Jallu

Ostos Bonsaischule Engeriltä. Kaveri osti aikaisemmin samasta satsista puun, ja se oli niin hieno, että oli pakko saada jotain samanlaista myös. Ei tämä yhtä hyvä ole, mutta aika hyvä kuitenkin.

Kaupassa myytiin  nimellä Ulmus japonica, ja se on kyllä aika outoa, koska ei tätä muuten erota tavallisesta kiinanjalavasta kuin kuin hinnasta (128,-). Ulmuksista käytetty nimi määräytyy jonkun lähteen mukaan lähtömaan perusteella. Tämä on kotoisin Japanista.

Aika riskaabeli hankinta, koskia talvehdituksen on pakko tapahtua kylmälavassa. Kestääkö vai ei, ensi talvi näyttää. Yksi halpisjallu on myös ostetty testiä varten.

Istutin puun uusiksi, koska se oli niiin pienessä ruukussa, että säälitti. Näiden maa-aines näyttäisi olevan hohkakiveä (pumice) ja jotain hyvin karkeata turvetta (rahkasammalta?). Lisäsin maa-ainekseen vähän laavakiveä, ja siitä tuli aika vettä pidättävää, mutta se näyttää silti kuivuvan päivässä parissa.

Ruukku on liian korkea, mutta sopii muuten puulle. Ostettu Tomas Grammingilta. Toinen ostamani ruukku on hiukan leveämpi ja sentin matalampi, se olisi tälle ehkä hyvä. Toistaiseksi isohko ruukku on ok.

Tutustun tähän ensin kesän tai kaksi, sitten pitää miettiä jatkoa. Tyvi pitäisi saada hiukan leveämmäksi. Alaoksaa ei pitäisi sitten leikellä, vaan levittää se mahdollisimma leveälle ja antaa kasvaa isoksi. Rungossa on vähän käänteistä kapenemaa siellä täällä, se pitäisi myös saada pois. Istutus kylmälavaan olisi hyvä mahdollisuus sekin.

Ulmus mame

Päivitystä kiinanjalavalle.

Update for my semicascade U. parvifolia. Colours are a bit strange, because there is bright red tablecloth underneath. This does not develop fast.

Viherpajassa kiinanjalavia

Viherpajassa on valtavan pienilehtisiä kiinanjalavia. Lehtien koko on tuollaiset 5-7 milliä. Samaa lajiketta olen nähnyt muutaman kerran aikaisemminkin, viimeksi Plantagenissa. Tyypillistä kiekuraa rungoltaan, mutta rungot ovat sentään tuuman paksuisia tyvestä.

Keskellä suurilehtisimmän yksilöni lehtiä, oikealla tämän uuden. Vasemmalla yhden siltä väliltä.

Kiinanjalava päivitys

Tämän kiinanjalavan ja monta muuta puuta (ulmuksia, buxuksia, sypressejä) otin sisään ulkoa aivan pakastettuna. Laitoin puut pussihoitoon. Viimeisin puksipuu tuli sisään 15 asteen pakkasesta, ja sekin voi hyvin.

Tuolla puun historiaa. Puolivesiputous.

Mahdollinen kuvakulma on tämäkin.

Kiinanjalavan lehdet

Tuossa on kahden vierekkäin kasvavan kiinanjalavan lehtiä. Olosuhteet ovat ruukkuja lukuunottamatta samat, joten olen aika varma siitä, että tässä on kyseessä kaksi eri lajiketta. Tuolla oikeanpuoleisella kasvilla suurimmat lehdet ovat olleet noin kolmisenttisiä. Vasemmanpuoleisella kasvilla hiukan yli sentin. Lehtien välit noudattavat samoja mittasuhteita.

Ihan pieniin puihin vasemmanpuoleinen on tietysti parempi. Verson ensimmäiset lehdet ovat puolisenttisiä.  Suurimmat kiinanjalavan lehdet näin Gotlannissa kasvitieteellisessä puutarhassa. Lehdet olivat noin 5-6 senttisiä.

Kiinanjalava

Ostin joskus 6-7 kuukautta sitten Bauhausista tuollaisen kiinanjalavan. Kuvakulma on onneton, mutta tuossa vaiheessa minulla ei ollut mitään käsitystä tulevasta etupuolesta, yritin vain kuvata puun kohtuullisesta kuvakulmasta. No tämähän oli aika hirveä kukkopilli, jolla kuitenkin oli rungossa mukavasti paksuutta, vaikkakin paljon ongelmia. Ikävä kyllä en kuvannut puuta siitä huonoimmasta kulmasta, josta ongelmat olisivat näkyneet parhaiten.

Tästä kuvasta näkyy, miksi kutsun tätä kukkopilliksi:

Musta viiva näyttää, missä aikanaan kulki rungon linja. Sopivasta kuvakulmasta puu todella näytti aivan kukkopilliltä. Tässä on ollut toinen haara, joka oli kursailematta katkaistu. Haava on niin suuri, ettei se tule arpeutumaan vuosiin, mutta ei se mitään.

Onneksi tuon arven reunoilta lähti kasvamaan uusia oksia. Nirhin nuppipihdeillä puuta pois sen verran, että rungon linja tuntuisi jatkuvan ohi tuon kohdan. Kun lopullinen etupuoli selviää, viimeistelen puun kaivertamisen.

Suunnilleen tämä on puun etupuoli. Pintajuuria ei ole ollenkaan, odotan innolla seuraavaa istutusta, jotta pääsen näkemään juuriston. Pahoin pelkään, että pintajuuria tässä ei tule olemaan moneen vuoteen.

Rungon linja on minusta aika hyvä. Lehdet ovat suuret vielä, johtuen sisäkasvatuksesta ja aika runsaasta lannoituksesta.

Alin oksa oikealla kasvaa hiukan turhan korkealla. Sen tyvi on paksu, eikä sitä pysty taivuttamaan alas muuten kuin rumalle kaarelle. Luin juuri jostain artikkelin, jossa kerrottiin yksinkertaisesta tavasta taivuttaa oksaa alaspäin sahaamalla tyvestä alapuolelta kiila pois. Vastaava toimenpide fiikuksille löytyy tuolta, mutta siellä oksaa sahataan ylhäältä, ja taivutettuun rakoon laitetaan stoppariksi bambutikku. Tuo edellinen tapa tuntuu minusta paremmalta, sillä siinä ei juurikaan jää arpea, toivottavasti.

Tuon oksan takana muuten kasvaa toinen, paljon paremmalla paikalla. Se on hyvin hentoinen, ja sen voi taivuttaa mihin vain. Sikäli en edes tarvitse tätä oksaa. Tällä on siis hyvä harjoitella. En ole kovin näppärä tällaisissa, mutta koko aika näen uusia mahdollisuuksia erilaisille varttamisille yms.

Tämän pikkupuun oksa on turhan hento sahalle, mutta leikkasin askarteluveitsellä oksan alapuolelta pois kiilan, joka ulottui noin 2/3 oksan läpi. Kiila on sillä tavalla vinossa, että oksa taipuu oikealle alas. Sitten taivutin oksan langan avulla sellaiseen asentoon, että kiila sulkeutui, ja sipaisin vielä haavan päälle vähän jalostusvahaa.

 Tällainen siitä tuli. Itse asiassa nyt kasvu menee turhankin alas, mutta en leikkele tai taivuttele noita alaspäin osoittavia roikkoja pois vielä. Antaa haavan parantua ensin.

Kiinanjalava semicascade

Kiinanjalavat ovat aina tuottaneet minulle pettymyksen, ja heivasin ne mielestänikin moneksi vuodeksi. Eivät pärjänneet minulla. Nyt alkavat olosuhteet olla kohdallaan, ja yhtäkkiä huomaankin, että sehän on aivan loistava kasvi.

Laikkasin lokakuussa kiekura-mallsaini aivan töpöksi. Tästä lähdin liikkeelle (syyskuu):
Ja tähän päädyin lokakuun 12:

Lokakuun 24 pvä:Tuosta annoin sen kasvaa ylosaan hyvin vähän, jotta alaosaankin energiaa riittäisi. Tuloksena oli niin säkkärä pikkupuu, etten saanut oksistosta enää mitään selvää. Ensimmäistä kertaa minulla näin kävi, haarautuminen oli niin voimakasta, että jouduin leikkaamaan kaikki lehdet pois, ja yksinkertaistamaan oksia paljon. Ikävä kyllä siitä vaiheesta ei ole kuvaa.

Noin kuukauden kuluttua lehtien poistosta puu näytti tältä:
Eli ei ole jallu ujostellut alaoksien kasvatusta ollenkaan. Juuri luin jostakin, että kiinanjalavan jos haluaa kasvavan alaspäin, tulee sinne jättää ylimääräistä kasvua, joka sitten myöhemminm leikataan pois.

Klipsinnän jälkeen:
Hankalaa se on noin pieneen varteen järjellisiä oksia saada. Yrittää aion kuitenkin. Muutaman viikon kuluttua luulisin tämän olevan taas samanlainen säkkärä, mutta ehkäpä oksat ovat silloin hieman pitemmällä.

Minkähänlainen ruukku tuollaiselle sopii.

Kiinanjalava

Olen mielessäni jakanut bonsaipuina kasvatettavat lajit kolmeen ryhmään. On trooppiset puut, kuten fiikukset, jotka pärjäävät sisällä eivätkä kaipaa talvea. On kotimaiset puut, jotka pärjäävät ulkona ympäri vuoden. Ja sitten on väliinputoajat, jotka eivät pärjää sisällä eivätkä ulkona. Tähän ryhmään lankeaa suurin osa yleisesti bonsaina myytävistä lajeista.

Niiden kasvatus vaatii aika paljon perehtymistä ja eriasteista virittelyä. Suurin osa niistä haluaa monta kuukautta pitemmän kesän kuin mitä meillä on tarjota. Niiden käsitys sopivasta talvesta on noin viisi astetta plussan puolella, ja tällaista ne haluaisivat ottaa vastaan kuukauden max kaksi vuodessa. Joku toki pystyy tällaiset olosuhteet tarjoamaan, maakellarin tai talvipuutarhan tai lämmittämättömän huoneen tai jonkin muun avulla.

Olen aika paljon sitä mieltä, että enimmäkseen tekisimme harrastajina palveluksen itsellemme, jos vain unohtaisimme tämän ryhmän kokonaan. Ei ole mitään "oikeita" bonsai-lajeja. Yleisimmin myytävät puut ovat niitä, jotka menestyvät parhaiten siellä, missä puita kasvatetaan, ja jossain määrin siellä, missä ovat suurimmat markkinat. Jos japanilaiset olisivat eläneet muutaman tuhatta kilometriä pohjoisempana, eivät he olisi kasvattaneet japaninvaahteraa, vaan vaikkapa mongolianvaahteraa tai jotain muuta ilmastoon sopivaa lajia.

Pahimmillaan uhraamme aikaa ja vaivaa johonkin kasviin, joka muutaman vuoden kuluttua alkaa menettää elinvoimaansa ja pikkuhiljaa kuihtuu pois. Emme ehkä huomaa, että todellinen kuolinsyy on sopimattomat olot, vaan syytämme itseämme, luulemme oppineemme jotain, ja yritämme uudestaan. Ja taas jonkin vuoden ajan kaikki näyttääkin paremmalta.

Sellainen alustus, ja sitten asiaan, eli puuhun, joka ei virittelemättä menesty: kiinanjalavaan. Minulla on nyt näitä kaksi. Toinen on OK:
Ja perinteinen runkokuva:
Tyvestä tämä on noin 7 senttiä, mikä on näin pienelle jässikälle aika hyvin. Ostopaikka Bauhaus. Tuossa kulmassa näkyy hyvin varren mötti, jolle pitää jotain tehdä. Vähintään sen kohdalta voisi kasvattaa oksan, mutta luultavasti se ei riitä.

Tarkoitukseni on ollut pitää tämä ulkona pakkasöihin asti, ja sitten ottaa se sisään lamppujen alle ja kosteaan ilmaan, ja toivoa parasta. En ole kuitenkaan ollenkaan varma, että se kannattaa, saattaa olla, että se pitäisi ottaa sisään jo nyt. Se kuitenkin kasvattelee varovaisesti uusia oksia kaiken aikaa.

Näytetään nyt tämäkin, vaikka tämä onkin suuri häpeä:
Näillä kiekuroilla ei ole juuri sijaa minun sydämessäni. Nämä tällaiset eivät näytä puilta, vaan ne näyttävät massatuotetuilta bonsailta. Ostin tämän siksi, että tarkoitus oli testata jotain über-suojausta talven varalle, esim henkilökohtaista styrox-laatikkoa, jossa kuoriketta, ja sitten pahvilaatikkoon, joka ulkovarastoon suojausten alle. Pidän aika varmana, että puu tähän kyllä kuolee, ja siksi minulla tämä onkin - se maksoi alle kympin muistaakseni. Halpa uhri vinksahtaneen tieteen alttarille.

Nyt en kuitenkaan ole enää varma asiasta. Tuon kauheuden keskellä saattaakin asua ihan siedettävä bonsai, keksitkö mikä? Noh, en malta olla kertomatta: Säästän vain tuon ensimmäisen oksan. Joko tuosta ensimmäisestä mutkasta jää kuollutta puuta, tai sitten ei jää sitäkään.