Pähkinän sieniä

Kaunista, mutta hiukan huolestuttavaa 😃😬.

Tuo on puun takapuolta, mutta silti. 

Vanhin mäntyni

Kun aloitin ulkobonsaiden kanssa yli 20 vuotta sitten keräsin jonkun verran mäntyjä, jotka kuolivat kaikki. Kasvatuspaikka oli paahteinen parveke. Kerääminen oli epäilemättä se asia, joka meni vikaan, fiikusharrastusta oli takana jo vuosia, enkä millään meinannnut uskoa, että niitä juuria ei kerätessä leikata. 

En sitten kerännyt hyviä mäntyjä enää ollenkaan, vain erilaisia rimpuloita harjoitusvastustajiksi. Tämä puu on noilta ajoilta. Siinä oli, ja on, vain kaksi oksaa. Alaoksaa on lyhennetty varttamalla noin 30 senttiä, ja loppupuu on tehty toisesta oksasta. 

Nyt vuorossa vähän leikkuuta ja langoitusta.

Etenen tämän kanssa omaan tapaani. Jokaisen neulasparin keskellä on silmu. Kun poistaa lähes kaikki kärkisilmut, neulasten tyvellä olevat silmut aktivoituvat. Jos haluaa että verso venyy, poistetaan vain kärkisilmu. Jos haluaa oksan täyttyvän ilman pituuskasvua, leikataan vain siihen asti kuin haarojen on tarkoitus kasvaa.

Toimii kuin junan vessa, kun ei istuttele mäntyä. Jos istuttaa, en tee paljon mitään sinä vuonna. Istutuksesta tulee takapakkia helposti. 

En ole ollut ollenkaan suunnitelmallinen tämän kanssa. Puu olisi paljon pitemmällä, jos olisin ollut järjestelmällinen. Olen lähinnä kokeillut erilaisia asioita, ja pyrkinyt mahdollisimman kompaktiin kasvuun, ja nyt sitten joudun poistamaan haaroja, joihin on jo saatu aikaan ramifikaatiota. 

Tuossa kuva 5 vuoden takaa. 

Japaninvaahtera

Minulla kymmenkunta japaninvaahteraa, joista jostain syystä päivitän blogiin vain yhtä. Siinä on kesto-ongelma, josta en ole päässyt yli. 

Tyvi ollut työn alla aika monta vuotta. Puu asustelee nyt säkissä. Hyvin voisi edetä ruukutukseen.

Ongelmana olen nähnyt tyveä seuraavan 10 senttiä, joka on erittäin tylsä. Aivan tasapaksu ja suora pätkä. Olen alusta asti ollut sitä mieltä, että tämä pitäisi katkaista heti tyven yläpuolelta. Toisaalta, jos tästä tekee esim. 60 senttisen, tyvi ei niin haittaa. 

Nyt vähän karsintaa, eli samalla korkeudella kasvavia oksia pois. 

Tämä on parhaiten kasvava japaninvaahterani. Pitäisi malttaa ottaa pistokkaita ja ilmajuurrutuksia. 

Mänty heräsi viimein

Mänty sieltä paremmasta päästä viime syksynä kerätyistä. 

Puu on kotoisin kallion kolosta, enkä saanut sille vedenottojuuria mukaan palkon ollenkaan. Syksyn pidin puun auringossa, jota ei juuri saatu, joten lähinnä se seisoi sateessa. Laatikko on pitkä ja kapea, koska puu kasvoi kallionraossa, ja molempiin suuntiin kasvoi juuri. Testasin missä kohtaa juuri on niin kapea, että taipuu, ja tein laatikosta tasan sen mittaisen.

Kevään tullen jännitin kovasti lähteekö se kasvamaan. Ei lähtenyt. Päinvastoin, edellisvuotiset versot alkoivat kurtistua, ja puu meni aika kuivan näköiseksi. Oksat käpristyivät, neulaset pehmenivät. Laitoin puun varjopaikkaan, johon keväällä ei paistanut aurinko ollenkaan. Keskikesällä puu saa tunnin pari aurinkoa aikaisin aamulla. 

Kastelin neulaset aina kun kastelin. Muutamassa viikossa puu kohentui selvästi, ja neulaset alkoivat olla taas timakoita. 

Pari viikkoa taaksepäin huomasin, että varjonpuoleiset silmut alkavat puhjeta. Luulisin että ollaan voiton puolella.

Joku joskus sanoi männyistä, että ensimmäinen vuosi varjossa, ja tähän uskon. Ei kaikkia toki, jos puun kaikki juuret on saatu mukaan, mitäpä sitä varjolla kiusaamaan. Mutta jos juuret ovat kärsineet, varjossa veden kulutus on vähäisempää, ja puu saa mahdollisuuden kasvattaa uudet juuret. 

Kun kesä on päättynyt, siirrän puun taas aurinkoon, eli suomeksi lähinnä sateeseen😀. Ruukutuksen ajankohtaa ei voi vielä arvioida, tarvitaan ainakin yksi täysi kasvukausi voimakasta kasvua, ennen kuin sitä kannattaa ajatella. 

Ensimmäisessä ruukutuksessa kannattaa varautua siihen, että ruukuttaa ei voi. Jos tuolla esimerkiksi juuret ovat lähinnä laatikon päissä, ei sitä pysty siirtämään ruukkuun. Silloin voi esimerkiksi lyhentää laatikkoa sen verran kuin pystyy, ja istutus uudelleen siihen. Sitten odotellaan taas vähintään kaksi vuotta. 

Laatikkovaihetta voi jatkaa pitkäänkin, jos laatikko on sen kokoinen, että puuta pystyy käsittelemään. Muotoilua voi esimerkiksi aloittaa. 

Mietteitä haavasta

Minulla on aika monta haapaa, tosin yksi vain ruukussa, loput maassa. Haapa olisi loistava laji, kallioilta löytyy käkkyräisiä hirvien ja peurojen muotoilemia yksilöitä. Haapa myös viihtyy ruukussa oikein hyvin. Ongelma on oksien hylkääminen. Sitä mukaa, kun oksien kasvun saa hienojakoiseksi, puu hylkää ne. 

Vanhasta haavastani ei ole jäljellä kuin yksi alaoksa. Olen nyt testannut uutta tapaa hoitaa puuta, eli mihinkään ei pidä sallia voimakasta kasvua. Välittömästi, kun uuden oksan lehtikoko alkaa kasvaa, lyhennän oksan kahteen kasvupisteeseen. Tavallaan siis jatkuvaa energian tasapainottamista. 

Kuvassa ylhäällä oleva kasvu poistetaan, alhaalla oleva hienojakoinen kasvu jätetään. 

Yhdestä maassa kasvavasta haavasta olen huomannut, että se jo hylkäsi muutaman oksan. Ne olivat vielä aivan voinneissaan, mutta voimakas kasvu suuntautui muualle. Kun typistin oksat kahteen kasvupisteeseen, jotka ovat siis ihan millien etäisyydellä toisistaan, aivan verson tyvessä, kesti useita viikkoja, ennen kuin kasvu siirtyi muihin oksiin. Jos en olisi leikannut voimakkaasti kasvavaa oksaa, seuraavana keväänä puu olisi hylännyt pikkuoksat.

Tuhkis

Pikkuinen tuhkapensaani sai lopulta jotain ideaa itseensä, tai siis minä sain. Tai siis tajusin miten toteuttaa Chris Thomasin ajatus alimmasta oksasta taustalla olevana kakkosrunkona. 

Koreanpihta

Tuli kovasti dejavu, kun kirosin keväällä tämän koreanpihdan jähmeyttä. Tai siis tunne tuli siinä vaiheessa, kun puu ryöhähti kasvuun. Ensin ei mitään, paitsi silmujen pullistelua, mutta kun kasvuunlähtö tapahtuu, se todella tapahtuu. 

Langoittelin vähän keväällä, nyt langat uhkasivat pureutua kaarnaan, joten poistin ne. Pitänee langoitella uudestaan.

Villakilpikirvoja

Vajaa viikko sitten huomasin toisessa lehtikuusessa villakilpikirvoja. Provadoita 3 pötköä puolitettuina ruukkuun, joka on noin 20x14cm. 

Kun tupsun nappaa sormilla irti ja rutistaa, siellä olevasta kirvasta tulee jää märkä läntti. 

Nyt ötököistä osa on kuivunut, joten myrkky alkaa tepsiä. Kirvat tippuvat kosketuksesta ja valkoiset tupsut alkavat hävitä. Nöyhdän suojissa olleet kirvat tulevat näkyviin. Viikko vielä, niin kaikki ovat kuolleet, jos vanhat merkit pitävät paikkaansa. 

Kännykuva, ei tuosta paljon ole hyötyä.

Puikkojen vaikutus kestää joitakin viikkoja, yleensä mitään muuta ei samana vuonna tarvita. 

Haapakummajainen ja akkumakita

Valtavan hyvä peli tämä akkukäyttöinen makita + teränä bonsai-nibbler. Tehoja on riittävästi, ja Makitan systeemi menee niin, että kahdella akulla virta ei lopu. Toinen latautuu nopeammin kuin toinen tyhjenee.

Haavalla taisi olla nimikin, Death Star, kuka lie antoi. Järkyttävä nostotyö, useita vuosia työn alla, ja sitten 95% puusta kuoli. Tuo on kyllä ihan mielenkiintoinen nyt, ei siinä mitään 😋. Makitalla vedetty siis vain oikealla alhaalla oleva laaja sahattu pinta rikki, että näyttäisi luonnollisemmalta. 

Puun sisällä lahoaminen etenee aika haipakkaa. Murkkujakin siellä on, laitoin sopiviin reikiin hieman merisuolaa, josta kyllä tajuavat muuttaa muualle.

Olisiko Dead Star sopivampi nimi.

Ajoitus

Vaahteran leikkuusta alle 2 viikkoa, ja näyttää siltä että ajoitus oli ok.

Mangrove

Mukavasti tullut elämää mangrovejuurakon pintaan. Yli 15 vuotta pihalla 😁.

Kun pinta on vähän pehmennyt ja halkeillut, rikkikalkkia menee paljon, luokkaa puoli desia -desi. Tässä sivelty suoraan kuivaan puuhun, jotta ainetta menisi mahdollisimman paljon ja syvälle. Haju on legendaarinen, lopetin kun naapurin pihalle alkoi tulla vieraita. Mätä kananmuna...

Polttelin sisäpuolta pikkutoholla. Sinnekin on tullut joskus laitettua rikkikalkkia, ja sen polttamisesta syntyvä katku on vielä sitten jotain ihan muuta, estää hengittämisen.

Harmaa tarhakataja

Harmaa tarhakataja, Juniperus med. 'Pfitzeriana Glauca'. Unohtui ottaa before-kuva, enkä viitsi enempää kiusata yhdellä kertaa, niin ei ole after-kuvaakaan. On vaan kuva siltä väliltä.

Tuli 40cm ruukussa, läpimitta puolitoista metriä suunnilleen. Pisimmät roikot jäivät jo kauppaan. Luulin että tämä on kaksirunkoinen, mutta runko jatkuikin vielä hyvän matkaa ensimmäisten juurien jälkeen. Vasemmalla alhaalla oleva jin on juuri. Jätin silmää miellyttävimmän rungon. Loputkin vielä jäivät, typistelin vain. Toivottavasti niitä saa käytettyä.

Ruukussa oli muurahaispesä, ja päädyin pesemään mullat pois letkun kanssa. 

Vaahteran kesäleikkuu

Vaahtera viihtyy, joten lehdet ovat aika normaalikokoa, eli tajuttoman suuret. 

Seuraavan setin pitäisi sitten olla paljon pienempi. 

Sinikataja

Vanha kuin mikä, mutta niin vaan ensimmäustä kertaa langoituksessa.

Lehmuksen ensimmäinen parturointi

tänä vuonna. Muutama lankakin piti poistaa.

Tuo on ollut lehmuksen asento viime istutuksesta, koska oikealla puolella tyvi tulee paremmin näkyviin silloin. 

Tämä asento on lähempänä sitä, johon puun panin alunperin. Mielestäni puu näyttää tässä pystymmässä asennossa paremmalta, mutta oikean puolen tyvi ei ole yhtä hyvä. Luulen että annan tyven ratkaista asian.

Uusi tammi

Tammien kanssa en ole ihan sinut. Ulkomailla niitä sanotaan erittäin hankaliksi, ja kotimaassakin kerätyt ovat hyvällä prosentilla potkaisseet tyhjää. 

Aika mainio yksilö, ja ilmeisesti kesti keruun. Näinhän se ilmeisesti on tammien kanssa yleisemminkin ollut, kerääminen ei ole vaikeata. Tuohonkaan ei jäänyt paljon mitään juuria, koska tammi kasvoi kiven päällä, ja siitä lähti muutama iso juuri, jossa ei muutaman metrin matkalla ollut juurikaan hiusjuuria. Sellaisia juuria ei voi kerätä. Katkaisin ne siis suoriltaan niin, että puu meni hiukan ylisuureen bonsairuukkuun saman tien. Kun kerättyjä tammia on istuttanut uudestaan, uudet juuret ovat tulleet vanhojen juurten kärkiin. Isojen juurten lyhentäminen vaikuttaa aika turvalliselta.

Mukavaa kaarnaakin jo tyvellä. Laitoin rahkasammalta kohtaan, josta puuttuu juuria. Katsotaan vaikuttaako se mitään.

Tällä on sekundaariset rungot jo paikallaan, joten puu on aika pitkällä. 

Suunnitelma on, että uudelleenistutusta ei tarvita luultavasti kolmeen tai neljään vuoteen. Ensi vuonna alkaa leikkely. Samasta kohtaa kasvaa monta oksaa siellä täällä, ja jotkut oksat ovat selvästi liian pitkiä. Alhaalla on oksia, joiden pitää vahvistua kovasti, tai sitten niitä on poistettava. 

Sinikatajan ensimmäinen istutus

Pari vuotta sitten ostettu sinikataja jäi auton alle viime talvena. Ei sille käynyt kuinkaan, mutta se on siitä asti odottanut kasvatussäkissä istutusta. Hoksasin ottaa kuvan vasta kun olin sahannut puolet pois juuripaakusta ja rapsutellut suurimman osan turpeesta pois. 

Hauska ominaisuus, alaoksa on juurtunut. Ehkä tuosta voisi tehdä raftin. Toinen runko on puun takana, ja voisi siellä antaa päärngolle perspektiiviä. Luultavasti kumminkin hävitän sen jossain vaiheessa. 

Kun juuret alkavat kuivua, hommaa on hyvä jatkaa veden alla. Siellä loput turpeet saa pois hellävaraisesti ja juuria repimättä. 

Hyvältä näyttää! Haluaisin säilyttää nuo pintajuuret. Normaalisti puuta ei ole mitään tarvetta vetää ihan paljasjuuriseksi. Itse asiassa se on aika haitallista. Tämä ensimmäinen istutus on poikkeus. 

Olisin mieluiten käyttänyt punasavista kasvatusruukkua, mutta ei löytynyt juuri sopivaa. Tuuman leveämpi olisi ollut passeli. Olisi puu tuohonkin mennyt, mutta maa-aineksen saaminen juurten väliin olisi ollut hankalaa. Juuria olisi voinut myös typistää, mutta se hidastaa puuta turhaan. Mitä enemmän puulle jää juuria, sitä parempi. 

Seuraava ehdokas, johon juuret hyvin mahtuvat, kunhan lyhensin paria alaspäin sojottavaa paksumpaa juurta. 

Tässä ruukussa ei ole reikiä tukilangoille, joten homma hoituu noin. 

Kuvasta poiketen 😁 maa-aines tulee keoksi, jotta puun alle ei jää tyhjää kohtaa, johon maa-ainesta on hankala saada laitettua. 

Tukilankoja ei tarvitse kiristää paljon, sillä kun maa-ainesta töpötellään juurten väliin ja alle, puu tukevoituu, varsinkin kun juuria on näin paljon. Juurten suojana on tuossa polkupyörän sisäkumia. Muoviletku on näppärä myös.  

Se hidas vaihe. Maa-ainesta töpötellään varovasti juurten väliin ja alle. Ilmataskuja ei saa jäädä. Kun sopiva väylä alas löytyy, siihen kohtaan tungetaan maa-ainesta niin kauan kuin sitä sinne menee. Puun alapuoli on erityisen tärkeä. Video aiheesta 😃:

Kun maa-aines uppoaa juurten sekaan, pintajuuret tulevat näkyviin, ja maa-ainesta lisätään. 

Alin oksa/ toinen runko tarjosi hyvän tukipisteen langalle. 

Koska halusin pintajuurten säilyvän, laitoin maa-aineksen päälle rahkasammalta. Sen kanssa täytyy vähän varoa, se sitoo itseensä erittäin paljon vettä. Sinikataja on juoppo ja pitää vedestä, joten ongelmia ei ole luvassa. 

Pennsylvanianvaahtera

Pennsylvanianvaahteralla nätit pienet kukat. Mustilan taimipäivän hankinta viime vuodelta. 

Tästä Mustilan vaahterakierroksella sanottiin, että on todella sikäli harvinainen puu, että ei kestä aurinkoa. Tuohon nurkkaan ei aurinko paista ikinä.

Mustilan kannat ovat niitä pohjoisimpia. En suojannut tätä mitenkään, jotenkin se vain jäi kukkapenkkiin siihen taimipussiin jossa tulikin. Keväällä sentään istutin. 

Lajina aika älytön 😀, bonsaiksi. Lehdet ovat valtavia, jopa isompia kuin meikäläisellä vaahteralla, ja aika rumia. Keväällä olin laittamassa sitä kiertoon, mutta en sitten raaskinutkaan, kun alkoi kukkia. 

Maahanhan tämä vielä kuuluisi, mutta ei ole tarpeeksi varjoista paikkaa. 

Sembra

Sembralle tein tyvijuurrutusvirityksen vuosi sitten.

Hyttysverkkohäkkyrässä rahkasammalta. Ensi keväänä puran virityksen, ja sitten näkee, oliko siitä mitään hyötyä. Vielä ei ainakaan juuria näy missään.

Lenkuravarttamisella lyhennetyt oksat ovat napanneet, koska lenkura on ohuempi kuin oksan jatko.

Hyvin toimii myös kärkisilmujen poisto. Keväällä tehty, ja nyt oksassa on 4 takasilmua:

Vaahteran polttelua

Meikäläinen vaahtera sai maistaa pikkuista kaasutohoa. Tuosta mustasta ja vihreistä lehdistä tulee ehkä hyvä kontrasti.

Rättikikka

Joskus puun vedenkulutuksen ja maa-aineksen veden sitovuuden yhtälö menee totaalisesti pieleen. Tämö yhtälö voi myös muuttua, mikä toimii keväällä ei toimi enää loppukesästä. Maa-ainekseen kertyy vettä, joka kapillaari-ilmiön seurauksena ei valu pois ruukusta.

Nyt keväällä maasta nostetulle pähkinälle kävi näin. Ruukun painosta huomaa, että kaikki ei ole kunnossa. Ruukun pohjalla maa-aines on vettynyttä. Miksi näin kävi? Vaikea sanoa, maa-aines on sopivaa karkeutta, pohjalla karkeampaa tavaraa, ja sekoitus on sellainen, että toimii melkein aina, eli hohkakivi, laavakivi, akadama, kaikkia saman verran. Jälkikäteen ajateltuna, tässä vaiheessa ruukun koko on paljon suurempi kuin päivittäisen veden tarpeen tyydyttämiseen tarvittaisiiin, joten maa-aineksen tulisi olla karkeampaa ja vähemmän vettä sitovaa - esimerkiksi pelkkää hohtakiveä, tai alin 3/4 hohkakiveä.

Karkeampaa tavaraa pohjalla kutsutaan usein salaojitukseksi. Luulen että tämä on väärin. Karkea tavara pohjalla voi sitoa vettä melkein yhtä paljon kuin pykälää hienompikin. Ero tulee siitä, että ainekseen jää ilmaa, joten se ei pääse hapettomaksi. 

Jos vettä kertyy liikaa, pika-apu on yksinkertainen. Tiskirättimateriaalista leikataan suikale, jonka pää työnnetään ruukun ja pohjaverkon väliin.

Ylimääräinen vesi johtuu pois ruukusta. 

Joskus juurten kasvu, orgaanisten lannoitteiden hajoaminen tai liian hieno maa-aines  aiheuttaa sen, että loppukesää kohti vesi kertyy ruukkuun. Sateinen ja kylmä kesä edesauttaa asiaa. Jos kerääntyvä vesi menee hapettomaksi, juuret kuolevat, ja tilanne pahenee nopeasti. Näin voi käydä erityisesti ns. kuiville kasveille, jotka eivät juo paljon.

Samoin tilanne voi huonontua nopeasti lehtien poiston tai radikaalin oksien leikkauksen jälkeen. Vedenkulutus pienenee äkkiä, ja ruukkuun alkaa kertyä vettä. Jos maa-aines menee hapettomaksi, juuret alkavat kuolla, ja kierre on valmis.

Tilanne voi myös korjaantua kesän aikana. Istutuksen jälkeen kasvu on hidasta, ja vesi voi kertyä ruukkuun. Kun juuret leviävät kunnolla maa-ainekseen ja kasvu kiihtyy, ruukkuun jäävä vesi alkaakin tulla tarpeeseen. 

Uusi tuija

Naapurilla oli paikkaansa liian suureksi kasvanut tuija. Juttelimme sopivasta lajista, ja kerroin että löytyisi kartiovalkokuusi, johon voisin vaihtaa tuijan. Puu nousi ylös ilman ongelmia. 

Viime kesänä se näytti hirveältä, kaikki versot menivät ruskeiksi. Alapuolelta ne olivat kuitenkin terveen vihreitä, joten en heittänyt sitä roskiin. Syksyä kohti se alkoi tehdä uutta kasvua, ja kevään tullen ryöhähti kasvuun. 

Lähes kaikki kasvu tuli ylös. Oikeasti vielä ei olisi aika, mutta poistin latvan.

Jätin runkoon dieback-varaa reilusti. Yritin myös katsoa, että joka puolella runkoa on vihreätä. Tuijalla yhteys juurten ja oksien välillä on suora, jos poistaa oksan ylhäältä, on mahdollista että runkoa kuolee alas oksaa ruokkineeseen juureen asti. Jotain kuollutta tähän varmaankin tulee, mutta mieluummin päätän itse mitä. 

Tuija tekee vanhojenkin oksien tyveltä uusia, kun sitä vähän kiusaa. Poistan nuo pitkät roikot, kun kasvua rungosta on tarpeeksi. Oikealle sojottava oksa on uusi latva. 

Vieressä oleva pikkupuu saa olla toistaiseksi, ehkä sitä voi käyttää.