keskiviikko 28. syyskuuta 2016

Parit lamput

Illat pimenee ja alkaa taas kiinnostaa sisäpuutkin. Ne tuppaavat taantumaan kesällä, kun kiinnostus suuntautuu ulos.

Törmäsin pariin halpaan lamppuun Ebayssä. Molemmat ovat E27 kierrekannalla. Toisessa tuli mukana kiskokiinnitys, joka ei ikävä kyllä sovi minun kiskooni. Sikäli ei haittaa, että lampun kanta on kuitenkin tuo E27.



Formaatti on PAR30. Toinen perustuu pikkuledeihin, toinen yhteen COBiin. Valontuotto on ihan samaa kastia, 100 000 luxia tulee 37 sentin päässä.Watteja molemmissa 35, kelvineitä 6000. Riittävän tiukkoja spotteja molemmat. (EDIT, pikkuledeillä toteutettu on paljon parempi, koska sen keila on 35 astetta, yhdellä cobilla toteutettu on olevinaan vain 12 astetta.)

Ilman kiinnikettä oleva maksoi 16€, Linkki kohteeseen.

Kiinnikkeellä oleva maksoi 17,60. Linkki.

Yksitellen kun tilaa, näyttivät tulevat kirjeenä, ja jää alle tullirajan. Hävyttömän halpaa siis. Pikkupuulle riittää yksi, vähän isommalle (30cm) laittaisin 3. Näiden täytyy olla puusta aika tarkkaan 40-45 sentin päässä. Tässä siis yksinkertainen ja halpa perusratkaisu lisävaloon.

Noissa on molemmissa tuuletin, joka pitää melkoista mekkalaa. Tuulettimet ovat standardi 12v tietokonetuulettimia, joita saa hiljaisempana versiona kaupasta esim. Noctualta. Tuularit maksavat melkein saman kuin lamppu.

Oikeastaan enemmän kiinnostavat nyt tuommoiset:



 Linkki kohteeseen.

4kpl 10W ledilamppuja, kiikulla eli suunnattavissa, 30 astetta, löytyy 4000K, ja nämä sisältävät muuntajan, sillä ne voi yhditää suoraan verkkovirtaan. 5W versio löytyy myös.
Hinnaksi tulisi 44€ kuljetuksella, siihen sitten tullit ja alvit päälle. Ei ole kallista. (EDIT, kohdetta täsmennetty, on vain 110V.)

Neljällä tuollaisella valaisisi aika isonkin lyhdyn. Sellainen huvittaisi rakentaa, mutta ei ole oikein tarvetta.

lauantai 24. syyskuuta 2016

Hyppyhäntäisiä!



Olen luullut että minulla olevat ruukuissa vilistävät ötökät ovat ripsiäisiä, mutta olen ollut väärässä. Ne ovat hyppyhäntäisiä.

Wikipedia aiheesta.

Vipeltäjät eivät ole hyönteisiä, vaikka ne luetaankin kuusijalkaisiin. Suurimmat yksilöt ovat max 2 millisiä ilman tuntosarvia, joten tunnistus on ollut aika vaikeaa. Otin vihdoin puun ja ravistelin sitä valkoisen paperin yläpuolella. Paperille tippui kymmeniä eri ikäisiä yksilöitä, joista suurimmista sain kohtuullisia kuvia Canon 100mm macrolla. Normivalaistuksessa tällä lajilla joka minulla on, on metallinhohtoinen kiilto. Kuvissa näkyvä kuviointi tulee kunnolla näkyviin salamalla.

Olen luullut että ne lentävät, mutta näin ei ole, niillä on mahan alla jousimainen hanko, jonka avulla ne hyppäävät.

Loistava uutinen on, että ne eivät ole kovin harmillisia. Ne syövät lahoavaa maa-ainesta, sieniä, leviä jne. Jotkut lajit lasketaan tuholaisiksi, koska niiden puremajäljet tekevät vioituksia lehtiin. Ne ovat kuitenkin inhottavia, ajoittain niitä on ollut niin paljon, että katsoo kasvia mihin vaan, aina näkee muutaman.

Orgaaniset lannoitteet ovat ongelmallisia, koska hyppyhäntäiset todennäköisesti syövät niitä.

Terraario on näille omiaan, koska viihtyvät kosteassa. Torjuntaan kuuluu orgaanisesta aineksesta luopuminen maa-aineksessa, kuolleiden lehtien poisto ruukuista jne. Helppoja juttuja siis. Hyppyhäntäiset eivä elä vedessä, joten niiden poistoon PITÄISI riittää puun upottaminen veteen ruukkuineen puoleksi tunniksi. Ötökät kertyvät pinnalle tai hukkuvat. (Näin ei käynyt, puolen tunnin upotus sai monet öyökät nousemaan pintaan, mutta jäi niitä kasviinkin vielä ihan riittävästi.)

Ripsiäisiäkin minulla on ainakin ollut, mutta nämä ötökät joita jatkuvasti näen eivät ole niitä.



Tältä hyppyhäntäiset yleensä näyttävät, niillä on metallinhohtoinen kiilto. 





torstai 15. syyskuuta 2016

Uusi studio

Pömpeli toimii kohtuullisena studiona, kun jaksaa vähän viritellä.


Lamppujen alla on palanen valkoista muovipussia, jotteivat ylimmät lehdet ylivalottuisi niin paljon. Takimmaiset spotit on irrotettu, jotta musta tausta jäisi varjoon. Tausta on puulevyn päälle niitattu musta kangas. Naapurikasvien valojakin on vähän suunnattu kohteeseen. Lisäksi siellä näkyy tietokonetuulettimet. Terraarion ovi on tietysti auki. 

tiistai 13. syyskuuta 2016

Likusteri + Biometar

Osui käteen kaverilta saatu Pentacon-EOS-adapteri, jolla ei ole tullut leikittyä tarpeeksi.

Canon 600D + Biometar + Ligustrum sinensis
Tuossa Pentaconin objektiivi, 80 mm Carl Zeiss Jena Biometar jostain 60-70 luvun vaihteesta. Rullafilmille se on normaaliobjektiivi, mutta tälle digikameralle tele. Aukko 8.

Noiden vanhojen opiskojen käyttö toimii yllättävän hyvin digikameran kanssa. Kaikki tarkennusapuvälineet on käytössä, vain kameran automatiikka ei pelaa. Manuaalitarkennus siis, mutta se nyt on muutenkin käytössä jalustalla kuvatessa. Valotusautomatiikka toimii, haarukointeineen.

Pitäisi jaksaa opetella Gimpin käyttö siten, että saisi kaksi kuvaa yhdistetyä. Tuossa kuvassa lehdet ovat ylivalottumisen rajoilla, mutta runko on alivalottunut. Tausta häviää täysin. Tämä on kuvattu suoraan pömpelissä, joka toimii kohtuullisena kuvauspaikkana.

Flektogon löytyy myös, 50mm laajakulma (6x6 formaatille siis). Pitää testata sekin. Tästä sain myös loistavat tekosyyn hankkia Mirrin, Mir siis, 65mm opiska, joka oli joskus lainassa Pentacon six:iin. Jostain syystä rakastuin siihen täysin. Ehkä vain siksi kun se oli kaverin.

Miksi pitäisi käyttää noita vanhoja opiskoja, mitä hyötyä siitä on? Ei mitään. Canonin 100mm makro on tarkkuudessa eri planeetalta. Laitoin tuon 40-50 vuotiaan opiskan kuvan tuohon aika isona (klikkaamalla suurenee). Siitä voi katsoa tarkemmin.

sunnuntai 4. syyskuuta 2016

Huijauksia

Bonsaiympyröissä puhutaan aivan erityislaatuisista bonsaista, joita kutsutaan nimellä tanuki. Termi tulee japanista, ja se tarkoittaa huijausta, muun muassa, tosin sanalla on muitakin merkityksiä.

Idea on, että otetaan mielenkiintoinen kuollut puunkarahka ja kiinnitetään siihen mitätön taimi tms. Tuloksena on jotain, joka tosiaan voi olla paljon enemmäin kuin vain osiensa summa. Tanukit jakavat jonkin verran mielipiteitä, toisten mielestä ne ovat yhdentekeviä, toisten mielestä ne taas ovat hauska lisä harrastukseen. Minusta tanukeja on kiva askarrella. 

Tanuki on harrastajalle keino päästä tekemään jotain potentiaalisesti hienoakin materiaalilla, joka ei maksa juuri yhtään mitään. Kallioilta voi hakea katajanraadon, ja taimitarhasta vitosen pikkuhavun, ja lopputulos voi olla oikein hieno. 

Pidimme noin kuukausi sitten pienen tanuki-työpajan. Minulta löytyy vuosien varrella kertyneitä karahkoja aika paljon, tällä kertaa päädyin käyttämään tätä: 



Nurjalta puolelta:



Kanto on ollut minulla varmaan 10 vuotta. Se on ollut vuosia vajan katolla, ja olen käsitellyt sen muutamaan kertaan rikkikalkilla. Ihmeellistä on, että tuo ohut oksa on edelleen ehjä.

Meillä oli taiteilija Salo takapiruna, ja tämmöisen hän rustasi tuosta kannosta inspiraation lähteeksi:



Näitä kuvia on blogissa ollut ennenkin, pitääkin laittaa tagi "Salo" noille.

Työpaja oli oikein hauska tilaisuus. Taimien kiinnitys kantoon ei ole ihan niin suoraviivaista kuin voisi ajatella, tuollainen senttinen kataja esim. on jo hyvinkin kovaa ainesta. Ostin tätä varten 2 eri taimea, joista sitten valitsin sen, joka paremmin tuntui taipuvan rungon muotoihin. Taimet olivat 5,90/kpl. Tarkkaa lajia en tiedä, kulki nimellä havumix.

Poistin taimen sivulta lastun siltä puolelta, joka tulee runkoa vasten. Tämä on käsittääkseni Colin Lewisin ajatus. Yleensä puuhun kaiverretaan väylä, johon taimi kiinnitetään. Lewisin oivallus on, että taimi halkaistaan, ja kiinnitetään suoraan kannon pintaan. Kun taimi kasvaa ja tekee uutta puuainesta, se lähtee etenemään pitkin karahkaa aivan kuin se olisi samaa puuta. Yksinkertaista!

Tuossa muutaman tunnin työn tulokset:



Kiinnitin taimen nippusiteille, ja vain alas laitoin 2 messinkiruuvia. Rungossa tuli niin tiukka mutka, että en saanut taimea kantoa vasten. Jatkoin kotona myöhemmin ruuvipuristimella:


Kiristelin ruuvia puoli kierrosta aina silloin tällöin, ja parissa viikossa taimi oli kohtuullisesti puuta vasten.

Ostin Bauhausista messinkiruuveja, sopivia kokoja ovat 12,16 ja 20mm. Ruuvien pitää olla messinkiä, teräsruuvit, pinnoitetutkin, tappavat katajat. Porasin apureiät 1,5mm poralla. Oikeaoppisesti reikiä ei pitäisi porata samaan linjaan, vaan välillä hiukan vasemmalle, välillä oikealle, jotta taimi kestää paremmin. Tämä taimi on niin ohut, että ei ollut paljon varaa hienostella. Ruuveja tuli kohdasta riippuen 2-5 sentin välein.


Aika dramaattista jälkeä mustalla taustalla... Vähän huono kuvakulma, ja huono opiska. Puu on myös vähän turhan kallellaan oikealle. Juuri käsitelty rikkikalkilla, siksi keltaista väriä. Ruukku on ok, omaa tekoa.

Ostin pikkuisen kynätohottimen, joka toimii sytkärikaasulla. Oikein hyvä peli. Poltin sillä kannon onton sisäpuolen mustaksi.

Pari pikkutohoa. Pienempi on hyvä tarkkaan hommaan,
kuten tähän, isolla saa poltettua laajempia pintoja. 
Nuo taimen kaksi haaraa ovat vielä kiinni latvastaan nippusiteillä. Ne ovat niin ohuita, ettei pysty kiinnittämään ruuvilla. Täytyy antaa kasvaa vähän.

Kantoa täytyy vielä keventää ylhäältä, ja kaiverrettu osuus on aivan erilainen kuin luonnon muovaama. En ole ihan tyytyväinen siihen miten taimi kulkee kannon takapuolella. Huvittaisi tehdä tuo uusiksi. 

Näissä tanukeissa on sellainen juttu, että näitä on kiva askarrella, mutta niiden hoito ei sitten ole niin mielenkiintoista. Muuten tekisin näitä enemmänkin, mutta on tila kortilla, enkä viitsi täyttää näillä hyllyjä. 


lauantai 3. syyskuuta 2016

Pesäkuusi

Pitkästä aikaa päivitystä tälle. Edellisestä on vierähtänyt 4 vuotta.


Kuusella oli joku ötökkäongelma noin 3-4 kesää sitten, ehkä se on ollut sillä niin kauan kuin se on minulla ollut. Käytin silloin ensimmäisiä kertoja Provadon puikkoja havupuille, ja tämä on yksi siistä, joilla vaikutus oli iso. Ötökät aiheuttivat kaikkien sisempien neulasten kuivumisen, ja sen seurauksena puusta tuli huono, kaikki terve kasvu oli aivan oksien kärjissä. Nyt kun puu on vahvistunut, olen päässyt leikkaamaan uutta kasvua pois, ja sen seurauksena on tullut paljon jälkisilmuja. Tänä vuonna pääsin leikkaamaan uutta kasvua pois kolmeen kertaan. Ensi vuonna pitäisi jo päästä langoittelemaan, tai mikä jottei jo tänä vuonna.



Takapuoli, josta voisi tehdä myös etupuolen.

Istutan tätä aika harvoin, ehkä 3 vuoden välein. Juuret ovat huvittavan paksut, kuin isolla puulla, vaikka yläosan kasvutapa onkin hienojakoinen. Provadoa käytän joka vuosi, Kaksi puikkoa puolitettuna riittää koko kasvukaudeksi. Tänä vuonna käytin yhden kerran myös Calypsoa kasteluvedessä. Calypsohan on suunnilleen samaa kamaa, mutta nestemäisenä. Lannoituksena on BioGoldia, se on todella hyvää tavaraa tälle.

perjantai 2. syyskuuta 2016

New section, new online trees

I made new page to this blog, for making it easier for me to track new trees that appear to bonsai online shops. Link is above, and here.