Pujottelukikka

Thread graft tarkoittaa sellaista oksan varttamista, jossa puuhun porataan reikä, ja siitä pujotetaan oksa läpi. Kun oksa kasvaa paksuutta, se lopulta täyttää reiän ja kasvaa kiinni puuhun.

Kuvassa sageretia. Oksissa on hyvin hentoista kasvua kärjissä. Jos ne haluaa saada ehjänä läpi puusta, pitää reiän olla aika iso, eli 5-6 mm. Kestää aika kauan, ennen  kuin sageretian oksat ovat niin paksut, että ne ovat kasvaneet kiinni.

Keksin käyttää apuvälineitä, eli rautalankaa ja elmukelmua. Reikä on 3 mm poralla tehty. Elmukelmua 5*10 cm kietaistaan oksan ympärille, ja rautalankakoukulla vedetään kelmu läpi reiästä. Kelmun avulla saa sitten vedettyä oksan ehjänä läpi puusta.

Kiinanjalava

Ostin joskus 6-7 kuukautta sitten Bauhausista tuollaisen kiinanjalavan. Kuvakulma on onneton, mutta tuossa vaiheessa minulla ei ollut mitään käsitystä tulevasta etupuolesta, yritin vain kuvata puun kohtuullisesta kuvakulmasta. No tämähän oli aika hirveä kukkopilli, jolla kuitenkin oli rungossa mukavasti paksuutta, vaikkakin paljon ongelmia. Ikävä kyllä en kuvannut puuta siitä huonoimmasta kulmasta, josta ongelmat olisivat näkyneet parhaiten.

Tästä kuvasta näkyy, miksi kutsun tätä kukkopilliksi:

Musta viiva näyttää, missä aikanaan kulki rungon linja. Sopivasta kuvakulmasta puu todella näytti aivan kukkopilliltä. Tässä on ollut toinen haara, joka oli kursailematta katkaistu. Haava on niin suuri, ettei se tule arpeutumaan vuosiin, mutta ei se mitään.

Onneksi tuon arven reunoilta lähti kasvamaan uusia oksia. Nirhin nuppipihdeillä puuta pois sen verran, että rungon linja tuntuisi jatkuvan ohi tuon kohdan. Kun lopullinen etupuoli selviää, viimeistelen puun kaivertamisen.

Suunnilleen tämä on puun etupuoli. Pintajuuria ei ole ollenkaan, odotan innolla seuraavaa istutusta, jotta pääsen näkemään juuriston. Pahoin pelkään, että pintajuuria tässä ei tule olemaan moneen vuoteen.

Rungon linja on minusta aika hyvä. Lehdet ovat suuret vielä, johtuen sisäkasvatuksesta ja aika runsaasta lannoituksesta.

Alin oksa oikealla kasvaa hiukan turhan korkealla. Sen tyvi on paksu, eikä sitä pysty taivuttamaan alas muuten kuin rumalle kaarelle. Luin juuri jostain artikkelin, jossa kerrottiin yksinkertaisesta tavasta taivuttaa oksaa alaspäin sahaamalla tyvestä alapuolelta kiila pois. Vastaava toimenpide fiikuksille löytyy tuolta, mutta siellä oksaa sahataan ylhäältä, ja taivutettuun rakoon laitetaan stoppariksi bambutikku. Tuo edellinen tapa tuntuu minusta paremmalta, sillä siinä ei juurikaan jää arpea, toivottavasti.

Tuon oksan takana muuten kasvaa toinen, paljon paremmalla paikalla. Se on hyvin hentoinen, ja sen voi taivuttaa mihin vain. Sikäli en edes tarvitse tätä oksaa. Tällä on siis hyvä harjoitella. En ole kovin näppärä tällaisissa, mutta koko aika näen uusia mahdollisuuksia erilaisille varttamisille yms.

Tämän pikkupuun oksa on turhan hento sahalle, mutta leikkasin askarteluveitsellä oksan alapuolelta pois kiilan, joka ulottui noin 2/3 oksan läpi. Kiila on sillä tavalla vinossa, että oksa taipuu oikealle alas. Sitten taivutin oksan langan avulla sellaiseen asentoon, että kiila sulkeutui, ja sipaisin vielä haavan päälle vähän jalostusvahaa.

 Tällainen siitä tuli. Itse asiassa nyt kasvu menee turhankin alas, mutta en leikkele tai taivuttele noita alaspäin osoittavia roikkoja pois vielä. Antaa haavan parantua ensin.

Vaahtera!

Kirjoittelin aikoinaan vaahterasta, jonka kuolo korjasi, mutta joka ehti antaa minulle käsityksen siitä, kuinka paljon tavallisen vaahteran lehdet voivat pienentyä ruukkukasvatuksessa. Siivosin kaappejani, ja käteen osui nippu vanhoja valokuvia, Ja kas, siellähän oli kuva tuosta vaahterasta, PALJON runsaslehtisempänä kuin muistin sen ikinä olleenkaan. Oudosta kuvakoosta päätellen tämä on anopin ottama kuva. Hyvä tuuri.

Rungon paksuus on mitä, 5-6 cm? Silloin lehdet olisivat noin 5-7 cm läpimitaten. Eiväthän ne mitään pieniä ole, mutta kyllä noiden kanssa jo pystyy mielestäni elämään.

Muutamassa noista lehdistä näkyy muuten sienitautia, sitä sellaista joka tekee lehtiin valkoisia pilkkuja. Vähitellen lehdet sitten kuolevat kokonaan.

Käsittääkseni tämä sairaus saattaa johtua osittain siitä, että kastelen kasvit yleensä illalla. Olisi ilmeisesti parempi kastella aamustapäin, tai ainakin sellaiseen aikaan, että lehdet ennättävät kuivua ennen yön tuloa.

Seuraava kasvatusalusta

• 1/3 imuhirmu
• 1/3 akadama
• 1/3 kookoskuitu

Imuhirmusta lähtee 2mm sihdillä noin 1/3 pois. Kuten kuvasta näkyy, akadama lisää karkeutta. Kookoskuitu on aika pientä röpellystä, mutta se ei tahdo mennä sihdistä läpi.

Tuohon voisi sitten laittaa vielä yhden osan karkeata hiekkaa/soraa sellaisille, jotka sitä kaipaavat.

Raision bonsai

Raisiossa on rohkea bonsaiyrittäjä! Linkki blogiin. Linkki verkkokauppaan.Tein ensimmäisen pienen tilauksen.

Hukkasin viime kesänä japanilaiset bonsaileikkurini, ja olen ollut ollut sen jälkeen aivan toiskätinen. Ne olivat korvaamattomat. Siis sellaiset, jonka nimi on englanniksi esim. concave cutting pliers.

Ne eivät leikanneet mitään syvennystä, vaan hyvin tasaisen jäljen. Niistä oli jo terä murtunut vähän, jotain ranteen paksuista puuta nirhiessä, mutta silti ne olivat hyvin tärkeä työkalu minulle. Olin aikeissa ostaa toiset, mutta se on jäänyt, niitä kun on vaikea ostaa pienten ja tuhruisten nettikauppojen kuvien perusteella. Hintahaitari on iso japanilaisissa kaluissa.

Raision bonsailla on myynnissä vain kiinalaisia työkaluja (toistaiseksi, arvaisin). Niitä en ole koskaan kokeillut, olen luottanut itseäni kokeneempien sanaan, ja ostanut vain japanilaisia. Nyt halusin kokeilla näitä. Tilasin isot sakset, lehtileikkurit ja "nuppileikkurin", tutummalta englanninkieliseltä nimeltään knob cutter. Viimeksimainittu osoittautui loistavaksi kaluksi. Ainakin tämä oma yksilöni leikkaa nätisti, vaikka terät ovatkin hiukan vinot. En ollut tajunnut, kuinka pienet nämä olivat, työkalulla on pituutta 17 senttiä, ja terällä leveyttä noin sentti. Kapea terä antaa hyvin voimaa leikkaamiseen, ja leikkausjälki on riittävän siisti. Itse asiassa terotin työkalua jo vähän, hyvin hienolla vesihiomapaperilla. Touhuan eniten hyvin pienten puitten kanssa, ja nämä ovat juuri oikean kokoiset.

Saksien kanssa en ole sinut. Tuo isokokoinen silmukkamalli ei tunnu istuvan käteen missään asennossa, ja aina on joku kohta kämmenestä tai sormenpäistä jäämässä väliin.

Edelliset sakseni ovat japanilaiset, paljon sirommat ja myös paljon laadukkaammat. Hyvillä bonsaisaksilla ei ole mitään tekemistä fiskarssien kanssa. Bonsaisakset ovat kuin kaksi terävää veistä terät vastakkain. Ne eivät rusenna oksaa poikki voimalla, vaan pureutuvat oksaan ja leikkaavat siististi. Olen onnistunut pilaamaan omani monella tavalla - tässä synkeät syntini:

Ensinnäkin en teroittanut niitä, kun ne tylsyivät, sillä seurauksella että jouduin käyttämään voimaa jotain oksaa leikatessani, jolloin terät antoivat hieman myöden, ja pureutuivat ristiin. Lisäksi niiden kärjet eivät enää leikkaa yhtä tarkasti, ovat liian paksua/kovaa tavaraa leikatessa hiukan vääntyneet. Ja lisäksi vielä tiputin ne kerran kalliolle, jolloin ne löystyivät. Ne ovat edelleen hyvä työkalu, mutta nyt olisi aika ostaa uudet, ja tehdä näistä kakkossakset krouvimpaan työhön.

Nämä kiinalaiset eivät ole sama asia, mutta en kyllä sitä odottanutkaan. Ne toimivat hyvin juurten leikkuussa yms, ja ehkäpä juuri ne ovat oikea kalu vähän isompien oksien leikkaamiseen. Terottaa ne kuitenkin pitää.

Lehtileikkurit olivat halvat, mutta eivät vaikuta kaksisilta. Ne ovat tylsät, mutta toki niillä lehtihanka katkeaa.

Mutta nuo nuppileikkurit olivat loisto-ostos. Jonkin ajan kuluttua, kun nämä alkavat olla aikansa eläneitä, niitä voi vielä käyttää juurten poistamiseen siististi runkoa myöden. Nyt tarvitsen sitten vielä isommat tällaiset.

Ja sitten tarvitsen ne japanilaiset perusleikkurit.

Hivenainepuutos

Viime kesänä siirryin käyttämään enemmän kissanhiekkaa kasvatusalustana. Pääasialliset ainekseni ovat aikaisemmin olleet sihdattu kompostoitu kuorike, teräväsärmäinen sora, satunnaisesti karkea turve ja silloin tällöin vaihtelevasti hyvin maatunutta ja sihdattua lehtikompostia.

Viime kesänä pääsin sitten seuraamaan myös aivan uutta oireistoa, josta lievä tapaus näkyy kuvassa. Kyseessä on hivenainepuutos. Tämä on mielenkiintoista, koska lannoitan kasvejani kyllä tarpeeksi, ja lannoitus ei vaikuta tähän. Pääravinteet, rauta, mangaani ja sinkki kuuluvat kaikkien käyttämieni kolmen lannoitteen sisältöön, ja lisäksi käytän Kemiran hivenainevalmistetta. Tämä puutos on vaivannut koivuja, pajuja, fiikuksia, tamarindia, mitähän vielä. Se ei ole vaivannut sageretiaa, ligustrumia, serissaa. Pitääkin päivittää tätä listaa kun uusia ilmenee.

Kuten kuvasta näkyy, tämä ei koske aivan nuoria lehtiä, ja hieman vanhemmat lehdet ovat sitten oikein hyvän tumman vihreitä.

Olen ollut tämän asian kanssa hieman ihmeissäni. Puutos, johon ei lannoitus auta? Google sitten näytti seuraavan kuvan:

Kuvan linkki.

Linkki turhankin runsaaseen tautigalleriaan.Siellä tuon kuvan teksti sanoo:





Iron chlorosis on azalea (Rhododendron) due to high soil ph.  Tuo on linkki, joka kannattaa käydä katsomassa. Siellä sanotaan mm:

"Iron is not necessarily deficient in the soil—it may be there, but just in an unavailable form for absorption through the root system. "

Oireita ei tunnu ilmenevän, jos orgaanista ainesta on enemmän. Olen käyttänyt testimielessä kissanhiekkaa/imuhirmua noin 90% istutusalustasta. Tuolla kuvan F. benjamina Wiandilla kasvualusta on lähes pelkkää kissanhiekkaa, vähän kuoriketta seassa.

Nyt korjaan tämän asian, ja otan muutaman askeleen takaisin. Ostin Viherpajasta akadamaa, aion käyttää jatkossa taas enemmän kuoriketta, ja joku näppärä tapa pitää keksiä turpeen lisäämiseksi niille, jotka viihtyvät vähän happamammassa.

Ligu

Likusteri, jonka ostahdin tänään Viherpajasta:

Tämä oli suunnitelma:

Ja sama takaa:

 Pistokaskin jäi pussihoitoon:

Viherpaja ei ole huono paikka tehdä ostoksia. Puiden laatu ei kaikin osin päätä huimaa, mutta hinnat ovat halpoja. Puita on aika paljon, useita satoja. Niissä on todella paljon elukoita, siiroja, tuhatjalkaisia, kotiloita, erilaisia matoja yms, enimmäkseen täysin harmittomia luontokappaleita siis. Tuholaisia löytyy tietysti myös.

Mikä Viherpajassa mättää, on se, että tuotteissa ei pääsääntöisesti ole hintaa tai lajia. Suurin osa on tietysti niitä kaikille tuttuja lajeja, joiden tietämisen voi kyllä ostajalta olettaa. Kiinanlajavat, ligustrumit, fiikukset, sageretiat ja serissat eivät ehkä nimeämistä kaipaa (vaikka  mistäpä niitäkään aloittelija tuntisi?). Kokonaan oma lukunsa on sitten näin talvella lehtensä pudottaneet, joissa ei ole mitään tietoa lajista tai hinnasta. Aika paha sellaista on ostaa. Yksitellenkö niitä pitäisi kiikuttaa kassalle, joka sitten arpoo niille jonkin hinnan?

Hintalaput on kyllä laitettu ruukkuihin, mutta väri huuhtoutuu pois muutaman kastelun jälkeen. Suosittelisin jotain värikoodia, nytkin suurin osa halpiksista maksoi 7,95, 12,50 tai 16,50. Värillinen muovinauha tai teippi voisi pysyä paikoillaan useita vuosia. Tai sitten iso plakaatti pöydälle, että tästä kaikki tähän hintaan.

Toinen asia mikä kaipaisi korjausta on se, että tietyt samat onnettomat jämäpuut seisovat siellä viemässä tilaa uusilta. Ne kannattaisi tuupata ulos muutaman euron hintaan johonkin hiljaiseen aikaan, jos mahdollista. Massatuotetuissa erissä voi olla hyvääkin raaka-ainetta harrastukselle, mutta suuri osa on aina myös huonoa.

Viherpajassa mielenkiintoista on se, että siellä on paljon kiinnostavia ja erikokoisia viherkasveja, joista saa aikaan bonsaita. Nytkin siellä oli muutaman euron hintaan todella paljon fiikuksia, jotka olisivat todella hyviä esim. ryhmäistutuksiin. Olen itse vaan päättänyt, etten enää hanki fiikuksia. Löysin ainakin 10 hyvää erilajista bonsaiehdokasta, sanotaanko 5-10 sentin rungolla. Hintoja en kyllä löytänyt.

Itse kaipaisin kyllä pykälää laadukkaampiakin bonsaipuita, ja erityisesti sitä osastoa, jota on mahdollista kasvattaa sisällä. Japaninvaahteraa, kiinankatajaa ja podocarpuksia on aika paljon, mutta niiden sisäkasvatus ei onnistu, eikä minulla ole sopivaa viileää tilaa. Erityisesti vaahteroissa on aina välillä kelpo yksilöitä.

Podocarpuksista minulta on vielä näkemättä se yksilö, jolla olisi jotain runkoa. Jos valesypressit saa kasvamaan sisällä,miksei sitten nekin. Kun vaan näkisi joskus jonkin yksilön, joka olisi edes etäisesti puun näköinen.

Puut lomalla

Olimme muutaman päivän mölḱillä, ja pääsin testaamaan kasvien lomahoitoa. Jack Wiklen ohjeiden mukaan kasvit säilyvät pari viikkoa, kun ne laittaa läpinäkyvään pussiin ruukkuineen päivineen. Nyt olimme poissa 4 päivää, ja se onkin oikein sopiva ensimmäinen testi. Normaalisti kastelen kasvit joka päivä, ja päivittäinen kastelu on myös välttämätöntä. Kaikkia ei toki kastella joka päivä, vaikka niitäkin kyllä on.

Hyvin tuntui toimivan. Ostin pakastepusseja (2,3,5,17 litraa) ja muutamia muitakin pusseja oli käytössä. 3 ja 5 litraa osoittautuivat parhaiksi. Joku pussimalli oli niin kapea, että sillä ei tehnyt mitään. Suurin fiikukseni joutui kahteen valkoiseen muovikassiin, ruukku toiseen ja latvus toiseen.

Otin myös osan putkista pois päältä, mutta se taisi olla turhaa.

Kaikki puut selvisivät hienosti. Hieman mietityttää se, että joidenkin kasvien varret olivat jo ehtineet homehtua. Pusseja ei siis kannata käyttää uudestaan tähän tarkoitukseen, muutoin saattavat homeet saada yliotteen.

Kaikki kasvit pitivät selvästi kohonneesta ilmankosteudesta. Shefflerasta laskin kymmenkunta ilmajuuren alkua, joten jos niistä olisi kiinnostunut, olisi kosteampi ympäristö parempi. Ihan matelijoille tarkoitettu terraario alkaa tuntua hyvältä vaihtoehdolta. Näitä puisia pömpeleitä ei voi tehdä liian umpinaisiksi, sillä ne homehtuvat.

En totutellut puita ollenkaan huoneilmaan. Luotan siihen, että lehdet ovat vielä riittävästi sopeutuneet huoneilmaan, koska pussitus kesti vain 4 päivää.

Talvehditusta

Ei ole vaikeata tänä vuonna talvehdittaminen! Jossain tuolla on hyllyjen ja pöytien alla isompia puita, jotka eivät mahtuneet talvehtimisviritykseeni. Ja ihana uusi koiramme Taimi mukana kuvassa myös. Ikää nyt runsaat puoli vuotta. Saas nähdä, joutuuko montakin kertaa keskustelemaan siitä, ovatko nämä hyllyt puille vai Taimille tarkoitettuja, niiltä kun on mukava tähystellä turvallisesta paikasta pihan tapahtumia:

Valtaosa pienistä puistani on jossain tuolla hangen alla.  Pitäisi kaikkien talvenkestävien selvitä tänä vuonna, vaikka pakkasta on välillä ollut paljonkin.

Mutta tältä näyttää sisällä. Kodinonni on jo vallannut lähes kokonaan tuon valolaatikon pohjan. Se kasvaa jo uloskin voimakkaasti, mutta koirulainen perkaa ne pitkät roikot, jotka sälekaihtimien alta puskevat esiin.

Koiran nimi, Taimi, on lasten hartaasti valitsema. Minusta aika ajattelematon nimi. En kuitenkaan tee siitä bonsaita. Liian ohut runko.

Ledeistä ja loisteputkista

Muutama huomio ledeistä ja loisteputkista.

Ledien ja loisteputkien tehokkuus on suhteellisen samaa tasoa. Tällä tarkoitetaan sitä, että tehowatilla syntyy suunnilleen saman verran valosäteilyä.

Loisteputkien spektri on jatkuva, eli ne lähettävät valoa suurin piirtein kaikilla näkyvän valon aallonpituuksilla. Valon koostumuksessa (spektrissä) on suuria eroja eri loisteputkien välillä.

Ledien hyöty ei ole se, että ne tuottaisivat valoa paljon tehokkaammin kuin loisteputket, vaan se, että ne tuottavat valoa tiedetyllä aallonpituudella. Koska kasvit käyttävät eri aallonpituuksia eri tavalla, on ledeillä mahdollista tuottaa juuri kasvien tarvitsemaa valoa, eikä sähköä käytetä muiden aallonpituuksien tuottamiseen.

Ensimmäisen polven ledivalot olivatkin spektrin kahden piikin varaan rakennettuja. Konsensus lienee, että tämä osoittautui riittämättömäksi. Esimerkiksi, punaisella puolella kasvit tarvitsevat aallonpituutta 630nm ja aallonpituutta 660nm. Keltaisella alueella oli joku tärkeä aallonpituus, ja sinisellä alueella on myös useita tärkeitä aallonpituuksia.

Uudemmat valaisimet rakentuvat sen varaan, että ledejä useita erilaisia, jotta eri aallonpituusalueet saadaan katettua. Useissa on lisäksi varmuuden välttämiseksi mukana jatkuvaspektrinen valkoinen.

Olen nyt alkanut ajatella, että lieneekö tässä paljon järkeä. Meillä on jo valaisintyyppi, jolla on jatkuva spektri, ja jossa spektrin huiput ovat aika oikealla paikalla. Se on loisteputki. Esimerkiksi kelpaa Megamanin kasvivalo (sillä varauksella, että spektri vastaa todellisuutta). Koska tehokkuus on suunnilleen samaa tasoa, ei ledeillä sitten loppupelissä saadakaan hirveän suurta etua, jos ollenkaan.

Kaksi varausta:

Ensinnäkin ledit ovat pistemäisiä valonlähteitä, joille on helppo rakentaa sopivasti suuntaavia valaisimia, joiden avulla kasveille tuleva valon määrä saattaa olla parempi kuin loisteputkilla. Toisin sanoen, vaikka valonlähteen tehokkuus olisikin samaa tasoa, voi valaisimien tehokkuudessa olla suuria eroja ledien hyväksi.

Toiseksi ledien tehokkuus on ollut kovassa kasvussa. Muutaman vuoden kuluttua ledien tehokkuus voi olla kaksinkertainen loisteputkiin verrattuna. Silloinkin vaaka kyllä kallistuu ledien puolelle.