tiistai 22. elokuuta 2017

Viinivaahtera


Rapsuttelin vähän viinivaahteran tyveä esiin. Maata poistui muutama sentti. Esiin tuli juuria, kuten kuvassa vasemmalla, joilla ei tee tee yhtään mitään, koska ne kasvavat useita senttejä tulevan maarajan yläpuolella. Ihan omaa päättämättömyyttä, että ne siellä vielä olivat.

Vasemmalla puolella tyvi jatkuu suoraan niin paksuksi juureksi, että sille tuskin voi mitään. Kaunis levenemä tyvessä, mutta ei pintajuuria tarjolla. Oikealla puolella, nippa nappa kuvan ulkopuolella, rungossa on iso monttu. Tämä on ollut paakkutaimi puutarhaliikeessä, ja paakun ympärillä oleva kangashässäkkä on pureutunut puun sisään eri puolilla runkoa ja juuria. Oikea puoli on minulle edelleen arvoitus, samoin takapuoli.

Kaivelin montusta ulos maata ja säkin lankoja. Monttu ei ole haava, vaan siellä on kaarna. Ihan mielenkiintoinen feature, jos tyvi jotenkin on siedettävä.

Viinivaahtera kasvaa säkissä. Olen käyttänyt niitä nyt jonkin verran, ja ne vaikuttavat erittäin hyviltä. Puu ei kasva ehkä ihan yhtä voimakkaasti kuin maassa, mutta hyvin kuitenkin. Säkin pitäisi parantaa juuristoa, koska kun juuret kasvavat säkkiin kiinni, ne haarautuvat. Tuloksena pitäisi olla tiheä ja voimakas juuristo.


Tuossa kuvassa näkyy, kuinka vaahtera tekee uutta juurta ihan rungosta. Nuo pienet valkoiset haituvat ovat uusia. En muista moista nähneeni aikaisemmin. Ehkä tuo on viinivaahteralle tyypillistä? Tai sitten voihan se johtua säkistäkin.

Tyvellä alkaa olla hieno kaarna jo. Parikymmentä senttiä ylempänä rungossa kaarna on vielä vihreätä.

Ensi keväänä ei olisi mitään istutustarvetta, mutta tyveä olisi syytä saada enemmän esiin. Ehkä sen saa tehtyä poistamalla maa-ainesta päältä päin. Säkin saa nitojalla mataloitettua aika hyvin.

Leikkuukohdat on peitetty vahalla, mutta etanat syövät sen pois. Pitäisi ehkä sekoittaa massaan jotain pahalta maistuvaa.

tiistai 15. elokuuta 2017

Oksien lyhentelyä

Havuthan eivät tunnetusti tee takasilmuja kovin helposti. Usein esim. männyillä on neulastupsuja ohuitten oksien kärjissä, tuohon tapaan:


Tähän on tarjolla yksinkertainen ja hyvin turvallinen kikka - oksa vartetaan itseensä. 


Oksasta nirhitään kuori pois kahdesta kohtaa, jotka osuvat vastakkain, kun oksan kiertää silmukalle. 



Nirhityt kohdat painetaan vastakkain, ja ympärille ohut nippuside, alumiinilankaa tms. Laitan vahaa liitoskohdan ympärille. Oksat kasvavat kiinni toisiinsa muutamassa vuodessa, mutta liitos on hauras vielä monta vuotta sen jälkeenkin.

On tärkeätä, että lenkki menee noin kuin kuvassa, eli latva vartetaan kiinni oksaan vastakkaiseen suuntaan. Jos lenkki tekee koko ympyrän, oksa kuolee, kun liitoskohta alkaa turvota. Pitää ottaa huomioon, että nippuside katkaisee liikenteen ajan kanssa.

Olen tehnyt tätä männyillä ja katajilla. Vasta yksi lenkura on valmis, sikäli, että oksan virtaukset eivät enää juurikaan kierrä lenkuraa. En ole kuitenkaan poistanut lenkkiä, koska liitos lienee vielä hyvin hauras.


Kuvasta näkyy, että oksa on jo paksumpi liitoksen yläpuolelta kuin alapuolelta. Ajattelin odottaa, että lenkura kuolee kokonaan, ja poistaa sen vasta sitten. Voin kyllä odottaa vaikka 10 vuotta.



tiistai 8. elokuuta 2017

Tomppaa

Ostin lyhyen ajan sisällä kolme kuusta.

Ensimmäinen oli pieni pesäkuusi Picea abies "Little Gem", jossa ei ole paljon näytettävää. Kasvattelen sitä ainakin pari vuotta, että saan lajikkeesta käsityksen. Lähinnä kiinnostaa takasilmujen syntyminen. Lajikkeesta on mahdollista tehdä hyvin pieniä puita, jos ne vain tekevät silmuja. Jos eivät, pitäisi aloittaa niin nuoresta yksilöstä, että vihreää vielä löytyy läheltä runkoa.

Toinen oli Pukinmäen puutarhasta, ylivuotinen Picea pungens "Glauca Globosa". Siitä tuli aika mainio, mutta päätin luopua siitä, kun se kanssaharrastajalle kelpasi hankintahintaan. Se oli hyvin samanlainen kuin minulla joskus oli, ja jonka sitten tapoin, luultavasti liian innokkaalla istuttamisella. Haluan sellaisen, mutta ei nyt ihan samanlaista. Tällä puulla oli tyvellä käänteistä kapenemaa, josta pääsi eroon halkaisemalla rungon alhaaltapäin ja levitttämällä sitä, kunnes kapenemaa ei enää ollut. Halkaisun sai tehtyä juurten välistä, ja luulen että tästä toimenpiteestä ei ole puulle juuri mitään haittaa.

Kolmas on Picea abies "Tompa".

Tuli siis lyhyen ajan sisällä istutettua kolme kääpiökuusta, ja kaikkiin pätee samat huomiot. Kaikilla oli oikein hyvät juuret, paljon terveitä valkoisia juurenkärkiä. Istutus on helppo homma, maa-aines irtoaa juurista helposti. Juuria ei tarvitse leikata olenkaan, jos ei halua. Poistin kaikita yhden tai kaksi juurta, jotka kasvoivat niin, että haittasivat istutusta. Lyhensin myös hiukan kaikkein pisimpiä juuria.

Kääpiökuuset ovat usein niin tuuheita, että oksissa on neulasia vain kärjissä. Sisemmät ovat valon puutteessa tippuneet. Helpoimmalla pääsee, jos puu on sen kokoinen, että bonsain voi tehdä poistamalla ylimääräiset oksat ja langoittamalla.


Sellaisiakin yksilöitä kauppaan jäi, joissa olisi voinut edetä niin. Tällä kiinnostavin osa puuta on tyvi. Tyven jälkeen puulla oli tasapaksua runkoa noin 20 senttiä, jonka jälkeen tuli oksaryväs, ja sen myötä rumasti käänteistä kapenemaa.


Mullasta paljastui sellainen "hauska"ominaisuus, että puun ainut suuri juuri kiertää runkoa parin sentin päässä koko ympyrän, täydet 360 astetta. Ilmeisesti puu on kasvanut pienessä ruukussa joskus, ja juuri on kiertänyt ruukun ympäri. Juuresta kasvaa pieniä juuria aikas tasaisesti joka puolella, joten tälle voisi piruuttaan kasvattaa "ilma-nebarin", eli pintajuuret, jotka kasvavat irti rungosta. Törkeä pila kyllä. Rungosta kasvaa paljon pieniä juuria, joista ei oikein tiedä, mitkä ovat hengissä ja mitkä eivät. Aika näyttää pääseekö tuosta isosta juuresta eroon, tai ehkäpä sille voisi keksiä jotain käyttöä? Apuvälineillä juurta voisi kyllä taivuttaa, mutta mihin? Auki? Kiinni?



 Maa-ainekseksi tuli hohkakiveä, jota isot pojat näyttävät käyttävän havuille ensimmäiseen istutukseen.


Tässä kuvassa näkyy ylinnä oikealle oksa, josta olen kaavaillut latvaa. Paljon riippuu nyt siitä, tuleeko oksiin takasilmuja vai ei.

Puutarhaliikkeissä on isoja kääpiökuusia aina vain muutama yksilö. Niitä kasvatetaan kuitenkin Suomessa monessa paikassa. Huvittaisi tehdä joskus päiväretki sellaiseen paikkaan, esim. Pinsiössä Pirkanmaalla. Halukkaita tulemaan mukaan?

sunnuntai 6. elokuuta 2017

Talvehditusvirittelyä



Tein vanhan kasvipöytä/talvehdituslaatikko-virityksen uusiksi. Halusin lähinnä läpinäkyvän katon, ja rappuset eivät olleet miellyttävät. samalla vaivalla laitoin laatikkoon styroksit, jotta saan lisää kylmälavatilaa, vaikka en lavaa vielä siihen käyttöön otakaan.

Sivuseinässä näkyy vinoneliö, jonka alla on aukko ulos. Laatikon alalaidat eivät ole kiinni maassa kuin sieltä täältä, tarkoituksella, ja yläosan tuuletusreiän pitäisi auttaa siihen, ettei kantta tarvitsisi aukoa keväisin. Saa nähdä.

Seinissä on 50mm styroksit ja yläreunoissa tiivisteenä 5mm umpisolumuovia. Styroksin leikkaus käy siististi pitkällä ja ohuella fileerausveitsellä, jonka pitää olla hyvässä terässä. Kiinnitys seinään käy esim. 70mm nauloilla + aluslevyillä.


Siinä kannen kanssa. Kennolevyä saa nyt ihan Starkista, 35€ 98x250cm levy, 10mm paksua. Tämä on paljon kevyempää ja pehmeämpää kamaa kuin mitä olen aikaisemmin käyttänyt, ja tätä pystyy leikkaamaan ihan katkoteräveitsellä.

Toiseen laatikkoon tein samantapaiset jutut, mutta kaksi tuuletusaukkoa ylös. Aion hankkia lämpöanturit, joiden avulla lämpötilat jäävät talteen. Tarkoitus on kehitellä sellainen systeemi, joka on hyvin tuulettuva, kovimmilta pakkasilta suojaava ja joka pidentää kasvukautta, lähinnä keväällä.


tiistai 25. heinäkuuta 2017

Zelkovan hoito-ohjeita

Oprineidille ohjeistusta, niin samalla vaivalla julkiseksikin.

Zelkova serrata elikäs idänselkova on Japanista, Kiinansta ja Koreasta kotoisin oleva jalavakasvi. Se on perinteinen bonsai-laji, jota yleensä kasvatetaan luuta-muotoon, joka on sille luontainen.



Siinä kuva runsaan viikon takaa, Gotlannin kasvitieteellisestä puutarhasta, jossa idänselkova menestyy siis jo hienosti - mikä ei meidän kannaltamme tarkoita juuri mitään, koska sillä saarella kasvaa sitruksia, oliiveja yms. etelän ihmeitä ilman ongelmia.

Kuvasta näkyy idänselkovan tyypillinen kasvutapa. Lyhyt runko, haarautuu jo alhaalta, usein hyvin symmetrinen. Google "Zelkova broom".

Idänselkovan pitäisi olla talvenkestävä USDA-vuohykkeelle 5.


Eli pitäisi mennä isossa osassa Etelä-Suomea. Tämä koskee maassa kasvavaa yksilöä, ruukussa vanha ohje on ottaa pois pari vyöhykettä, eli ilman suojausta talvehditus onnistuisi Keski-Euroopassa. Ruukussa olevat puut on helppo suojata, joten tämä ei ole ongelma, ja talvisuojaus on ihan välttämätöntä. Kylmälava tietysti riittää, lämmittämätön kasvihuone varmasti myös samoin kuin muoviteltta. Minimissään paksua talvipeitettä puun tyvelle, ja koko puun voi peittää lumella kun sitä saadaan.

Kasvatettavana idänselkova on erittäin helppohoitoinen ja voimakaskasvuinen. Runko ei näytä paksunevan kovinkaan nopeasti. Omani on ollut epäorgaanisessa läpäisevässä kasvualustassa orgaanisella lannoituksella. Versot venyvät puolimetrisiksi noin kuukaudessa.

Kysymällä saa tietää lisää!

Arboretum Mustila

Bonsai4Me




maanantai 24. heinäkuuta 2017

Japaninvaahtera


Viime syksynä ostettiin parin kaverin kanssa Viherpajasta 4 japaninvaahteraa. Omani teloin aivan töpöksi, kuinkas muutenkaan. Kuva parin kuukauden takaa.



Tämä lähti vähän hissuksiin kasvamaan. Tuo pitkä roikko kasvaa väärästä paikasta, joten se pitää poistaa, mutta saa odottaa ensi kevääseen. Istutus myös silloin.

Lähdin hakemaan aivan shohin-kokoista tästä, mutta lehdet ovat yllättävän suuret. Lehtiruoti on hyvin lyhyt. Tulee tästä sitten minkä kokoinen hyvänsä, ainakin tyvi on kunnoissa. Seuraava asia on nebarin kasvattaminen kohdilleen.



lauantai 22. heinäkuuta 2017

Korkkijallu

Keväinen ostos ebaystä.



Otin kuvia monesta suunnasta, mutta aina jotain vikaa. Kädessä pyöritellessä puun  rakenne vasta oikein avautuu. Valkoinen tausta toimii näemmä paremmin auringossa kuvattaessa, joku neutraali vaalea harmaa voisi olla kiva myös.

Kiinanjalava "Corticosa", eli korkkikaarnainen kiinanjallu. Tämä muoto tahtoo tehdä isoja möhkäleitä aina oksien haarakohtiin, varsinkin jos samasta kohdasta lähtee useita oksia. Tekee käänteistä kapenemaa, mutta sille ei voi mitään. Kuuluu asiaan tällä lajilla, joten noiden möhkäleiden kanssa on parasta tottua elämään.

En erota tätä millään japaninjalavasta. Joskus jollain foorumumilla kysyttiin, mikä ero on kiinanjalavalla ja japaninjalavalla, ja yksi vastaus oli, että alkuperämaa.

Tässä on minusta suoraan vanhan ison puun ulkonäköä. Minimaalista langoittelua ja leikkelyä on vasta tehty. Nebari hyvällä alulla, juuria on joka suuntaan. Kylmälavaan talveksi. Ensi keväänä istutus bonsairuukkuun.

tiistai 11. heinäkuuta 2017

Valkomänty


Onpas ärsyttävää, piti päivittää pienen valkomäntyni tilanne, mutta ensin en löytänyt blogista siitä merkintää, ja sitten en löytänyt siitä itseltäni edes kuvaa. Onkohan tämä nyt sitten ensimmäinen.

Puu on ostettu muistaakseni (!) vuonna 2015. Saksasta, hinta 60,-. Se on mukavasti kehittynyt parissa vuodessa. Jostain olen lukenut, että valkomännyt usein vartetaan mustamännyn tyveen, joka tekee paljon nopeammin ja hienomman kaarnan. Varttamiskohta näkyy tuossa selvästi, mikä ei tässä tapauksessa haittaa ollenkaan.

Ihan mäntyhalpis, mutta aika ok pikkupuu. Tarpeetonta sanoakaan, että alkuperäinen ajatus oli katkaista puu tokan oksan yläpuolelta, ja lähteä tekemään sellaista ruukkuineen noin12 senttistä puuta. Alin oksa oikealla olisi ollut latva, silloin se kasvoi voimakkaammin ylöspäin, ennen langoitusta. Tykästyin sitten tuohon hillittyyn liikkeeseen, ja puu on saanut jäädä ihan alkuperäiseen kokoonsa.

Tällä on tyvellä useasta kohtaa käänteistä kapenemaa. Aloitin sen korjaamisen viime vuonna leikkaamalla kuvassa edestä muhkuran pois. Yllättäen se auttoi aika paljon.

Nebaria ei ole, muutama juuri mitä puulta löytyy kasvaa aika huonosti. Seuraavassa istutuksessa täytyy koittaa parantaa tilannetta. Siihen voi kyllä mennä aika monta vuotta, istutin puun 2016 keväällä.

keskiviikko 5. heinäkuuta 2017

Kasteluviritystä

Olen käyttänyt kesäisin poissaollessani Gardenan kastelusysteemiä. Lyhyesti, homma toimii niin, että

  1. Ulkovaraston nurkassa on 300 litran sadevesitynnyri, jossa on 
  2. uppopumppu, jolla on hyvä nostokorkeus (4 metriä muistaakseni). Pumpun pitää pystyä kehittämään kunnollinen paine. 
  3. Pumppua käyttää ajastin, jonka pystyy ajastamaan minuutin tarkkuudella. 
  4. Pumpusta lähtee letku Gardenan perusyksikköön, joka laskee paineen 1,5 bariin. Tästä lähtee 
  5. Gardenan 13mm putki maan alla kasvien luokse. 
  6. Putkessa on useita T-kappaleita, jotka johtavat 4mm putkiin, joissa on kiinni 
  7. kahdenlaisia tippasuuttimia, 2 l/h ja 4 l/h tunnissa tiputtelevia. 
Tämä on ollut toimiva järjestelmä varmaan 10 vuotta. Aluksi vettä tiputeltiin ehkä 10 minuutin ajan per päivä. Vuosi vuodelta lisäsin suuttimia ja vähensin aikaa, jotta kasveille tuleva veden määrää sai säädettyä tarkemmin. Tarkoittaa sitä, että pienille puille ja kuiville yksi kappale 2 l/h suutin, isompiin ruukkuihin ja juopoille enemmän. Systeemin säätely johti siihen, että viikon poissaolon aikana veden pinta tynnyrissä alentui vain 15 cm. Ajastin oli päällä 4 minuuttia per päivä. 

Sellainen asia täytyy mainita, että automaattinen kastelu johtaa helposti ajatukseen siitä, että kun ei kastella tarpeen mukaan, seuraus on liikakastelu. Tämä ei ole totta. 2 l/h tiputtava suutin valuttaa puolisen desiä päivän aikana (4 minuuttia).  Jos maa-aines on läpäisevää eikä sido vettä liikaa, seurauksena on kosteus, ei märkyys. Jos maa-aines on vettä pidättävää, se voi vettyä hyvinkin pahasti, varsinkin jos samaan aikaan sataa paljon. Tilanne ei kuitenkaan poikkea siitä, että kasvit ovat päiviä kestävässä sateessa.

Homma toimi noinkin. Letkujen ja suuttimien kanssa on aikamoinen säätö, ja se alkoi vähitellen nyppiä. Suuttimet tukkeutuvat, jäävät auki jne, joten systeemiä on säädettävä esim. viikko ennen kuin aikoo olla poissa, jotta voi varmistaa, että kaikki pelaa. Kun kaikki on paikoillaan, kastelusysteemi on mukava, koska kastelun voi jättää osittain sen hommaksi. Mutta tietysti vain osittain. (Ehkä kokonaankin, mutta sitten päivittäinen kastelun tarve muuttuu päivittäiseksi kastelun määrän arvioinniksi ja säätelyksi.)

Gardenalla on paljon erilaisia suuttimia. Tippukastelun lisäksi vaihtoehtona on myös suihkusuuttimet, jotka roiskivat vettä. 180 asteen suutin lykkää ulos vajaan 100 litraa tunnissa, teoriassa. Se ei oikein toimi 4mm putkessa, vaan se kiinnitetään suoraan 13mm putkeen, jotta paine riittää. 


Viritin ylähyllyjen taakse 10 kpl näitä suuttimia. Puuni ovat noin 2*2 metrin alueella, joten tämä kastelu toiminee ihan hyvin. Kuvassa etualalla oleva mänty ei juuri saanut roiskevettä, joten jätin sille pöydälle vielä tippusuuttimet.

Lisäetuna tässä alueen kastelussa on se, että reissuun lähtiessä voin viedä sisäpuut samaan läjään, ja pöytien väliin menevät säkeissä ja laatikoissa olevat puut. 

maanantai 3. heinäkuuta 2017

Mongolianvaahtera

Runkojen metsästys johti siihen, että jouduin ostamaan mongolianvaahteran, vaikka minulla onkin niitä jo 6. Oli vaan runko sen verran hyvä. Bonsaischule Wenddorf.








Melkein kaikki kasvu oli latvassa, joten se sai lähteä. Rungosta alin puolikas on loistava, ylempää osaa ennättää miettiä. Viimeinen kuva miellyttää nyt eniten.

maanantai 19. kesäkuuta 2017

Sakari

Raivasin hieman yhtä lavaa, ja pilaritervaleppä "Sakari" tuli esiin pitkästä aikaa.


Ostovuosi 2011, pari vuotta meni ruukussa ja sitten puu meni maahan saamaan paksuutta. Puu kasvoi kyllä todella hienosti liian suuressa ruukussa, jossa oli vettä pidättävä maa-aines (kissanhiekkaa ja turvetta). Pöydillä vain on niin ahdasta, että panin tämän maahan paksunemaan pois tieltä.

Runko on tuplaantunut. Kuvassa näkyy kolme uhrioksaa, joista ylin taitaakin olla uusi latva. Vanhalle latvalle on käymässä niin kuin maahan istutuille puille tuntuu käyvän, eli latva ja muut kuin ohrioksat kuolevat pois. Ei haittaa yhtään tässä tapauksessa, kyllä se sinne takaisin kasvavat. Onpahan kuitenkin asia, joka kannattaa ottaa huomioon.

Yksittäinen mutka noin ylhäällä rungossa ei ole kovin hyvä juttu, mutta ehkä se on parempi kuin vanha suorempi rungon linja. Oksa on myös tulevalla etupuolella, luulisin, mikä olisi bueno.

Ensi syksynä tai keväänä lähtee pois ainakin ylin uhrioksa. Sitten joko kasvatetaan uudet uhrioksat, ja lihotus jatkuu, tai puu menee ruukkuun.

perjantai 2. kesäkuuta 2017

Zelkova nire

Wenddorfilta ostettu taimi - suosittelen kylmälavailijoille tai jos muuten on sopiva talvehditussysteemi. Halpoja!


Eihän tuossa ole mitään näytettävää, mutta se on vaan niin jännää meikäläiselle, että näitä pystyy kasvattamaan. Rajattu pitkät oksat pois, koska niillä ei ole merkitystä.

Runko on paksuuntunut selvästi vuoden aikana, erityisesti aivan tyvestä. Johtuu varmasti paljon paksusta kaarnasta.


Minulla on toinenkin Zelkova nire, jota aion kasvattaa shohin-kokoon, eli ruukkuineen 20 cm. Tästä olisi tarkoitus tehdä isompi, esim. 30 senttiä korkea. Suunnitelma voisi olla kasvattaa runkoon 5cm leveä tyvi, ja sitten alkaa kehittää oksia.



maanantai 29. toukokuuta 2017

Tuija

Alkajaisiksi linkki hyvään tuijajuttuun. Kannattaa tsekata!


Sitten viime kerran on tapahtunut sellaista, että taakse löytyi nätisti oksa antamaan syvyysvaikutelmaa. Myös vasemmalle ylös löytyi oksa, kun vähän pengoin latvatupsua.

Haeskelin vähän kuvia tuijabonsaista, ja kyllähän niitä löytyy todella hienoja. Tuijalle voi halutessaan helposti kasvattaa tiheät oksapilvet, mutta minua viehättävät eniten sellaiset, joissa tuijan ilmava kasvutapa tulee esiin. Ei oksien tarvitse olla tuolla tavalla resuisia kuitenkaan :D. Voisi tänä kesänä vihdoin valita sekundaariset oksat.

Muutama sana tuijan leikkaamisesta.


Kuvassa oikealla tuijan verso, vasemmalla Chamaecyparis obtusa, joka on hyvin saman tyyppinen.

Yleensä bonsaita leikellään siten, että oksaan jää kaksi kasvupistettä. Lehtipuilla nämä ovat lehtiä, joiden tyvellä on silmu lepotilassa. Tuijan kohdalla asia on vähän monimutkaisempi. Versot lähtevät tuossa suuntiin vasen, vasen, vasen-oikea, vasen, oikea, vasen, oikea jne. Jotta oksa haarautuu, oksaan pitää jäädä kaksi eri suuntiin osoittavaa kasvupistettä. Alin kohta jossa tuo toteutuu on kohdan vasen-oikea yläpuolella.

Johtaako tämä sitten miellyttävään kasvutapaan, on kokonaan toinen juttu. Käytännössä riittää, että versoa typistää jotenkin, jolloin se tekee uusia silmuja, ja näistä voi sitten valita sopivat.

Lisäksi tuijalla on hyvin voimakkaasti kasvavia versoja, joilla puu kasvaa korkeutta. Ne voi leikata suoraan pois, koska niiden kasvutapa ei sovellu bonsaille.

Yleensä bonsaista leikataan pois kasvu, joka osoittaa alaspäin tai voimakkaasti ylöspäin. Tuijalla versot ovat enemmän tai vähemmän roikkuvia, lukuun ottamatta pituuskasvun versoja. Minusta se kannattaa hyväksyä. Olisi hienoa, jos yksittäiset versot näkyisivät aika selvästi, ja versot kasvaisivat oksissa kerroksittain.



maanantai 15. toukokuuta 2017

Lehmus

Viimevuoden ostos Wenddorfilta. Tämä on ainut puu Saksan hankinnoista, josta joudun sanomaan, että se oli huonossa jamassa. Puu kyllä kasvoi viime vuonna, mutta ruukku oli oudon raskas ja pinnalla kasvoi maksasammalta, joka on aina merkki liiallisesta märkyydestä. Olisi pitänyt istuttaa uusiksi jo viime kesänä. Juuristo oli nyt aika huonossa kunnossa. Maa-aines oli melkein pelkästään orgaanista tavaraa, niin mujua etten oikein saanut edes käsitystä mitä se on. Arvaukseni on, että nämä eivät kasva taivasalla, vaan kasvihuoneen tapaisissa tiloissa. Muutoin en voi ymmärtää kuinka tuollaisella maa-aineksella kasvatus onnistuisi.

Lehmuksen silmut alkoivat turvota jo ainakin kuukausi sitten. Uusia pieniä silmuja tuli sinne tänne. Versojen kärkisilmut ovat valtavia, ja poistin ne kaikki. Katsoin että jokaiseen versoon jää kaksi kasvupistettä. Kärkisilmu erittää auksiinia, joka on jarru muille silmuille. Kun kärkisilmun poistaa, pienet silmut aktivoituvat ja uusia silmuja alkaa syntyä sinne tänne. (Tuolla asiaa apikaalidominanssista.) Lehmuksella kärkisilmuissa oleva kasvu on suurta ja karkeata, eikä sillä tee mitään bonsaikasvatuksessa, paitsi jos on aikeissa paksuntaa runkoa ja kehittää nebaria. Tämän yksilön kanssa en näe sellaista tarvetta ollenkaan, tässä mennään suoraan muotoiluosastolle. Bonsai-kasvu asuu pienissä silmuissa.

Nyt istutus läpäisevään maa-ainekseen, Eco-gripin, akadaman ja kissanhiekan seokseen. Alkuperäinen seos oli liian kuivaa, joten ripottelin pinnalle hieman kissanhiekkaa suurimpia huokosia tukkimaan.


Aina menee kuvat jotenkin pieleen, nyt ei näy kunnolla oikeanpuoleinen alaoksa. Tässä vähän häiritsee tuo kohta joka kasvaa suoraan ylöspäin, toisesta mutkasta eteenpäin. Se päättyy neljän oksan haaraan, josta jo viime kesänä poistin muutaman oksan. Kaksi pitää vielä poistaa, mutta en ole osannut päättää mitkä. Ilmeisesti suoraan ylöspäin kasvava olisi jonossa ensimmäisenä lähtemään.



Suoran kohdan voisi myös katkaista, yllä olevassa kuvassa on merkki. Lehmuksen oksat ovat pehmeitä ja helppoja taivuttaa, joten luulisin että onnistusi taivuttaa koilliseen kasvava oksa uudeksi latvaksi. Aika rankka taivutushan se olisi, noin 90 astetta. Onko mielipidettä? Haittaako suora pätkä?



sunnuntai 14. toukokuuta 2017

Viinivaahtera


Hätäinen räpsy viinivaahterasta, koska pian lehdet ovat valtavia.

Ostettu vuonna 2014, vietti ensimmäisen vuoden kylmälavassa maahan istutettuna. 2016 keväällä istutus isoon muoviruukkuun, maa-aineksena kissanhiekkaa, karkeaa moler-savea ja lecasoramurskaa. Tämä toimi loppukesään asti, sitten alkoivat perinteiset yliruukutuksen ongelmat. Maa-aines alkoi vettyä, ja ruukku painoi kuin synti. Nostin puun ruukustaan. Pohjaa kohti maa-aines oli aivan vettynyt, ja juuria oli alkanut kuolla. Latoin koko hoidon tuollaiseen kuitukangassäkkiin ja säkki maata vasten.

Nämä säkit ovat toimivat todella hyvin silloin, kun maa-ainesta on liikaa suhteessa puun vedenkulutukseen. Pitää kirjoittaa joskus koko tämä asia auki. Idea kuitenkin on, että säkkiin ei maa-ainekseen jää pohjalle koskaan vesipatjaa, vaan vesi johtuu maahan. Säkissä vaahtera alkoi toipua samoin tein, vaikka ei paljon uusia lehtiä tehnytkään enää loppukesästä. Talvi taas kylmälavassa, ja nyt nyt kasvu on todella hienoa. Säkissä menee vielä tämä vuosi, ensi keväänä sitten kaiken järjen mukaan istutus ruukkuun.

Oudosti ensimmäiset lehdet ovat kauniita itämaisen tyyppisiä, kuten A. japonicumilla. Myöhemmin lehdet muistuttavat enemmän meikäläistä vaahteraa.

perjantai 12. toukokuuta 2017

Sembra

Toinen sembra on kasvanut isossa lammikkoruukussa ja karkeassa  (6-10mm) moler-savessa pari vuotta. Kovasti kiinnosti, että mitä sieltä löytyy. Istutus tuli eteen pakosta, koska ruukun seinät alkoivat hajota. Kaksi vuotta ruukku kesti käytössä, ja se on vähän.



Koko ruukun alempi puolikas oli täynnä juuria, ja vaikkei tuosta kuvasta näy, uuteen kasvuun lähteneitä juurenkärkiä on valtavasti. Kaksi viime kesää on ollut kylmiä ja märkiä, ja tämä kombo tuntui toimivan tällä männyllä, eli ritiläruukku ja karkea maa-aines.

Moler-savi on muuten turhan paljon vettä imevää tavaraa, ruukkuun se on hyvä lisäämään maa-ainekseen jäävän veden määrää. Luulisin että se toimii pitkälti samalla tavalla kuin akadama tässä suhteessa. Juopoille se soveltuu hyvin, eli esim. tuijille, okakuuselle, vaahteroille, mutta vähän vettä kuluttaville se on vaarallista. Esim. männyille olen nyt laittanut kissanhiekkaa noin 20% maa-aineksesta, eniten siksi, että olen tykästynyt siihen, että kastelutarve näkyy. Kissanhiekka menee vaaleaksi kuivuessaan.

Lyhensin muutamaa paksua juurta niin, että niihin jäi vielä reilusti uusia juurenkärkiä. Uudeksi ruukuksi tuli noin 2 litran muoviruukku, mikä on edistystä edelliseen noin 4-5 litran ritiläruukkuun. Saa nyt olla siinä ainakin 2 vuotta.

Tällä oli alunperin suunnitelmana semicascade, jossa runkon ylöpäin kaartuva osa joutaisi pois, ja jostakin noista oikealle kasvavista pikkuoksista tulisi uusi latva.

Sitten on pystykasvuisempi suunnitelma, suunnilleen tuo:



Viherbonsain versio piruuttaan, siinä erona on puun istuttaminen sen verran korkeammalle, että oikealle lähtevät juuret tekisivät mutkan rungon kanssa. Hyvä ajatus.


Viimeiseksi sitten epärelistisin suunnitelma. Olisi hieno liike ja kapenema, mutta aika paljon pitäisi saada kasvua aikaiseksi taakse ja oikealle, jotta se puoli rungosta säilyisi hengissä.


EDIT!

Salo räväytti piirroksen aiheesta. Upea..


Pystysiköhän juuriin saamaan jotenkin lisää massaa, esim halkaisemalla niitä ja levittämällä varovasti. Tämä optio täytyy pitää mielessä.


sunnuntai 7. toukokuuta 2017

Okakuusi

Huomasin viime vuonna, että okakuuseni on vartettu. Se on ongelma, joka ei tule itsestään korjaantumaan, ja päätin yrittää tehdä sille tyvijuurrutuksen. Nettilähteet eivät lupaa hyvää, mutta ei tässä ole paljon menetettävää. Puu on alkanut tehdä kaunista kaarnaa, ja tyveltä se puuttuu. Tällaisena puun kiinnostavuus on 0. Ei siis ole mitään menetettävää. 

Laitoin ensin vuosi sitten rungon ympärille rautalangan. Jonkun ajan kuluttua kaiversin varmemmaksi vakuudeksi dremelillä kaarnan pois puuainesta myöten. 


Kaiverrettu alue on liian kapea, luulisin, joten kietaisin rakoon muovipussin. Sen läpi puuaines ei pääse kasvamaan. Vähän näyttää siltä, että puun runko olisi jo turvonnut langan yläpuolelta.


Kutina on, että onnistumisen mahdollisuudet eivät ole kovin kaksiset. 20-30%?

Yläosa on todella hyvässä kasvussa. Nyt en tee tälle mitään seuraavaan kolmeen vuoteen.

perjantai 5. toukokuuta 2017

Haavan juuria

En ole tainnut koskaan kuvata haavan juuria, joten siinä.






torstai 20. huhtikuuta 2017

Campestre

Kylmälavassa talvehtineita vaahteroita, joita pääsee jo istuttamaan.

Viime kesänä ostettu Acer campestre.



Tästä suunnasta ei juuri näy käänteinen kapenema. Hieno tyvi näkyy huonosti. Yläosan kasvu on turhan suoraa ja tasapaksua. Pitäisi oikeastaan langoitella koko kapistus, jotta saisi käsityksen mitkä oksat tulevat jäämään. Ajattelin antaa tämän kasvaa muutaman vuoden aika villinä, jotta runko kehittyisi. Siksi ylisuuri ruukku.


Ostin viime kesänä myös muutaman Acer palmatum "kotohime" -taimen. Kasvutapa on todella hieno. Normisti vaahteroilla on aina kaksi silmua vastakkain, mutta tällä on 2,3,4, tai kokonainen rinki silmuja vieri vieressä.  Annan toistaiseksi kaikkien kasvaa, jotta runko paksunee. Tai ehkä pitäisi karsia silmut niin, että yhteen kohtaan jää aina yksi? Jottei oksiin tule rumia paksuja kohtia.

Yritin taivuttaa pari milliä paksuja oksia mutkille, jotta muoto olisi valmiina, kun otan pistokkaita. Ei onnistu. Ohuetkin oksat napsahtavat poikki. Oksat pitäisi ilmeisesti taivuttaa jo keskikesällä, kun ne ovat vielä pehmeitä.

Tämä on lajike, joka oikeasti soveltuuu mame-kokoon, eli sellaiseksi puuksi, joka on ruukkuineen max 10 cm korkea. Hoidon kannalta ne ovat kyllä aika hankalia.






tiistai 18. huhtikuuta 2017

Ensimmäisiä istutteluja

Kylmälavassa alkavat japaninlehtikuuset ja vaahterat olla valmiita istutukseen. Lehtikuuset eivät oikeasti kumpikaan kaivanneet istutusta, niiden ruukut vain olivat niin rumat että halusin päästä niistä eroon. En siis leikannut juuria paljonkaan, vain sen verran että puut mahtuivat uusiin ruukkuihin. Kumpikin taitaa mennä loppujen lopuksi hieman pienempään ruukkuun.



Tein tälle pientä taivuttelua ja perusleikkelyä. Levitin viime keväänä juuria vähän levälleen, mutta se ei tainnut olla hyvä juttu. Korkeampi nebari näytti paremmalta.


Tällä on kaksi uhrioksaa. Haluan runkoon noin sentin paksuutta lisää. Luulen että se tulee noin kolmessa vuodessa, kun alaoksat saavat rehottaa vapaasti.



sunnuntai 16. huhtikuuta 2017

Trooppisen puiden leikkauksesta

Katselin Ryan Neilin videon Spring Fundamentals, todella suositeltava pätkä muuten. Siellä on opettavaista juttua monesta asiasta, mutta yksi mistä oli minulle todella paljon hyötyä oli leikkaaamisen aikataulu.

Lehtipuilla (ulkona) aikataulu menee siten, että kasvua voi leikata, kun edellinen kasvu on kovettunut (hardened). Tässä vaiheessa lehdet eivät enää ole pehmeitä, vaan niiden pinnalle on kehittynyt vahakerros ja ne ovat saavuttaneet täyden kokonsa.

Lehtien teko on puulle iso rasitus, ja hetken aikaa puun energiatalous on miinuksella. Kun lehdet ovat kovettuneet, ja puu alkaa valmistautua seuraavaan kasvupyrähdykseen, energiatalous on taas plussalla. Tässä vaiheessa puuta voidaan leikata. Miten lienee mahdollista, etten ole koskaan törmännyt tähän tietoon? Olen leikannut esimerkiksi haapaa aivan liian usein. Puu kehittyy leikkaamalla, ja luonnollisesti leikkauskertoja tahtoo saada puulle niin monta kuin mahdollista vuodessa. Liika on kuitenkin liikaa, luulen että yksi leikkaus kevätkesällä ja toinen syksyllä lehtien pudottua olisi hyvä tahti.

Trooppisista piti puhua. Olen yrittänyt miettiä miten tuo energiatalouden ajatus käännettäisiin trooppisille puille. Joskus puut reagoivat leikkuuseen todella hyvin, ne lykkäävät nopeasti uuden oksan jokaisesta silmusta. Joskus sitten taas leikkaus tapahtuu väärään aikaan, ja vain kärkisilmut lähtevät kasvuun, ehkä nekin hitaasti. Haarautuminen ei silloin parane, ja jonkin ajan kuluttua uloin kasvu on leikattava pois.

Trooppisetkin puut kasvavat pyrähdyksissä. Puu lykkää uutta versoa vähän joka puolelta. Kun tämä kasvu on loppunut, ja lehdet ovat täydessä mitassaan, seuraa pysähdys. Sinä aikana kasvatetaan ehkä juuria, tai sitten vain kerätään sokereita energiatalouden kohentamiseksi. Ehkä silloin, kun seuraava kasvupyrähdys on aluillaan, on oikea hetki leikata?

Minulla on tässä lähinnä mielessä fiikukset, carmona ja kiinanlikusteri.

Kommentoikaa, kiitos.