3D poranterä testissä

On sekin kun jotain hypetetään niin kaikki sitten täytyy olla sitä samaa, kuten nyt tämä 3D.

Törmäsin K-Raudassa 3D-poranterään, jonka nimi tulee siitä, että se leikkaa eteenpäin, sivulle ja taakse. Pitihän sellainen ostaa. Yllättävän hyvä! Suosittelen. Toimii kohtalaisesti ruuvinvääntimessäkin, mikä on kevyempi ja mukavampi työkalu kuin porakone. Porakoneella toki saa enemmän kierroksia ja tehoja.

Porasin ja kaivertelin vaahteraan tuollaisen onton latvan. Dremelillä vähän viimeistelin, 3D-terä on niin krouvi työkalu, että sillä ei viitsi askarrella lähellä elävää puuainesta.

Terä porataan puuhun sisään, ja sitten sivu- ja takaterillä jyrsitään puuainesta pois. Tämä laite tuottaa lastua, kun Dremeli tuottaa lähinnä pölyä.

Joku alppiruusu

Kukista en tajua juuri mitään, mutta kauniitahan nämä ovat:

Kukkia ei ole paljon, koska typistin kasvia reippaasti keväällä. Kukat taitavat tulla edellisen vuoden versoihin.

Inhottavasti olen unohtanut tämän kasvin nimen. Rhododendron eli alppiruusu muistaakseni, mutta tarkemmin lajike ei muistu mieleen. Plantagenista ostettu, ei siis mikään harvinainen. Talvehti viime talven laatikossani, joten pidetään peukkuja, että mokomiakin voisi kasvattaa.

Dremelin teriä

Testailin vanhaan parrunpätkään dremelin erilaisia kärkiä. Ei kaksiulotteisesta kuvasta varmaan käy paljon ilmi.

Ylärivistä vasemmalta

1. Hammastettu voframikarbidileikkuri, joka on uusi - poistaa puuta vauhdikkaasti
2. pehmeä hiiliteräsharja, kuluu järjettömän nopeasti
3. teräsharja ruostumattomasta teräksestä, kestävämpi. teräsharjat tekevät hienojakoista "puunsyytä"
4. kaiverrusterä 7,2mm 
5. hiontaharja 
6. hiomakivi
7. katkaisulaikka - käytännössä kertakäyttöinen

Keskirivi

1. Kaiverrusterä 3,2 mm, teräväreunaisena ei kaksinen
2. Kaiverrusterä 7,8mm
3. Kaiverrusterä 3,2mm hyvä vaikka onkin pieni, toimii dremelin tehoilla
4. Hiekkapaperilaikka ok
5. hiomanauha turha 
6. kapea kaiverrusterä, hyvä halkeamien tekoon

Alarivi

1. hiomakivi 
2. poranterä, hyvä erilaisiin jyrsimisiin

Dremelin ongelma on se, että tehoja ei ole kummoisesti. Heti kun tulee enemmän vastusta, nopeus laskee ja työ lopahtaa. 

Hammastetut volframikarbidileikkurit tuntuvat olevan aikas hyviä, vaikkakin kalliita (suhteutettuna siihen, kuinka kauan tällaiset leluterät yleensä kestävät). Tuo ekana oleva on aika painava, ja se auttaa nopeuden säilyttämisessä. 

Kaiverrusterät ovat muuten hyviä, mutta isoissa teho lopahtaa joskus kesken. Pienillä homma käy helposti joutuisammin, kun kone ei hyydy.

Teräsharjat ovat oikein hyviä, niillä saa pinnan, jossa on kuin mikrokokoisia puunsyitä. Ne kuluvat vain tosi nopsaan. Kilpailevilla merkeillä on harjasatseja, joissa on 5 harjaa pakkauksessa, ne pitää joskus testata. Teräsharjojen kanssa pitää aina olla suojalasit, karvoja lentää harjoista melkoista vauhtia. Tietysti pitäähän ne olla muutenkin. Alla vielä lähikuva teräsharjan tekemästä jäljestä, vasemmalla pehmeämpi hiiliteräsharja, oikealla kovempi.

Vaivaislehtiä

Olisikohan vaivaiskoivusta bonsaiksi. Joku literatin tapainen ehkä. Runkoahan näillä ei ole. Kasvutapa on kuitenkin valtavan kaunis.

Koivut käsittääkseni risteytyvät hanakasti, sikäli voisi jotain sopivaa materiaalia löytyäkin. Tarkoitan, että puulla olisi vähän runkoa ja nuo pienet pyöreät lehdet ja kasvutapa.

Ryhmäistutuksissa vaivaiskoivua on vähän käytetty. Ainakin muistan Colin Lewisin jossain kirjassa olleen sellainen. Googlen kuvahaullakin löytyy jotain. 

Koreanpihta löysi itsensä

Tai ainakin etupuolensa. 

Käänsin sen täysin ympäri. Kaikki juuret ovat tällä puolella. Puu kaatuu vähän taaksepäin, mutta ei se mitään. Leikkasin pois oksat etupuolelta.

Korkeudesta lähti melkein 10 senttiä. Paksuin oksa on vasemmalla, vaikka tuntuisi siltä että alin oksa pitäisi olla oikealla. Oksat saavat vielä tämän vuoden olla rauhassa, ehkä ensi vuonna sitten. Ruukku on vain kasvatusruukku, minkähänlainen tälle sopisi?
http://www.northwindpottery.com/bonsai/images/DSCN1190.jpg

Uusi ura

Pitänee jättää päivätyö ja mennä VR:lle töihin radanvarren puiden poistajaksi. Nämä kuvat otin Tapanilan urheilukentän kohdalta radan varresta noin 100 metrin matkalta. Jokainen on hyvää tai ainakin kohtalaista materiaalia, vaikkei se näissä kännykkäkuvissa ehkä aina olekaan niin selvää. Kuusia, mäntyjä, koivuja ja yksi pajun tapainenkin.

Yhdenlainen juurrutus

Tutkailin yhtä vaahteraani, jonka mutkat ovat tuntuneet olevan liian tasaisia ja pyöreitä. Kaivelin runkoa esiin, ja löysin siihen kulman, jossa se onkin ehkä ihan ok, vaikkakaan ei kyllä ristiriidaton:

Tai ehkä näinkin:

Pelastaako tuo rungon aika suora osuus ennen mutkia tilannetta?

Aikaisempi suunnitelma asennolle oli jotensakin tämä:

Tuohon olisi sitten pitänyt tehdä juuret.

Juuret ovatkin oikein huonot. Runko haarautuu kahtia, toinen haara kasvaa suoraan alas ruukun pohjalle asti, toinen kaartuu paksuna vasemmalle. Molemmissa haaroissa on terveet ja voimakkaat hiusjuuret, ja ensin ajattelin, että katkaisen toisen haaran poikki aivan tuosta haarautumiskohdasta, ja myöhemmin vuoden tai kahden kuluttua, kun uudet juuret ovat kasvaneet, saisi mennä toinen haara. Kovin hurjalta kuitenkin tuntui tämä suunnitelma. Toinen mahdollisuus olisi ollut tehdä ilmajuurrutuksen tapainen juttu juuri haarakohdan yläpuolelle, eli siitä olisi kuorinut puuta pätkän matkaa, ja sen kohdan yläpuolelle olisi tullut uudet juuret.

Sitten tuli mieleen, että ehkä sen voisi näinkin tehdä:

Molempien haarojen ympärillä on alumiinilanka (ring tourniquette på engelska). Asiaa tuntemattomille kerrottakoon, että idea on, että kun puu kasvaa, lanka kiristyy ja estää paluuliikenteen juuriin. Juuret sen sijaan pystyvät ruokkimaan lehdet. Tuohon lankojen yläpuolelle pitäisi tulla pullistuma, josta sitten lähtee kasvamaan uusia juuria. Saapas näkee.

Ilmajuurrutuksia olen tehnyt jonkin verran, vaihtelevalla menestyksellä. Olen aina käyttänyt "ring bark"-menetelmää, eli poistanut rungosta kuorta rinkulan. Epäonnistumiset ovat johtuneet joko liiallisesta hätäilystä, jolloin uudet juuret ovat olleet vielä liian hentoja, kun olen ryhtynyt sahuroimaan runkoa poikki uusien juurten alapuolelta, tai sitten siitä, että en ole poistanut kaikkea "cambium"- kerrosta, eli sitä kerrosta, josta kasvaa uutta puuainesta ja kuorta. Tällöin puu saa kasvatettua puuainesta leikkauskohdan yli, eikä juurtumista tapahdu.

Yhdellä carmonallani kävi juuri näin - se oli ilmajuurrutuksessa monta kuukautta, ja kun kurkkasin lopulta mitä sinne kuuluu, ei sinne kuulunut mitään. Leikatun kohdan päälle oli kasvanut uutta puuainesta. Toistin operaation, ja odottelen homman valmistumista.

Ehkäpä tämä on kuitenkin parempi suunnitelma? Toisen haaran voisi poistaa kokonaan. Kumpikin taitaa kelvata.

 

Okakuusi laatikkoon

Ihan tulee tavan vuoksi jätettyä nuo latvat tuollaiseksi kelopuuksi, mutta ei se yleensä näytä hyvältä, ellei kelottunutta aluetta ole muuallakin. Pari viikkoa sitten istutettu, ja nyt kasvaa jo hyvin.

Tähän pitää varmaan saada oksiin jotain elämää, muuten uhkaa tylsyys.

Vaahteran lehtiä

Kyllä se vaan on kaunis tuo meikäläinenkin vaahteran lehti, erityisesti pienenä.

Ostin japaninvaahteran, kun oli niin kauniit pienet lehdet:

Vaahtera innostui

Yllättävän rehevästi lähti kasvuun tämä vaahtera. Laskin yli 80 silmua / kasvupistettä kaikkiaan. Maa-aineksena vain kissanhiekkaa, noin 3 pussillista.

Tuo tyven mutka on outo, en tiedä mihin asentoon tämä pitäisi laittaa. Juuret menevät uusiksi, ehkäpä ensi vuonna. Ajattelin tehdä sellaisen virityksen, jossa metallilanka kiristetään rungolle sopivaan kohtaan. Pitäisi päättää, mihin asentoon tämä silloin laitetaan.