kluxia. Tämä on hiukan väärä arvo, luultavasti, koska lux-mittari ei ole herkkä punaiselle. Jos tarkoitus on vain pitää pikkupuu hengissä talven yli, yksi tämmöinen riittää varmasti, 20-30 cm päähän asetettuna. Jos haetaan tiheätä kasvua ja puun kehittymistä, laittaisin näitä 2-3 kpl pikkupuulle (max 25cm  korkea) 20cm päähän. Vinosti niin,  että alaoksat ovat yhtä kaukana lampusta kuin latvakin.

Helppo ratkaisu siis sen puoleen.

GU10 spotit ovat paljon pienempiä, ja ne on helpompi piilottaa. Mutta hyvä saada kunnollinen vaihtoehto e27 kannalla. Ja hyvä saada lamppu, jolla kasvit pysyvät hengissä talven yli.

lauantai 9. syyskuuta 2017

Männystä

Pari huomiota männyistä.


Kuvan puu on kerätty keväällä 2016. Kuten näkyy, puu otti hiukan siipeensä. Vuoden 2016 kasvu on vähän heikkoa - vaikka tietysti kasvu on aivan loistavaa, kun otetaan huomioon että puu on vasta kerätty. Puu kasvoi kalliolla, ja sille on saatu hyvät juuret mukaan (kertoi kerääjä). Istutusalustana on kissanhiekka ja puu on laatikossa.

Erinäisistä syistä puu joutui minulle 2016 syksyllä. Tilttasin laatikon reilusti vinoon, koska kissanhiekka tuntui vettyvän aika pahasti sateilla. Talvehditus oli paljaan taivaan alla, ja lumella peitettynä, silloin kun lunta saatiin. Kastelu on ollut näin sateisen kesän aikana melko vähäistä. Tämä vuoden kasvu on ollut todella voimakasta, kuten kuvasta näkyy. Suht vähäinen Biogold lannoitteena.

Voimakas kasvu kertoo, että ensi keväänä puun kanssa voisi edetä. Usein männyille suositellaan 3 vuoden toipumistaikaa, joten hyvin voi vielä odottaakin.

Puun voisi istuttaa ruukkuun, mutta jos puu minulla vielä on, ajattelin testata sille sellaista, että koitan rapsutella pois vanhaa maata, joka on juuripaakun keskellä edelleen, kajoamatta ollenkaan laatikon reunoihin. Perustelu on se, että reunoilla kasvavat uudet juuret ovat edelleen hyvin hauraita. Voi olla, että tämän voi tehdä vähillä vaurioilla puun kannalta.


Kuvassa keskivaiheilla uudet takasilmut, jotka tulivat esiin muutamassa viikossa. Nuo taitavat olla viime vuoden kasvussa. 

Toinen asia. Mänty teki normaalit 2-3 suurta silmua liki jokaisen verson kärkeen. Napsaisin nämä kaikki pois noin 3 viikkoa sitten. Ajankohta on valittu niin, että kasvukautta on vielä jäljellä reilusti, jolloin kun silmujen tuottama auksiini häviää puun systeemistä, se tekee uudet silmut. Uusia silmuja tuntuu syntyvän eniten vuoden 2016 kasvuun, jonkun verran myös 2017 kasvuun, ja jonkin verran myös vanhempaan puuhun. Tämä lupaa hyvää tuleville vuosille. Arvaan että tämä olisi ollut virhe viime vuonna tehtynä, ei ehkä fataalia, mutta ei olisi edistänyt puun kehittymistä.

Puulle jäi liki kaikki tämän vuoden kasvu, joten tämä toimenpide ei ole suurikaan rasitus, eikä energiatalouden pitäisi tästä kärsiä. Koska neulaset ovat tallella, ne tuottavat sokereita ja juuret kasvavat edelleen. Toisin sanoin, poistettava biomassa on vähäinen, mutta vaikutus puun kasvutapaan on suuri.

Männyistä sanotaan jopa, että ne eivät tee helposti takasilmuja. Tämä voi olla totta puilla, joille ei tehdä mitään toimenpiteitä, mutta erityisesti silmujen poisto saa männyn tekemään takasilmuja helposti. Tuntuma on, että ensimmäisellä kertaa silmuja tulee jonkin verran, mutta kun tätä (ja muita mäntyjen tekniikoita, jotka tähtäävät samaan) tehdään uudestaan ja uudestaan, takasilmuja alkaa tulla enemmän ja enemmän. Luulen että silmujen poisto johtaa vaikkapa satojen uusien silmujen aihioiden heräämiseen, mutta sitä mukaa, kun silmuja putkahtaa esiin, lisääntyvä auksiini alkaa rajoittaa niitä. Ne palaavat silloin lepotilaan, mutta etenevät taas kun seuraavan kerran tehdään toimenpiteitä.

Olen napsinut silmuja pois keväällä, ja silloin uusia silmuja putkahtaa esiin myös. Luulen että tämä on kuitenkin parempi tehdä loppukesästä, koska silloin silmut ovat keväällä valmiina, eikä kasvukautta hukata. Näin myös viileä syksy tulee hyötykäyttöön. Tällä voi olla isokin merkitys pitkässä juoksussa.


sunnuntai 3. syyskuuta 2017

Uusi puksipuu



Viime syksyn hankintoja, spiraalimuotoon leikattu puksipuu. Nämä olivat puoleen hintaan, joten hinnaksi jäi alle 40,-. Puolet lähti pois jo syksyllä, että puu mahtui talvetuslaatikkoon. Keväällä lähti loput ja istutus kasvatusruukkuun. Puu lykkäsi uutta kasvua kaikkialta, ja uusia versoja tulee esiin edelleen. Eiköhän tuossa ole jo tarpeeksi oksia.

Puksipuut ovat siinä mielessä hankalia, että en tahdo osata panna niitä riittävän pieneen ruukkuun ja riittävän kuivaan maa-ainekseen. Pitäisi ilmeisesti unohaa näiltä kissanhiekka kokonaan. Ehkäpä hohkakiven ja laavakiven sekoitus olisi hyvä.

Puksipuu ei pidä happamasta maa-aineksesta. Pitäisi hankkia jostain kalkkikivihiekkaa puskuroimaan PH:ta. Sitä saa esimerkiksi akvaariokaupoista. Akadamaa ei pidä käyttää, sillä se on hapanta. Orgaaniset lannoitteet happamoittavat maata myös, mutta olen silti käyttänyt niitä vähän. Lisäksi tämä sai pari teelusikallisen luujauhoa, joka on nimestään huolimatta aika rakeista tavaraa. Ainakin kasvu on ollut hyvää.






lauantai 2. syyskuuta 2017

Ikean jakkarasta työpöytä



Ikealla on baarijakkara, joka näyttää epäilyttävästi bonsai-työpöydältä. Koska tuo linkki katoaa, varastan kuvan:


Tuohon lisätään vedenkestävät levyt saranoilla ja stopparit ruukulle, niin se on siinä. Huikan hutera, mutta ollut käytössä nyt jonkun aikaa, ja toimii kuin unelma. Pöytälevyn korkeus säädettävissä, 68-86cm, noilla levyn paksuuksilla. Pikkupuille korkeutta voisi olla enemmän, ja voi olla että teen pöytälevyjen alle vielä 10cm lokeron, johon voi tuupata työkalut.





maanantai 28. elokuuta 2017

Säkit


Kuitukangassäkit ovat osoittautuneet käteviksi kerätyille puille. Laatikoiden ja ylisuurien ruukkujen ongelmat eivät vaivaa säkkejä, koska niiden pohjalle ei jää vettä, vaan vesi johtuu pois. Valmistajan mukaan ravinteet ja vesi liikkuisivat jopa jonkin verran takaisinpäin maasta, mutta tästä en ole vakuuttunut.

Säkit ovat turhan korkeita. Niitähän ei tietenkään tarvitse täyttää kuin puolilleen, mutta silti säkin reunat haittaavat. Säkkejä on helppo mataloittaa taittamalla seinät ensi alas ja sitten takaisin ylös, jolloin kätevät kahvat ovat edelleen käytettävissä. Erilaisia hankalia laatikoita nostelleena voin kertoa, että kangassäkin kantaminen kunnon kahvoista on nautinto! Kuvassa matalointi on alustavasti tehty nitojalla, mutta se ei kestä nostamista.

Yksinkertainen ja luja matalointi syntyy myös pienellä pultilla, mutterilla ja parilla isolla aluslevyllä. 5mm kombolla hinta tulee on noin euro/säkki, sisältää neljä kiinnityspistettä (kahvojen kohdalle). Ompelemalla saa myös aikaan kestävää jälkeä. Isomman säkin ympärille voisi laittaa rappausverkkoa tms, ja taittaa kankaan sen yli, niin rakenne olisi vielä tukevampi.

Säkit kuivuvat aika nopeasti, ei ihan yhtä nopeasti kuin pienet ruukut, mutta varsinkin jos maa-aines on ilmavaa ja kasvi kasvaa hyvin, kastella saa joka toinen päivä.

Säkit eivät tunnu toimivan ralleilla, vaan niiden pitää olla maata vasten. Muutoin säkkien pohjalle jää samanlainen vesipatja kuin ruukkuunkin.

Säkkien suuri etu verrattuna maassa kasvattamiseen on tietysti se, että kasvit ovat siirrettävissä. Talvenarat saa siirrettyä kylmälavaan, isoksi kasvaneita voi siirtää takariviin jne. Kasvien kanssa työskentely on myös kivempaa, kun voi läväyttää säkin työpöydälle eikä tarvitse miettiä nebaria maassa maaten.

Puutarhaliikkeissä näkee joskus toisenlaisia säkkejä, jotka ovat ohutta materiaalia - nämä Vivosunin ovat samantapaista materiaalia kuin paksu talvipeite, pari milliä paksua tukevaa kangasta. Kummat ovat parempia, tai miten eroavat käytössä, en tiedä. Hinnat ovat Kiinassa aika lailla halvemmat.

Napataanpas tähän samoin tein kokovaihtoehdot.



Olen kokeillut 10 gallonan/ 38 litran säkkiä, 5 gallonan /19 litran säkkiä, ja matkalla on vielä 3 gallonan/11 litran  kokoa. Mataloitettuna maa-ainesta menee noin puolet säkin koosta, ja tämä kannattaa ottaa huomioon - tavaraa kuluu paljon. Hiekoitukseen tarkoitettu lecasoramurska tuntuu toimivan kohtuullisena lantrinkina kalliimmille ja painavammille maa-aineksille.

sunnuntai 27. elokuuta 2017

Mustilan taimipäivä 2017

Eilen oli Mustilan jokavuotinen taimipäivä. Sinne kannattaa suunnistaa jokaisen, joka on vähänkin puista kiinnostunut. Siellä on tarjolla luentoja, opastettuja kierroksia eri teemoista, huutokauppa sekä harrastajien ja ammattilaisten myymiä taimia. Mukana oli myös myös Aamiainen parvekkeella -blogin Vesa.

Tämä oli toinen kerta kun olin tuolla, ja tapahtuman suosio oli melkoinen. Parkkipaikat olivat jopa hieman kortilla. Vaihtuvuus on tosin suurta, koska isoa osaa porukasta kiinnostaa eniten taimitori.

Osallistuimme pariin ohjattuun kierrokseen, "Itäisten Appalakien kasviaarteet" ja "Lupaavimmat pienikokoiset havukasviuutuudet". Sitten olikin jo sen verran nälkä ja väsy, että kolmaneteen pitkään kierrokseen ei ollut enää paukkuja.

Kierrokset olivat todella hienoja. Mustilassa on paljon mielenkiintoisia kasveja, ja puutarhurit ovat innostuneita ja hauskoja oppaita.

Keväällähän Mustilassa on tarjolla suuret talkoot, ja sinne voisi taas ensi keväänä suunnistaa pienellä bonsai-porukalla. Talkoissa raivataan pois liikaa leviäviä kasveja, ja talkoolaiset saavat ottaa mukaansa sen mikä muuten menisi roskikseen. Ainakin erilaisia vaahteroita, tammia ja pyökkejä on tarjolla. Ne ovat lähinnä siementaimia, jotka eivät ole kovin otollista materiaalia, mutta esimerkisi valkopyökeissä on osassa hienot tyvet ja nebarit jo.

Esimerkiksi koreanvaahteraa näyttää olevan siementaimina todella paljon - tai kun kyse on vaahterasta, sitä ei kait voi tietää mitä siinä siinä risteytynyt keskenään. Bonsaina tietysti hyvin toimivaa, vaikkei laji olisikaan selvillä.

Ostin tällä kertaa pari kääpiökuusta, Picea glauca "Echiniformis" ja Picea abies "Dan's Dwarf". Nämä myytiin pistokaslisättynä, mutta ensinmainitussa oli mullan kätköissä mötti, joka kovasti näyttää varttamiskohdalta.


Pinus mugo "Jezek". Tekee noin sentin neulasta. Tämä on vartettu, ja kokeilin tälle heti sellaista, että jaoin rungon neljään osaan varttamiskohtaan asti, levitin osat ja istutin. Tarkoitus on tietysti piilottaa varttamiskohta. Tämä on tekniikka, jota täytyy alkaa harjoitella tosissaan, koska monet kääpiöhavut on vartettu, osa ei edes pysty elämään omajuurisena.


Sorbus khumbuensis. Jonkinlainen uusi pihlaja, kauniit pienet lehdet, siro kasvutapa, Googlen kuvahaun perusteella punaiset marjat. Himalajasta. Vakkataimen taimia.


Shikokunperhosvaahtera (Acer tchonoskii var. australe). Etelä-Japanin vuoristoista kotoisin, pitäisi mennä I ja II -vyöhykkeillä, joten taidan istuttaa maahan. Harvinainen, ei ilmeisesti kokeiltukaan muualla Suomessa kuin Mustilassa.

Yksi okakuusi tuli vielä ostettua, koska se oli lykännyt tyveltä lupaavan pikkuoksan, joka jatkoi hienosti rungon linjaa. Siitä joskus enemmän.

tiistai 22. elokuuta 2017

Viinivaahtera


Rapsuttelin vähän viinivaahteran tyveä esiin. Maata poistui muutama sentti. Esiin tuli juuria, kuten kuvassa vasemmalla, joilla ei tee tee yhtään mitään, koska ne kasvavat useita senttejä tulevan maarajan yläpuolella. Ihan omaa päättämättömyyttä, että ne siellä vielä olivat.

Vasemmalla puolella tyvi jatkuu suoraan niin paksuksi juureksi, että sille tuskin voi mitään. Kaunis levenemä tyvessä, mutta ei pintajuuria tarjolla. Oikealla puolella, nippa nappa kuvan ulkopuolella, rungossa on iso monttu. Tämä on ollut paakkutaimi puutarhaliikeessä, ja paakun ympärillä oleva kangashässäkkä on pureutunut puun sisään eri puolilla runkoa ja juuria. Oikea puoli on minulle edelleen arvoitus, samoin takapuoli.

Kaivelin montusta ulos maata ja säkin lankoja. Monttu ei ole haava, vaan siellä on kaarna. Ihan mielenkiintoinen feature, jos tyvi jotenkin on siedettävä.

Viinivaahtera kasvaa säkissä. Olen käyttänyt niitä nyt jonkin verran, ja ne vaikuttavat erittäin hyviltä. Puu ei kasva ehkä ihan yhtä voimakkaasti kuin maassa, mutta hyvin kuitenkin. Säkin pitäisi parantaa juuristoa, koska kun juuret kasvavat säkkiin kiinni, ne haarautuvat. Tuloksena pitäisi olla tiheä ja voimakas juuristo.


Tuossa kuvassa näkyy, kuinka vaahtera tekee uutta juurta ihan rungosta. Nuo pienet valkoiset haituvat ovat uusia. En muista moista nähneeni aikaisemmin. Ehkä tuo on viinivaahteralle tyypillistä? Tai sitten voihan se johtua säkistäkin.

Tyvellä alkaa olla hieno kaarna jo. Parikymmentä senttiä ylempänä rungossa kaarna on vielä vihreätä.

Ensi keväänä ei olisi mitään istutustarvetta, mutta tyveä olisi syytä saada enemmän esiin. Ehkä sen saa tehtyä poistamalla maa-ainesta päältä päin. Säkin saa nitojalla mataloitettua aika hyvin.

Leikkuukohdat on peitetty vahalla, mutta etanat syövät sen pois. Pitäisi ehkä sekoittaa massaan jotain pahalta maistuvaa.

tiistai 15. elokuuta 2017

Oksien lyhentelyä

Havuthan eivät tunnetusti tee takasilmuja kovin helposti. Usein esim. männyillä on neulastupsuja ohuitten oksien kärjissä, tuohon tapaan:


Tähän on tarjolla yksinkertainen ja hyvin turvallinen kikka - oksa vartetaan itseensä. 


Oksasta nirhitään kuori pois kahdesta kohtaa, jotka osuvat vastakkain, kun oksan kiertää silmukalle. 



Nirhityt kohdat painetaan vastakkain, ja ympärille ohut nippuside, alumiinilankaa tms. Laitan vahaa liitoskohdan ympärille. Oksat kasvavat kiinni toisiinsa muutamassa vuodessa, mutta liitos on hauras vielä monta vuotta sen jälkeenkin.

On tärkeätä, että lenkki menee noin kuin kuvassa, eli latva vartetaan kiinni oksaan vastakkaiseen suuntaan. Jos lenkki tekee koko ympyrän, oksa kuolee, kun liitoskohta alkaa turvota. Pitää ottaa huomioon, että nippuside katkaisee liikenteen ajan kanssa.

Olen tehnyt tätä männyillä ja katajilla. Vasta yksi lenkura on valmis, sikäli, että oksan virtaukset eivät enää juurikaan kierrä lenkuraa. En ole kuitenkaan poistanut lenkkiä, koska liitos lienee vielä hyvin hauras.


Kuvasta näkyy, että oksa on jo paksumpi liitoksen yläpuolelta kuin alapuolelta. Ajattelin odottaa, että lenkura kuolee kokonaan, ja poistaa sen vasta sitten. Voin kyllä odottaa vaikka 10 vuotta.