Parit sypressit

On aika ottaa sisään semitalvehtijoita. Tätä olen kasvattanut muutaman vuoden, ja se on aika nopeasti edennyt puun näköiseksi, mutta ei kovinkaan hallitusti. Oksia vain kuolee pois, ja tuollainen siitä on tullut. Nyt on esimerkiksi kuollut pari oksaa latvasta.

Toiseksi alin oksa kasvaa alimman päällä, joten sen voisi poistaakin. Toisaalta sitä voisi myös yrittää kääntää taaksepäin.

My Chamaecyparis thyoides. I keep it inside from about now to june or july, and put it outside for autumn. Idea is, Finnish autumn should be cool enough to mimic winter. So far this has worked well. It grows only when inside.

Chamaecyparis obtusaa en kasvata semitalvehtijana, vaan se on ulkona vuodet läpeensä. Niissä on kyllä hävikkiä, ja jos minulla olisi joku hieno yksilö, pitäisin turvallisemapana tuoda se sisään talveksi terraariomaisiin olosuhteisiin. Tämä kallio on 3 vuotta vanha.

Siinä on kolme pistokasta. Nyt noissa alkaisi olla materiaalia siihen, että karsimalla voisi yrittää tehdä noista vähän puiden näköisiä.

Tilanne 3 vuotta sitten:

Silloin kasvoivat nuo sammalet aika hienosti. Tälle pitäisi hankkia joku sopiva ruukku.

Small landscape. Chamaecyparis obtusa. This planting is grown outside all year. Now there is some material, I should try to make those little things look more like distant trees. perhaps next summer.

Uusi sypressi

 Ostin Viherpajasta uuden sypressin viikko sitten. Sypresseistähän ei voi ostaessa tietää oikeastaan yhtään mitään, niin paljon oleellista on piilossa ruukussa ja sypressimäisen kasvutavan kätköissä. Olin tekemässä literatia, vaikka epäilinkin jo kaupassa, että se ei tule tapahtumaan. Pidin suunnitelma B:nä kolmirunkoista puuta.

Alkutilanne

Tämä oli yksi mahdollinen ajatus, 3-5 runkoinen ryhmä. 

Aikani pyörittelin tyveä, ja alkoi näyttää siltä, että aivan tyvessä on kaikki kapenema, mitä rungosta/rungoista löytyy. Suunnitelman muutos:

Tuo kuva hämää, koska siinä näyttää puun takaosaan jäänyt pakumpi oksa jatkuvan runkona. Näin ei ole, mutta en nyt jaksa väsätä uutta kuvaa. Säästän tuon takana olevan rungontyngän vielä, koska sekin saattaa muodostaa vielä latvuksen. Toistaiseksi luulen, että tästä tulee etupuoli.

Pallosypressi päivitys

Taas on vuosi vierähtänyt edellisestä kuvasta.

En ole tämän kanssa kovinkaan sinut. Se näyttää säännöllisesti siltä, että kuolee just. Nyt taas aika hyvässä kunnossa. Alaoksia on kuollut, omia aikojaan, ja poistin pari taantunutta juuri. Latvaa olen yrittänyt karsia kovalla kädellä. Ilmeisesti pitäisi enemmänkin vielä karsia. On tuossa kuitenkin tiettyä puumaisuutta. Runkoa ei kyllä tulee lisää ollenkaan. Tai ehkä se milli vuodessa.

Tämä on siis ollut nyt kaksi kesää ulkona, ja kolmas talviko tämä on sisällä. Parhaimmillaan puu on talvella, tultuaan ulkoa sisään, sitten se yleensä väsähtää alkukesästä, eikä tee juuri mitään puoleen vuoteen.

Pallosypressi

En ole päivittänyt tätä yli vuoteen. Tilanne nyt:

Tämä meinasi kuolla aivan täysin. Viime tammikuussa otettujen kuvien jälkeen puu kasvoi kevääseen asti, ja sitten se jämähti. Kasvu tyrehtyi, ja oksia alkoi kuolla. En tiedä mistä siinä oli kysymys, mutta voihan se olla, että se alkoi odottaa talvea. Olin ostanut puun talvella, enkä yhtään tiedä mikä sen käsitys oli vuodenajoista.

Lopulta laitoin puun ulos aika varjoiseen paikkaan, olisiko ollut touko-kesäkuuta, ja unohdin sen tarkoituksella sinne. Se ei tehnyt yhtään mitään alkukesän ja marraskuun välillä, jolloin otin sen vihdois sisään. Pakkasta oli silloin jo reilusti. Nyt se aloittikin sitten kasvun uudestaan. Ilmeisesti sen oli pakko saada viileä syksy ja ehkä vähän pakkastakin, ennen kuin se uskoi, että taas voi kasvaa.

Verrattuna vuodentakaiseen aikaan näkymä on paljon täydempi. Alin kolmannes on ikävä kyllä taantunut. En ole uskaltanut tehdä tälle juuri yhtään mitään. Pidän melkoisena ihmeenä sitä että se on vielä hengissä. Ylintä kolmasosaa pitäisi varmaankin karsia, jotta alaoksat saisivat lisää energiaa. Pätkäisin joskus tammikuussa latvasta pois jonkin verran, ja väänsin langalla oksan uudeksi latvaksi. Se teki tästä heti paljon vanhemman näköisen.

Pientä etenemistä

Tämä bauhausin lavalta bongattu sypressi voi erittäin paksusti. Olisi joskus kiva tietää, miksi joku kasvi jää henkiin, toinen kuolee. Hyvin usein siinä ei ole mitään logiikkaa.

Joskus 6-7 vuotta sitten keräsin Pirunkalliolta koivun. Kun kokeilin, että kuinka tiukasti se on maassa kiinni, se katkesi käteeni. Jotkut toukat olivat syöneet tyven aivan ontoksi. Otin sen mukaani, koska kerran olin sen rikkonut. Siinä ei ollut yhtään juurta. Se lähti kasvamaan. Toisen koivun tarina on tuolla. Se on elossa edelleen, eikä silläkään ollut kerättäessä juuria.

Tällä oli kyllä juuret, mutta erittäin pahan näköiset. Juurten kärjet olivat katkaistut ja kuolleet, terveitä valkoisia  kasvupisteitä ei ollut yhtään. Nyt on kulunut kaksi ja puoli kuukautta hankinnasta, ja neulasten määrä on ehkä tuplaantunut.

Toki tämän voisi vielä antaa rauhassa kasvaakin, mutta klikkaamalla tuota kuvaa yllä näkyy, kuinka hienoja pieniä kasvupisteitä on ilmaantunut sinne tänne oksiin. Alla kuva jossa yritän vähän näyttää niitä. (Siis nuo tuossa nimettömän yläpuolella...)

Nuo pienet kasvupisteet tarvitsevat apua. 90% kasvusta suuntautuu latvaan, ja kun latvus tuuheutuu, kuolevat nämä pienet kasvupisteet. Tästä syystä karsin latvusta aika paljon, ehkä puolet neulasmassasta lähti. Katkaisin jokaisen vihreän pitkän roikon niin, että siihen jäi vain muutamia kasvupisteitä.

Tuossa kuvassa näkyy nyt se oksa, josta tulee ehkä latva. Aika sotku tuo on, mutta ehkä se siitä pikkuhiljaa selkenee.

Sypressipöpelikkö rinneruukussa

Jostainhan sitä on aloitettava ;).

Viiden taimen ryhmä. Reunoilla on saven ja turpeen sekoitusta, joka tuntuu toimivan hyvin maa-aineksen pitämisessä paikallaan. Reunojahan tuossa ei ole ollenkaan. Ajan kanssa säädän tuon rinteen jyrkemmäksi, eli maa-ainesta siirtyy vasemmalta oikealle. Ehkä myös lisäilen tuohon uusia taimia joskus.

Sypressi taas

Haa, tämä vesseli on toipunut. Vielä viikko sitten en ollut ihan varma, neulaset olivat pehmeät ja kasvi vailla ryhtiä. Nyt se on kuin täyteen puhallettu ja kasvua alkaa tulla esiin.

Olin kyllä päättänyt, että en kajoa tähän ennen kuin joskus kesän korvilla, mutta näytti niin pahalta, kun kaikki uusi kasvu tuli oksien kärkiin. Samaan aikaan alaoksat ja pienemmät oksat rungossa voivat huonosti. Ihan sormituntumalla päädyin siihen, että kasvuun lähtö riittää, ja voin jo napsia poikki pisimpiä roikkoja. Saas nähdä hätäilinkö.

Rungon linja on hieno, mutta sitä oli vaikea saada kuvaan esiin. Tässä vielä kierrettynä vähän nätimpään asentoon.

Puulla on kaksi haaraa, jotka kasvavat lähes samalla tavalla. Aika sitten näyttää, kummasta tulee rungon yläosa. Tämä nyt näkyvä puoli on luultavasti takapuoli, toisella puolella on paremmat juuret. Mahdollisia etupuolia on vielä varmaan viisi.

Sypressit kalliolla

Pientä päivitystä. Nämä ovat nyt olleet kasvatuksessa runsaan vuoden. Vain sisällä loistareiden alla, ulkona eivät ole käyneet, eivätkä ole myöskään talvea odotelleet. Kasvavat kaiken aikaa.

Otin vähän kuvia eri lumista, mutta ei oikein onnistunut. Puilla on ihan mukava rakenne, mutta kuvassa eri vihreät osat osuvat toisiinsa, ja näkymästä tulee sekava. Noh, tuleepahan tekosyy päivittää uusiksi.

Pari sypressiä

Olen hankkinut muutamia paksurunkoisempia sypressejä. Viimeisen puolen vuoden aikana neljä, joista kylläkin kaksi on kuollut. Hengissä olevista ensimmäisen ostin kesällä.

Leikkasin siitä aluksi pois kaiken, jota en varmasti halua säilyttää. Kuorin isommat oksat, jotta jää ajopuuoptio. Vetäisin ne sitten kuitenkin pois:

Tuosta ei juuri käy ilmi mistä on kysymys. Olen tähän kuitenkin hyvin tyytyväinen, tyvestä puu kapenee kauniisti aivan ylös asti. Vähän on tullut napsittua pois kasvua aivan kärjistä, jotta lähempänä runkoa olevat kasvupisteet voimistuvat. Lähes kaikki kasvu mitä tuossa näkyy lähtee vielä pois luultavasti. Tämä oli ulkona koviin pakkasiin asti, ja sitten otin sen sisään pussihoitoon. Se on kasvanut reippaasti siitä lähtien. Voiton puolella. Nyt pitäisi sen antaa olla aika rauhassa kesään asti.

Tämä on muuten istutettu puhtaaseen "kiryi"-nimiseen kamaan, joka on vähän saman tapaista kuin akadama, mutta kovempaa ja painavampaa. Se on erityisesti havupuille sopivaa. Vaikuttaa hyvältä.

Toinen on aivan tuore hankinta välipäiviltä. Bauhausista, alelavalta. En ole ihan varma, mutta luulisin että tämä maksoi vitosen.

Ei tämä ole juuristoltaan yhtä kalju kuin yksi syksyllä ostamani, mutta sama meininki - juuret on karskisti katkaistu ja puu istutettu hienon hiekan ja mudan/mullan sekaiseen sotkuun. Ei valkoisia terveitä juurenkärkiä. Ruukku oli haljennut ja puolet sotkusta oli valunut pois, joten hyvä runko näkyi. Ei ole otollinen ostos, mutta runko on sen verran maukas, että mukaanhan se tuli.

Juuristoon en kajonnut, mutta yläosaa typistin rajusti, varmaankin 80% lähti. Ei ole vielä  mitään suunnitelmaa mokoman varalle.

Istutin puun kiryun (50%), lecasoran(30%), kissanhiekan ja kookoskuidun sekoitukseen. En laittanut tätä nyt pussihoitoon, ajattelin että saattaisi pärjätä paremmin ilman. Suihkuttelen puuta pari kertaa päivässä. Jos alkaa näyttää pahalta, sitten pussitetaan.

Puu on loisteputkien ja ledien alla, mutta ei kovin kirkkaassa kohdassa, jottei kuivuus uhkaa.Olen aika luottavainen, juuria on kuitenkin aika paljon, ja puu itsessään on aika hyvässä kunnossa, vaikka onkin kokenut kovia. Toivotaan parasta.

Sypressi

Yksi pikkusypressi, kuva tammikuulta.

Levittelin ylöspäin kasvavat oksat sivulle ja nypin puun kompaktiksi.

Kuvaa toukokuulta, edestä ja takaa:

Kivastihan se on tuuheutunut. On yllätys katsoa tuota tammikuun kuvaa, muutos on sen verran hidasta, ettei sitä tajua, kun päivittäin puut näkee.

Tämän kohdalla on sisäkasvatus loisteputkilla onnistunut hyvin. Radikaaleja temppuja ei ole tullut tehtyä, ehkäpä siksi.

Ledien alla on aika autiota juuri nyt. Voivat toimia lisukkeena loisteputkille, mutta eivät tunnu olevan kaksisia ainoina valaisimina. Mitään järkeä ei ole testata esim. 200W ledivalaisinta, koska 5-6:lla loisteputkella saisi kuitenkin paremman kasvun. Juuri oikeat nanometrit eivät ole kriittisiä ollenkaan. Tämän tiedän siitä, että samoissa olosuhteissa laadukkaiden putkien alla kasvu on suunnilleen samanlaista kuin huonolaatuisten putkien alla, aivan erilaisella spektrillä. Miksi näin on, en tiedä. Teknisesti suuntautuneelle ihmiselle tämä on vähän turhauttavaa.

Sypressikalliopäivitys

Eilinen vanhojen kuvien plaraaminen pisti minut tekemään tälle jotain. Jotain oli nyt sammaleiden lisääminen. Kovasti tuollainenkin pieni asia tuntuu vaikuttavan. Vasemmanpuoleinen puu alkaa löytää muotoaan. Oikeanpuoleisesta oksia pitää vähentää, mutta sen kanssa ei ole kiirettä. Annan mielikuvan muodostua rauhassa. Latvojen kääntyminen samaan suuntaan tuntuu olevan oikein.

Yksi idea näiden kanssa oli alkujaan alimman oksan kasvaminen vähän niin kuin omana yksilönään alaspäin. En tiedä onko se hyvä ajatus. Olen kovasti tutkaillut viime aikoina kallioistutuksia sillä silmällä, mutta en ole vielä löytänyt sellaista josta saisi inspiraatiota.

Sammal on edesmenneen Serissan mukana tullutta luullakseni. Voi siis olla kotoisin vaikka mistä. Voi se kyllä olla kotoisin ihan Suomestakin, olihan kasvi ulkona viime kesänä.

Tämä sammal on sikäli outoa, että se hylkii voimakkaasti vettä. Se ei kastu, kun sen päälle kaataa vettä, vaan vesi jää helminä sammalen pinnalle. Ilmeisesti sammal ottaa sitten kosteuden alakautta. Kasvatuslaatikossani tuntuu kuitenkin viihtyvän hyvin.

Tämä kallio on loisteputkien alla lämpimimmässä laatikossani. Kaikki tuo vähän sinertävä kasvu on uutta.

Aika hyvin mielestäni sopii värin puolesta yhteen punainen graniitti ja imuhirmu.  Sammal toki joutaisi peittää tuon raemaisen rakenteen.

Valesypressikokemuksia

Vähän hajahuomioita sypresseistä.

Ilmankosteutta on talvella pakko saada ylös normaalista huoneilmasta, ainakin keskuslämmitetyssä asunnossa. Kun ulkona pakkanen kiristyy, sisällä ilma kuivuu. Näyttäisi siltä, että 60% on jonkinlainen minimi, ja selvästi pirteämpiä kasvit ovat, kun päästään yli 70 prosentin.

Ulkomuistista muistelisin, että Saharan autiomaassa keskipäivällä kosteusprosentti voi olla 45%. Asuinhuoneistossa talvella ilmankosteus voi olla 25%.

Sypressit tulevat markkinoille marras-joulukuussa. Silloin ilma on usein vielä syksyisen kosteata. Silloin voisi myös olla oikea aika hankkia näitä. Keskellä talvea sypressejä ei kannata istuttaa, parempi on, jos ne istuttaa joko reilusti ennen pakkasia, jotta juuret ehtivät kasvaa, tai sitten vasta keväällä. Muutenhan sypressejä kyllä voi katkoa ja muotoilla mielin määrin talvellakin, taitaa lehdistön karsiminen helpottaakin kuivempaan sopeutumista.

Tuossa kuva sypressikalliosta.. Vasemmanpuoleisen "puun" alaoksa kuoli, kun ilma kuivui. Tässä päivitys pienen muotoilun jälkeen:

Tuokin kuva on jo kuukauden takaa. Muotoilun kanssa olen ollut harvinaisen varovainen, olen yrittänyt pitää lehdistön riittävänä mutta kuitenkin vähäisenä. Juuret kasvavat jo ruukun pohjarei'istä ulos. Yhtään en osaa sanoa vielä, mihin tämän kanssa pyrin. Kunhan nyt kasvattelen.

Pallosypressipäivitys

Nappasin Chameacyparis thyoideksesta latvasta pätkän pois, ja istutin sen (siis puun, en latvaa..) Selvensin oksia jonkin verran, poistin yhden oksan vasemmalta alhaalta tarkoituksella ja toisen vahingossa muovipussin kanssa sählätessäni. Tyypillistä. Oksa on tuossa kuvassa vielä paikallaan.

Istutuksen jälkeen laitoin pallosypressin (se se muuten on suomeksi) muovipussiin, ja sain aikaiseksi oudon ilmiön - neulaset jotka osuivat pussiin kuolivat. Sama tapahtui toisenkin pallossypressin kanssa. Miksi näin, en tiedä. Nyt on istutuksesta kulunut jo pari viikkoa, ja versojen kärjet kasvavat onneksi.

Ledivalot ovat nyt kaikki 10 käytössä. Olen siirrellyt sypressejä enemmän niiden alle, viileämpään alavarastoon, mutta en osaa sanoa onko kasvu niillä parempaa kuin kolmen loisteputken alla. Lämpötila on alavarastossa ollut viimeisen kuukauden 18-22 astetta, välillä käynyt kyllä 16 asteessakin.

Kaksi sypressiä vetelee viimeisiään. Molemmat olivat pussihoidossa, ja maa pääsi ruukuissa kuivumaan ilman että huomasin sitä. Pussit pisaroivat hyvin märän näköisinä, mutta maa-aines oli aivan kuivaa. Ne tuskin selviävät. Laskin sypressini, niitä on yli kymmenen, ja siitä vain kaksi kuollutta on hyvä tulos. Huolimattomuuden piikkiin voi laskea nuokin.

Muutenkin joudun tekemään kohta selväksi itselleni mitä aion tehdä sypressien kanssa. Ostamani ovat enimmäkseen bonsaimielessä aika mielenkiinnottomia. Alkaa näyttää siltä, että ne pysyvät kyllä hengissä, kasvavat ja komistuvat. Materiaalin laatu alkaa nyt mietityttää, samalla vaivalla sitä kasvattaisi puita joilla on vähän enemmän runkoakin.

Sesonki on jo ohi kaiketi. Ensi vuonna tulee hankittavaksi uusia, se on selvä, mieluummin parempia ja vähemmän. Yksi ostamistani sypresseistä osoittautui tuijaksi, ensin hajun perusteella, kun sitä käsittelin. Se on kasvanut todella hyvin. Siitä ei ehkä koskaan tule bonsaita, se on vain mitätön tikku jossa on oksia. Tuijat ovat yksiä lempipuistani, ja ensi talvena täytyy ehdottomasti testata sisäkasvatusta myös niillä, kunnollisella yksilöllä.

Valesypressit kasvaa

Pyöreästi kuukausi kulunut tämän muokkaamisesta. Ensimmäinen kuva kuukauden takaa siis. Kasvua on tullut aika mukavasti. Veikkasin tämän kuolevan nopeasti, mutta onneksi olin väärässä.

Tulkitsen puun toipuneen, ja seuraava sessio voisi olla edessä. En oikein tiedä mitä tällä tekisin, ajatuksissa on ollut "cosmic graft" :D. Toisaalta voisi ottaa vain 10 senttiä latvaa pois ja yrittää selkiyttää kuvaa. Vähän sellainen formal upright voisi olla lopputulema. Runkoa on sen verran ohkaiselti, että puoletkin voisi korkeudesta lähteä. Oksistoa pitää selkiyttää, nyt kasvu tulee oksien kärkiin, joista suurin osa vielä lähtee.

Rainer Goebel on kanadalainen harrastaja ja guru, ja hänen juttujaan kannattaa kaivaa esiin. Hän on sanonut, että anna puun kasvaa vain sinne, minne haluat kasvua. Sellaisen kasvun salliminen, joka tullaan myöhemmin leikkaamaan pois, ei edistä mitään. Tästä syystä tuohonkin kasviin pitäisi saada joku tolkku, mikä on oksien rakenne, kuinka korkea tästä nyt sitten oikein tulee jne.

Kokeen vuoksi en ole istuttanut puuta uudelleen. Mitään syytä sen lykkäämiseen ei nyt ole, kun puu on hyvässä kasvussa. En vain tiedä onko minulla mitään sopivaa ruukkua. Tumma, lasittamaton, suorakaiteen mallinen, sellainen hyvin perinteinen malli tuntuisi sopivalta.

Sypresseistä on tullut vähän opittua. Istutuksen jälkeen pussihoito tuntuu erittäin hyödylliseltä. Jos neulaset menevät pehmeiksi ja ryhdittömiksi, se johtuu siitä, että juuret eivät pysty toimimaan tarpeeksi tehokkaasti. Pussihoidossa haihtuminen vähenee, ja neulaset jämäköityvät nopeasti.

Jack Wikle totuttaa puunsa huoneilmaan ottamalla pussin pois päivä päivältä aina pidemmäksi aikaa. Laiskana olen vain rei'ittänyt pussia, aluksi muutama sormenmentävä reikä, ja lopulta olen avannut koko pussin pohjan. Jos neulaset pehmenevät jälleen, pitää pussihoitoa jatkaa. Olen aika varma siitä, että itsestään löperö sypressi ei toivu, se kuolee heti kun ilmankosteus laskee. En usko että se siinä tilassa pystyy kasvattamaan tarvitsemiaan juuria.

Latvakeskeisyys

Fiikukset alkavat tuntua tylsiltä, ja niiden latvakeskeinen kasvutapa ärsyttää. Latvakeskeinen on tietysti huono käännös englannin kielen sanoista "apical dominance". Se meinaa sitä, että puu kasvaa ensisijaisesti latvastaan, ja mielellään unohtaa alaoksansa.

Esim. serissa kasvaa aivan toisella tapaa. Kun latvaa hieman leikkelee, alkaa puu versoa sieltä täältä, myös rungosta. Buxukset tuntuvat toimivan aivan samoin. Ulmus vähemmän, mutta sehän onkin oikea puu eikä pensas. Ligustrum tuntuu myös olevan yhteistyöhaluinen tässä suhteessa.

Latvakeskeisyyttä lisää keinovalolla kasvattaminen. Latvaosat saavat paljon enemmän valoa, ja jos fiikusten alaoksien haluaa kehittyvän ollenkaan, on latvat pidettävä hyvin kaljuina. Ei riitä, että klipsii yläoksia lyhyemmiksi, vaan myös kasvupisteiden määrää pitää rajoittaa murto-osaan alaoksien kasvupisteiden määrästä. Vasta kun alaoksissa on tarvittava kasvu, voi yläoksien antaa vähän kasvaa, ja tämä tasapainottelu on pysyvä olotila myöhemminkin. Jos latvan antaa ottaa yliotteen, alaoksien kasvu tyrehtyy fiikuksilla samoin tein.

En ole ollut kovin kiinnostunut ledivaloista, mutta nyt alkaa tuntua siltä, että ledeillä olisi mahdollista vähentää latvakeskeisyyttä. Tässä yksi toteutus:

Kuvassa ledivalot ovat kaukana kasveista, ja intensiteetti saadaan riittäväksi käyttämällä riittävästi valoja. Tästä lisää myöhemmin.

Ficus b. "Natasha" on pensasmaisempi muunnos peruspuusta. Silti, yksirunkoisena kasvatettuna se tuntuu olevan aivan yhtä hankala, samoin kuin F.b."wiandi" . Yhtään hauskempi ei ole F. microcarpa/retusakaan. En ehkä ole koskaan ottanut riittävän vakavasti tätä latvakeskeisyyden torjuntaa. Nyt tuntuisi kuitenkin siltä, että voisi fiikukset jättää vähemmälle, ja keskittyä vähän muihin puihin.

Valesypresseistä osa 2

Chamaecyparis thyoides EXCELLENT POINT tässäkin. Tämä on kiire kuvata, ennen kuin kuivuu ;). Luin tästä vähän, ja tämä pärjää luonnossakin vain hyvin rajoitetussa ympäristössä, johon liittyy meren läheisyys, vetinen maa, tasaiset olot yms, mikä ei kuulosta portaiden alla olevalta alavarastolta. Bonsaina, siis ulkobonsaina, on murheenkryynin maineessa.

Ihan hirveän pitkää elämää en siis jaksa tälle toivoa. Mutta hauskaa oli, ei siinä mitään. Pussihoitoon viikoksi, ja toivotaan parasta.

Valesypresseistä osa 1

Sisäkasvattajien aateliin kuuluva Jack Wikle on kunnostautunut myös kasvattamalla onnistuneesti vuosien ja vuosikymmenien ajan monia kasveja, joiden ei todellakaan kuulusi kasvaa sisätiloissa. Oudoimpia ovat havupuut. Hänellä on ollut kasvatuksessa mm. kaksi katajaa, jotka eivät ole käyneet ulkona pariin kymmeneen vuoteen.

Tuossa pari linkkiä Wiklen artikkeleihin: LINK 1, LINK 2

Hirveästi en ole löytänyt kuvia Wiklen puista. Googlen kuvahaulla "Wikle bonsai" löytyy toki jotain.

Yksi vaikuttavimpia kasveja joita olen Wikleltä nähnyt on Chamaecyparis obtusa var. nana gracilis. Käsittääkseni sekin on kasvatettu sisällä. Kuva löytyy Wiklen bonsaiseuran lehdykästä.
Tässä tuo kuva:

Mikä tuossa minua sykähdyttää on puun naturalistisuus. Puulla ei ole kovin paksua runkoa, mutta runko tuntuu olevan erittäin hyvin mittakaavassa puun kanssa.

Kun tulee tässä vähän lämpimämpi päivä nappaan yhden omista obtusa-pistokkaistani sisäkasvatukseen. Saas nähdä kuinka kauan saan sen pidettyä hengissä.. Sen verran epäilevällä kannalla olen, että parasta en valitse, vaan koekaniiniksi joutuu joku huono.

Jack Wikle sanoo (noissa artikkeleissa) että suvuista Chamaecyparis ja Cupressus löytyy monia lajeja, jotka viihtyvät sisällä loisteputkien alla. Onhan noita tullut itsekin kokeiltua, mutta ei minkäänlaisella menestyksellä. Ostin kerran tukusta keskellä talvea koko levyllisen pieniä sypressejä, olisiko ollut 24 kpl tms. Hinta oli aivan olematon, ehkä markan kappale tai sinne päin (joo, markka-aikaan). Niistä tein sitten erilaisia minipuita, kallioistutuksia ja ryhmiä. Pitkäikäisin taisi kestää muutaman kuukauden. En itse asiassa odottanutkaan niiden jäävän henkiin. Polte opiskella bonsaita oli sen verran kova, että kertakäyttöbonsaikin tuntui hyvältä ajatukselta.

Noh, nyt olen aloittanut taas kokeilun näillä valesypresseillä. Plantagenista Vantaalta saa nyt oikein mukavia, ja olen ostanut kymmenkunta erilaista. Tämä on sieltä suuremmasta päästä:

Chamaecyparis thyoides EXCELLENT POINT. Tälle on tehty vasta aivan alustava muotoilu, eli katkaistu sen kokoiseksi, että se mahtuu valolaatikkoon. Vähän taivuttelin myös oksia niin, että tästä kuvakulmasta runko näkyy. Runko on vajaa 2cm tyvestä. Yllättävän mäntymäinen, sanoisin. Jouduin parin päivän kuluttua hakemaan toisenkin, ja todella monta hyvää ehdokasta löytyi näistä.

Istutuksen jälkeisenä päivänä latvaoksat alkoivat kuivua, ja laitoin tämän pussihoitoon (kts. Wiklen linkit). Se tokeentuikin hyvin. Rei'itin pussia vähän, jotta puu tottuisi kuivempaan ilmaan asteittain. Neljä pikkupuuta tuli toimeen (toistaiseksi) ilman pussia.

Olisihan se kiva, jos saisi tälläisen "männyn" viihtymään sisällä!

Sammaleen merkitys

Olen viime vuosien aikana alkanut aktiivisesti kasvattaa sammalia bonsairuukuissa. Niistä ollaan ulkomaisilla keskustelupalstoilla montaa mieltä. Sammalia syytetään ilmankierron estämisestä bonsairuukussa, piilopaikan tarjoamisesta tuholaisille yms. Suurin osa harrastajista taitaa kuitenkin pitää sammalista ainakin esteettisistä syistä.

Olen alkanut pitää sammalta todella hyödyllisenä, erityisesti pienessä ruukussa. Tässä katajanpistokas:
Ruukussa oleva maa ei ole kohollaan keskelle, vaan sammalta on todellakin aika paljon. Kasvualustaa on ruukussa ehkä puoli desiä, ja sammalta toinen mokoma. Jos tuollainen mitätön määrä maata on suorassa auringonpaisteessa, se kuivuu muutamassa tunnissa täysin vedettömäksi. Kun ruukussa on noin paljon sammalta, se ensinnäkin sitoo itseensä vettä erittain paljon, ja toimii hyvänä vesivarastona. Se ei kokemukseni mukaan koskaan estä ilman kiertoa maa-aineksessa, vaikkakin varmasti hidastaa sitä. En yleensä pidä sammalta noin paljon, vaan ruukussa on 2-4 mätästä, jotka peittävät pinta-alasta esim. 1/3 tai puolet.

Sammal tasaa kosteutta maa-aineksessa, ja tarjoaa näin hajottajille paremmat olosuhteet. Kuorike maatuu sammaleisessa ruukussa huomattavasti nopeammin kuin avonaisessa. Kaikkein villeimmin ovat fiikukseni kasvaneet silloin, kun ne on istutettu pelkkään vähän kompostoituun kuorikkeeseen, ja sammalilla onnistuu tasaisen kosteuden ylläpito. Fiikukset kasvavat kuin hullut, kunnes kasvu tyrehtyy. Silloin on syytä katsoa mitä ruukusta löytyy - usein pinnalla olevien kuorikkeen kappaleiden alla on vain jotain pientä hitua ja juuria. Tässä vaiheessa fiikus pitää istuttaa heti, sillä juuret kuivahtavat tavattoman helposti ilman maa-ainesta, ja puun kasvu tyssää taas siihen joksikin aikaa.

Istutan fiikukseni usein syksyllä, kun tuon ne sisään, ja jos talvi menee hyvin, keväällä ruukuissa ei ole enää paljonkaan kuoriketta. Erityisesti F. benjamina kumppaneineen tuntuu nauttivan hajoavasta kuorikkeesta. F. retusa/microcarpa ei ehkä niinkään - lisäksi tuntuu siltä, että liian vähän kompostoitu kuorike on suorastaan myrkkyä sille.

Kastelen ulkokasvit aika reippaalla kädellä. Jos multa on päässyt kovin kuivaksi, se tahtoo lähteä liikkeelle, vaikka käytänkin letkun päässä hienojakoista suutinta. Sammalmätäs auttaa tässä paljon, sillä se vettyy heti ja painollaan sitoo maa-ainesta. Annan usein lannoitteen perusteellisen kastelun jälkeen tavallisella puutarhakastelukannulla ilman suutinta, jottei sitä roisku minne sattuu. Kun ruukussa on mätäs tai pari sammalta, lannoiteveden lorauttaminen niiden päälle ei sotke maa-ainesta. Sammaleet eivät näytä loukkaantuvan lannoitekylvyistä.

Ulkopuille sammalia saa kallioilta, hiekkateiltä, asfaltilta jne. Pyrin yleensä keräämään hyvin pienirakenteista sammalta, ja mahdollisimman ohuina levyinä. Tiedossani on muutama paikka, josta saa vuodesta toiseen kerättyä kauniita pieniä sammalmättäitä.

Avonaisella ja aurinkoisella paikalla kasvavat sammaleet sopivat ruukkuun paremmin kuin metsäsammaleet. Ne pysyvät usein tiiviinä kauniina mättäinä, kun taas metsäsammaleet lähtevät kasvamaan joka suuntaan, ja muodostavat sekavan maton.

Sisätiloissa tilanne on toinen. Aurinkoisen paikan sammaleet menestyvät joten kuten metallihalogeenilamppujen alla, kunhan pysyvät märkinä. Tosin ne saavat nopeasti lisää pituutta. Loisteputkien alla eivät sen sijaan menesty helposti muut kuin metsäsammaleet, jotka ovat sopeutuneet varjoon.
Kuvan sammal pääsi kuivahtamaan joku aika sitten, siitä nuo rumat valkoiset latvat. Kaunista tiivistä sammalmätästä tämä sammal ei teekään. F. b. tuntuu siitä pitävän.

Kallio 1, Chamaecyparis

Tässä yksi kallioistani. Lyhyt versio: Tämä on tehty liimaamalla kaksi kiveä yhteen, ja istuttamalla japaninsypressin (Chamaecyparis obtusa var. nana gracilis) pistokkaita rakoon. Täyttelin rakoa hiekan ja sihdatun kuorikkeen sekoituksella sen verran kuin pystyin, ja lopuksi peitin raon sammalella. Lisäilin sammalta sinne missä oli vähän syvennystä. Ruukku on hassu, vähän vino, ja ikävästi pohjasta kupera ylöspäin - mutta itse tehty, ja minusta aika OK tähän. (Vaikkakin hyvin matala ja neutraali olisi kyllä parempi, tarkemmin ajatellen...) Kuva yllä on otettu nyt elokuussa -09, alla pokkarilla räpsäisty kuva heti tekemisen jälkeen, pari kuukautta sitten.

Vähän pitempi versio. Minulla on näitä jonkun järven pohjasta sukellettuja hiekkakiven tyylisiä kiviä muutama. Sukeltajana on tietääkseni ollut Markku Varjo, akvaarioalan Grand Old Man tässä maassa (enemmän vaikutukseltaan kuin iältään). Kivet ovat kotoisin erään huoltamani akvaarion pohjalta. Häneltä saisin varmaan tietoon järvenkin. Valtavan kauniita, hieno pintarakenne ja kosolti erilaisia rakoja ja syvennyksiä.

Tämän kiven löin kylmästi vasaralla poikki, koska halusin tuon takaosan. Sitten äkkäsin, että toisen osan voi liimata araldiitilla kiinni tähän, ja vuori oli valmis.

Elin toivossa, että vesi kapillaarisesti nousisi seiniä ja hiekkaa pitkin ylös sammaliin ja sypresseihin asti, mutta eihän se niin käynyt. Auringossa sammaleet kuivuivat muutamassa tunnissa. Kokeilin laittaa muutaman villalangan kulkemaan ruukun pohjalta sammaleen alla ylös asti - kaksi näistä langoista näkyykin tässä ensimmäisessä kuvassa. Tämä toimii jotenkuten, mahdollisesti kun sammalet vähän kasvavat vielä paremminkin.

(EDIT - nyt muutaman viikon kuluttua voin sanoa että tämä toimii, kallioilleni riittää kun ne saavat normaalin iltakastelun. Tosin ne saavat vain aamuaurinkoa toistaiseksi. )

Ruukussa on "multana" hiekan ja sihdatun kuorikkeen sekoitusta, hiekkaa ehkä 60%. Hiekkana on 2-3 mm valkoista teräväsärmäistä vetonit-rouhetta, olisiko betonin koristepinnoitukseen tarkoitettua. Idea on, että obtusojen juuret kasvavat ruukkuun asti, ja ehkä ne ovat jo kasvaneetkin.

Obtusa-pistokkaista - olin siinä uskossa, että obtusaa ei ole helppo lisätä pistokkaista. Ei se kuitenkaan vaikeaa ollut, vaikkakin tosi hidasta. Ostin emokasvin vuoden 2007 keväällä Backaksesta. Tein siitä jonkinlaisen instant bonsain, mutta en edes enää muista millaisen, sillä se kuoli HETI. Pistokkaita jäi operaatiosta hirveä määrä, ja istutin niitä useita kymmeniä. Pidin pistokkaat paikassa, johon aamulla paistaa aurinko tunnin pari, ja loppupäivä menee varjossa. Aamuaurinko tuntuu olevan pistokkaille hyväksi, sillä yön kasteen jäljiltä niissä on tarpeeksi kosteutta. Pitkin kesää heittelin ruskistuneita pistokkaita pois, ja aina välillä tsekkailin tilanteen niiltä, joilla näytti olevan hieman kasvua. Juuria en löytänyt yhdeltäkään.

Talvisäilöön kasveja siirtäessäni ja tilanpuutteen kanssa tuskaillessani olin heittää nämä kompostiin, mutta jätin sitten kuitenkin. Ne talvehtivat aivan hyvin. Kesän 2008 aikana heittelin kuolleita edelleen pois silloin tällöin, ja ihmettelin, kuinka kauan kasvin oikein on mahdollista elää ja jopa hieman kasvaa ilman juuria.

Kuluvan vuoden keväällä, siis kaksi vuotta istutuksen jälkeen, huomasin osan pistokkaista selvästi kasvavan, ja kävin viimein kaikki läpi, ja eikös siellä ollutkin noin puolella jo juuret! Osalla juuret olivat sen näköiset, että ne olivat kasvaneet jo viime kesänä. Osa oli vieläkin vailla juuria, mutta nekin saavat olla.

Tässä kuva pistokkaista, ne ovat loistavaa materiaalia tällaisiin projekteihin. Juurilla varustettuja minulla on noin 10, vuorella kököttävien lisäksi. Muutoin bonsain kasvattaminen pistokkaista ei enää ole minulle hirveän kiinnostavaa. Senkin tilan ja ajan ja vaivan käytän mieluummin johonkin sellaiseen, joka palkitsee sanotaanko 10 vuoden kuluessa. Mutta pikku-obtusoja: