sunnuntai 28. elokuuta 2016

Tony Tickle visited us!

Bonsai friend Slaven boldly went to Bonsai Europa 2015 exhibition in Manchester, and brought back a valuable contact, Tony Tickle himself! He promised Slaven (and his son), he would come to Finland in return, and so he did. The big day was yesterday.

We all brought in some trees. I brought those that I have a question or want an opinion. We didn't have too much time, and we let Tony to decide what he wanted to talk about and what trees to give attention. I hoped he would grab my chinese juniper, and so he did. Masa had an juniper from the same origin, Bonsaischule Wenddorf, Juniper prebonsai.




And traditional before-after pictures:






Sorry for the different color temperature. Basically what Tony did was to reveal the trunk, turn it counter clockwise about 30 degrees (without interfering with the roots at all), and to remove some stuff that was not needed. This was the first round with this tree, so there is still a lot to do. Tree made juvenile needles when I got it, and during the summer it has gone back to making scales. Tony tough us, that one should not remove more that 30% of the foliage at one time, to prevent the tree switching back to making needles.



That was perhaps an hours work, so there was still time for another juniper.





All in all, we were very happy we had this opportunity. Right away it was obvious, we want more. We will try to get Tony back here perhaps next spring. Tony pointed out that we should get as many teachers as possible, because all teachers have different things to offer.

Next time we must get more attendees. There were approximately 1/3 of the Finnish bonsai enthusiasts, so we could do better 8-).

Once again, thank you Tony.

More photos


PS, at Wenddorfs Juniper prebonsai, there is STILL one that I actually thought of buying in the spring, this one:

At about 300 euros, Tony told us these were  a bargain.

lauantai 20. elokuuta 2016

Uhrimeininkiä

Muutama esimerkki uhrioksista jos jotain sattuu kiinnostamaan. 



Japanilainen jalavani, jolle tahtoo tyveen lisää paksuutta. Tuossahan on jopa hieman käänteistä kapenemaa. Valitsin alaoksasta muutaman verson, jonka ajattelin antaa kasvaa reippaasti yli, niin että alaoksa ja runko sen alapuolelta paksunisi. Jos oksa saa kasvaa liikaa, se alkaa rajoittaa muun puun kehitystä.   

Seuraavaksi mongolianvaahtera, jonka hankin vuonna 2009. 


Sama puu kolmen vuoden kuluttua. Tämä oli alle 20 cm korkea tuossa vaiheessa. Runko on aika ruma. 


Istutin puun maahan keväällä 2014 saamaan vähän runkoa ja kapenemaa:


Puulla on kolme uhrioksaa, jotka ovat saaneet kasvaa aivan vapaasti, pisimmät ovat parin metrin pituisia:



Tyvi onkin levinnyt nätisti, mutta edelleen runko on jotenkin huono. Tyvessä leveyttä on noin 5 senttiä, ja se riittää 20-senttiä korkealle puulle hyvin.  Uhriosien kasvu ei ole tullut ilman hintaa, melkein kaikki rungon muut oksat ja alkuperäinen latvus ovat kuolleet. Eipä sillä että se mitään haittaisi, ensin on saatava kuntoon nebari ja runko.

Ensi keväänä ajattelin leikata uhrioksat pois, alemman paksumman kokonaan, ja ylempään jäänee pari senttiä, jossa näyttää olevan mukavasti liikettä. Jätän puun maahan, jotta saan kaikki mahdolliset oksat. Sitten istutus ruukkuun. Jos oksat tulevat jo alkukesästä, pääsen ehkä istuttamaan loppukesästä, muuten istutus jää seuraavaan kevääseen.

Maassa puulle tulee runkoa, mutta eipä juuri muuta. Seuraavaksi on saatava kohdalleen nebari. Sitä värkkäilen ruukussa, jotta säilyy täysi kontrolli siihen mitä tapahtuu. Puu istutetaan siinä vaiheessa joka vuosi. Kun nebari on tehty, voi olla että puu menee takaisin maahan, jos kapenemassa ja rungossa on vielä ongelmaa. Nebarille tekee myös hyvää saada vähän lihaa ympärilleen.

Toinen vastaava projekti on käynnissä tervalepällä:

Tällä oli ostettaessa parin sentin runko. Rungon keskivaiheilta kasvaa yksi oksa vapaasti, kuvassa se kulkee aidassa olevan lavan takaa ja kasvaa aidan yli. Tyven paksuus on ehkä tuplaantunut, olisiko se nyt 4-5 senttiä. Aika hidastahan tuo on ollut, pari vuotta lisää vielä ainakin tarvitaan. Puu vaikuttaa siltä, että korkeus voisi olla noin 35-40 senttiä, joten runko saisi kyllä olla aika paljon paksumpi.

perjantai 19. elokuuta 2016

Kerta kiellon päälle

Ei ollut tarkopitus enää ostaa puita tänä vuonna, mutta ei voi auttaa, jos tulee puu eteen, niin se tulee.






Ekasta kuvasta näkyy hyvin puun suurimmat ongelmat, eli käänteistä kapenemaa rungossa alhaalla ja suora osuus ylhäällä. Tokassa kuvassa se ole yhtä häiritsevää. Syy ostoon on viimeisessä kuvassa. Bonsaischule Wenddorf tosiaan osaa värkkäillä puille nebareja. Hinta 140.

maanantai 8. elokuuta 2016

Vaahteroiden tekoa

Laitoin keväällä tulille uusia vaahteroita. Japaninvaahterani on osoittautunut niin hyväksi kasvamaan, että ajattelin ottaa siitä uusia yksilöitä ilmajuuruttamalla.

Tein juurrutukset noin 10 viikkoa sitten Nyt näytti valmiilta.


Kaksi ilmajuurrutuspussukkaa

Alla kirkas muovi, päällä mustaa muovia.


Riittävästi juuria, ja mukavasti joka suuntaan


Kaksi uutta japaninvaahteraa
Tyvijuurrituskin on käynnissä yhdellä pitsilehtisellä japsilla. Ostin sen Plantagenista tarjouksesta, taisi olla pari kymppiä. Tyvi oli niin onneton, että jotain piti tehdä.


Tyvijuurrutus

Hyvältä näyttää

Valmis tekele

Kaikki pärjäävät uusilla juurilla vesihuollon puolesta hyvin, ongelma onkin näillä ensi talvi, koska uudet juuret ovat hyvin vetisiä ja kestävät huonosti talvea. Kylmälava auttaa tovottavasti asiaa.

perjantai 29. heinäkuuta 2016

Jalavia


Ylhäältä alas Zelkova serrata, Zelkova nire, Ulmus parvifolia halpis, Ulmus parvifolia (?) japanista. Ostettu nimellä Ulmus japonica.

Pienilehtisempi olisi vielä U. p. 'Taiwan', jota minulla ei nyt ole. Japanilaisen puun verson ensimmäisen sentin matkalla on 5-6 lehteä, ensimmäiset lehtivälit ovat millin kaksi.

Halpisjallun lehtimuoto ei tällä yksilöllä ole pyöreä, vaan aika terävä. Tuota lehtimuotoa ei olisikaan ihan helppo erottaa zelkovasta.

perjantai 22. heinäkuuta 2016

Haapa

Muistiin, tänään leikkasin toisen kerran haapaa ja lehmusta. Tämän jälkeen ei enää leikkuita tänä vuonna, jotta uusi kasvu ehtii kovettua ennen talvea.


Pihaa uudistaessa lähti vanha iso pöytä. Nyt ei saa oikein kunnon kuvia, sillä kuvausteltalle ei ole paikkaa. Yllä kuva parin kuukauden takaa.

Haavasta kuoli kaksi oksaa viime talvena, syytä en oikein tiedä. Oksat kasvoivat päällekkäin, molemmat oikealla takana, ja siellä on nyt tyhjä kohta. Toisen kuolleen tyvelle tuli pikkuoksa, ja se onkin paljon parempi, siitä saa kasvatettua oksan taakse oikealle.

Tilanne ennen leikkausta:


lauantai 2. heinäkuuta 2016

Kolmihammasvaahtera


Eipä tästä sen kummempia, kuin että talvehti kylmälavassa ja on hengissä. Puulla oli kaksi nebaria, joista alemman leikkasin pois. Tämä on aika radikaali toimenpide, mutta puulle jäi kyllä hyvät hiusjuuret jäljellä oleviin juuriin. Suuria toimenpiteitä ei toivottavasti enää tarvita juurialueella.

Liikkeelle lähtö oli keväällä tosi hidasta. Silmut turposivat kun istutin puun, mutta sitten se meni ihan tilttiin noin kuukaudeksi. Ajattelin jo että se kuoli talveen. Silmuthan voivat turvota, vaikka juuret olisivatkin kuolleet. Jatkossa aion kokeilla istuttaa tämän ja muitakin puita vähän myöhemmin, kun lehdet ovat jo puhjenneet.

Puuhan on ruma. se pitäisi ehkä istuttaa kylmälavaan ensi keväänä, vähän lihomaan. Kun se olisi kunnolla juurtunut, oksat voisi kasvattaa uudestaan.


sunnuntai 26. kesäkuuta 2016

Sembran leaderi


Sain vihdoin aikaiseksi kuvan, josta näkyy puun rakenne. Valkoinen tausta, ei se sen vaikeampaa ollut.. Vasemmanpuoleinen suora pötkö kiinnostaa, koska se on puumainen ja siinä on hyvä kapenema. Oikeanpuoleisessa olisi sitten liikettä. Jos istutuskulma olisi vähän tuosta vastapäivään, se voisi olla oikeinkin kiva. Alin oksa vasemmalla saisi silloin lähteä luultavasti.

Rungosta kasvaa aika korkealta juuria, mikä ei käy. Jos oikeanpuoleinen on tuleva leader, vasemmalta saisi ehkä jotain mielenkiintoista kuollutta puuta aikaiseksi.

torstai 23. kesäkuuta 2016

Viinivaahtera


Päivitystä. Ihan rauhassa en ole antanut puun kasvaa, koska se tekee aivan mahdottomia versoja todella nopeasti. Viinivaahtera on muistaakseni saanut nimentä siitä, että kun sellaisen näkee metsässä, kasvutapa ja lehtien ulkonäkö näyttää äkkiseltään viiniltä.

sunnuntai 19. kesäkuuta 2016

Pikkulehtilehmus





Bonsaischule Wenddorfista ostettu metsälehmus. Lajikuvauksessa oli, että kyseessä olisi pienilehtinen lehmus. Eivät nuo lehdet kyllä pieniä ole, vaan sanalla sanoen valtavia. Tilia cordata on englanniksi small leaved lime tai linden, ehkä se on syynä lehtien kokomääreeseen. Ihan ok nuo toki ovat, jahka kuluu muutama vuosi ja kasvupisteitä alkaa olla enemmän. Ainakin kuvista päätelleen lehmuksen lehdet pienenevät siina kuin muidenkin puiden.

Ostettaessa:


Puun tyvi oli törpön näköisesti paljaana (Bonsaischule Wenddorfin korkea nebari), joten lisasin tyvelle vähän kissanhiekkaa. En istuttanut tänä keväänä. Kiinnostaa aika paljon mitä tuolta maa.aineksesta löytyy, sillä ruukku on yllättävän raskas. Ehkä ihan hiekkaa tai laavakivimurskaa.



Siinä muutamia turhia oksia poistettuna.

Luin lehmuksesta (Bonsai4me), että sen oksat voi lyhentää 3-5 kertaa kesässä. Tämä tarkoittaa sitä, että oksa katkaistaan niin, että siihen jää muutamia kasvupisteitä. Ohje on etelämmäs, kokeilen tänä vuonna leikata kaksi kertaa, toisen kerran nyt, toisen kerran heinäkuun puolivälissä. Sen jälkeen jos leikkaa, ottaa riskin siitä, että uusi kasvu ei ehdi kovettua ennen talvea, ja se menetetään talvella.

Tämän puun hankintaan liittyy sellainen juttu, että löysin viime syksynä voimalinjojen alta mestan jossa on useampia lehmuksia. Tänä keväänä lähdin tarkemmin tutustumaan tarjontaan, ja kuinka ollakaan, maanomistaja (tai vuokraaja, luulen) ilmaantui paikalle katsomaan, mitä oikein touhuan. Kysyin ja sain luvat nostaa mitä haluan, "kunhan en kaikkea vie". Lehmukset olivat aika hyviä, mutta suuria jötkäleitä. Irrottelin yhtä pienempää suunnilleen puoli työpäivää. Se alkoi jo lupaavasti heilua, mutta siinä samalla alkoi epäilyttää, haluanko sitä. Jouduin sahaamaan joitakin paksuja juuria poikki, joten päätin jättää sen paikoillleen vuodeksi.

Samana iltana katselin Bonsaischule Wenddorfin tarjontaa, koska olin ostamassa sieltä katajaa, ja tajusin, että siellähän on ihan kelpo lehmuksia. Kaupan kuvassa lehmus näytti suunnilleen tuolta kuin tokassa kuvassa. Oksat nyt ovat mitä ovat, mutta puulla on hyvä tyvi, ja rungossa kapenemaa. Nebarin kasvattaminen siihen suunniteltuun jötkäleeseen ottaisi vähintään 10 vuotta, ja meikäläisen pienissä tiloissa se on iso investointi.

Äkkiä puusta pyydetty satasen hinta alkoi tuntua ihan kohtuulliselta. Minulla ei ole mitään sitä vastaan, että projektit kestävät kauan, enkä ole kärsimätön, mutta minulla on maassa, laatikoissa ja ruukuissa kymmeniä pitkän kaavan mukaan kasvatettavia puita. Aihion ostaminen tuntuu nyt harrastuksen monipuolistumiselta.



Tyvi - ammattimiehen tekemä.


Nurja puoli.