sunnuntai 1. lokakuuta 2017

Sisäkasvatusmietteitä

Terraariot ovat olleet käytössä pari vuotta, ja alkaa tulla esiin kehitystarpeita.

Terraarioissa on reiät pohjassa, ja ne ovat allaskumilla vuoratussa laatikossa. Idea on, että puita voisi kastella reilusti, ei nyt ihan samoin kuin ulkona, mutta reilusti kuitenkin. Tämä ei oikein toimi. Vesi kertyy nopeasti terraarion alle, ja alusta levättyy rumasti ja alkaa myös haista. Suunniteltu fiksi on nostaa terraariot pari senttiä irti laatikon pohjalta jotta ilma kiertää paremmin ja laittaa mattamustat kaakelit terraarioiden pohjalle, jotta valo ei pääse kasvattamaan leviä ja toisaalta terraarion alle kertyvä sotku ei näy.

Istutusvälit ovat jonkin verran pidemmät kuin aikaisemissa systeemeissäni. Sisäpuut joutuu yleensä istuttamaan siinä vaiheessa, kun ruukut alkavat karstoittua enemmän vesijohtoveden kalkista. Terraariossa kastellaan vähemmän, joten kalkkia ja suoloja kertyy myös vastaavasti vähemmän. Ruukut eivät myöskään helposti kuivu aivan täysin, joten kastellessa suolot valuvat pois ruukusta helpommin.


Silti fiikusten kasvu tyssää kuten aikaisemminkin, ei yhtä nopeasti, mutta kuitenkin. Yllä kuvassa pahiten karstoittunut ja levättynyt puuni. Ruukku on huokoista punasavea, ja siihen myäs kertyy suoloja enemmän kuin kivitavaraan.

Hankin PH-mittarin. Maa-aineksen PH-arvo mitataan niin että maa-aineksen päälle kaadetaan vettä, annetaan seisoa riittävän kauan, ja mitataan vedestä PH. Arvoksi tuli tuolla kasvilla 6.5. Se on oikein hyvä arvo, mutta silti kasvu on tyssännyt. Olen lannoittanut sisälläkin Biogold Originalilla, ja se varmasti puskuroi PH:ta alaspäin. Toisesta ruukusta, jossa lannoitusta oli aivan minimaalisesti, mittasin arvon 7.0. Se on jonkin verran liian korkea, ei pahasti tosin.

PH on kohdillaan, mutta jotain sinne maa-ainekseen kertyy, se on selvä. Sähkönjohtokyvyn mittari on vielä matkalla, mutta veikkaan attä arvot ovat melkoisia.

Tein kaikille puille joita ei ole istutettu lähiaikoina uppokastelun. Annoin puiden liota vedessä noin tunnin. Aika sameaa se vesi tosiaan oli, joten jotain sieltä poistui. Tuon voisi tehdä parin kuukauden välein. Ennen uppokastelua kannattaa edellisenä päivänä kastella puut todella paljon, jotta suolot liukenevat valmiiksi. Tässä on siis kyse ihan maa-aineksen pesusta. Pesun jälkeen olisi hyvä hetki laittaa uudet Biogold-rakeet. Kokeilen nyt annostusta yksi nappula per ruukun pituuden 5 senttiä.


keskiviikko 27. syyskuuta 2017

Ligu


Syksy tulee, ja harrastus on jo siirtynyt sisähommiin. Likusteri tuli sisään pari viikkoa sitten, ja on nyt kovassa kasvussa. Viime vuonna kävi niin, että puu kasvoi syksyllä kovasti. Nypin lehtiä pois kolmeen otteeseen. Sitten se jämähti. Kasvua tuli jonkun verran, mutta ei niin kovasti kuin syksyllä. Syytä en tiedä. Mistähän tuollainen verkkainen kehitys johtuu?

Kaikki tulee aina kuvattua siinä vaiheessa, kun puu on leikattu. Silloin näkyy rakenne paremmin, ja kehitys myös, mutta sikäli se on harhaanjohtavaa, että normaalisti puut eivät näytä siltä. Kaljuja kuvia luvassa muutama tänäkin syksynä.

Tagejä jos klikkaa, näkee muuten vanhat kuvat tästä. Olen antanut puulle tulla pari senttiä lisää korkeutta. Näyttää oikealta tuo latvan suunta nyt? Edelleen shohin, korkeus ruukun yläreunasta 14 senttiä, ruukkuineen alle 20.

Tämä on ruvennut tekemään ilmajuuria. En muista likusterilla nähneeni. Uudelleenistutuksen aika?

Puu on sentin pari liikaa vasemmalla.

lauantai 23. syyskuuta 2017

Uusia puita

On taas tänäkin vuonna tullut hankittua yhtä ja toista - noin 15-20 puuta, joista osa isojakin.

Ensinnäkin järkkäsin 6 marjakuusta, joista onneksi minulle jäi vain 1. Kavereille meni jakoon loput. Onneksi siksi, että tila on kortilla. Matsku oli hyvää, useampi olisi kelvannut sen puolesta. Joukossa oli yksi tätä parempikin, mutta tämä on iso. Tyvi on 15cm. Poistettavaa materiaalia, jonka saimme kohtuuhintaan.

Latvassa tappi vasemmalle voisi olla uusi latva. Rungon matkalla on kymmenkunta pistettä,
joissa on uutta kasvua. Asento voisi olla summittaisesti tuo. Alin aksa oikealla joutuu
varmaankin lähtemään, samoin toinen runko, joka näkyy tuossa sisäkaarteessa. 

Sitten Mustilan taimipäiviltä käteen tarttunut okakuusi.


Tässä on okakuusen perusrunkoon vartettu lajiketta Diana. Varttokohdan alapuolelta, tai oikeastaan juuri varttokohdasta, puussa on oksa, joka on siis okakuusta. Hieno puun alku. Joskus vuoden kuluttua voisi typistää reilusti vartettua pätkää. Siitä vuoden kuluttua loput? Jotain pientä kaiverrattaa voi tuohon jättää, tai sitten ei. Puulla on kaksi mahdollista latvaa, joiden välillä ei tarvitse vielä muutamaan vuoteen valita.

Kiiltotuhkapensas, jonka löysin roskaläjästä.


Ei ollenkaan hiusjuuria. vain kanto, kuivia oksia ja muutama oksa, jossa oli pikkuruisia eläviä lehtiä. Olin koiran kanssa liikkeellä, joten ajattelin että haen sen lenkin jälkeen, mutta unohdin. Muistin asian vasta kun näin sen seuraavan kerran, usean päivän kuluttua. Kokeilin puuta, ja se oli jo kovin kevyt, eli kuivahtanut. Lehdet olivat vielä hengissä, joten nappasin puun mukaan. Se meni ämpäriin nesteytykseen  viikoksi, sitten säkkiin. Toivotaan parasta - mutta hällä väli. Nyt parin viikon kuluttua lehdet ovat hieman jopa kasvaneet, mutta tuskin sillä vielä on yhtään juuria. Ensi kesä sitten näyttää.

Olen kerännyt jonkin verran vastaavia puita, ja ne ovat lähteneet kasvuun hyvällä prosentilla. Äkkiä laskien 11 yksilöä, joista 9 on lähtenyt kasvamaan, kaikki lehtipuita (orapihlaja * 7, vaahtera * 1, unkarinsyreeni * 2, jonkun pajun karahka). Kannattaa siis ottaa kanto talteen, jos sellaiseen jossain törmää ja siinä on jotain ideaa. Kunnon liotus ja maahan tai säkkiin.


Keväällä nostettu vaahtera. Surkeat juuret ja suurin juuri suoraan alas - sanoisin että se tavallinen tarina vaahteran kohdalla. Tyvi kuitenkin levenee nätisti. Vahvan oloinen vesseli ja tykkää olla säkissä. Maa-aineksena kissanhiekkaa ja lecasoraa lähinnä. Olen bongannut tämän varmaan 10-15 vuotta sitten alunperin, pätkäissyt ensin ylempää, sitten raivausmies on pätkäissyt alempaa, ja lopulta minä tuosta mistä näkyy pari vuotta sitten. Suurin osa oksista on tullut sen jälkeen. Vähän haastava oksisto, mutta runko on kiva. Ensi vuoden saa olla vielä säkissä, mutta oikea asento pitäisi löytää ja alkaa langoitella oksia jotenkin, ennen kuin ne kovettuvat niin ettei niitä pysty taivuttamaan.



Viimeinen vesseli tältä erää, vaakasuora literati vai mikä tuo olisi. Kalliolta kerätty mänty. Juuret tulivat aika hyvin mukaan, paksuja juuria ei montaa ollut ja juuret menivät kiepille ruukkuun. Ensi kesä  näyttää. Kuvasta ei näy, mutta tämä on retkottanut kalliota vasten, ja päällä on kuollutta puuta jonkun verran. Se näyttää siltä, kuin puun yli olisi ajettu nastarenkailla useampaan otteeseen. Jos tämä jää henkiin, kuolleen puun alueita pitäisi laajentaa ja saada jonkinlaista kierteisyyttä niihin.





tiistai 19. syyskuuta 2017

Talvehditusviritystä osa 2

Toinen talvehdituslaatikko on viritetty.

Saranat ylimmässä laudassa vasemmalla

Lauta alhaalla kattoa varten
Lavassa on nyt kaksi tuuletusreikää. Rei'istä leikattu pala on tallessa, ja sillä voi tukkia aukon kovilla pakkasilla, jos tarpeen. Ulkopuolelle tulee ritilä. 



Pohjalla on verkko, ja kannen päälle tulevat styroksit mahtuvat laatikkoon kesän ajaksi. Tarkoitus oli, että myös kennolevy olisi mahtunut säilöön, mutta styroksit pienensivät laatikkoa niin paljon että ei mahdu. 


Lavassa on nyt Acer buergerianumia ja japaninvaahteroita. Kiva nähdä minne lämpötilat asettuvat. Testi, kuinka puihin vaikuttaa se, että pakkasille ne altistuvat luultavasti vasta joulukuussa.

EDIT. Testasin sulkea kannen, ja puut näyttivätkin tykkäävän, mutta homeet lähtivät kasvamaan heti. Painovoimainen tuuletus kahdella tuuletusaukolla laatikon yläosassa ei riitä. Avasin laatikon 15cm raolleen. Kannen pitäisi suojata puita kylmiltä öiltä jonkin verran, ja myös liialta sateelta. Lisätestejä tarvitaan.





sunnuntai 17. syyskuuta 2017

Fiikus benjamina "Natasha"

Enpähän löytänyt tätä blogista tagien perusteella lainkaan.


Yksi vanhimpia puitani. En jaksanut hieroa kuvakulmaa kohdilleen.Rungot pitäisi pestä ennen kuvaa, mutta sitten niiden pitää taas kuivua. Korkeus ruukkuineen 20cm.



Kuva vuodelta 2009, jolloin puu jäi ulos liian myöhään syksyllä ja menetti useita pääoksiaan pakkaseen.


Kuva vuodelta 2007, jolloin puusta oli tarkoitus tulla jonkinlainen semicascade. Lempipuuni silloin. Olisiko ollut 3-5 vuotta kasvatuksessa siihen mennessä.




Airamin uusi kasvilamppu


Airamilla uusi kasvivalo, 10W spotti. Vaikuttaa aika hyvälle. Lampussa on 8 valkoista ja 5 punaista lediä. Eivät kerro mikä on spotin leveys, mutta on se spotti kuitenkin, veikkaisin että 35 astetta tai sinne päin.

15cm päähän lamppu tekee 100 Kluxia. Tämä on hiukan väärä arvo, luultavasti, koska lux-mittari ei ole herkkä punaiselle. Jos tarkoitus on vain pitää pikkupuu hengissä talven yli, yksi tämmöinen riittää varmasti, 20-30 cm päähän asetettuna. Jos haetaan tiheätä kasvua ja puun kehittymistä, laittaisin näitä 2-3 kpl pikkupuulle (max 25cm  korkea) 20cm päähän. Vinosti niin,  että alaoksat ovat yhtä kaukana lampusta kuin latvakin.

Helppo ratkaisu siis sen puoleen.

GU10 spotit ovat paljon pienempiä, ja ne on helpompi piilottaa. Mutta hyvä saada kunnollinen vaihtoehto e27 kannalla. Ja hyvä saada lamppu, jolla kasvit pysyvät hengissä talven yli.

lauantai 9. syyskuuta 2017

Männystä

Pari huomiota männyistä.


Kuvan puu on kerätty keväällä 2016. Kuten näkyy, puu otti hiukan siipeensä. Vuoden 2016 kasvu on vähän heikkoa - vaikka tietysti kasvu on aivan loistavaa, kun otetaan huomioon että puu on vasta kerätty. Puu kasvoi kalliolla, ja sille on saatu hyvät juuret mukaan (kertoi kerääjä). Istutusalustana on kissanhiekka ja puu on laatikossa.

Erinäisistä syistä puu joutui minulle 2016 syksyllä. Tilttasin laatikon reilusti vinoon, koska kissanhiekka tuntui vettyvän aika pahasti sateilla. Talvehditus oli paljaan taivaan alla, ja lumella peitettynä, silloin kun lunta saatiin. Kastelu on ollut näin sateisen kesän aikana melko vähäistä. Tämä vuoden kasvu on ollut todella voimakasta, kuten kuvasta näkyy. Suht vähäinen Biogold lannoitteena.

Voimakas kasvu kertoo, että ensi keväänä puun kanssa voisi edetä. Usein männyille suositellaan 3 vuoden toipumistaikaa, joten hyvin voi vielä odottaakin.

Puun voisi istuttaa ruukkuun, mutta jos puu minulla vielä on, ajattelin testata sille sellaista, että koitan rapsutella pois vanhaa maata, joka on juuripaakun keskellä edelleen, kajoamatta ollenkaan laatikon reunoihin. Perustelu on se, että reunoilla kasvavat uudet juuret ovat edelleen hyvin hauraita. Voi olla, että tämän voi tehdä vähillä vaurioilla puun kannalta.


Kuvassa keskivaiheilla uudet takasilmut, jotka tulivat esiin muutamassa viikossa. Nuo taitavat olla viime vuoden kasvussa. 

Toinen asia. Mänty teki normaalit 2-3 suurta silmua liki jokaisen verson kärkeen. Napsaisin nämä kaikki pois noin 3 viikkoa sitten. Ajankohta on valittu niin, että kasvukautta on vielä jäljellä reilusti, jolloin kun silmujen tuottama auksiini häviää puun systeemistä, se tekee uudet silmut. Uusia silmuja tuntuu syntyvän eniten vuoden 2016 kasvuun, jonkun verran myös 2017 kasvuun, ja jonkin verran myös vanhempaan puuhun. Tämä lupaa hyvää tuleville vuosille. Arvaan että tämä olisi ollut virhe viime vuonna tehtynä, ei ehkä fataalia, mutta ei olisi edistänyt puun kehittymistä.

Puulle jäi liki kaikki tämän vuoden kasvu, joten tämä toimenpide ei ole suurikaan rasitus, eikä energiatalouden pitäisi tästä kärsiä. Koska neulaset ovat tallella, ne tuottavat sokereita ja juuret kasvavat edelleen. Toisin sanoin, poistettava biomassa on vähäinen, mutta vaikutus puun kasvutapaan on suuri.

Männyistä sanotaan jopa, että ne eivät tee helposti takasilmuja. Tämä voi olla totta puilla, joille ei tehdä mitään toimenpiteitä, mutta erityisesti silmujen poisto saa männyn tekemään takasilmuja helposti. Tuntuma on, että ensimmäisellä kertaa silmuja tulee jonkin verran, mutta kun tätä (ja muita mäntyjen tekniikoita, jotka tähtäävät samaan) tehdään uudestaan ja uudestaan, takasilmuja alkaa tulla enemmän ja enemmän. Luulen että silmujen poisto johtaa vaikkapa satojen uusien silmujen aihioiden heräämiseen, mutta sitä mukaa, kun silmuja putkahtaa esiin, lisääntyvä auksiini alkaa rajoittaa niitä. Ne palaavat silloin lepotilaan, mutta etenevät taas kun seuraavan kerran tehdään toimenpiteitä.

Olen napsinut yksittäisiä  silmuja pois keväällä, ja silloin uusia silmuja putkahtaa esiin myös. Luulen että tämä on kuitenkin parempi tehdä loppukesästä, koska silloin silmut ovat keväällä valmiina, eikä kasvukautta hukata. Näin myös viileä syksy tulee hyötykäyttöön. Tällä voi olla isokin merkitys pitkässä juoksussa.


sunnuntai 3. syyskuuta 2017

Uusi puksipuu



Viime syksyn hankintoja, spiraalimuotoon leikattu puksipuu. Nämä olivat puoleen hintaan, joten hinnaksi jäi alle 40,-. Puolet lähti pois jo syksyllä, että puu mahtui talvetuslaatikkoon. Keväällä lähti loput ja istutus kasvatusruukkuun. Puu lykkäsi uutta kasvua kaikkialta, ja uusia versoja tulee esiin edelleen. Eiköhän tuossa ole jo tarpeeksi oksia.

Puksipuut ovat siinä mielessä hankalia, että en tahdo osata panna niitä riittävän pieneen ruukkuun ja riittävän kuivaan maa-ainekseen. Pitäisi ilmeisesti unohaa näiltä kissanhiekka kokonaan. Ehkäpä hohkakiven ja laavakiven sekoitus olisi hyvä.

Puksipuu ei pidä happamasta maa-aineksesta. Pitäisi hankkia jostain kalkkikivihiekkaa puskuroimaan PH:ta. Sitä saa esimerkiksi akvaariokaupoista. Akadamaa ei pidä käyttää, sillä se on hapanta. Orgaaniset lannoitteet happamoittavat maata myös, mutta olen silti käyttänyt niitä vähän. Lisäksi tämä sai pari teelusikallisen luujauhoa, joka on nimestään huolimatta aika rakeista tavaraa. Ainakin kasvu on ollut hyvää.






lauantai 2. syyskuuta 2017

Ikean jakkarasta työpöytä



Ikealla on baarijakkara, joka näyttää epäilyttävästi bonsai-työpöydältä. Koska tuo linkki katoaa, varastan kuvan:


Tuohon lisätään vedenkestävät levyt saranoilla ja stopparit ruukulle, niin se on siinä. Huikan hutera, mutta ollut käytössä nyt jonkun aikaa, ja toimii kuin unelma. Pöytälevyn korkeus säädettävissä, 68-86cm, noilla levyn paksuuksilla. Pikkupuille korkeutta voisi olla enemmän, ja voi olla että teen pöytälevyjen alle vielä 10cm lokeron, johon voi tuupata työkalut.





maanantai 28. elokuuta 2017

Säkit


Kuitukangassäkit ovat osoittautuneet käteviksi kerätyille puille. Laatikoiden ja ylisuurien ruukkujen ongelmat eivät vaivaa säkkejä, koska niiden pohjalle ei jää vettä, vaan vesi johtuu pois. Valmistajan mukaan ravinteet ja vesi liikkuisivat jopa jonkin verran takaisinpäin maasta, mutta tästä en ole vakuuttunut.

Säkit ovat turhan korkeita. Niitähän ei tietenkään tarvitse täyttää kuin puolilleen, mutta silti säkin reunat haittaavat. Säkkejä on helppo mataloittaa taittamalla seinät ensi alas ja sitten takaisin ylös, jolloin kätevät kahvat ovat edelleen käytettävissä. Erilaisia hankalia laatikoita nostelleena voin kertoa, että kangassäkin kantaminen kunnon kahvoista on nautinto! Kuvassa matalointi on alustavasti tehty nitojalla, mutta se ei kestä nostamista.

Yksinkertainen ja luja matalointi syntyy myös pienellä pultilla, mutterilla ja parilla isolla aluslevyllä. 5mm kombolla hinta tulee on noin euro/säkki, sisältää neljä kiinnityspistettä (kahvojen kohdalle). Ompelemalla saa myös aikaan kestävää jälkeä. Isomman säkin ympärille voisi laittaa rappausverkkoa tms, ja taittaa kankaan sen yli, niin rakenne olisi vielä tukevampi.

Säkit kuivuvat aika nopeasti, ei ihan yhtä nopeasti kuin pienet ruukut, mutta varsinkin jos maa-aines on ilmavaa ja kasvi kasvaa hyvin, kastella saa joka toinen päivä.

Säkit eivät tunnu toimivan ralleilla, vaan niiden pitää olla maata vasten. Muutoin säkkien pohjalle jää samanlainen vesipatja kuin ruukkuunkin.

Säkkien suuri etu verrattuna maassa kasvattamiseen on tietysti se, että kasvit ovat siirrettävissä. Talvenarat saa siirrettyä kylmälavaan, isoksi kasvaneita voi siirtää takariviin jne. Kasvien kanssa työskentely on myös kivempaa, kun voi läväyttää säkin työpöydälle eikä tarvitse miettiä nebaria maassa maaten.

Puutarhaliikkeissä näkee joskus toisenlaisia säkkejä, jotka ovat ohutta materiaalia - nämä Vivosunin ovat samantapaista materiaalia kuin paksu talvipeite, pari milliä paksua tukevaa kangasta. Kummat ovat parempia, tai miten eroavat käytössä, en tiedä. Hinnat ovat Kiinassa aika lailla halvemmat.

Napataanpas tähän samoin tein kokovaihtoehdot.



Olen kokeillut 10 gallonan/ 38 litran säkkiä, 5 gallonan /19 litran säkkiä, ja matkalla on vielä 3 gallonan/11 litran  kokoa. Mataloitettuna maa-ainesta menee noin puolet säkin koosta, ja tämä kannattaa ottaa huomioon - tavaraa kuluu paljon. Hiekoitukseen tarkoitettu lecasoramurska tuntuu toimivan kohtuullisena lantrinkina kalliimmille ja painavammille maa-aineksille.

sunnuntai 27. elokuuta 2017

Mustilan taimipäivä 2017

Eilen oli Mustilan jokavuotinen taimipäivä. Sinne kannattaa suunnistaa jokaisen, joka on vähänkin puista kiinnostunut. Siellä on tarjolla luentoja, opastettuja kierroksia eri teemoista, huutokauppa sekä harrastajien ja ammattilaisten myymiä taimia. Mukana oli myös myös Aamiainen parvekkeella -blogin Vesa.

Tämä oli toinen kerta kun olin tuolla, ja tapahtuman suosio oli melkoinen. Parkkipaikat olivat jopa hieman kortilla. Vaihtuvuus on tosin suurta, koska isoa osaa porukasta kiinnostaa eniten taimitori.

Osallistuimme pariin ohjattuun kierrokseen, "Itäisten Appalakien kasviaarteet" ja "Lupaavimmat pienikokoiset havukasviuutuudet". Sitten olikin jo sen verran nälkä ja väsy, että kolmaneteen pitkään kierrokseen ei ollut enää paukkuja.

Kierrokset olivat todella hienoja. Mustilassa on paljon mielenkiintoisia kasveja, ja puutarhurit ovat innostuneita ja hauskoja oppaita.

Keväällähän Mustilassa on tarjolla suuret talkoot, ja sinne voisi taas ensi keväänä suunnistaa pienellä bonsai-porukalla. Talkoissa raivataan pois liikaa leviäviä kasveja, ja talkoolaiset saavat ottaa mukaansa sen mikä muuten menisi roskikseen. Ainakin erilaisia vaahteroita, tammia ja pyökkejä on tarjolla. Ne ovat lähinnä siementaimia, jotka eivät ole kovin otollista materiaalia, mutta esimerkisi valkopyökeissä on osassa hienot tyvet ja nebarit jo.

Esimerkiksi koreanvaahteraa näyttää olevan siementaimina todella paljon - tai kun kyse on vaahterasta, sitä ei kait voi tietää mitä siinä siinä risteytynyt keskenään. Bonsaina tietysti hyvin toimivaa, vaikkei laji olisikaan selvillä.

Ostin tällä kertaa pari kääpiökuusta, Picea glauca "Echiniformis" ja Picea abies "Dan's Dwarf". Nämä myytiin pistokaslisättynä, mutta ensinmainitussa oli mullan kätköissä mötti, joka kovasti näyttää varttamiskohdalta.


Pinus mugo "Jezek". Tekee noin sentin neulasta. Tämä on vartettu, ja kokeilin tälle heti sellaista, että jaoin rungon neljään osaan varttamiskohtaan asti, levitin osat ja istutin. Tarkoitus on tietysti piilottaa varttamiskohta. Tämä on tekniikka, jota täytyy alkaa harjoitella tosissaan, koska monet kääpiöhavut on vartettu, osa ei edes pysty elämään omajuurisena.


Sorbus khumbuensis. Jonkinlainen uusi pihlaja, kauniit pienet lehdet, siro kasvutapa, Googlen kuvahaun perusteella punaiset marjat. Himalajasta. Vakkataimen taimia.


Shikokunperhosvaahtera (Acer tchonoskii var. australe). Etelä-Japanin vuoristoista kotoisin, pitäisi mennä I ja II -vyöhykkeillä, joten taidan istuttaa maahan. Harvinainen, ei ilmeisesti kokeiltukaan muualla Suomessa kuin Mustilassa.

Yksi okakuusi tuli vielä ostettua, koska se oli lykännyt tyveltä lupaavan pikkuoksan, joka jatkoi hienosti rungon linjaa. Siitä joskus enemmän.

tiistai 22. elokuuta 2017

Viinivaahtera


Rapsuttelin vähän viinivaahteran tyveä esiin. Maata poistui muutama sentti. Esiin tuli juuria, kuten kuvassa vasemmalla, joilla ei tee tee yhtään mitään, koska ne kasvavat useita senttejä tulevan maarajan yläpuolella. Ihan omaa päättämättömyyttä, että ne siellä vielä olivat.

Vasemmalla puolella tyvi jatkuu suoraan niin paksuksi juureksi, että sille tuskin voi mitään. Kaunis levenemä tyvessä, mutta ei pintajuuria tarjolla. Oikealla puolella, nippa nappa kuvan ulkopuolella, rungossa on iso monttu. Tämä on ollut paakkutaimi puutarhaliikeessä, ja paakun ympärillä oleva kangashässäkkä on pureutunut puun sisään eri puolilla runkoa ja juuria. Oikea puoli on minulle edelleen arvoitus, samoin takapuoli.

Kaivelin montusta ulos maata ja säkin lankoja. Monttu ei ole haava, vaan siellä on kaarna. Ihan mielenkiintoinen feature, jos tyvi jotenkin on siedettävä.

Viinivaahtera kasvaa säkissä. Olen käyttänyt niitä nyt jonkin verran, ja ne vaikuttavat erittäin hyviltä. Puu ei kasva ehkä ihan yhtä voimakkaasti kuin maassa, mutta hyvin kuitenkin. Säkin pitäisi parantaa juuristoa, koska kun juuret kasvavat säkkiin kiinni, ne haarautuvat. Tuloksena pitäisi olla tiheä ja voimakas juuristo.


Tuossa kuvassa näkyy, kuinka vaahtera tekee uutta juurta ihan rungosta. Nuo pienet valkoiset haituvat ovat uusia. En muista moista nähneeni aikaisemmin. Ehkä tuo on viinivaahteralle tyypillistä? Tai sitten voihan se johtua säkistäkin.

Tyvellä alkaa olla hieno kaarna jo. Parikymmentä senttiä ylempänä rungossa kaarna on vielä vihreätä.

Ensi keväänä ei olisi mitään istutustarvetta, mutta tyveä olisi syytä saada enemmän esiin. Ehkä sen saa tehtyä poistamalla maa-ainesta päältä päin. Säkin saa nitojalla mataloitettua aika hyvin.

Leikkuukohdat on peitetty vahalla, mutta etanat syövät sen pois. Pitäisi ehkä sekoittaa massaan jotain pahalta maistuvaa.

tiistai 15. elokuuta 2017

Oksien lyhentelyä

Havuthan eivät tunnetusti tee takasilmuja kovin helposti. Usein esim. männyillä on neulastupsuja ohuitten oksien kärjissä, tuohon tapaan:


Tähän on tarjolla yksinkertainen ja hyvin turvallinen kikka - oksa vartetaan itseensä. 


Oksasta nirhitään kuori pois kahdesta kohtaa, jotka osuvat vastakkain, kun oksan kiertää silmukalle. 



Nirhityt kohdat painetaan vastakkain, ja ympärille ohut nippuside, alumiinilankaa tms. Laitan vahaa liitoskohdan ympärille. Oksat kasvavat kiinni toisiinsa muutamassa vuodessa, mutta liitos on hauras vielä monta vuotta sen jälkeenkin.

On tärkeätä, että lenkki menee noin kuin kuvassa, eli latva vartetaan kiinni oksaan vastakkaiseen suuntaan. Jos lenkki tekee koko ympyrän, oksa kuolee, kun liitoskohta alkaa turvota. Pitää ottaa huomioon, että nippuside katkaisee liikenteen ajan kanssa.

Olen tehnyt tätä männyillä ja katajilla. Vasta yksi lenkura on valmis, sikäli, että oksan virtaukset eivät enää juurikaan kierrä lenkuraa. En ole kuitenkaan poistanut lenkkiä, koska liitos lienee vielä hyvin hauras.


Kuvasta näkyy, että oksa on jo paksumpi liitoksen yläpuolelta kuin alapuolelta. Ajattelin odottaa, että lenkura kuolee kokonaan, ja poistaa sen vasta sitten. Voin kyllä odottaa vaikka 10 vuotta.



tiistai 8. elokuuta 2017

Tomppaa

Ostin lyhyen ajan sisällä kolme kuusta.

Ensimmäinen oli pieni pesäkuusi Picea abies "Little Gem", jossa ei ole paljon näytettävää. Kasvattelen sitä ainakin pari vuotta, että saan lajikkeesta käsityksen. Lähinnä kiinnostaa takasilmujen syntyminen. Lajikkeesta on mahdollista tehdä hyvin pieniä puita, jos ne vain tekevät silmuja. Jos eivät, pitäisi aloittaa niin nuoresta yksilöstä, että vihreää vielä löytyy läheltä runkoa.

Toinen oli Pukinmäen puutarhasta, ylivuotinen Picea pungens "Glauca Globosa". Siitä tuli aika mainio, mutta päätin luopua siitä, kun se kanssaharrastajalle kelpasi hankintahintaan. Se oli hyvin samanlainen kuin minulla joskus oli, ja jonka sitten tapoin, luultavasti liian innokkaalla istuttamisella. Haluan sellaisen, mutta ei nyt ihan samanlaista. Tällä puulla oli tyvellä käänteistä kapenemaa, josta pääsi eroon halkaisemalla rungon alhaaltapäin ja levitttämällä sitä, kunnes kapenemaa ei enää ollut. Halkaisun sai tehtyä juurten välistä, ja luulen että tästä toimenpiteestä ei ole puulle juuri mitään haittaa.

Kolmas on Picea abies "Tompa".

Tuli siis lyhyen ajan sisällä istutettua kolme kääpiökuusta, ja kaikkiin pätee samat huomiot. Kaikilla oli oikein hyvät juuret, paljon terveitä valkoisia juurenkärkiä. Istutus on helppo homma, maa-aines irtoaa juurista helposti. Juuria ei tarvitse leikata olenkaan, jos ei halua. Poistin kaikita yhden tai kaksi juurta, jotka kasvoivat niin, että haittasivat istutusta. Lyhensin myös hiukan kaikkein pisimpiä juuria.

Kääpiökuuset ovat usein niin tuuheita, että oksissa on neulasia vain kärjissä. Sisemmät ovat valon puutteessa tippuneet. Helpoimmalla pääsee, jos puu on sen kokoinen, että bonsain voi tehdä poistamalla ylimääräiset oksat ja langoittamalla.


Sellaisiakin yksilöitä kauppaan jäi, joissa olisi voinut edetä niin. Tällä kiinnostavin osa puuta on tyvi. Tyven jälkeen puulla oli tasapaksua runkoa noin 20 senttiä, jonka jälkeen tuli oksaryväs, ja sen myötä rumasti käänteistä kapenemaa.


Mullasta paljastui sellainen "hauska"ominaisuus, että puun ainut suuri juuri kiertää runkoa parin sentin päässä koko ympyrän, täydet 360 astetta. Ilmeisesti puu on kasvanut pienessä ruukussa joskus, ja juuri on kiertänyt ruukun ympäri. Juuresta kasvaa pieniä juuria aikas tasaisesti joka puolella, joten tälle voisi piruuttaan kasvattaa "ilma-nebarin", eli pintajuuret, jotka kasvavat irti rungosta. Törkeä pila kyllä. Rungosta kasvaa paljon pieniä juuria, joista ei oikein tiedä, mitkä ovat hengissä ja mitkä eivät. Aika näyttää pääseekö tuosta isosta juuresta eroon, tai ehkäpä sille voisi keksiä jotain käyttöä? Apuvälineillä juurta voisi kyllä taivuttaa, mutta mihin? Auki? Kiinni?



 Maa-ainekseksi tuli hohkakiveä, jota isot pojat näyttävät käyttävän havuille ensimmäiseen istutukseen.


Tässä kuvassa näkyy ylinnä oikealle oksa, josta olen kaavaillut latvaa. Paljon riippuu nyt siitä, tuleeko oksiin takasilmuja vai ei.

Puutarhaliikkeissä on isoja kääpiökuusia aina vain muutama yksilö. Niitä kasvatetaan kuitenkin Suomessa monessa paikassa. Huvittaisi tehdä joskus päiväretki sellaiseen paikkaan, esim. Pinsiössä Pirkanmaalla. Halukkaita tulemaan mukaan?

sunnuntai 6. elokuuta 2017

Talvehditusvirittelyä



Tein vanhan kasvipöytä/talvehdituslaatikko-virityksen uusiksi. Halusin lähinnä läpinäkyvän katon, ja rappuset eivät olleet miellyttävät. samalla vaivalla laitoin laatikkoon styroksit, jotta saan lisää kylmälavatilaa, vaikka en lavaa vielä siihen käyttöön otakaan.

Sivuseinässä näkyy vinoneliö, jonka alla on aukko ulos. Laatikon alalaidat eivät ole kiinni maassa kuin sieltä täältä, tarkoituksella, ja yläosan tuuletusreiän pitäisi auttaa siihen, ettei kantta tarvitsisi aukoa keväisin. Saa nähdä.

Seinissä on 50mm styroksit ja yläreunoissa tiivisteenä 5mm umpisolumuovia. Styroksin leikkaus käy siististi pitkällä ja ohuella fileerausveitsellä, jonka pitää olla hyvässä terässä. Kiinnitys seinään käy esim. 70mm nauloilla + aluslevyillä.


Siinä kannen kanssa. Kennolevyä saa nyt ihan Starkista, 35€ 98x250cm levy, 10mm paksua. Tämä on paljon kevyempää ja pehmeämpää kamaa kuin mitä olen aikaisemmin käyttänyt, ja tätä pystyy leikkaamaan ihan katkoteräveitsellä.

Toiseen laatikkoon tein samantapaiset jutut, mutta kaksi tuuletusaukkoa ylös. Aion hankkia lämpöanturit, joiden avulla lämpötilat jäävät talteen. Tarkoitus on kehitellä sellainen systeemi, joka on hyvin tuulettuva, kovimmilta pakkasilta suojaava ja joka pidentää kasvukautta, lähinnä keväällä.


tiistai 25. heinäkuuta 2017

Zelkovan hoito-ohjeita

Oprineidille ohjeistusta, niin samalla vaivalla julkiseksikin.

Zelkova serrata elikäs idänselkova on Japanista, Kiinansta ja Koreasta kotoisin oleva jalavakasvi. Se on perinteinen bonsai-laji, jota yleensä kasvatetaan luuta-muotoon, joka on sille luontainen.



Siinä kuva runsaan viikon takaa, Gotlannin kasvitieteellisestä puutarhasta, jossa idänselkova menestyy siis jo hienosti - mikä ei meidän kannaltamme tarkoita juuri mitään, koska sillä saarella kasvaa sitruksia, oliiveja yms. etelän ihmeitä ilman ongelmia.

Kuvasta näkyy idänselkovan tyypillinen kasvutapa. Lyhyt runko, haarautuu jo alhaalta, usein hyvin symmetrinen. Google "Zelkova broom".

Idänselkovan pitäisi olla talvenkestävä USDA-vuohykkeelle 5.


Eli pitäisi mennä isossa osassa Etelä-Suomea. Tämä koskee maassa kasvavaa yksilöä, ruukussa vanha ohje on ottaa pois pari vyöhykettä, eli ilman suojausta talvehditus onnistuisi Keski-Euroopassa. Ruukussa olevat puut on helppo suojata, joten tämä ei ole ongelma, ja talvisuojaus on ihan välttämätöntä. Kylmälava tietysti riittää, lämmittämätön kasvihuone varmasti myös samoin kuin muoviteltta. Minimissään paksua talvipeitettä puun tyvelle, ja koko puun voi peittää lumella kun sitä saadaan.

Kasvatettavana idänselkova on erittäin helppohoitoinen ja voimakaskasvuinen. Runko ei näytä paksunevan kovinkaan nopeasti. Omani on ollut epäorgaanisessa läpäisevässä kasvualustassa orgaanisella lannoituksella. Versot venyvät puolimetrisiksi noin kuukaudessa.

Kysymällä saa tietää lisää!

Arboretum Mustila

Bonsai4Me




maanantai 24. heinäkuuta 2017

Japaninvaahtera


Viime syksynä ostettiin parin kaverin kanssa Viherpajasta 4 japaninvaahteraa. Omani teloin aivan töpöksi, kuinkas muutenkaan. Kuva parin kuukauden takaa.



Tämä lähti vähän hissuksiin kasvamaan. Tuo pitkä roikko kasvaa väärästä paikasta, joten se pitää poistaa, mutta saa odottaa ensi kevääseen. Istutus myös silloin.

Lähdin hakemaan aivan shohin-kokoista tästä, mutta lehdet ovat yllättävän suuret. Lehtiruoti on hyvin lyhyt. Tulee tästä sitten minkä kokoinen hyvänsä, ainakin tyvi on kunnoissa. Seuraava asia on nebarin kasvattaminen kohdilleen.



lauantai 22. heinäkuuta 2017

Korkkijallu

Keväinen ostos ebaystä.



Otin kuvia monesta suunnasta, mutta aina jotain vikaa. Kädessä pyöritellessä puun  rakenne vasta oikein avautuu. Valkoinen tausta toimii näemmä paremmin auringossa kuvattaessa, joku neutraali vaalea harmaa voisi olla kiva myös.

Kiinanjalava "Corticosa", eli korkkikaarnainen kiinanjallu. Tämä muoto tahtoo tehdä isoja möhkäleitä aina oksien haarakohtiin, varsinkin jos samasta kohdasta lähtee useita oksia. Tekee käänteistä kapenemaa, mutta sille ei voi mitään. Kuuluu asiaan tällä lajilla, joten noiden möhkäleiden kanssa on parasta tottua elämään.

En erota tätä millään japaninjalavasta. Joskus jollain foorumumilla kysyttiin, mikä ero on kiinanjalavalla ja japaninjalavalla, ja yksi vastaus oli, että alkuperämaa.

Tässä on minusta suoraan vanhan ison puun ulkonäköä. Minimaalista langoittelua ja leikkelyä on vasta tehty. Nebari hyvällä alulla, juuria on joka suuntaan. Kylmälavaan talveksi. Ensi keväänä istutus bonsairuukkuun.

tiistai 11. heinäkuuta 2017

Valkomänty


Onpas ärsyttävää, piti päivittää pienen valkomäntyni tilanne, mutta ensin en löytänyt blogista siitä merkintää, ja sitten en löytänyt siitä itseltäni edes kuvaa. Onkohan tämä nyt sitten ensimmäinen.

Puu on ostettu muistaakseni (!) vuonna 2015. Saksasta, hinta 60,-. Se on mukavasti kehittynyt parissa vuodessa. Jostain olen lukenut, että valkomännyt usein vartetaan mustamännyn tyveen, joka tekee paljon nopeammin ja hienomman kaarnan. Varttamiskohta näkyy tuossa selvästi, mikä ei tässä tapauksessa haittaa ollenkaan.

Ihan mäntyhalpis, mutta aika ok pikkupuu. Tarpeetonta sanoakaan, että alkuperäinen ajatus oli katkaista puu tokan oksan yläpuolelta, ja lähteä tekemään sellaista ruukkuineen noin12 senttistä puuta. Alin oksa oikealla olisi ollut latva, silloin se kasvoi voimakkaammin ylöspäin, ennen langoitusta. Tykästyin sitten tuohon hillittyyn liikkeeseen, ja puu on saanut jäädä ihan alkuperäiseen kokoonsa.

Tällä on tyvellä useasta kohtaa käänteistä kapenemaa. Aloitin sen korjaamisen viime vuonna leikkaamalla kuvassa edestä muhkuran pois. Yllättäen se auttoi aika paljon.

Nebaria ei ole, muutama juuri mitä puulta löytyy kasvaa aika huonosti. Seuraavassa istutuksessa täytyy koittaa parantaa tilannetta. Siihen voi kyllä mennä aika monta vuotta, istutin puun 2016 keväällä.

keskiviikko 5. heinäkuuta 2017

Kasteluviritystä

Olen käyttänyt kesäisin poissaollessani Gardenan kastelusysteemiä. Lyhyesti, homma toimii niin, että

  1. Ulkovaraston nurkassa on 300 litran sadevesitynnyri, jossa on 
  2. uppopumppu, jolla on hyvä nostokorkeus (4 metriä muistaakseni). Pumpun pitää pystyä kehittämään kunnollinen paine. 
  3. Pumppua käyttää ajastin, jonka pystyy ajastamaan minuutin tarkkuudella. 
  4. Pumpusta lähtee letku Gardenan perusyksikköön, joka laskee paineen 1,5 bariin. Tästä lähtee 
  5. Gardenan 13mm putki maan alla kasvien luokse. 
  6. Putkessa on useita T-kappaleita, jotka johtavat 4mm putkiin, joissa on kiinni 
  7. kahdenlaisia tippasuuttimia, 2 l/h ja 4 l/h tunnissa tiputtelevia. 
Tämä on ollut toimiva järjestelmä varmaan 10 vuotta. Aluksi vettä tiputeltiin ehkä 10 minuutin ajan per päivä. Vuosi vuodelta lisäsin suuttimia ja vähensin aikaa, jotta kasveille tuleva veden määrää sai säädettyä tarkemmin. Tarkoittaa sitä, että pienille puille ja kuiville yksi kappale 2 l/h suutin, isompiin ruukkuihin ja juopoille enemmän. Systeemin säätely johti siihen, että viikon poissaolon aikana veden pinta tynnyrissä alentui vain 15 cm. Ajastin oli päällä 4 minuuttia per päivä. 

Sellainen asia täytyy mainita, että automaattinen kastelu johtaa helposti ajatukseen siitä, että kun ei kastella tarpeen mukaan, seuraus on liikakastelu. Tämä ei ole totta. 2 l/h tiputtava suutin valuttaa puolisen desiä päivän aikana (4 minuuttia).  Jos maa-aines on läpäisevää eikä sido vettä liikaa, seurauksena on kosteus, ei märkyys. Jos maa-aines on vettä pidättävää, se voi vettyä hyvinkin pahasti, varsinkin jos samaan aikaan sataa paljon. Tilanne ei kuitenkaan poikkea siitä, että kasvit ovat päiviä kestävässä sateessa.

Homma toimi noinkin. Letkujen ja suuttimien kanssa on aikamoinen säätö, ja se alkoi vähitellen nyppiä. Suuttimet tukkeutuvat, jäävät auki jne, joten systeemiä on säädettävä esim. viikko ennen kuin aikoo olla poissa, jotta voi varmistaa, että kaikki pelaa. Kun kaikki on paikoillaan, kastelusysteemi on mukava, koska kastelun voi jättää osittain sen hommaksi. Mutta tietysti vain osittain. (Ehkä kokonaankin, mutta sitten päivittäinen kastelun tarve muuttuu päivittäiseksi kastelun määrän arvioinniksi ja säätelyksi.)

Gardenalla on paljon erilaisia suuttimia. Tippukastelun lisäksi vaihtoehtona on myös suihkusuuttimet, jotka roiskivat vettä. 180 asteen suutin lykkää ulos vajaan 100 litraa tunnissa, teoriassa. Se ei oikein toimi 4mm putkessa, vaan se kiinnitetään suoraan 13mm putkeen, jotta paine riittää. 


Viritin ylähyllyjen taakse 10 kpl näitä suuttimia. Puuni ovat noin 2*2 metrin alueella, joten tämä kastelu toiminee ihan hyvin. Kuvassa etualalla oleva mänty ei juuri saanut roiskevettä, joten jätin sille pöydälle vielä tippusuuttimet.

Lisäetuna tässä alueen kastelussa on se, että reissuun lähtiessä voin viedä sisäpuut samaan läjään, ja pöytien väliin menevät säkeissä ja laatikoissa olevat puut. 

maanantai 3. heinäkuuta 2017

Mongolianvaahtera

Runkojen metsästys johti siihen, että jouduin ostamaan mongolianvaahteran, vaikka minulla onkin niitä jo 6. Oli vaan runko sen verran hyvä. Bonsaischule Wenddorf.








Melkein kaikki kasvu oli latvassa, joten se sai lähteä. Rungosta alin puolikas on loistava, ylempää osaa ennättää miettiä. Viimeinen kuva miellyttää nyt eniten.