sunnuntai 28. helmikuuta 2010

Ligu

Likusteri, jonka ostahdin tänään Viherpajasta:

Tämä oli suunnitelma:




Ja sama takaa:

 Pistokaskin jäi pussihoitoon:


Viherpaja ei ole huono paikka tehdä ostoksia. Puiden laatu ei kaikin osin päätä huimaa, mutta hinnat ovat halpoja. Puita on aika paljon, useita satoja. Niissä on todella paljon elukoita, siiroja, tuhatjalkaisia, kotiloita, erilaisia matoja yms, enimmäkseen täysin harmittomia luontokappaleita siis. Tuholaisia löytyy tietysti myös.

Mikä Viherpajassa mättää, on se, että tuotteissa ei pääsääntöisesti ole hintaa tai lajia. Suurin osa on tietysti niitä kaikille tuttuja lajeja, joiden tietämisen voi kyllä ostajalta olettaa. Kiinanlajavat, ligustrumit, fiikukset, sageretiat ja serissat eivät ehkä nimeämistä kaipaa (vaikka  mistäpä niitäkään aloittelija tuntisi?). Kokonaan oma lukunsa on sitten näin talvella lehtensä pudottaneet, joissa ei ole mitään tietoa lajista tai hinnasta. Aika paha sellaista on ostaa. Yksitellenkö niitä pitäisi kiikuttaa kassalle, joka sitten arpoo niille jonkin hinnan?

Hintalaput on kyllä laitettu ruukkuihin, mutta väri huuhtoutuu pois muutaman kastelun jälkeen. Suosittelisin jotain värikoodia, nytkin suurin osa halpiksista maksoi 7,95, 12,50 tai 16,50. Värillinen muovinauha tai teippi voisi pysyä paikoillaan useita vuosia. Tai sitten iso plakaatti pöydälle, että tästä kaikki tähän hintaan.

Toinen asia mikä kaipaisi korjausta on se, että tietyt samat onnettomat jämäpuut seisovat siellä viemässä tilaa uusilta. Ne kannattaisi tuupata ulos muutaman euron hintaan johonkin hiljaiseen aikaan, jos mahdollista. Massatuotetuissa erissä voi olla hyvääkin raaka-ainetta harrastukselle, mutta suuri osa on aina myös huonoa.

Viherpajassa mielenkiintoista on se, että siellä on paljon kiinnostavia ja erikokoisia viherkasveja, joista saa aikaan bonsaita. Nytkin siellä oli muutaman euron hintaan todella paljon fiikuksia, jotka olisivat todella hyviä esim. ryhmäistutuksiin. Olen itse vaan päättänyt, etten enää hanki fiikuksia. Löysin ainakin 10 hyvää erilajista bonsaiehdokasta, sanotaanko 5-10 sentin rungolla. Hintoja en kyllä löytänyt.

Itse kaipaisin kyllä pykälää laadukkaampiakin bonsaipuita, ja erityisesti sitä osastoa, jota on mahdollista kasvattaa sisällä. Japaninvaahteraa, kiinankatajaa ja podocarpuksia on aika paljon, mutta niiden sisäkasvatus ei onnistu, eikä minulla ole sopivaa viileää tilaa. Erityisesti vaahteroissa on aina välillä kelpo yksilöitä.

Podocarpuksista minulta on vielä näkemättä se yksilö, jolla olisi jotain runkoa. Jos valesypressit saa kasvamaan sisällä,miksei sitten nekin. Kun vaan näkisi joskus jonkin yksilön, joka olisi edes etäisesti puun näköinen.

torstai 25. helmikuuta 2010

Puut lomalla

Olimme muutaman päivän mölḱillä, ja pääsin testaamaan kasvien lomahoitoa. Jack Wiklen ohjeiden mukaan kasvit säilyvät pari viikkoa, kun ne laittaa läpinäkyvään pussiin ruukkuineen päivineen. Nyt olimme poissa 4 päivää, ja se onkin oikein sopiva ensimmäinen testi. Normaalisti kastelen kasvit joka päivä, ja päivittäinen kastelu on myös välttämätöntä. Kaikkia ei toki kastella joka päivä, vaikka niitäkin kyllä on.
Hyvin tuntui toimivan. Ostin pakastepusseja (2,3,5,17 litraa) ja muutamia muitakin pusseja oli käytössä. 3 ja 5 litraa osoittautuivat parhaiksi. Joku pussimalli oli niin kapea, että sillä ei tehnyt mitään. Suurin fiikukseni joutui kahteen valkoiseen muovikassiin, ruukku toiseen ja latvus toiseen.

Otin myös osan putkista pois päältä, mutta se taisi olla turhaa.

Kaikki puut selvisivät hienosti. Hieman mietityttää se, että joidenkin kasvien varret olivat jo ehtineet homehtua. Pusseja ei siis kannata käyttää uudestaan tähän tarkoitukseen, muutoin saattavat homeet saada yliotteen.

Kaikki kasvit pitivät selvästi kohonneesta ilmankosteudesta. Shefflerasta laskin kymmenkunta ilmajuuren alkua, joten jos niistä olisi kiinnostunut, olisi kosteampi ympäristö parempi. Ihan matelijoille tarkoitettu terraario alkaa tuntua hyvältä vaihtoehdolta. Näitä puisia pömpeleitä ei voi tehdä liian umpinaisiksi, sillä ne homehtuvat.

En totutellut puita ollenkaan huoneilmaan. Luotan siihen, että lehdet ovat vielä riittävästi sopeutuneet huoneilmaan, koska pussitus kesti vain 4 päivää.

perjantai 19. helmikuuta 2010

Talvehditusta


Ei ole vaikeata tänä vuonna talvehdittaminen! Jossain tuolla on hyllyjen ja pöytien alla isompia puita, jotka eivät mahtuneet talvehtimisviritykseeni. Ja ihana uusi koiramme Taimi mukana kuvassa myös. Ikää nyt runsaat puoli vuotta. Saas nähdä, joutuuko montakin kertaa keskustelemaan siitä, ovatko nämä hyllyt puille vai Taimille tarkoitettuja, niiltä kun on mukava tähystellä turvallisesta paikasta pihan tapahtumia:

Valtaosa pienistä puistani on jossain tuolla hangen alla.  Pitäisi kaikkien talvenkestävien selvitä tänä vuonna, vaikka pakkasta on välillä ollut paljonkin.

Mutta tältä näyttää sisällä. Kodinonni on jo vallannut lähes kokonaan tuon valolaatikon pohjan. Se kasvaa jo uloskin voimakkaasti, mutta koirulainen perkaa ne pitkät roikot, jotka sälekaihtimien alta puskevat esiin.

Koiran nimi, Taimi, on lasten hartaasti valitsema. Minusta aika ajattelematon nimi. En kuitenkaan tee siitä bonsaita. Liian ohut runko.

tiistai 16. helmikuuta 2010

Ledeistä ja loisteputkista

Muutama huomio ledeistä ja loisteputkista.

Ledien ja loisteputkien tehokkuus on suhteellisen samaa tasoa. Tällä tarkoitetaan sitä, että tehowatilla syntyy suunnilleen saman verran valosäteilyä.

Loisteputkien spektri on jatkuva, eli ne lähettävät valoa suurin piirtein kaikilla näkyvän valon aallonpituuksilla. Valon koostumuksessa (spektrissä) on suuria eroja eri loisteputkien välillä.

Ledien hyöty ei ole se, että ne tuottaisivat valoa paljon tehokkaammin kuin loisteputket, vaan se, että ne tuottavat valoa tiedetyllä aallonpituudella. Koska kasvit käyttävät eri aallonpituuksia eri tavalla, on ledeillä mahdollista tuottaa juuri kasvien tarvitsemaa valoa, eikä sähköä käytetä muiden aallonpituuksien tuottamiseen.

Ensimmäisen polven ledivalot olivatkin spektrin kahden piikin varaan rakennettuja. Konsensus lienee, että tämä osoittautui riittämättömäksi. Esimerkiksi, punaisella puolella kasvit tarvitsevat aallonpituutta 630nm ja aallonpituutta 660nm. Keltaisella alueella oli joku tärkeä aallonpituus, ja sinisellä alueella on myös useita tärkeitä aallonpituuksia.

Uudemmat valaisimet rakentuvat sen varaan, että ledejä useita erilaisia, jotta eri aallonpituusalueet saadaan katettua. Useissa on lisäksi varmuuden välttämiseksi mukana jatkuvaspektrinen valkoinen.

Olen nyt alkanut ajatella, että lieneekö tässä paljon järkeä. Meillä on jo valaisintyyppi, jolla on jatkuva spektri, ja jossa spektrin huiput ovat aika oikealla paikalla. Se on loisteputki. Esimerkiksi kelpaa Megamanin kasvivalo (sillä varauksella, että spektri vastaa todellisuutta). Koska tehokkuus on suunnilleen samaa tasoa, ei ledeillä sitten loppupelissä saadakaan hirveän suurta etua, jos ollenkaan.

Kaksi varausta:

Ensinnäkin ledit ovat pistemäisiä valonlähteitä, joille on helppo rakentaa sopivasti suuntaavia valaisimia, joiden avulla kasveille tuleva valon määrä saattaa olla parempi kuin loisteputkilla. Toisin sanoen, vaikka valonlähteen tehokkuus olisikin samaa tasoa, voi valaisimien tehokkuudessa olla suuria eroja ledien hyväksi.

Toiseksi ledien tehokkuus on ollut kovassa kasvussa. Muutaman vuoden kuluttua ledien tehokkuus voi olla kaksinkertainen loisteputkiin verrattuna. Silloinkin vaaka kyllä kallistuu ledien puolelle.